HS: ”Hyi, maahan­muuttaja!” sanoi vanhempi rouva Tawab Qaderzadalle – Helsinki toivoo kasvavansa maahan­muuttajien varassa, mutta syrjintä vaikeuttaa heidän työllistymistään

Helsingin Sanomat: ”Hyi, maahan­muuttaja!” sanoi vanhempi rouva Tawab Qaderzadalle – Helsinki toivoo kasvavansa maahan­muuttajien varassa, mutta syrjintä vaikeuttaa heidän työllistymistään 13.3.2018
Helsingin Sanomat: Helsingin apulaispormestari Nasima Razmyar kertoo nyt rasistisesta palautteesta, jota hän saa jatkuvasti – ”Et vaan kuulu meikäläisiin”

Apulaispormestari Nasima Razmyarin mukaan osasyy maahanmuuttajien työttömyyteen on rasismi. 100 000 maahanmuuttajataustaisen helsinkiläisen raja rikkoutuu tänä vuonna.

HELSINKILÄINEN Tawab Qaderzada, 21, tuli Suomeen kolmevuotiaana. Hän on kiinnostunut muodista ja työskentelee Hugo Bossin myyjänä. Näin hän kertoo:

”Mä muistan kerran, kun olin menossa metrolle päin. Vastaan käveli vanhempi rouva, sellainen nelkyt–viiskyt-vuotias. Mulla oli hyvä päivä, joten olin pukeutunut ekstrahyvin. Se tuli siihen, että ’hyi, maahanmuuttaja’. Sit se lähti seuraamaan mua. Ja huusi lisää, lisää, lisää.”

Tämä tapahtui viime syksynä Kontulan metroasemalla. Seuraavat tapahtumat – muun muassa – tapahtuivat Qaderzadan mukaan lapsena Leppävaarassa:

”Äitiä haukuttiin sosiaalipummiksi. Se oli joku vanhempi mies.”

”Olin puistossa frendin kaa, niin yks mies sano mun frendille, että miks sä leikit ton sosiaalipummin kanssa.”

HELSINGISSÄ asuvien maahanmuuttajien määrä ylittää tänä vuonna 100 000 ihmisen rajan. Helsingin muuttovoitosta vuoteen 2030 mennessä lähes 70 prosentin ennakoidaan tulevan maahanmuutosta. Silloin jo 23 prosenttia helsinkiläisistä puhuu arvioiden mukaan äidinkielenään jotain muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea.

Helsingin voimakkaasti toivoma kasvu lepää siis vahvasti maahanmuuttajien harteilla. Mutta onko toive taloudellisesti kestävä?

Maahanmuuttajataustaisista helsinkiläisistä vuonna 2016 lähes joka neljäs oli työttömänä. Kaikista helsinkiläisistä työttömiä oli noin joka kahdeksas.

Jos tulijat löytävät töitä, Helsingin seudun kasvu kääntyy yhteiskunnalliseksi hyväksi. Jos eivät, edessä on ongelmia.

PUHEIDEN ja tekojen välillä on ristiriita, sanoo kulttuurin ja vapaa-ajan toimialasta vastaava apulaispormestari Nasima Razmyar (sd).

Puheen tasolla Helsinki haluaa olla aidosti kansainvälinen kaupunki. Tämä näkyy esimerkiksi valtuuston strategiassa eli kaupungin hallitusohjelmassa.

Razmyarin mukaan osasyy maahanmuuttajataustaisten työttömyyteen ovat kuitenkin ennakkoluulot: maahanmuuttajataustaisia syrjitään työelämässä.

Helsingissä näkyy siis sama kuin koko Suomessa. EU:n perusoikeusviraston FRA:n tutkimuksen mukaan Suomi on yksi Euroopan syrjivimmistä maista.

Se ei ole hyvä asia, kun maahan yritetään houkutella kansainvälisiä osaajia.

MAAHANMUUTTAJIEN syrjintä työmarkkinoilla on haastava tutkimuskohde. Rasismi on monesti pelkoa ja lähes huomaamatta käytökseen vaikuttavia ennakkoluuloja. Syrjinnästä esimerkiksi työhönotossa on kuitenkin jo olemassa myös suomalaista tutkimustietoa.

Razmyar kertoo, että hänen käsityksensä perustuu myös siihen, mitä hän kuulee ja näkee. Hän kertoo saavansa – ehkä omasta taustastaan johtuen – aiheesta jatkuvasti palautetta erityisesti maahanmuuttajanuorilta.

