Helsingin Sanomat: Hiwa Aljaf syö nukahtamislääkkeitä ja odottaa jo neljättä päätöstä viranomaisilta – Turvapaikanhakijoiden valituskierre kiihtyy 25.1.2018
PAKOLAISKRIISIN ja vuoden 2015 suuren turvapaikanhakijamäärän jälkeen Suomeen on vähin äänin syntynyt kierre, joka tuottaa paitsi inhimillistä kärsimystä myös kuluja yhteiskunnalle.
Kahden viime vuoden aikana Maahanmuuttoviraston (Migri) pöydälle on palannut tuhansia turvapaikkapäätöksiä uudelleen arvioitavaksi. Enimmillään yksi tapaus on ollut käsiteltävänä jopa viisi kertaa, selviää Maahanmuuttoviraston tilastoista.
Toissa vuonna viraston pöydällä oli lähes 300 tapausta, jotka olivat kolmannella, neljännellä tai viidennellä kierroksella. Viime vuonna näitä tapauksia oli jo 450.
Teoriassa kierroksia voi tulla loputtomasti, sillä päätöksissä on rajaton valitusoikeus. Turvapaikanhakija voi valittaa viraston päätöksestä hallinto-oikeuteen niin kauan, kunnes oikeus katsoo, että viraston päätös on perusteltu ja lainvoimainen. Sen jälkeen valituslupaa voi hakea korkeimmalta hallinto-oikeudelta.
TAPAUSTEN pallottelu näkyy myös turvapaikanhakijoita avustavien asianajajien pöydillä. Neljä HS:n tavoittamaa pakolaisjuristia kertoo, että heillä on työn alla useita valitustapauksia.
”Tätä kierrettä on ollut ennenkin, mutta nyt tapaukset ovat selvästi lisääntyneet”, sanoo oleskelulupa- ja kansalaisuusasioihin erikoistunut lakimies ja Suomen Asianajajaliiton hallinto-oikeuden asiantuntijaryhmän puheenjohtaja Ville Punto.
Uusi ilmiö on sekin, että moni aloittaa koko turvapaikanhakuprosessin alusta. Näin kertoo Maahanmuuttoviraston turvapaikkayksikön tulosalueen johtaja Tirsa Forssell.
”Moni ei välttämättä valita enää kolmatta tai neljättä kertaa, vaan tekee uuden hakemuksen.”
Oikeuden ja Maahanmuuttoviraston välillä pyörivien tapausten lisäksi virasto käsittelee nyt tapauksia, joista on kerran jo tehty lainvoimainen päätös.
Maahanmuuttoviraston arvion mukaan lähes 2 000 kielteisen päätöksen saanutta turvapaikanhakijaa jätti viime vuonna uusintahakemuksen. Kaikista viime vuonna jätetyistä turvapaikkahakemuksista noin 40 prosenttia oli tällaisia.
IRAKILAINEN Hiwa Aljaf on yksi turvapaikanhakijoista, joiden tapaus on kiertänyt maahanmuuttoviraston ja oikeuden välillä.
”Täällä on paljon muitakin. En ole ainut”, kurditaustainen Aljaf sanoo puhelimessa heti ensi alkuun.
”Monilla on valitus vireillä, ja monet kärsivät psyykkisesti. Minäkin syön nukahtamislääkkeitä.”
Aljaf on asunut Mänttä-Vilppulan vastaanottokeskuksessa nyt kaksi ja puoli vuotta. Ensin hän odotti Maahanmuuttoviraston päätöstä vuoden. Vaarassa joutua vainotuksi, mutta mahdollisuus sisäiseen pakoon olemassa, totesi virasto.
Aljaf valitti hallinto-oikeuteen, minkä jälkeen odotti jälleen. Meni vuosi ja kolme kuukautta, kunnes: Ei mahdollisuutta sisäiseen pakoon, totesi oikeus. Takaisin Maahanmuuttoviraston käsiteltäväksi.
Viraston toinen päätös tuli kuukaudessa. Nyt katsottiin, ettei Aljaf tosiaan voisi paeta mihinkään, jos hänet palautettaisiin.
Kun Aljaf asui vielä Mosulissa, hän kertoo työskennelleensä Yhdysvaltojen armeijalle. Tiedustelu- ja turvallisuustehtäviä, päämääränä tuhota Isisin ja al-Qaidan nukkuvat solut. Kun kollegat ympäriltä alkoivat joko kuolla tai lähteä pakoon, Aljafkin katsoi parhaaksi paeta.
