Demari: Monikulttuurisuus hyvässä ja huonossa

Demari, pääkirjoitus: Monikulttuurisuus hyvässä ja huonossa 27.5.2013
Kymen Sanomat, kolumni: Li Andersson: Ohi maalin
Kouvolan Sanomat, pääkirjoitus: Maahanmuutosta on vaikea puhua
Itä-Savo, pääkirjoitus: Eriarvoisuus kuohuttaa

Helsingin kesä on avattu vuodesta 1995 lähtien värikkäästi Maailma kylässä -tapahtumalla. Tälläkin kertaa Suomen suurin ilmaisfestivaali keräsi kymmeniä tuhansia kävijöitä.

Maailma kylässä on malliesimerkki siitä, miten kiinnostavaa ja antoisaa kulttuurien ja eritaustaisten ihmisten rinnakkainelo on. Kaupunkifestivaali palvelee sekä kantaväestöä, maahanmuuttajia että matkailijoita. Koko perheen tapahtuma on myös kansainvälisyyskasvatusta parhaimmillaan. Samalla se on näyttö kansalaisjärjestöjen voimasta kehityksen airuina ja toivon tuottajina. Näytteilleasettajina oli 300 kansalaisjärjestöä.

Kun Helsingissä on nautittu monikulttuurisuuden mukanaan tuomasta ihmisten, rytmien, kuvien ja makujen kirjosta, Tukholmassa on jouduttu todistamaan maahanmuuttajanuorison mellakointia.

Naapurimaan pääkaupungissa on ollut huomattavasti pidempään ja on paljon enemmän maahanmuuttajia kuin meillä. Pääosin väestömuutos on sujunut hyvin. Levottomuuksien puhkeamiseen juuri nyt haetaankin vielä selitystä. Se tiedetään, että ongelmia on kytenyt lähiöissä, joissa jopa yhdeksän kymmenestä asukkaasta on maahanmuuttajia. Muulta tulleiden keskittymät haittaavat kiinnittymistä yhteiskuntaan ja estävät luontevan monikulttuurisuuden syntyä. Asunalueiden eriytymisen lisäksi hyvinvointierojen kasvu ruokkii häiriökäyttäytymistä. Kielitaidottomuus, koulutusvaje ja nuorisotyöttömyys ovat aikapommeja.

Selvityksiä Tukholman tapahtumien syistä on tutkittava tarkoin myös meillä opin saamiseksi. Se ainakin on selvää, että Helsingissä pitää tehdä määrätietoisesti työtä alueiden tasa-arvoisen kehityksen puolesta.

Maahanmuutto on tarpeellista ja maailmanmenoon kuuluvaa. Siihen liittyy myös ongelmia, joista täytyy puhua ja jotka täytyy ehkäistä tai hoitaa. Monikulttuurisuus puolestaan on rikkaus, vaikka toisinaan tapojen erot vaativat paljonkin pohdintaa.

Suomalaiset ovat itsekin muuttaneet suurin joukoin ulkomaille, joten on käsittämätöntä, että nyky-Suomessa monikulttuurisuus on joillekin kirosana. Perussuomalaisten kansanedustaja Olli Immonen kerää kansanedustajien nimiä aloitteeseen, jolla hän tahtoo poistaa monikulttuurisuuden nuorisolaista. Konkreettinen syy on turvata puolueen monikulttuurisuutta vastustavan nuorisojärjestön valtionavut, mutta taustalla on myös näkemys siitä, että monikulttuurisuus vaikuttaa haitallisesti nuorten kasvuun.

Suvaitsemattomuus tai suoranainen rasismi eivät pois maahanmuuton ongelmia, vaan vievät yhteiskuntaa vaaralliseen suuntaan.

_____________________________________

Kymen Sanomat, kolumni: Li Andersson: Ohi maalin

Kun Husbyn lähiö on tulessa naapurimaassa, reagoidaan täällä toteamalla, että ongelma on maahanmuuttajissa ja monikulttuurisuudessa. Tämä siitä huolimatta, ettei Ruotsissa puhuta toisen tai kolmannen sukupolven ulkomaalaistaustaisista “maahanmuuttajina” (niinkuin täällä), vaan luokkaristiriidoista, vähemmän ja enemmän onnistuneesti.

Se on reaktio sellaista yhteiskuntaa vastaan, joka näyttäytyy kontrollin muodossa.

