Ilta-Sanomat: Miksei lahjakkuus kelpaa – peruskoulun puolessa vuodessa suorittanutta Hasania, 20, uhkaa palautus Afganistaniin

Ilta-Sanomat: Miksei lahjakkuus kelpaa – peruskoulun puolessa vuodessa suorittanutta Hasania, 20, uhkaa palautus Afganistaniin 14.4.2018

Alaikäisenä Suomeen yksin tullut turvapaikanhakija Hasan Khamedi puhuu suomea sujuvasti ja käy lukiota. Edessä saattaa kuitenkin olla palautus kotimaahan.

AFGANISTANILAINEN Hasan Khamedi, 20, saapui Suomeen 2,5 vuotta sitten yksin, alaikäisenä turvapaikanhakijana. Tuossa ajassa hän on opetellut länsimaiset aakkoset, suorittanut peruskoulun oppimäärän puolessa vuodessa, aloittanut opinnot tamperelaisessa lukiossa ja keskustelee tässä haastattelussa sujuvalla suomen kielellä.

Mitä Khamedi haluaa tehdä Suomessa? Opiskella. Ja ”jättää jäljen”. Suunnitelmissa on kuitenkin iso mutta. Khamedi on saanut viranomaisilta loppuvuodesta 2016 kielteisen turvapaikkapäätöksen, josta hän on valittanut. Päätös siitä voi tulla milloin tahansa.

Kalevan lukiossa on meneillään lounasaika, kun Khamedi saapuu filosofian tunnilta, jossa aiheena ovat olleet tutkimuksen menetelmät. Miten koulu menee?

– Kohtuullisesti, Khamedi vastaa nauraen.

– Loistavasti, korjaavat opettajat ja lisäävät Khamedin omaksuneen suomalaisen vaatimattomuuden.

Pöytään on kerääntynyt joukko Khamedin opettajia, joita tämän mahdollinen käännytys huolettaa. Toistaiseksi motivaatiota on riittänyt tulevaisuudesta huolimatta ja kurssiarvosanat ovat enimmäkseen kasista ylöspäin. Kuvataiteessa ja elämänkatsomustiedossa tuli syksyllä kymppi, enkussa Khamedi tosin valittaa olevansa ”hirveän huono”.

– Henkilökohtaisesti tuntuu pahalta nähdä se ahdistus, jota epävarmuus aiheuttaa, sanoo historian- ja yhteiskuntatieteiden opettaja Juha Heinonen.

– Hasanilla on ollut vaikutus myös muihin opiskelijoihin, sillä hän uskaltaa kysyä ja haluaa aina tietää lisää. Moni suomalainen voi ottaa koulun itsestäänselvyytenä.

KHAMEDI on monilla tavoin poikkeuksellinen tapaus. Hän kertoo käyneensä koulua Afganistanissa kaksi vuotta. Suomeen tultuaan hän aloitti kaksivuotisen peruskouluopetuksen, mutta huomasi pian, että opetus etenee aivan liian hitaasti. Lopulta hän pyysi saada suorittaa koulun puolessa vuodessa lisätehtävien kera.

– Opettajat nauroi ensin ajatukselle, että joku suorittaisi sen niin nopeasti, kun niiden mielestä en osannut mitään. Ja hassultahan se kuulostaakin nyt.

Tämä ei riittänyt Khamedille. Hän halusi lukioon.

– Mulle suositeltiin iltalukiota, mutta en halunnut sinne, halusin kouluun suomalaisten kanssa.

Khamedi haki lukioon Tampereelle, mikä hämmästytti Punkaharjulla. Kaikki varoittelivat kuinka vaikeaa olisi muuttaa yksin vieraaseen kaupunkiin ja vielä lu­kioon. Sinnikkyys kuitenkin palkittiin. Khamedi ei tuntenut aluksi kaupungista ketään ja joutui ottamaan selville yksinkertaisimmatkin asiat. Nyt kavereita on.

Mitä Khamedi ajattelee tekevänsä, jos hän saisi jäädä Suomeen? Vaikea sanoa.

– Kahdessa vuodessa kun olen ollut täällä, ajatukset ovat muuttuneet jo niin paljon, joten en tiedä mitä tapahtuisi seuraavan kahden vuoden aikana. Silloin alussa ajattelin, että menen töihin ja olisi kiva olla omakotitalo, kaksi autoa, vaimo ja lapsia. Sitten kävin yhden tutun luona, jolla oli nämä kaikki, ja tajusin, että haluan vielä jotain muuta.