Toissijaista suojelua, kuului päätös.
Se ei riittänyt. Aljaf on valittanut nyt uudelleen hallinto-oikeuteen.
Syy: perhe, joka elää pakolaisleirillä Irakissa.
Tavoite: pakolaisasema, jotta perheen voisi saada turvaan Suomeen.
”En olisi jättänyt perhettäni ja lähtenyt vaaralliselle matkalle päästäkseni tänne kärsimään, ikävöimään läheisiäni ja elämään säälittävää elämää, jollei olisi ollut pakko”, Aljaf sanoo.
”Nyt he sitten edellyttävät, että saan työn, josta maksetaan 3 500 euroa kuukaudessa. Kuinka moni suomalaisista edes tienaa niin paljon?”
TURVAPAIKKAA voi hakea uudelleen, kun edellinen päätös on lainvoimainen. Useimmiten uusissa hakemuksissa mainitaan jokin uusi peruste – ilman sellaista hakemusta ei tutkita. Forssellin mukaan uusia hakemuksia ovat viime aikoina jättäneet erityisesti irakilaiset.
”Se on heillä yleistä. Yleisimpinä uusina perusteina ovat kristinuskoon kääntyminen tai homoseksuaalisuus.”
TÄLLÄ hetkellä on lähes poikkeus, jos hakija ei valita Maahanmuuttoviraston kielteisestä päätöksestä. Viime vuonna turvapaikkayksikkö teki noin 9 500 päätöstä. Samana vuonna noin 7 500:sta päätöksestä valitettiin hallinto-oikeuteen. Suurin näistä koski vuosina 2015–2016 tehtyjä päätöksiä.
Näistä hallinto-oikeudet palauttivat noin 2 400 eli noin joka kolmannen päätöksen uudelleen käsiteltäväksi.
...
JOIDENKIN lakimiesten mukaan lisääntyneet valitukset johtuvat osin turvapaikanhakijoiden oikeusturvaan kohdistuneista heikennyksistä. Syyttävä sormi osoittaa siis sekä Maahanmuuttoviraston että hallituksen suuntaan.
”Vuoden 2015 poikkeustilanteen vuoksi Maahanmuuttovirasto palkkasi satoja uusia työntekijöitä, joista monet olivat kokemattomia. Se oli pakon sanelemaa, mutta oli selvää, että vain harvalla oli riittävää asiantuntemusta näiden asioiden käsittelyyn”, sanoo Pakolaisneuvonnan johtava lakimies Marjaana Laine.
”Samalla virastossa oli kovat tehostamispaineet. Puhutteluaikoja lyhennettiin, vaikka samalla alettiin painottaa yksilöllisiä perusteita. Ne alkuvuoden 2016 ongelmat selvittelyssä ja menettelyn tasossa näkyvät meillä nyt näin.”
Syksyllä 2016 puolestaan toteutettiin kiireellä valmisteltuja lakimuutoksia liittyen oikeusapuun.
Aiemmin turvapaikanhakijan oli mahdollista saada ensimmäiseen turvapaikkapuhutteluun maksettu avustaja oikeusavun kautta. Nyt valtio maksaa avustajalle vain, jos tämän läsnäololle nähdään erittäin painavia syitä.
Uudistus rajasi sitäkin, kenen puoleen turvapaikanhakija voi kääntyä. Nyt alkuvaiheen oikeusapua saa käytännössä vain julkisilta oikeusaputoimistoilta, joista kaikilla ei ole turvapaikka-asioista erityisosaamista. Pakolaisasioihin perehtyneet yksityiset avustajat voivat hoitaa tapauksia vasta valitusvaiheessa. Myös valitusaikoja lyhennettiin.
Laineen mukaan varsinaisia turvapaikkaperusteita selvitellään siksi nyt kunnolla vasta tuomioistuimissa.
MIKSI päätökset sitten palaavat Maahanmuuttoviraston pöydälle?
Tirsa Forssellin mukaan yleisintä on, että hakija esittää valitusvaiheessa uusia perusteita saada turvapaikka tai uutta tietoa tilanteestaan. ”Kuten uusintahakemuksissa, myös näissä kristinusko perusteena on noussut selvästi.”
Viraston karkean arvion mukaan valtaosa, noin 70 prosenttia uusista selvityksistä on koskenut kristinuskoon kääntymistä. Seuraavaksi merkittävin peruste on ollut hakijan seksuaalinen suuntautuneisuus eli homoseksuaalisuus.
