maanantai 10. marraskuuta 2008

Oikeusministeri Tuija Brax Julkisen sanan neuvoston 40-vuotisjuhlassa 10.11.2008

Otteita oikeusministeri Tuija Braxin puheesta Julkisen sanan neuvoston 40-vuotisjuhlassa. Brax käsitteli sananvapauden, yksityiselämän suojan ja journalismin tasapainoa uuden sananvapauslain aikana.

Puhe kokonaisuudessaan: puhe
11.10.2008

Vastuunsa vastapainoksi joukkotiedotusvälineillä on myös oikeuksia, joista merkittävin sananvapauslain 16 §:n tarkoittama lähdesuoja ja oikeus anonyymiin ilmaisuun kattaa nykyisin perinteisen sanomalehdistön lisäksi myös muut mediat.

Lähdesuoja on tarkoitettu helpottamaan journalistien roolia vallan vahtikoirina. Käytännössä suoja osoitti tehonsa niin sanotusta Sonera-kirjasta käytävän oikeudenkäynnin yhteydessä. Oikeudenkäynnissä vaadittiin kirjan julkaissutta kustantajaa paljastamaan teoksen kirjoittajan nimi. Korkein oikeus [ratkaisussa 2004:30] sovelsi uutta sananvapauslakia siten, että kirjoittajaa ei ollut tarpeen paljastaa.

...

Juridisesti on selvää, ettei jutun kohteella ole velvollisuutta vaatia oikaisua tai vastinetta. Käytännössä on kuitenkin ilmaantunut tilanteita, joissa jutun kohteen oikeusturva voi vaarantua myöhemmin, jos yksittäisiä haastatteluja, sitaatteja tai toimittajan väitteitä käytetään "todisteina" sanomisista, tapahtumista tai tosiseikoista.

...

Sellaisessa tilanteessa, jossa oikeudenkäyntien osapuolten nimiä julkaistaisiin säännönmukaisesti sanomalehdissä, syntyy julkisuudesta uusi rangaistuksen muoto, joka vähentää kansalaisten luottamusta tuomioistuimia kohtaan. Kansalaisen on voitava luottaa siihen, että vaikka viranomaisen hallussa oleva tieto on julkisuusperiaatteen ja julkisuuslain mukaisesti julkista, niin hänen naapurinsa, saati tuntemattomat ihmiset, eivät saa lukea asiasta sanomalehdestä. Julkisen ja julkaistavan tiedon rinnastaminen johtaa helposti paluuseen aikaan, jolloin viranomaisten toiminnassa lähtökohtana oli tietojen salaaminen.

...

Viimeaikaiset tapahtumat ovat herättäneet kysymyksen internetin valvonnasta. Verkkomaailma on alue, jossa sana on vapaa, mutta vastuukysymyksistä ei olla selvillä eikä valvonta voi millään kattaa kaikkea verkkokeskustelua. Tietoverkkojen vastuukysymykset ovat asia, joka edellyttää perinpohjaista harkintaa ja tietoverkkojen teknisten kysymysten ymmärtämistä. Tietoverkot ovat luonteeltaan keskustelua, mutta erityispiirteidensä ja kansainvälisyytensä vuoksi jotain täysin uutta. Keskustelu lapsipornografian suodattamisesta on osoittanut, että uudenlainen virtuaalitodellisuus edellyttää uudenlaisia näkökulmia. Tässä keskustelussa on tärkeätä kuunnella myös verkonkäyttäjiä. Näistä muutamista ongelmistaan huolimatta suomalainen joukkoviestinnän sääntely on vastannut nykyajan haasteisiin ja mahdollistaa puuttumisen useisiin lieveilmiöihin sananvapautta vaarantamatta.