HS: EU kaipaa yhteisvastuuta muuttopaineen alla

Helsingin Sanomat: EU kaipaa yhteisvastuuta muuttopaineen alla 13.4.2018

Päättämättömyys turvapaikkapolitiikassa maksaa ihmishenkiä.

VAARALLISET Välimeren ylitykset ovat kevään uutisoinnin surullisia kestoaiheita. YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n mukaan tänä vuonna jo 500 ihmistä on hukkunut tai kadonnut Välimerta ylit­täessään.

Luku on karu muistutus siitä, että Euroopan unionissa tärkeimmät maahanmuutto- ja turvapaikka­uudistukset ovat jäissä. Emme pysty takaamaan hallittua ja oikeuden­mukaista turvapaikkapolitiikkaa voimassa olevilla säännöillä. Muutos on välttämätön, mutta EU-maat kiistelevät sen toteutuksesta.

Kestävässä ratkaisussa yhdistyvät mahdollisuus hakea turvapaikkaa lähempänä konfliktialueita, tehokas ulkorajavalvonta, jäsenmaiden solidaarisuus sekä toimivat palautukset niiden osalta, joilla edellytykset turvapaikkaan eivät täyty.

SUURIN jakolinja EU-maiden välillä kulkee siinä, tuleeko luoda pysyvä yhteisvastuu turvapaikkahakemusten käsittelyyn vai pysäyttää turvapaikanhakijoiden tulo kokonaan.

EU-komissio esittää, että EU-maat tasaavat turvapaikkahakemusten painetta hakijoiden sisäisillä siirroilla maasta toiseen, rahakorvauksilla tai teknisellä avulla. Yhteisvastuuvelvoite käynnistyisi, kun jossakin jäsenmaassa turvapaikkahakemusten määrä ylittäisi etukäteen sovitun rajan.

EU pyrkii tehostamaan palautuksia lähtömaihin. EU:lla on kumppanuustoimintaa usean Afrikan maan kanssa epäsäännöllisen, elintason perässä tapahtuvan muuttoliikkeen hillitsemiseksi. EU-komissio on esittänyt, että lähemmäs turvapaikanhakijoiden lähtöalueita luodaan turvallisia ja laillisia kulkureittejä.

Esitysten tavoitteena on taata kansainväliseen suojeluun oikeutettujen mahdollisuudet turvapaikkaan ja samalla vähentää halua lähteä vaaralliselle matkalle.

SUOMALAISEN maahanmuuttopolitiikan ytimessä pitää olla EU:n yhteiseen linjaan vaikuttaminen. Kestävien eurooppalaisten rakenteiden on oltava valmiina ja kunnossa.

Muuttopaine Eurooppaan kasvaa tulevina vuosikymmeninä etenkin Afrikan ja ­Euroopan välisen syvän elintasokuilun sekä Afrikan ennätysmäisen ­väestönkasvun vuoksi.

Vapaa ja turvallinen liikkuvuus Schengen-alueella edellyttää uskottavia ulkorajoja. Vuonna 2015 turvapaikanhakijoiden vapaa kulku re­kisteröimättöminä EU-alueen halki herätti huolta kansalaisissa, rapautti luottamusta EU-maiden välillä ja johti rajatarkastusten palauttamiseen monessa maassa.

EU:n sisäministerit sorvaavat esityksiä jo toista vuotta. On vaikea ­uskoa, että kaikki jäsenmaat sitoutuisivat nurisematta kantamaan osansa pysyvästä jakomekanismista. Monet Itä-Euroopan EU-maat vastustavat sitä avoimesti.

YHTEISVASTUUTA kannattavat EU-maat väläyttelevät sanktioita velvoitteiden noudattamatta jättämisestä. Ne haluavat niputtaa yhteen itäisille jäsenmaille tärkeän EU-rakennerahoituksen ja maahanmuuton vastuunkannon. Toivottavasti sanktioiden tielle ei tarvitse lähteä.

Yhteisillä säännöillä ei kuitenkaan voi pyyhkiä lattiaa. EU:n perusta on, että sopimuksia noudatetaan. Esimerkiksi eurokriisin aikana näin ei aina ollut, vaan suuretkin jäsenmaat laiminlöivät velvoitteitaan.

Komissio hoputtaa jäsenmaita ­sopuun ennen heinäkuuta, jolloin Itävallasta tulee EU:n puheenjoh­taja. Maan hallituksessa istuva konservatiivien ja äärioikeiston koalitio on jo ennakkoon ilmoittanut käyt­tävänsä Itävallan puheenjohtaja­kauden EU:n maahanmuuttolinjan muuttamiseen.

Itävallan tarkoitus on lopettaa turvapaikanhakijoiden siirrot EU:n sisällä ja painottaa unionin ulkorajojen pitävyyttä. Komission hoputus on siis kilpajuoksua aikaa vastaan – uudistukset pitäisi viedä läpi ennen Itävallan vahtivuoron alkamista.

LUKKIUTUNUT nykytilanne ylläpitää ihmissalakuljetusta ja luo saavuttamattomia unelmia suurelle määrälle ihmisiä, jotka eivät täytä turva­paikan saamisen edellytyksiä. Tämä on maksanut viime vuosina tuhansia ihmishenkiä. Rannikkovartiostot tekevät kaikkensa, mutta paine on kova ja resurssit tulijoiden määrään nähden riittämättömät.

Jos hallittua maahanmuuttoa ja oikeudenmukaista turvapaikkahaun mallia ei saada toteutettua EU:ssa, kukin maa turvautuu omiin toimiinsa. Hintana on jälleen ihmishenkiä, eivätkä kaikkein haavoittuvimmat saa tarvitsemaansa apua.

Kansainvälisen suojelun tarjoaminen sitä todella tarvitseville on periaate, josta ei voida tinkiä.

Anneli Jäätteenmäki

Kirjoittaja on Euroopan parlamentin jäsen (kesk).