Osa taas hakee jo saatuun myönteiseen päätökseen muutosta. Hakija on voinut esimerkiksi saada toissijaista suojelua, mutta tapauksessa on jotain sellaista, jonka perusteella hänellä saattaisi olla oikeus turvapaikkaan.
Yleisiä ovat myös tapaukset, joissa hakijalla on esittää tilanteestaan uutta tietoa. Hakija saattaa valitusvaiheessa esimerkiksi esittää kertomaansa tukevia todisteita poliittisesta aktiivisuudestaan tai vainon vaarasta ammatin vuoksi. Tai kertoa asioita, joista ei ensimmäisessä turvapaikkapuhuttelussa uskaltanut kertoa.
LOPUT tapauksista ovat Forssellin mukaan sellaisia, joissa maiden turvallisuustilanne on muuttunut. Tähän joukkoon lukeutuvat myös tapaukset, joissa hakija on kadonnut tai poistunut maasta.
Hakemuslimbon taustalla on myös viranomaisten virheitä. Tuomioistuimet kumosivat vuosina 2016–2017 kaikkiaan Maahanmuuttoviraston 565 päätöstä, koska niissä oli tehty menettely- ja laintulkintavirheitä. Valtaosa oli ensimmäisiä.
”Näiden osuus kaikista palautetuista on tällä hetkellä lähempänä neljää prosenttia. Siellä on inhimillisiä virheitä, joissa hallinto-oikeus katsoo, että päätös olisi pitänyt perustella paremmin. Sitten on sellaisia, joissa kaikkia turvapaikkaperusteita ei ole tarpeeksi laajasti tarkasteltu”, Forssell kertoo.
Hänen mukaansa hallinto-oikeus edellyttää nyt aiempaa tarkempia perusteluja ja selvityksiä esimerkiksi siitä, voiko hakija palata kotimaahansa tietylle alueelle.
”Suurin osa on ollut sellaisia, joissa hallinto-oikeus on katsonut, ettei meillä ole riittävästi maatietoa. On vaadittu, että selvitetään tarkemmin jonkin tietyn kylän tai kaupungin eli kotialueen tilannetta, erityisesti Irakin, Afganistanin ja Somalian osalta. Tai sitten sitä, onko matkareitti turvallinen juuri kyseiselle hakijalle.”
Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden uuden linjauksen mukaan esimerkiksi tietyt alueet Afganistanissa ovat liian vaarallisia, jotta sinne voitaisiin palauttaa ihmisiä. Tuore linjaus on sekin, ettei Somaliaan voida palauttaa yksintullutta nuorta naista, jos tällä ei ole sosiaalista tukiverkkoa kotimaassa. Myös sisäisen paon mahdollisuus on joissain tapauksissa erityisesti afganistanilaisten ja somalialaisten kohdalla katsottu kohtuuttomaksi.
”Migri on voinut antaa kielteisen päätöksen, koska on katsonut että henkilöllä on mahdollisuus sisäiseen pakoon. Hallinto-oikeus taas on katsonut toisin, eli että hänellä ei ole mahdollisuutta sisäiseen pakoon, tai se ei olisi hänen kohdallaan kohtuullista”, Forssell selittää.
Nämä eivät välttämättä ole varsinaisia virheitä, vaan erilaisia tulkintoja ja arviointeja.
Kumottujen päätösten joukossa on myös sellaisia tapauksia, jotka Maahanmuuttovirasto on pyytänyt takaisin käsiteltäväksi. Näissä esimerkiksi maan turvallisuustilanne on muuttunut ja maatietoa päivitetty.
PÄÄTÖSRUMBA voi aiheuttaa kärsimystä niille, joilla saattaa olla perusteita pelätä palauttamista. Pitkät valitusprosessit syövät myös suomalaisten verorahoja.
Mutta useimmiten valittaminen kannattaa, sillä ensimmäinen päätös ei usein ole oikea.
Kahden vuoden aikana hallinto-oikeudesta uuteen käsittelyyn palautuneista noin 2 000 tapauksesta yli puolet päättyi turvapaikkaan, toissijaiseen suojeluun tai muuhun oleskelulupaan.
IRAKILAINEN Hiwa Aljaf on toistaiseksi puun ja kuoren välissä. Palata hän ei voi, sillä oli vielä muitakin ongelmia, hallituksen kanssa. Toimeentuloedellytykset perheenyhdistämiseen taas ovat hänen tilanteessaan mahdottomat.
Siinä jää vähän vaihtoehtoja. Siksi Aljaf valittaa.