Kainuun Sanomien kolumnissa Pekka Vasala varoittaa jakamasta europarlamenttipaikkoja puolueiden kannatusta mittaavien mielipidekyselyjen perusteella. Henkilövaaleissa sympatian kohteet muuttuvat. Perussuomalaisten Jussi Halla-ahosta saattaa ehdokkaaksi ryhtyessään tulla äänimagneetti, etenkin jos toimittajat jatkossakin kohtelevat häntä yhtä ylimielisesti kuin Pressiklubi-ohjelmassa.
Kainuun Sanomat:
Halla-ahon vaara
11.2.2009
[...]
Media rakentaa eu-vaaleihin ilmiötä, johon suhtautuminen jakaa merkittävän osan äänistä. Ilmiön nimi on Jussi Halla-aho.
Perussuomalaiset pihtaavat äänimagneettinsa nimittämistä taatakseen vetovoiman säilymisen vaaleihin saakka. Ei olla ihan varmoja, että Halla-aho pysyisi keskustelun keskipisteessä kesäkuuhun saakka.
Puheenjohtaja Timo Soini taitaa taktiikan. Hän ei halua olla koko talvea julkisuudessa vain vastaamassa ehdokas Halla-ahon ulkomaalaisia koskeviin mielipiteisiin. Hänelle riittää muutaman kuukauden kliimaksi ja sen jättämä lisä puolueen peruskannatukseen.
Tällä hetkellä Halla-aho on enemmänkin etelän eliitin tuntema tohtori ja Helsingin kaupunginvaltuutettu. Pohjoisen perussuomalainen putoaa kyydistä miehen kiinnostuksen kohteiden kohdalla: historiallis-vertaileva indoeuropeistiikka, erityisesti nominimorfologia sekä rekonstruoimisen periaatteisiin liittyvät teoreettiset kysymykset.
Intellektuelleiksi itsensä kohottaneet toimittajat tekevät tahtomattaan tästä teoriaherrasta sorretun kansan suosikin. Miten tämä käy, siitä nähtiin malli viime Pressiklubi-ohjelmassa.
Ylimielisyyden kristallisoituma Saska Snellman, älyllinen öykkäri Leif Salmén ja meuhkaamisellaan itseään huvittava Ruben Stiller yrittivät yhdessä jyrätä Halla-ahon. Arvelivat ehkä onnistuneensa. Katsojille jäi toinen maku. Se, jota kohti oli kolme kättä ojossa ja kolme suuta ammollaan, keräsi pisteet. Niitä ei annettu esitettyjen mielipiteiden vaan käyttäytymisen perusteella.
Ennen vaaleja tuo asetelma toistuu monta kertaa, moninkertaisessa koossa ja vaikutelma vahvistuu villitykseksi.