Khamedi puhuu paljon siitä, miten hän haluaisi tehdä työtä, jolla on merkitys, kuten opettajan työ. Hänen mukaansa kaikki on Khamedia alussa Punkaharjulla kansanopistossa opettaneen Paavo Hakulisen ansiota. Sen lisäksi, että Hakulinen opetti suomea ilman yhteistä kieltä havainnollistamalla konttaamista ja kantamalla eri tavaroita ympäri luokkaa, hän korosti kuinka tärkeää opiskelu on. Hakulinen ja Khamedi puhuivat myös kuolemasta ja merkityksellisestä elämästä.

Khamedin mukaan hän on kertonut Maahanmuuttovirastolle syistä, vakavista sellaisista, joiden vuoksi hän ei voi palata Afganistaniin. Mutta miten Suomessa aikuistunut Khamedi näkee elämänsä, jos hän joutuu palaamaan kotimaahansa, jossa hänelle ei ole enää perhettä?

– Sitä on vaikea kuvitella. Varmasti pystyisin hyödyntämään Suomessa oppimiani asioita. Mutta vaikka naisen asema. En pysty kuvittelemaan, että naisia pitäisi kohdella niin kuin siellä tehdään, tai mitä tekisin, jos tietäisin, että joku pakotetaan vaikka 12-vuotiaana naimisiin.

– Toivon, että voisin jäädä, kouluttautua ja vaikuttaa näihin asioihin Afganistanissa vaikka Suomesta käsin.

TAPAUS on herättänyt kysymyksen siitä, pitäisikö Suomen oleskelulupakäytäntöjä sorvata. Pitäisikö motivaatiolla olla joku merkitys ja lahjakkuudesta palkita? Turvapaikkamenettelyssä sitä ei katsota.

Tamperelaista kansanedustajaa Tiina Elovaaraa (sin) Khamedin tapaus on vaivannut tammikuusta asti, jolloin hän tapasi nuorukaisen vierailulla entiseen lukioonsa. Tapaaminen ja tämän asenne tekivät lähtemättömän vaikutuksen.

Khamedi on Suomessa yksin, mutta hän on moniin verrattuna siinä onnekas, että hänen ympärilleen on muodostunut epävirallinen tukiryhmä tamperelaisia. Turvapaikkapäätöksestä tehdyn valituksen etenemistä odotellessa he ovat päättäneet edistää tilannetta kaikin mahdollisin keinoin.

Nuorukaiselle järjestyi jokin aika sitten soluasunto. Pari viikkoa sitten Elovaara vei Khamedin Helsinkiin tapaamaan turvapaikka-asioihin erikoistunutta asianajajaa selvittääkseen, mitä mahdollisuuksia miehellä on, jos valitus turvapaikkapäätöksestä hylätään.

Tämänhetkinen ajatus on, että hän voisi hakea opiskeluun pohjautuvaa oleskelulupaa, mutta kriteerit ovat melko tiukat.

Ensinnäkin hänellä pitää olla opiskelupaikka. Systeemissä tällä tarkoitetaan Elovaaran mukaan yleensä korkeakoulua, mutta lukiota ei ole poissuljettu. Seuraavana tarvitaan kansainvälinen sairausvakuutus. Sitten pitää osoittaa toimeentulo vuodeksi eli tililtä pitäisi löytyä yhteensä 6 720 euroa, 560 euroa kuukautta kohden.

– Meillä on mennyt paljon aikaa näiden asioiden järjestämiseen. Tällä hetkellä mie­titään, miten hänelle saadaan ylipäänsä avat­tua pankkitili, kun hänellä ei ole passia.

Khamedin tapauksesta kertoi ensimmäisenä Aamulehti. Vaikka nuori mies on ollut julkisuudessa kenties eniten esillä, Elovaara korostaa, että hänenkaltaisiaan on paljon.

– Yhteydenottoja on tullut ympäri Suomen.

Elovaara myöntää, että kyseessä on vaikea prosessi eikä hän kyseenalaista varsinaista turvapaikkamenettelyä tai sen kriteerejä, joissa tarkastellaan nimenomaan turvallisuutta ja suojelun tarvetta.

Rinnalla pitäisi kuitenkin olla vähemmän byrokraattinen ja kevyempi väylä opiskelu- ja työperäisen oleskeluluvan saamiseen. Elovaara kertoo ottaneensa asian esille eduskuntaryhmässä, saaneensa positiivista vastakaikua ja pohtivansa lakialoitteen tekoa asiasta.

Elovaara puhuu ns. sisuviisumin mahdollisuudesta, jolla voitaisiin amerikkalaisessa hengessä antaa oleskelulupa erityistä lahjakkuutta tai motivaatiota osoittavalle.

