Viime lauantaina Tukholmassa räjähti pommi, joka olisi voinut tappaa useita henkilöitä. Onneksi pommin ainoaksi ihmisuhriksi joutui räjäyttäjä itse.
Viime viikolla Helsingissä rikottiin Suomen somaliliiton toimitilojen ikkunoita. Eilen toimitiloihin oli jätetty sianpää.
Poliisi selvittää vielä tapahtumien motiiveja. Edellinen on paljastumassa radikaali-islamistin terroriteoksi, jälkimmäisen motiivina on todennäköisesti rasismi.
Vaikka näillä tapahtumilla on tuskin suoraan mitään yhteyttä toisiinsa, islamistit ja rasistit saavat kuitenkin paljon kannatusta ja intoa toistensa rikoksista. Vaikka päältä päin katsottuna ne esiintyvät toistensa pahimpina vihollisina. Äärioikeisto väittää islamin olevan uhka länsimaiselle kulttuurille, kun taas islamistit pitävät "länsimaista kulttuuri-imperialismia" pahimpana uhkana islamille ja muslimimaiden kulttuurille.
Äärioikeiston muslimivastaisuudessa on kyse samasta asiasta kuin laajemmalle yleisölle myyvään muotoon puetussa muukalaisvihamielisyydessä ja rasismissa. Muslimivastaisuudessa on samoja piirteitä kuin juutalaisvastaisuudessa ennen toista maailmansotaa.
Kielteistä tai torjuvaa suhtautumista muslimimaahanmuuttajiin selitetään muslimien oletetulla sopeutumattomuudella ja turvallisuuteen liittyvillä uhkakuvilla. Uhkakuvilla ratsastamista on helpottanut eräiden ääri-islamistiryhmien harjoittama terrorismi sekä joidenkin muslimien haluttomuus tai kyvyttömyys sopeutua länsimaisiin yhteiskuntiin.
Muslimivastaisen äärioikeiston ja lännenvastaisten ääri-islamistien välillä on kuitenkin jonkinlainen epäpyhä allianssi. Ne lisäävät toistensa kannatusta ja vahvistavat toisiaan: esimerkiksi ääri-islamistien tekemät terrori-iskut lisäävät ennakkoluuloja ja suoranaista vihaa muslimeja kohtaan. Tämä koskee myös sellaisia muslimeja, joilla ei ole mitään tekemistä iskujen kanssa ja jotka tuomitsevat ne selvästi.
Iskut lisäävät avoimesti muslimivastaisten äärioikeistolaisten puolueiden ja liikkeiden kannatusta länsimaissa. Nämä liikkeet lietsovat vihaa kaikkia muslimeja kohtaan, mikä voi johtaa myös maltillisten, aiemmin jopa hyvinkin länsimielisten muslimien radikalisoitumiseen. Näin lännenvastaisuus lisääntyy muslimien keskuudessa samalla kun muslimivastaisuus yleistyy länsimaalaisten keskuudessa.
Tuloksena on noidankehä, josta hyötyvät ainoastaan äärioikeistolaiset ja ääri-islamilaiset liikkeet. Todellisuudessa ääripäillä onkin sama tavoite: estää kahden erilaiseksi ja yhteensopimattomaksi väitetyn kulttuurin yhteiselo ja sekoittuminen.
Äärioikeisto ja ääri-islamistit eivät toivokaan muslimien ja länsimaalaisten välille hyviä suhteita. Islamistit nimittäin pelkäävät – tai ainakin väittävät pelkäävänsä – muslimien menettävän uskontonsa ja kulttuurinsa taloudellisesti ja teknologisesti ylivoimaiselle länsimaiselle kulttuurille. Äärioikeisto puolestaan lietsoo pelkoa, että vahva islam ja voimakkaasti kasvava muslimiväestö syrjäyttävät eurooppalaisen kulttuurin ja kristinuskon.
Molempien ääriryhmittymien suosio perustuu valtaväestön ja muslimien vastakkainasettelun ylläpitämiseen ja vahvistamiseen. Niiden haave maailmasta tai maanosasta ilman muslimeja tai länsimaalaisia ei ole kuitenkaan realistinen. Länsimainen demokratia, teknologia ja populaarikulttuuri leviävät kaikkialle maailmaan.
