Demari: Työelämän syrjintä tehotarkkailuun

Demari, pääkirjoitus: Työelämän syrjintä tehotarkkailuun 17.5.2013

Vantaalaisen bussinkuljettajan turbaanista kiistellään kolmatta viikkoa. Työnantaja kielsi sikhien käyttämän päähineen työasuun kuulumattomana. Päätöstä on sekä kehuttu että pidetty syrjintänä.

SAK lähtee siitä, että kuljettajan oikeus käyttää turbaania pitää turvata aivan samoin kuin romaninaisen mahdollisuus pukeutua perinneasuun. Virka-asun muut osat riittävät kuljettajan tunnistamiseen. Rinnakkaisesti linjasi Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, kun se piti hyväksyttävänä ristiä lentoemännän kaulassa.

On perusteltua vetää raja siihen, vaarantaako kansallisasuun kuuluva tai uskontoon liittyvä asuste turvallisuutta tai heikentääkö se hygieniaa. Lukuisissa maissa arkea ovat paitsi turbaanipäiset linja-autonkuljettajat myös siihen sonnustautuneet poliisit. Meilläkin työnantajien on syytä olla suvaitsevaisia ja joustavia.

Koska rajanvetoja väistämättä tarvitaan, Siirtolaisinstituutin johtaja Ismo Söderlingin esittämässä monikulttuurisuusneuvostossa on ideaa työelämänkin kannalta. Neuvosto ratkoisi maahanmuutosta seuraavia kulttuurisia pulmatilanteita.

Työntekijöiden eriarvoinen kohtelu ulkonäön, pukeutumisen tai tapojen vuosi ei rajoitu maahanmuuttajiin. Esimerkiksi tatuoinnit ja lävistykset voivat estää työpaikan saannin (Demokraatti 5.6.). Työnantajien pitäisi vähintäänkin julkistaa vaatimuksensa henkilöstön ulkoisesta olemuksesta.

Syrjintä työelämässä on kaikkineen laaja ongelma. Työntekijöitä ja -hakijoita kohdellaan epäoikeudenmukaisesti iän, seksuaalisen suuntautumisen, etnisen taustan tai toimintarajoitteiden vuoksi.

Syrjinnän ehkäisy on viimeinkin tehostumassa, kun seitsemän vuotta valmisteltu yhdenvertaisuuslaki on etenemässä budjettilakina eduskuntaan ja tulee toivon mukaan voimaan ensi vuoden alusta.

Lain valvonta tosin hiertää edelleen. Vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet, josta lakimuutoksen myötä tulisi yhdenvertaisuusvaltuutettu, tahtoo isoa roolia operatiivisessa toiminnassa (Hufvudstadsbladet 15.5.). Työmarkkinajärjestöt sen sijaan säästäisivät valtuutetun yksittäistapausten vyöryltä. Järkevä työnjako olisi, että yhdenvertaisuusvaltuutettu keskittyisi periaatteellisiin kysymyksiin ja työsuojeluviranomaiset valvontaan. Molemmat viranomaiset tarvitsevat lisäresursseja, jotta laista saadaan hyöty irti.