– Suomeen on tullut paljon väkeä, joista moni on yritteliäs, täysin integroitunut ja kielitaitoinen. Onko veronmaksajankaan etu, että lähetämme tällaisen henkilön pois? Elovaara pohtii.

HALLITUS julkaisi tammikuussa maahanmuuttopoliittisen ohjelman työperusteisen maahanmuuton vahvistamiseksi. Ohjelma linjaa toimia, joilla houkutellaan kansainvälisiä osaajia, jotka edistävät työvoiman maahanmuuttoa ja sitä tukevaa kotoutumista ja hyviä väestösuhteita eri väestöryhmien välillä.

Ohjelman esittelyssä lausutaan, että ”tavoitteena on lisäksi tunnistaa ja hyödyntää nykyistä tehokkaammin maassa jo asuvien maahanmuuttajien työvoima- ja osaamispotentiaali”.

Työ- ja elinkeinoministeriön maahanmuuttojohtajan Sonja Hämäläisen mukaan turvapaikanhakijoiden potentiaali kyllä ymmärretään, mutta työ- ja elinkeinoministeriön piiriin henkilö tulee vasta siinä vaiheessa, kun oleskelulupa jo on.

Hämäläinen myöntää, että yhtälö on haastava Khamedin kaltaisille henkilöille, jotka olisivat todennäköisesti ennemminkin opiskelijoita kuin työelämään suoraan siirtyviä. Kuviossa on muitakin haasteita.

– Kotoutumisen kannalta olisi tietenkin erinomaista, jos tällainen henkilö voisi jäädä maahan. Tällä hetkellä lupakriteeristö ei kuitenkaan tunne minkäänlaista lahjakkuuskategoriaa.

Hämäläinen koostaa, että jos ns. sisuviisumi tai muu uudenlainen lupakategoria haluttaisiin luoda, asiaa pitäisi selvittää hyvin tarkasti.

Mukana on hankalia kysymyksiä: Jos menestyksestä tulisi mahdollisen oleskeluluvan ehto, miten kävisi vaikkapa heille joilla on taustalla trauma tai oppimista haittaava lukihäiriö. Miten menestys tai lahjakkuus määriteltäisiin? Kuka olisi lahjakas?

Mitä Hämäläinen sanoo heille, jotka kysyvät eikö lahjakkuus kelpaa Suomelle?

– Kotoutumisen näkökulmasta lahjakkuus ei pelkästään kelpaa vaan on myös toivottavaa. Ymmärrän yksilötasolla ongelman hirveän hyvin, mutta asiassa pitäisi huolehtia siitä, että laki soveltuu kaikille ja kohtelee kaikki reilusti.

SISÄMINISTERI Kai Mykkäsen (kok) mukaan hallitus pohtii ja selvittää parhaillaan sitä, miten työ- ja opiskelulupaprosessia voitaisiin sujuvoittaa.

– Perusperiaate on se, että opiskelu- tai työlupaa pitäisi hakea lähtömaassa. Tällaisessa (Khamedin) tapauksessa haasteena on passi.

Mykkänen tietää, että myös turvapaikanhakijoiden joukossa on henkilöitä, jotka ovat kielitaitoisia ja ”pärjäävät missä vaan”. Turvapaikanhakijasta oleskeluluvan hakijaksi siirtyminen ei ole kuitenkaan yksinkertaista.

Turvapaikkapuhuttelussa lähdetään siitä, ettei henkilöllä ole asiakirjoja ja hänen taustansa selvitetään. Työ- ja opiskelulupien kohdalla lähtökohta on, että paperit ovat kunnossa. Mykkänen muistuttaa, että työ- ja opiskelulupia myönnetään kuitenkin koko ajan.

Ns. sisuviisumin ajatukselle Mykkänen ei lämpene.

– Suomi ei oikeusvaltiona voi antaa oleskelulupia ÄO:n perusteella. Enemmän tässä tapauksessa kysymys on passin korvaamisessa. Silloin kun turvapaikkaa annetaan, arvioidaan henkilökohtaisen vainon uhka riippumatta siitä millainen henkilö on ominaisuuksiltaan.

Menestys ja motivaatio eivät kuitenkaan ole täysin yhdentekeviä. Mykkäsen mukaan viimeisen kahden vuoden aikana on myönnetty noin tuhannelle alaikäiselle turvapaikanhakijalle oleskelulupa ns. inhimillisen syyn vuoksi, vaikka varsinaisen turvapaikan ehdot eivät täyty. Noissa tapauksissa vuoden jälkeen tarkastellaan muun muassa henkilön kotoutumista ja opiskelun etenemistä ,ja sen jälkeen oleskelulupaa saatetaan jatkaa.