HS: Johanna Korhonen: Haluan sanani takaisin

Helsingin Sanomat, kolumni: Johanna Korhonen: Haluan sanani takaisin 29.12.2010

Olin kirjoittamassa jotain tekstiä, kun tunnistin itsessäni kumman pelkotilan. En uskaltanut käyttää sanaa "suomalainen". Olin kirjoittanut sen sijaan "Suomessa asuva", vaikka se kuulosti kankealta ja oli väärin. Tarkoitus oli puhua kaikista suomalaisista, myös muualla kuin Suomessa asuvista.

Huokasin ja ryhdyin perkaamaan päätäni, niin kuin kirjoittajien kuuluu jo virankin puolesta tehdä. Miksi olin alkanut vältellä "suomalaista"?

Siksi, että sana on viime vuosina alkanut saada pahalla tavalla sinivalkoisen kaiun. Sitä käyttävät äänekkäimmin ihmiset, joiden mielestä suomalainen on Suomessa syntynyt, valkoihoinen, suomea äidinkielenään puhuva ihminen, jonka sukujuuretkin ovat syvällä Suomessa.

Tämän määritelmän mukaan olen itse mitä äärimmäisin suomalainen, mutta tässäpä se ongelma onkin: minähän haluan, että suomalaisiksi kutsutaan myös muualla syntyneitä, ruskeaihoisia, suomea murtaen puhuvia ihmisiä, jotka täällä syystä tai toisesta asuvat ja haluavat suomalaisia olla. Eikä aito suomalaisuus tietenkään edellytä muun taustan haihduttamista, päinvastoin. Suomalaisuuteen mahtuu kaikenlaista.

Mutta koska näin ajattelevat ihmiset eivät tavallisesti mesoa suomalainen-sanalla, sana on joutunut väärään leiriin. Se pitäisi saada pelastetuksi sieltä takaisin.

Huonosti on käynyt myös "sinivalkoiselle". Se on alkanut merkitä lähinnä rasistista, parhaassakin tapauksessa nurkkakuntaista ja sulkeutunutta asennoitumista. Sääli kauniinväristä adjektiivia.

"Fennomaani" tarkoitti minulle nykysuomessa suomen kielen ystävää, joka arvostaa ja edistää tätä kieltä ja kulttuuria – kunnes muuan ruotsia vihaava örkki koilotti olevansa fennomaani. Hänen seuraansa en halunnut kuulua, joten aloin varoa taas yhtä sanaa.

Sanat "nainen" ja "mies" ovat nykyään niin tulenarkoja, että kirjoittajan täytyy tosissaan miettiä, missä niitä uskaltaa käyttää. Joka tapauksessa joku aina suuttuu.

Joka tapauksessa jollekulle tulee taas mieleen seksi, jota näiden subjektien joko pitää tai ei pidä harjoittaa jonkun tai ei kenenkään kanssa. Jos kirjoittaa vain "henkilöistä", karjuntaa ja läähätystä tulee palautteeksi vähemmän.

Kirkossa sanasota on tätä nykyä kovaa. Raamattukohtauksia saavat kiilusilmät yrittävät estää kaikkia muita käyttämästä esimerkiksi semmoisia sanoja kuin Raamattu, kristitty ja pyhä. Jos rauhaisa enemmistö nyt antaa sanastotaistossa periksi, mitä sille jää? Kun menettää sanan, menettää paljon.

Haluan saada sanani takaisin. Käytän niitä. Kaiken uhallakin.