Helsingin Sanomat, kolumni: Anu Silfverberg: Sallikaa lasten laulaa 31.12.2010
On se herran ihme, että tästä selvittiin. Siis tästä joulusta, jonka pakanat ja musulmaanit ja peruskoulunopettajat ja muut kiinalaiset yrittivät meiltä tavallisilta suomalaisilta tuhota. Onneksi taisteluun nousi Ilta-Sanomat, joka julisti, että ei kyllä näillä lakeuksilla. Lehti laati adressin, jossa vedotaan: Sallikaa vanhan ajan joulu.
Kiitos myös ihastuttavasta "sallikaa lasten laulaa" -ilmaisusta.
Toki – tottahan on, että juuri lapset ovat olleet äänessä tässä keskustelussa. Ei meistä väliä, mutta lapset! Heitä tämä satuttaa!
Adressia lukiessa oli pakko hetken muistella, että onko jokin virallinen taho tosiaan yrittänyt kieltää kristillisen juhlinnan kouluista. Kävi ilmi, että ei ollut – koulut ovat vain juhlineet kukin tavallaan. Mutta kaikissa ei ole ollut kristillisiä menoja, ja siksi onkin hyvä, että ulkopuoliseen uhkaan on nyt varauduttu ja oikeat perinteet voidaan taata tulevaisuudessa.
Erityisen hyvä on, että vetoomus on osoitettu opetusministerille, jotta yksittäisten koulujen harkinta saadaan loppumaan ja hommaan saadaan valtakunnallisen tason roti. Ajatelkaa lapsia.
Adressissa on kuitenkin epätarkkuuksia, ja ehdotan siihen nyt joitakin lisäyksiä. Ensinnäkin, tekstissä ei artikuloida, mitä päättäjien halutaan tekevän, kun he vastaanottavat vetoomuksen. Kannattaisi sanoa suoraan, että toivotaan uutta lainsäädäntöä Oikeasta Perinnejoulusta.
Adressissa mainittu "vanhan ajan joulu" on sekin liian epämääräinen ilmaisu. Mikä on se piste, johon historia halutaan pysäyttää? Epäilemättä puhutaan sotavuosien jälkeisestä Suomesta, mutta koska tätä ei selvästi artikuloida, voi käydä kuinka vain. Entä jos joku tulkitsee vanhan ajan vaikkapa esikristilliseksi? Tästä pitäisi antaa ministerille tarkemmat ohjeet.
Lisäksi, adressissa pyydetään joustavuutta kouluilta. Näen tässä vaaroja, sillä koulujen joustavuushan tässä on juuri ollut ongelmana. Koska kaikki suomalaiset eivät enää kuulu samaan kirkkoon, eri koulut ovat eri vanhempien pyynnöstä ja lasten taustoja huomioiden päätyneet hyvin vaihteleviin ratkaisuihin. Joissain kouluissa veisataan, joissain leikitään tonttuleikkejä, monessa ovat sekaisin pakanaperinteet ja Jeesuksen syntymä. Juuri tämänkaltainen joustavuus tuhoaa Oikean Perinnejoulun, ja siksi olisi parempi, että joustavuuskin selväsanaisesti kielletään. Siitä seuraa vain "tilannekohtaista harkintaa", mitä tuskin kukaan haluaa. Useissa kouluissa joulu ei enää pitkiin aikoihin ole ollut leimallisesti kristillinen juhla, joten asialla on kiire. Lasten tähden.
Uhattuna ei ole vain joulu, vaan kansallinen yhtenäisyys. Kukaan ei voi tietää, mihin perinteiden muuttuminen voi johtaa, mutta jo lyhyellä tähtäimellä todennäköisiä seurauksia ovat ainakin avioerot, PISA-tulosten romahtaminen, homoseksualismi, rotujen sekoittuminen, arvojen rapautuminen sekä kaiken, aivan kaiken, kaupallistuminen.