Samaan aikaan Ruotsissa käytetään Helsinkiä esimerkkinä onnistuneesta asuntopolitiikasta, kun perustellaan, miten vuokrasääntelyn poistaminen lyhentää asuntojonoja. Tämä siitä huolimatta, että Helsingin käyttäminen esimerkkinä hyvästä asuntopolitiikasta aiheuttaisi naurun päin naamaa missä päin Suomea tahansa.

Tällainen poliittinen ohi maalin ampuminen voi perustua puuttuviin tietoihin, mutta se voi myös olla tahallinen ja tarkoitushakuinen tapa ohjata keskustelua. Ohittamalla täysin tiedot siitä, että Husbyssä on melkein kolminkertainen työttömyys verrattuna Tukholman kantakaupunkiin, että Ruotsin oikeistohallituksen aikana on leikattu julkisia palveluja, ja että Husbyssä keskimääräinen vuosiansio on melkein puolet Tukholman kantakaupungin vastaavasta, on helpompaa perustella argumentteja, jotka pohjautuvat ihmisten taustaan, ihonväriin tai uskontoon. Ohittamalla tiedot Helsingin vuokratasosta ja siitä johtuvasta asumiskriisistä on helpompaa perustella vuokrasääntelyn poistamista.

Samalla tavalla ammutaan jatkuvasti ohi maalin suomalaisessa keskustelussa syrjäytetyistä nuorista ja yhteiskunnan ongelmista. Nuorisotakuu tarjoaa koulutus- tai työpaikan, mutta missään ei puhuta sosiaaliturvajärjestelmän ongelmista, vuokrien liian korkeasta tasosta ja asunnottomuudesta, huonosti toimivista mielenterveys- ja päihdepalveluista, ilmaisharjoittelukierteiden katkomisesta, köyhyydestä tai ongelmien synnyttämästä turhautumisesta.

Nuoriso mellakoi Husbyssä reaktiona turhautumiseen ja eristäytymiseen tunteeseen, jonka nuorisotyöttömyys, köyhyys ja luokkayhteiskunta aiheuttavat. Se on reaktio sellaista yhteiskuntaa vastaan, joka näyttäytyy kontrollin muodossa. Se on reaktio sitä vastaan, että kun yhteiskunta tulee Husbyyn käymään, se tulee poliisiväkivaltana, ei palveluina, toimittajina tai poliitikkoina.

Liberaalioikeiston politiikka synnyttää levottomuuksia, jotka konservatiivioikeisto leimaa rasistisin perustein, millä puolestaan oikeutetaan entistä suurempi rakenteellinen väkivalta.

Li Andersson
Kirjoittaja on Vasemmistonuorten puheenjohtaja.

________________________________

Kouvolan Sanomat, pääkirjoitus: Maahanmuutosta on vaikea puhua

Pääministeri Jyrki Katainen (kok.) penää asiallista keskustelua maahanmuutosta. Katainen on huolestunut Tukholman lähiömellakoista. Hän toivoi Ylen pääministerin haastattelutunnilla, että Suomi voisi ottaa aikanaan oppia Ruotsin tekemistä johtopäätöksistä.

Kataisen toive ei kuulosta ylimitoitetulta. Mutta silti se on paljon toivottu. Maahanmuutto nostaa suuria tunteita. Keskustelu maahanmuuttajista yleistää, etenee äärilaitoja ja hukkaa punaisen langan.

Vikaa on molemmissa ääripäissä. Maahanmuuttajat kauas Suomesta toivottavat eivät löydä yhtään hyvää syytä maahanmuutolle. Kun he haluavat pitää Suomen pelkästään suomalaisten asuttamana, he eivät tunnista maahanmuuttajien ansioita esimerkiksi lääkäri- ja hoitajapulan lievittäjinä.

Yhtä ihmeellisiä ovat sellaiset kommentit, jotka kaatavat maahanmuuttajien tekemät rikokset pelkästään yhteiskunnan niskaan.

Maahanmuutolla on tehty ja tehdään varsin härskisti politiikkaa. Tukholman tapahtumat antavat sille oivan tilaisuuden. Kukaan ei tunnu tietävän perimmäistä syytä Tukholman mellakoille. Olisi viisasta odottaa syyn selviämistä ennen äärimielipiteitä.

