HS: ”Miksi Suomessa ei ole tehty yhtään rikosilmoitusta silpomisista?” kysyy naisten ympärileikkauksen kieltämistä erillislailla vaativa Ujuni Ahmed

Helsingin Sanomat: ”Miksi Suomessa ei ole tehty yhtään rikosilmoitusta silpomisista?” kysyy naisten ympärileikkauksen kieltämistä erillislailla vaativa Ujuni Ahmed 15.5.2018

HELSINKILÄINEN Ujuni Ahmed, 30, on yhtä aikaa vihainen ja toiveikas.

Vihainen siksi, että Suomessa syntyneitä tyttöjä on lähetetty ulkomaille ympärileikattavaksi eli sukuelinten silpomiseen. Toiveikas siksi, että silpomisen kieltävää lakia kannattava kansalaisaloite on kerännyt kuukaudessa noin kymmenentuhatta nimeä.

Silpominen on tällä hetkellä Suomessa rikoslain vastaista ja täyttää pahoinpitelyn ja törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkit, mutta se ei Ahmedin mielestä riitä. Hänen mielestään tarvitaan erillislaki tyttöjen silpomisen kieltämiseksi.

”Se tarvitaan siksi, että nykyinen lainsäädäntö ei yksinään riitä estämään silpomisia. Miksi Suomen viranomaiset eivät puutu näihin? Miksi Suomessa ei ole tehty yhtään rikosilmoitusta silpomisista?” tivaa Ahmed.

Muissa Pohjoismaissa on erillislait silpomisen estämiseksi.

KANSALAISJÄRJESTÖ Fenix Helsinki julkaisi viime syksynä selvityksen, jonka mukaan Suomesta on lähetetty täällä syntyneitä tyttöjä ulkomaille silvottaviksi. Selvityksessä neljä nyt jo täysi-ikäistä nuorta naista kertoi kokemuksistaan.

Somaliasta Suomeen 3-vuotiaana vuonna 1991 tullut ja itsekin pikkulapsena ympärileikattu Ahmed on Fenix Helsingin varapuheenjohtaja ja yksi selvityksen kirjoittajista.

Nuoret naiset kertoivat selvityksessä olleensa silpomishetkellä 6–9-vuotiaita. Heidät oli viety ympärileikattavaksi Somaliaan, Egyptiin, Iraniin ja Syyriaan. Haastatellut kertoivat, että he eivät olleet tietoisia matkan tarkoituksesta etukäteen. Yksi aavisti asian, mutta sen ajankohta tuli silti yllätyksenä.

Helsingissä on tehty silpomisepäilyjen takia kiireellisiä sijoituksia, kertoi HS viime elokuussa.

”Tiedän, että silpomisia tapahtuu ja tulee tapahtumaan”, Ahmed sanoo.

Erillislaki antaisi Ahmedin mukaan esimerkiksi kouluissa, neuvoloissa, terveyskeskuksissa ja poliisissa työskenteleville viranomaisille enemmän työkaluja ja keinoja puuttua asiaan.

”Ei tarvitsisi enää niin paljon pohtia, että onkohan tämä nyt sitä vai ei ja pitäisiköhän minun ilmoittaa vai ei.”

Ahmedin mielestä kaikista epäilyistä ympärileikkausmatkoihin liittyen ei tällä hetkellä ilmoiteta selkeiden ohjeiden ja rasistiksi leimautumisen pelon takia.

”Tästä pitäisi puhua enemmän lapsille ja nuorille seksuaalivalistuksessa ja kertoa, mihin saa kajota ja mihin ei, koska esimerkiksi nämä silpomisistaan kertoneet Suomessa syntyneet tytöt eivät pitkään aikaan tienneet, että sukuelinten silpominen oli laitonta, vaan he pitivät sitä normaalina”, Ahmed perustelee.

”Välillä tuntuu, että puhuminen on enemmän tabu aikuisille kuin lapsille. Puhumattomuutta saatetaan koulussa perustella esimerkiksi sillä, että luokassa on joku jolle on tehty ympärileikkaus. Se on roskaa, sillä ihan samalla tavalla puhutaan viinasta ja huumeista ja luokassa on niitäkin, joita nämä asiat koskettavat.”