Helsinki on Suomen suurin työnantaja. Razmyar sanoo, että kaupungin pitäisi jo kokonsakin vuoksi toimia esimerkkinä yksityiselle sektorille. Helsingin kaupunki kokeili muutamia vuosia sitten nimetöntä rekrytointia, mutta kokeilua ei jatkettu.

Nimettömässä rekrytoinnissa sähköisistä työhakemuksista poistetaan esimerkiksi työnhakijan nimi, sukupuoli, syntymäpaikka ja muita henkilötietoja. Näin voidaan varmistua siitä, että kaikki hakijat ovat samalla viivalla.

Razmyar haluaa, että käytäntöä tutkittaisiin Helsingissä kunnolla.

”Esimerkiksi Amsterdamissa tästä on hyviä kokemuksia.”

”EN halua sanoa, että maahanmuuttajat eivät työllisty”, Helsingin maahanmuutto- ja työllisyysasioiden päällikkönä toimiva Ilkka Haahtela sanoo.

Haahtela sanoo, että etenkin työperäistä maahanmuuttoa tarvitaan Helsingissä kipeästi. Väestö vanhenee, syntyvyys laskee, huoltosuhde heikkenee ja niin edelleen. Viime viikolla teknologiayrittäjä Timo Ahopelto kirjoitti Evan blogissaan, että koodarivaje uhkaa kuihduttaa Suomen halpatuotantomaaksi.

Ongelmia maahanmuuttajien työllistymisessä silti on, sitä Haahtela ei kiellä. Osalla on kielitaidon puutetta, osalla osaamispuutetta, osaa hidastaa byrokratia, ja osa kohtaa rasismia.

Tuoreita yrityksiä ongelmien taltuttamiseksi on kuitenkin useita.

Viime vuonna avattu International House Helsinki pyrkii tarjoamaan samasta toimipisteestä kaikki palvelut työtä etsivälle maahanmuuttajalle ja työvoimaa etsivälle yrittäjälle. Tarkoituksena on, että ihmiset, joilla on jo asiantuntijuutta, pääsisivät lupa- ja byrokratiaviidakon läpi töihin.

Stadin osaamiskeskus taas yhdistää kieliopinnot, ammatillisen koulutuksen ja työpalvelut samaan tilaan. Sen palvelut on tarkoitettu kaikille yli 17-vuotiaille, jotka tähtäävät toisen asteen koulutusta vastaavaan työpaikkaan. Toisin kuin tavallisissa ammattikouluissa, kielitaidottomuus ei ole este etenemiselle.

Lisäksi pyritään helpottamaan ulkomailla tehtyjen tutkintojen pätevöittämistä Suomen standardeja vastaaviksi ja aloittamaan esimerkiksi ulkomaalaisille suunnattuja harjoitteluohjelmia Helsingin kaupungin palveluksessa.

Myös Haahtela pitää nimettömän rekrytoinnin tutkimista tarpeellisena. Vaikutuksiltaan vielä laajempi teko olisi kuitenkin löyhentää kaupungin rekrytoinnissaan käyttämiä kielitaitovaatimuksia.

”On ihan varmasti tehtäviä, joissa ei tarvitse olla erinomaista suomen kielen taitoa”, Haahtela sanoo.

TAWAB Qaderzada sanoo, että hän haluaisi olla vain nuori, ei aina maahanmuuttajanuori. Ja että hän puhuu, tietenkin, vain omista kokemuksistaan. Ei ole yhtenäistä maahanmuuttajanuorten identiteettiä.

Tämän haastattelun antaminenkaan ei ole ihan yksinkertaista. Qaderzada sanoo pitävänsä selvänä, että maahanmuuttoon vihamielisesti suhtautuvat ihmiset hyökkäävät vähättelemään hänen kokemuksiaan, vähintäänkin verkossa.

Hän sanoo kuitenkin jo tottuneensa rasismiin. Metrossa tulee edelleen pitkiä katseita ja välillä tuntuu, että vieressä olevalle paikalle ei istuta hänen ihonvärinsä vuoksi.

Työuransa alkuun Qaderzada pääsi tuttaviensa avulla. Sen jälkeen on ollut helpompaa. Monilla kavereilla on kuitenkin toisin. Qaderzada sanoo itsekin ymmärtäneensä, että työhakemukseen ei kannata laittaa alkuperäistä kotimaata.

Nykyisessä työpaikassa kansainvälisessä yrityksessä taustasta voi olla jopa hyötyä. Outoja tilanteita tulee silti välillä.

”Yksi asiakas kysyi: Mistä sä oot? Ootsä talibaani?”