Taloussanomat: Husbyt voivat syntyä meilläkin

Taloussanomat, kolumni: Husbyt voivat syntyä meilläkin 29.5.2013

Viisas Suomi alkaisi viimeistään nyt pohtia yhteiskuntapolitiikkaa ja ulkomaalaisstrategiaa,
etteivät muualta tutut mellakat syttyisi täälläkin.

Kun maailmalla tapahtuu jotain ikävää, on suomalaisen virkamiehen standardivastaus, että ”Suomessa tämä olisi mahdotonta”. Sama on todettu moneen kertaan jälleen viime päivinä, kun on puhuttu Ruotsissa raivonneista mellakoista. Hauskin perustelu tuli eräältä poliisiviranomaiselta, jonka mukaan Suomessa ei ole samanlaista tyytymättömyyttä kuin Ruotsissa.

Tyytymättömyyden määrää on vaikea mitata tarkasti, mutta joka tapauksessa Ruotsi on meitä vauraampi maa, jossa on vähemmän työttömyyttä ja paremmat sosiaalituet. Kaiken lisäksi Suomen talouden pohja heikkenee pelottavalla vauhdilla, mikä iskee kovimmalla voimalla juuri niihin ihmisiin, joilla on valmius lähteä kadulle. Ongelmat kärjistyvät tyypillisesti alueilla, joille kasautuu paljon ulkomaalaisia, joiden työttömyys on muuta väestöä suurempaa.

Nyt olemme rakentamassa Suomea, jossa husbyt voivat olla arkipäivää muutaman vuoden päästä. Huolestuttavaan kehitykseen on ainakin kolme syytä. Ensinnäkin menetämme koko ajan työtä ja vientiä luovaa teollisuutta niin, että vaihtotaseemme heikkenee. Tämä köyhdyttää maata ja lisää vastakkainasetteluita.

Edellisen seurauksena julkinen sektori velkaantuu, mitä on paikattu julkisten palveluiden leikkauksilla. Kehitys todennäköisesti jatkuu.

Kolmas sytytysaine pommissa on maahanmuuttajien määrän nopea kasvu. Suomi oli pitkään Euroopan Albania, jonne tulevat ulkomaalaiset olivat lähinnä Ruotsista palaavia suomalaisia. Muutos on kuitenkin ollut nopea. Helsingissä asuu nyt noin 130 000 maahanmuuttajaa. Tutkijat odottavat, että parinkymmenen vuoden päästä heitä voisi olla 300 000 eli noin puolet helsinkiläisistä.

Tuossa tilanteessa mahdoton on mahdollista Suomessakin. Maassa jossa työttömyys on suurta, sosiaalituet heikot ja syrjäytyneitä suomalaisia ja ulkomaalaisia on paljon.

Sosiaalinen pääoma
on kilpailuetu

Brittiläinen Legatum-instituutti vertaili hiljattain 142 maan vaurautta. Suomi sijoittui vertailussa seitsemänneksi. Suomen vahvuuksia olivat muun muassa sosiaalinen pääoma ja turvallisuus. Sosiaalista pääomaa tutkijat arvioivat kysymällä kansalaisilta muun muassa, luottavatko he toisiin kansalaisiin.

Suomalaisessa keskustelussa vauraus, kilpailukyky ja hyvinvointi tulkitaan usein kapeasti. Keskustelua hallitsevat palkat ja verotus, vaikka menestys syntyy aivan erilaisista asioista.

Useimpien kilpailukykyisten maiden menestys perustuu siihen, että niillä on jollain aloilla erityisosaamista, jota muut kaipaavat. Esimerkiksi tietoturvayhtiö Stonesoft ostettiin siksi, että ostaja halusi osaamista. Samsung puolestaan ilmoitti vastikään perustavansa tutkimuskeskuksen Suomeen. Sellaisia ei perusteta matalien palkkojen tai alhaisen verotuksen vuoksi vaan osaamisen takia.

Jos Suomi tuhoaa sosiaalisen pääoman, tuhoamme me myös osaamisen. Mitä suurempi osa kansasta syrjäytyy koulumaailmasta, sitä vähemmän meille syntyy osaamista. Kapea osaajapohja ei riitä laajaan menestykseen. Tästä syystä Suomi on huomattavasti parempi maa jääkiekossa kuin jalkapallossa.

Siksi niin sanottujen ”sosiaalitanttojen” puheet syrjäytymisen estämisestä ovat tärkeitä myös tulevaisuuden kilpailukyvyn kannalta. Emme elä enää fordismissa, jossa työnantaja tarvitsi työntekijöiltä vain käsiä mutta ei päätä.

Maahanmuutto mitoitettava
koneiston mukaan

Samalla Suomen on hiottava omaa maahanmuuttopolitiikkaansa monella tavalla. Kenen etu olisi se, että maahan syntyisi hallitsemattoman suuri syrjäytyneiden maahanmuuttajien joukko?

Maahanmuuton koon sanelee käytännössä se, kuinka hyvin niin sanottu kotoutuskoneisto toimii. Tällä hetkellä maahanmuuttajien määrän nopea kasvu ei näy mitenkään esimerkiksi opettajien koulutuksessa. Valtaosa suomalaisista opettajista ei ole saanut päiväkään valmennusta siihen, miten monikulttuurisia luokkia pitäisi ohjata. Pelkään että tilanne on yhtä surkea useimmilla muilla hallinnon aloilla. Maahanmuutto ei ole vain maahanmuuttoviraston asia, vaan se koskettaa koko yhteiskuntaa.

Jokaisella maahanmuuttajalla ei pidä olla heti työpaikka tiedossa, mutta ainakin valtaosalla maahanmuuttajasta pitäisi olla edellytykset työllistyä. Tältä osin Suomi on enemmänkin laittanut kädet ristiin ja toivonut kuin tehnyt systemaattista politiikkaa. Yksi esimerkki tästä on se, että maahanmuuttajien ammatillinen suomen ja ruotsin kielen koulutus ei ole yksiselitteisesti työnantajalle verovähennyskelpoista, vaikka henkilökunnan koulutus yleisesti ottaen on sitä.

Selvyyden vuoksi sanottakoon, että en vastusta maahanmuuttoa enkä maahanmuuttajia. Mutta vastustan päättäjiä, joilta puuttuu visio ja konkreettiset toimet näin suuressa yhteiskunnallisessa muutoksessa.

Risto Pennanen