Ahmed uskoo, että kansalaisaloite silpomisen kieltävästä erillislaista pääsee eduskunnan käsittelyyn. Vähintään 50 000 äänioikeutetulla Suomen kansalaisella on oikeus tehdä eduskunnalle aloite lain säätämiseksi. Allekirjoitukset aloitteeseen on kerättävä kuuden kuukauden kuluessa. Tekstiiliyritys Finlayson käynnisti aloitteen huhtikuun alussa, ja nimiä kerätään myös sen myymälöissä.

Myös perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk) esitti viime kesänä harkittavaksi tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisen kriminalisoimista erillisellä lailla muiden Pohjoismaiden tapaan.

Joidenkin kansalaisaloitteen vastustajien mielestä uutta lakia ei tarvita, vaan nykyisen lain täytäntöönpanoa pitäisi tehostaa. Kansalaisaloitetta on moitittu myös siitä, että se ei huomioi poikia, joita ympärileikataan sekä lääketieteellisistä että uskonnollisista ja kulttuurisista syistä.

SELVITYKSESSÄ AHMEDIN HAASTATTELEMAT naiset toivat ilmi, että tytärtensä ympärileikkauksesta päättävillä vanhemmilla ei ole tarpeeksi tietoa ympärileikkauksen terveysriskeistä, ja he toimivat perinteen ja yhteisönsä odotusten mukaisesti ja uskovat toimivansa lapsensa parhaaksi.

Ulkoisten sukupuolielinten osittainen tai täydellinen poistaminen aiheuttaa kuitenkin niin fyysisiä kuin psyykkisiä terveysongelmia.

Haastatteluissa Ahmedille kerrottiin paljon itse leikkaukseen liittyvästä tuskasta. Myöhemmin tulee virtsaamis- ja kuukautisongelmia, kipuja ja tulehduksia.

Silvottujen synnytyskomplikaatiot ovat yleisiä, ja arpeutuneisuus voi vaikeuttaa ja pitkittää synnytystä.

Viime keväänä HS kertoi, että synnytyssaleihin tulee viikoittain ympärileikattuja naisia ja synnytyksen yhteydessä tehtäviä avausleikkauksia yritetään aikaistaa jo raskausajaksi, jotta synnytys olisi sekä naiselle että vauvalle turvallisempi.

YMPÄRILEIKATTUJEN NAISTEN MÄÄRÄÄ Suomessa ei tiedetä, mutta arvioiden mukaan heitä on tuhansia.

Ahmed ihmettelee, miksi Suomessa ei esimerkiksi ole tilastoja ympärileikattujen naisten synnytyksistä. Myöskään sitä, mitä tapahtuu ympärileikatun naisen synnyttämille tytöille, ei seurata.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on alkanut kerätä tilastoa ympärileikattujen naisten synnytyksistä vuoden 2017 alusta lähtien, mutta kaikista sairaaloista tietoja ei ole vielä saatu. THL:n mukaan tieto puuttuu vielä esimerkiksi koko Husin alueelta.

SILPOMISIA VOIDAAN VÄHENTÄÄ Ahmedin mielestä tietoa lisäämällä ja kommunikoimalla enemmän. Tyttöjen silpomisen puheeksi ottaminen on arka ja vaikea aihe, jota vältellään.

”Sosiaali- ja terveydenhuollon, opetusalan ja maahanmuuttotyön ammattilaisten velvollisuus on ottaa asia esille. Miksi meillä on esimerkiksi neuvola, jos siellä ei kysytä tai puhuta ollenkaan tästä asiasta?” Ahmed sanoo.

Kielitaidon puute taas vaikuttaa maahanmuuttajien käsityksiin.

”Se estää aiheesta lukemisen mediasta ja tutkimuksista ja estää puhumisen asiasta.”

Väärinkäsitysten välttämiseksi keskustelussa olisi Ahmedin mielestä hyvä olla mukana kulttuuritulkki, joka ei ainoastaan käännä kieltä vaan ymmärtää keskustelijoiden kulttuurista taustaa ja sitä, millaisia tunteita tavat herättävät.

”Suomi ei ole vielä tehnyt kaikkeaan, jotta uudet tapaukset pystyttäisiin estämään.”