Uusi Suomi: Ex-poliisiylijohtaja Ruotsin jengiväkivallasta: ”Selvästikään maahanmuuttoa ei ole hallittu – Suomenkin varauduttava”

Uusi Suomi: Ex-poliisiylijohtaja Ruotsin jengiväkivallasta: ”Selvästikään maahanmuuttoa ei ole hallittu – Suomenkin varauduttava” 29.1.2018

Entinen poliisiylijohtaja Mikko Paatero arvioi blogissaan, että syyt Ruotsin jengiväkivaltaisuuksiin ovat epäonnistuneessa maahanmuuton hoitamisessa. Paatero vertaa tilannetta Suomeen.

Huoli kovenevasta jengiväkivallasta on aiheuttanut keskustelua Ruotsissa alkuvuodesta. Vuoden ensimmäisellä viikolla Ruotsissa kuoli neljä ihmistä jengiammuskeluissa. Jengien käyttämät käsikranaatit puhuttivat, kun sivullinen mies kuoli räjähdyksessä Tukholman liepeillä poimittuaan ilmeisesti käsikranaatin maasta kolmisen viikkoa sitten. Viime vuonan Ruotsissa tapahtui yhteensä yli 300 ampumavälikohtausta.

Paatero pitää viime aikojen uutisia hälyttävinä. Paateron mukaan iskut ja uhkaukset poliisia kohtaan ovat lisääntyneet voimakkaasti Ruotsissa, eikä poliisi ole enää suosittu työpaikka. Hän huomauttaa, että Ruotsissa on menossa voimakas poliisien rekrytointikampanja poliitikkojen myöntämällä huomattavalla lisärahalla.

– Kranaatti-iskut, järjestäytyneen rikollisuuden voimistuva toiminta, rinnakkaisyhteistuntien olemassaolo huolestuttaa. Todetaan että Ruotsissa on vajaa 1000 nuorta miestä, jotka kuuluvat rikollisverkostoihin ja kykenevät käyttämään ampuma-asetta. Vaikka lukua pidetäänkin siellä suurena ei se paljoa eroa Suomen tilanteesta, Paatero kirjoittaa Puheenvuoron blogissaan.

Paatero viittaa blogissaan maahanmuuttajavaltaisiin ongelmalähiöihin, joista on käytetty epävirallisesti myös termiä ”no go -alue”. Ruotsin poliisi listasi vuonna 2015 kaikkiaan 15 asuinaluetta, joilla viranomaisten toiminta on vaikeaa paikallisten rikollisjärjestöjen sekä yleisen viranomaisvastaisuuden vuoksi.

Ruotsin poliisi on viime vuosina lisännyt läsnäoloaan näillä alueilla, mutta Paateron mukaan alueille mennään yhä lähinnä ”suurella joukolla, koska siellä poliisin suhtaudutaan avoimen vihamielisesti”.

– Tämä kehitys ei ole tapahtunut Ruotsissa yhtäkkiä vaan vuosien kuluessa, Paatero kirjoittaa.

–Se alkoi jo 90 -luvulla ja maahanmuuton lisääntyessä se on koko ajan lisääntynyt. Ruotsissa ei selvästikään ole hallittu sinne tullutta laajaa maahanmuuttoaaltoa.

Maahanmuutto Ruotsiin on ollut korkealla tasolla jo pitkään, mikä on vauhdittanut Ruotsin väestönkasvua, joka huitelee jo yli 10 miljoonassa. Vuonna 2016 ulkomaalaistaustaisia oli jo 23,2 prosenttia Ruotsin väestöstä. Ruotsin tilastokeskus laskee ulkomaalaistaustaisiksi ulkomailla syntyneet ja ulkomailta muuttaneille vanhemmille Ruotsissa syntyneet asukkaat.

Paatero huomauttaakin, että Ruotsissa elää paljon maahanmuuttajien jälkeläisiä, niin sanottuja toisen polven maahanmuuttajia, joista suuri osa on jäänyt yhteiskunnan ulkopuolelle. Myös maahanmuuton ja kotoutumisen erikoistutkija Pasi Saukkonen arvioi viime viikolla, että Ruotsin järjestäytyneen rikollisuuden osalta kyse on pitkälti tästä toisesta sukupolvesta. Lue tarkemmin: Tutkija Ruotsin jengiväkivallasta Ylellä: Sitkeä luulo on väärä – jotakin tapahtui 10–15 vuodessa

Paateron mielestä on selvää, että Ruotsi on hyötynyt maahanmuutosta, mutta kärsii nyt toisaalta siitä, ettei sen tuomia ”haittavaikutuksia ole osattu hoitaa”.

–Ykkösongelma tuntuu olevan jengiytyminen ja rinnakkaisyhteiskuntien muodostuminen. Jengit saavat koko ajan lisää rekrytoitavia niistä maahanmuuttajista, jotka kokevat jäävänsä yhteiskunnan ulkopuolelle. On ennustettavissa, että tilanne Ruotsissa vain pahenee.

Paateron mielestä ”on absurdia kuvitella”, ettei Suomessa voisi ilmetä samanlaista kehitystä. Hän kritisoi poliitikkoja siitä, että niin sanottu kova sisäinen turvallisuus ei heitä kiinnosta.

–Mitään todellisia linjapäätöksiä ei ole tehty, joitain suurimpien resurssikuoppien täyttöä ja keskustelua terrorismista – ei muuta. Näillä eväillä ei pitkälle pötkitä.

Paateron mielestä Suomessakin on varauduttava jengiytymisen riskiin. Kunnollinen varautuminen tarkoittaa hänen mukaansa ”syrjäytymisen todellista estämistä, kotouttamisen tehostamista, jengiytymisen estämistä ja tietenkin myös erilaista resurssipolitiikkaa”. Tällaisesta toimenpiteistä ei Paateron mukaan toistaiseksi ole todellista näyttöä. Hänen mielestään on surullista, ettei kaikkia koskettava arkiturvallisuus noussut esille edes presidentinvaaleissa.

–Toivottavasti keskustelu Ruotsin sisäisestä turvallisuudesta herättää viimeinkin meilläkin todellista kiinnostusta tähän aihepiiriin, koska meillä on vielä mahdollisuuksia ennalta estää monia asioita, jotka Ruotsissa laiminlyötiin, mutta hiekka tiimalasissa vähenee.