Aamulehti: Mielipide: Sisäinen turvallisuus paranee tekemällä työtä

Aamulehti: Mielipide: Sisäinen turvallisuus paranee tekemällä työtä 21.8.2018

Kansanedustaja Arto Satonen sanoo, että Ruotsin kehitys on varoittava esimerkki meille. Ongelmiin on tartuttava jo ennen kuin ne nousevat pintaan.

Autopalot ja lukuisat ampumisvälikohtaukset ovat nostaneet sisäisen turvallisuuden ykkösaiheeksi Ruotsissa. Samalla Ruotsin kehitys on varoittava esimerkki meille. Ongelmiin on tartuttava jo ennen kuin ne nousevat pintaan. Viimeisten arvioiden mukaan Göteborgin autopaloissa on todennäköisesti kyse rikollisperheen kostosta poliisille, joka paljasti sadan kilon erän kokaiinia. Näyttää siis siltä, että Malmön, Göteborgin ja Tukholman pahamaineisimmissa lähiöissä rikollisjengit haastavat avoimesti poliisin. Ampumavälikohtauksia oli Ruotsissa viime vuonna yli 300, joista valtaosa kriisilähiöissä. Kuolemaan johtaneiden ampumisten määrä on kaksinkertaistunut vajaassa vuosikymmenessä.

Suomen entisen ylimmän poliisijohtajan Mikko Paateron mukaan Ruotsissa on 15 sellaista aluetta, joissa poliisi ei puutu pieniin asioihin lainkaan ja suurempiin mennään suurella joukolla, koska kyseisillä alueilla poliisiin suhtaudutaan avoimen vihamielisesti. Tilannetta kuvaa hyvin se, että Rinkebyn poliisiaseman rakentuminen viivästyi, kun yksikään rakennusliike ei ollut kiinnostunut urakasta, koska pelättiin työntekijöiden turvallisuuden puolesta.

Ruotsi on vuosikymmeniä ottanut paljon maahanmuuttajia, joista jotkut ryhmät ovat integroituneet maahan paremmin, toiset huonommin. Teollisuuden kasvaessa Ruotsissa oli paljon työtä tarjolla vähän koulutetulle työvoimalle. Nyt työpaikkoihin tarvitaan enemmän koulutusta ja kielitaitoa, mutta samalla kaupungit kasvavat juuri väestöllä, jolla ei ole koulutusta ja kielitaitoa. Aika ajoin Ruotsi on kiristänyt maahanmuuttopolitiikkaansa. Viimeksi näin tapahtui 2015, jolloin Ruotsista haki turvapaikkaa 163 000 henkilöä. Uusien hakijoiden määrä putosikin viidennekseen vuonna 2016, mutta edelleen tulijoita on ollut paljon verrattuna Euroopan unionin muihin maihin Saksaa ja Etelä-Eurooppaa lukuun ottamatta.

Ruotsissa on tiedostettu toisen polven maahanmuuttajien integroimiseen liittyvät haasteet, mutta riittävästi ei ole saatu aikaan. Tulijoiden määrä on ollut liian suuri suhteessa maan kantokykyyn. Asuminen on eriytynyt siten, että on syntynyt käytännössä vain maahanmuuttajien tai jopa tietyn etnisen maahanmuuttajaryhmän omia asuinalueita. Oikeus valita lasten koulupaikka on monin paikoin eriyttänyt kantaväestön ja maahanmuuttajien lapset. Nuorisotoimi, urheiluseurat ja yhdistykset ovat tehneet hyvää työtä ja integroineet monia, mutta haaste on ollut liian iso.

Mitä sitten Suomi voi tästä oppia? Ensinnäkin kotoutettavien määrä on oltava realistinen suhteessa maan kantokykyyn. Toiseksi asunto- ja koulutuspolitiikalla on estettävä ghettoutuminen. Kolmanneksi maahanmuuttajien työllistymistä on edistettävä, koska se on parasta kotoutumista ja neljänneksi urheiluseurojen, kulttuuriyhdistysten ja vapaaehtoisjärjestöjen resursseihin kannattaa panostaa, koska ne kykenevät harrastusten kautta tehokkaasti integroimaan nuoria.