Muslimit eivät voi ylläpitää ja kehittää omaa kulttuuriaan, uskontoaan ja yhteiskuntiaan sulkeutumalla länsimaisilta vaikutteilta. Muslimien tavoitteet toteutuisivat parhaiten, jos he ottaisivat muilta – niin länsimaalaisilta kuin esimerkiksi intialaisilta ja kiinalaisiltakin – hyviä vaikutteita ja pyrkisivät samalla vaalimaan sitä, mikä on parasta heidän omissa perinteissään.
Myös Eurooppa tarvitsee sekä länsimaihin asettuvia muslimeja että muslimimaita. Lähi-idän ja Afrikan maista saadaan helpotusta lähivuosikymmenten työvoimapulaan. Länsimaat ovat olleet kauan riippuvaisia monien muslimimaiden luonnonvaroista, etenkin öljystä, mutta tulevaisuudessa todennäköisesti aurinkoenergiastakin. Myös vienti muslimimaihin on tärkeää Euroopan maille.
Euroopan turvallisuuden kannalta on elintärkeää, että välit läheisiin muslimimaihin ja Euroopassa jo asuviin kymmeniin miljooniin muslimeihin pysyvät hyvinä.
Niin kantaväestöltä kuin muslimeiltakin vaaditaan rohkeutta asettua yhdessä vastustamaan molempia ääriliikkeitä yhtä aikaa. Tämä onnistuu parhaiten, jos eurooppalainen muslimivähemmistö otetaan mukaan yhteiskunnalliseen toimintaan ja päätöksentekoon.
Kirjoittajalta ilmestyy kirja "Yhtä erilaiset - islam ja suomalainen kultuuri" (Teos) vuoden 2011 alussa.
______________________________________________
Jami Järvinen: Joulukalenteri: Pommi-iskun marttyyrit
Tukholman terrori-isku tapahtui lähes kotiovella ja sai aikaan joukko-orgasmin Suomen maahanmuuttokriitikkoja yksinoikeudella edustavalla Hommaforumilla. Mutta siellä täällä pintautui myös epäilyksiä siitä, että koko jupakka oli vain ilkikurinen juoni, jolla maahanmuuttokriitikoita aiotaan piakkoin syyllistää.
Aiemmin Kaasuputki-blogissa oli eräänlaista erittelyä maahanmuuttokriitikoista siltä pohjalta, mitä he oikeasti tavoittelivat ulkomaalaisvastaisuudella ratsastaessaan. Osa kaipaili yövartijavaltiota, osa 30-lukulaista kansankotia. Olipa listassa sellaisiakin, joille nykyinen yhteiskunta kaikkine lieveilmiöineen kävi vallan mainiosti, kunhan ruskeiden ihmisten olemassaolo olisi kielletty.
Melkoinen joukko suomalaisia maahanmuuttokriitikoita katselee universumia kuitenkin topeliaanisesta vinkkelistä: heille Suomi on ennen kaikkea vapaiden talonpoikien maa, jota aatelisto yrittää lakkaamatta riistää. Heille turvapaikanhakijat näyttäytyvät pelkkänä sivujuonteena Helsingin herrojen salaliitossa rehellistä työntekijää vastaan.
Äskettäinen pommi-isku on viimeksi mainituille tuhannen taalan paikka heittäytyä mahalleen itkemään ja hakkaamaan maata nyrkeillään. Eihän teossa tai tekijässä ollut mitään mielenkiintoista, vaan siinä, miten tapaus on muutettu – tai tullaan jossakin kuviteltavissa olevassa tulevaisuudessa muuttamaan – yhä uudeksi ”valkoista heteromiestä” sortavaksi ilmiöksi.
Yleisradion sivuilla pommiuutisesta on jo keksitty oleellinen:
Pää_syvemmälle_pensaaseen, eilen klo 14:11
Astrid-täti pitää huolen ettei meillä pauku. Ja jos joskus sattuisi paukkumaan, niin se on kantasuomalaisten lihaasyövien heteromiesten syy. Mitäs seisovat tumput suorana. Se on loppujenlopuksi meille ihan sama. Sitä saa mitä tilaa.
Pahimipia sortajia ovat myyttisten kukkahattutätien ja kommunistikokoomuslaisten jälkeen Uusi Suomi ja sen päätoimittaja Markku Huusko. Herlinin äärivasemmistolaisessa verkkomediassa kun sensuroidaan kansan syvistä riveistä kumpuavaa ulkomaalaisvastaisuutta. Eikä tavoitteena ollut kuin ihan hiukan yllyttää suomalaisia vihaamaan islaminuskoisia.
Mitäpä yhdestä pommi-iskusta, kun asiaton blogiteksti poistetaan verkkolehdestä? Sensuuria!
Tekstit