Pekka Lakka

________________________________

Itä-Savo, pääkirjoitus: Eriarvoisuus kuohuttaa

Ruotsalaisten lähiöiden levottomuudet eivät yllätä. Itse asiassa on ihme, etteivät nuoret ja lähiöasukkaat ole reagoineet aikaisemmin yhteiskunnan eriarvoistumiseen. Nopeasti katsottuna kyse on mellakoivista ja ilkivaltaa tekevistä nuorista, joiden liikehdintä on levinnyt lähiöstä toiseen.

Kyse ei kuitenkaan ole vain tuhoa tekevistä poliisin vastustajista vaan ruotsalaisen yhteiskunnan kehityksestä nykyiseen pisteeseen. Samanlaisia tapahtumia on nähty muuallakin Euroopassa, Suomessa ei ainakaan vielä.
Ruotsissa asuinalueet ovat suhteellisen voimakkaasti leimautuneet, ja esimerkiksi maahanmuuttajat on ohjattu asumaan tietyille alueille. Lähiöillä on oma maineensa, joka elää osittain aivan omaa elämäänsä.
Tukholman hienommilla tai ”tavallisilla” asuinalueilla asuvat perusruotsalaiset eivät välttämättä tiedä yhtään mitään Tenstasta, Rinkebystä tai Husbystä, jotka ovat viikon mellakoiden aikana olleet runsaasti esillä eurooppalaisessa mediassa. Ennakkoluuloja kuitenkin tunnetaan. Ei ole hienoa asua maanalaisen sinisen linjan varrella.

Husby vaikuttaa ulkopuolisen vierailijan silmin ihan tavalliselta, mukavalta asuinalueelta. Viimeksi vuosi sitten Husbyssä käydessäni kiinnitin huomiota siihen, että autot eivät saa ajaa asuinalueen sisäpuolella. Päiväkodit ovat pieniä ja näyttävät kodikkailta. Sieltä löytyy muun muassa suomalainen päiväkoti, joka antaa suomalaisjuurisille husbyläisille mahdollisuuden oppia ja puhua suomea. Asunnot ovat halpoja, ja kauppaan on lyhyt matka.
Se, mikä ei ole normaalia, on alueen ihmisten korkea työttömyys. Kuten muissakin lähiöissä maahanmuuttajanuorista liian moni on työttömänä. Se ei koske vain tuoreita muuttajia vaan myös toisen polven maahanmuuttajia, jotka ovat jopa syntyneet Ruotsissa.
On vanhastaan tiedossa, että huono-osaisuus periytyy. Valitettavasti myös hyvinvointi kasautuu. Yksityiskoulut ja oppilaiden valikoituminen ovat yksi osa ruotsalaista kehitystä. Suomessa koulu valitaan edelleen suurimmaksi osaksi asuinpaikan mukaan.

Ruotsalainen taloustoimittaja Pontus Herin kirjoitti vuosia sitten nykyhetkeen sopivan kirjan, jossa hän tilitti yhteiskunnallisesta eriarvoisuudesta ja kerrostuneisuudesta tekemiään havaintoja. Herin itse on syntynyt onnellisten tähtien alle ja asunut lapsuutensa ”hyvien ihmisten” asuinalueella Djursholmissa varakkaassa, keskiluokkaisessa perheessä.
Keski-ikää lähestyessään Herin alkoi katsella kotikaupunkiaan uusin silmin. Hän kirjoittaa kirjassaan, kuinka hoksasi yhdellä junamatkalla Göteborgista Tukholmaan, ettei ollut ikinä aikaisemmin elämässään puhunut yhdenkään muslimin kanssa. Hän nimittäin tapasi junassa täydellistä ruotsia puhuvan hunnutetun nuoren naisen, joka opiskeli Tukholman yliopistossa ja tämän tapaamisen aiheuttamat havainnot johtivat uuteen suuntaan elämässä.
Pontus Herin päätti perheineen muuttaa tukholmalaiseen lähiöön selvittämään, miten ihmiset oikeasti elävät. Hän joutui pian toteamaan, kuinka syvässä ennakkoluulot ovat suvaitsevassa Ruotsissa. Herinin hyväosaiset sukulaiset olivat muutosta Tenstaan lähinnä kauhuissaan.
Ihmisiä tosiaan luokitellaan pelkän asuinpaikan mukaan. Miten vaikeata onkaan tulla nähdyksi muiden tunnusmerkkien, kuten uskonnon, sukupuolen tai ihonvärin läpi ja päästä murtautumaan pois huono-osaisuuden kierteestä.

Tiina Ojutkangas
Kirjoittaja on Itä-Savon päätoimittaja.