Hämeen Sanomat: Puheet koventuneet, asenteet lientyneet

Hämeen Sanomien Alanurkka-osastoon kirjoittaneen Pauli Uusi-Kilposen mukaan maahanmuuttoa tulee tarkastella kokonaisuutena. Maahanmuuttoa ei pitäisi katsoa vain hyötynäkökulmasta, koska tulijoiden ensisijainen maahantulon motiivi on muu kuin työnhaku.

Hämeen Sanomat:
Puheet koventuneet, asenteet lientyneet
21.2.2009

Suomi on rasistinen maa ja rasistisemmaksi laman paineissa käy.

Tällaisen kuvanhan sitä helposti saa. Kuva on kuitenkin väärä.

Suhtautumisemme on muuttunut suopeammaksi sitten 1990-luvun alun. Asenteitten lientyminen käy ilmi muun muassa Kuntoutussäätiön erikoistutkijan, dosentti Magdalena Jaakkolan raportista.

Kaikki on siis hyvin. Suomi on valmis kohtaamaan etnisiä haasteita ja kasvamaan kohti monikulttuurisuutta, jossa ihmisten erilaisuus nähdään rikkautena ja jossa monet maahanmuuttomotiivit hyväksytään tasavertaisina.


Tällaisesta auvoisuudesta ei sentään ole kyse. Kyse on enemmänkin lähtötason mataluudesta, eli eteenpäin on menty mutta matkaa riittää. Tämän päivän maahanmuuttokeskustelua leimaa kaikilla tasoilla sama pohjavire: maahanmuuttajista pitää saada täysi hyöty irti mahdollisimman nopeasti; töihin ja tuottamaan.

Mieluummin vielä sellaisiin hommiin, joita suomalaiset eivät halua yksitoikkoisuuden, likaisuuden tai huonon palkan takia tehdä.

Kuvaavaa on maahanmuutto -ja eurooppaministeri Astrid Thorsin (r) tokaisu. Hän kyseli, että mistä me saamme bussikuskeja ja siivoojia, jos ei maahanmuuttajista.

Yhtä hyvin meillä on pula lääkäreistä ja tekniikan huippuosaajista. Toki heitä on tullutkin hyvin. Mutta kun tällaiset työt eivät oikein sovi siihen kategoriaan, johon me maahanmuuttajat asetamme.

Tahtomattaan sitten jopa ministeritasolla ruokitaan kielteisiä stereotypioita.


Maahanmuuttoa pitäisi käsitellä enemmän kokonaisuutena. Meillä on velvollisuus ottaa pakolaisia ja turvapaikanhakijoita kantokykymme mukaan ja ymmärtää se, että heidän ensisijainen maahantulonsa motiivi on muu kuin työnhaku.

Siksi tällaisten tulijoiden kielelliset ja ammatilliset valmiudet saattavat olla heikot. Kun omalla työllä tai säästöillä ei pysty maksamaan omaa elämistään, maksaa sen suomalainen yhteiskunta.

Se on yhteisvastuun kantamista maailman hädänalaisista ihmisistä.

Mainostammehan Suomea myös sivistysvaltiona. Sivistyksen mitaksi ei kuitenkaan riitä pelkkä kirjaviisaus vaan se, miten me sitä käytämme heikompiosaisten ja hädässä olevien auttamiseen.


Suurta kiistaa käydään nyt maahanmuuton kriteereistä ja kontrollista. Kriittisesti maahanmuuttoon suhtautuvat haluavat tiukempaa seulaa, monet muut eivät.

Aukotonta järjestelmää ei ole missään. Mutta jos tätäkin asiaa käsitellään vain ongelmien kautta, jää oikea kuva välittymättä.

Eikä säädöksillä ja lakipykälillä voida yksin ratkaista tulijoiden viihtymistä ja kotiutumista. Suurta merkitystä on suomalaisten asenteilla, niin yksittäisten kansalaisten, työnantajien kuin viranomaistenkin.

Jos murtaen suomea puhuva pannan aina asuntojonon hännille, hänen työhakemuksensa työnnetään silppuriin ja kantaväestö kääntää heille selkänsä, rakennetaan aikapommein varustettua vihan yhteiskuntaa.