Uusi Suomi: Sisäministeri Kai Mykkäselle palaute Helsingistä: ”Väärä viesti valtiolta – riskilähiöitä ei ole” 21.8.2018
Helsingin apulaispormestari Nasima Razmyar (sd.) on sisäministerin kanssa eri mieltä ratkaisuista, joilla Suomessa orastava jengiytymiskehitys pysäytetään. Kai Mykkänen (kok.) ehdotti Uuden Suomen haastattelussa lähiöpoliisien lisäämistä riskialueille. Razmyar näkee ehdotuksessa ongelmia.
Mykkänen haluaisi lisätä lähiöpoliisien määrää niin sanotuissa riskilähiöissä, jotka on Suomessa laskettavissa Mykkäsen mukaan kahden käden sormilla. Päätoiminen lähiöpoliisi vastaisi kyseisen lähiön ihmisistä. Mykkänen ei nimennyt Uudelle Suomelle yhtään esimerkkilähiötä, mutta sanoi maanantaina Ilta-Sanomille, että ne sijaitsevat suurimmissa kaupungeissa Helsingissä, Turussa ja Tampereella.
Kulttuurin ja vapaa-ajan apulaispormestari Razmyar pitää tällaista puhetta vahingollisena ja katsoo sen vahvistavan segregaatiota eli eriytymistä, joka on jengiytymisen riskitekijöistä merkittävin. Ruotsissa on syntynyt niin sanottuja maahanmuuttajalähiöitä, joita ainakaan Helsingissä ei Razmyarin mukaan toistaiseksi ole. Hänen mielestään Helsinki on onnistunut ehkäisemään huono-osaisuuden kasautumista lähiöihin.
–Meidän pelastus on asuntotuotanto ja asuntopolitiikka, joka vahvistaa sosiaalista sekoittumista. Se ei joka puolella ole täydellistä sekoittumista, mutta se on ollut pitkään meidän linja ja teemme sitä jatkuvasti myös uusien asuinalueiden kanssa, Razmyar sanoo Uudelle Suomelle.
”Tässä on iso riski”
Nuorisoasioista vastaavan Razmyarin mielestä vahingollisinta olisi mennä nimeämään tiettyjä asuinalueita huonoiksi, mitä Mykkänen ei siis toistaiseksi ole tehnyt. Se vaikuttaisi suoraan ja valtavasti ihmisten tapaan mieltää mainittuja alueita. Mykkänen puhuu kuitenkin riskilähiöistä.
–Olemme tehneet vuosikausia työtä sen eteen, ettei tarvitse puhua huonoista asuinalueista. Jos valtiotasolta lähdetään siihen, että on x-määrä kriisialueita, se on tosi väärä viesti.
– Tässä on iso riski alueiden leimautumisesta, jota olemme yrittäneet iät ja ajat välttää. Se on minun pelkoni tässä.
Razmyar myöntää, että sosiaalista eriytymistä on joillakin alueilla nähtävissä: Työttömyyttä ja sosiaalisia ongelmia kasautuu esimerkiksi tiettyyn taloyhtiöön, tietyille ostoskeskusaluille tai liikenteen solmukohtiin metroasemille.
Razmyar uskoo, että Suomessa purevat aivan toisenlaiset ratkaisut kuin Ruotsissa, missä tilanne on ehtinyt kehkeytyä hankalaksi. Jos puhutaan poliisin valvonnan lisäämisestä pääratkaisukeinona, ollaan Razmyarin mukaan hakoteillä jengiytymisen ehkäisemisessä.
–Se on tosi väärä tie. Se on itse asiassa hyvinkin populistinen tapa ratkaista ongelmia, jotka Helsingissä ovat kuitenkin ihan toista mittaluokkaa kuin Ruotsissa.
Helsinki täysin erityinen maahanmuuttoluvuissa
Jos resursseja lisätään, Razmyarin mukaan pitäisi lisätä nimenomaan poliisin läsnäoloa yhteisöissä pitkäjänteisesti luottamuksen rakentamisen kannalta, ei niinkään poliisien määrää valvontaoperaationa. Hän mainitsee esimerkkinä poliisien jalkapallo-ottelut maahanmuuttajapoikien kanssa.
–Sitä kautta rakentaa hyvin konkreettisilla asioilla luottamusta yhteisöihin. Mutta edelleen olen sitä mieltä, että Helsingissä en ainakaan halua nimetä yhtään kriisialuetta tai riskilähiötä. Ei ole olemassa erityisen huonoa asuinaluetta, joka nyt tarvitsisi näitä poliisipartioita lisää. Moniammatillista yhteistyötä poliisin kanssa tarvitaan ja siihen ovat tietysti lisäresurssit tervetulleita.
Razmyarin mukaan koulut ovat avainasemassa jengiytymisen ehkäisyssä. Jos kommunikaatio ei perheiden ja koulun välillä toimi, voivat vanhemmat olla täysin tietämättömiä lastensa mahdollisista ongelmista, eikä monilla nuorilla ole sosiaalista kontrollia kotona. Siinä vaiheessa, kun poliisi alkaa puuttua tilanteisiin, huomataan, että itse asiassa ongelmia on ollut jo pitkään.
Razmyar uskoo, että samanlainen kehitys on osaltaan taustalla myös Ruotsin pahaksi ehtineessä tilanteessa. Hänen mukaansa nyt pitäisi ehkäistä ne tyhjiöt, joissa ”nuori pystyy tekemään ihan mitä vain” ilman, että vanhemmat ovat tietoisia tai että joku muu turvallinen aikuinen puuttuu tilanteeseen.
–Se on ihan valtavan iso riski ja sellainen, mikä pitää pystyä ratkaisemaan.
–Toivottavasti valtion suunnalla ymmärretään, että meidän erityiskysymys on maahanmuutto. 100 000 vieraskielisen asukkaan raja menee rikki tänä vuonna. Helsinki on täysin erityinen luvuissaan. Se tarkoittaa, että kouluissa alkaa olla yhä enemmän vieraskielisiä nuoria.
Razmyarin mukaan on seurattava kaiken aikaa tarkkaan sitä, tapahtuuko ihmisten mielissä sellaista eriytymistä, että aletaan vaikkapa vältellä tiettyjä kouluja, joissa on paljon maahanmuuttajia.
Tärkeintä rakentaa monipuolisia asuinalueita
Helsingin asuntotuotantojakaumalla pyritään rakentamaan mahdollisimman monipuolisia asuinalueita ja estämään eriytymistä. Viimeisin asumisen ja maankäytön ohjelma on hyväksytty kaksi vuotta sitten ja siinä päätettiin jakaumasta, jonka mukaan yhdelle alueelle rakennetaan 25 prosenttia ara-vuokra-asuntoja, 30 prosenttia välimuodon asuntoja ja 45-prosenttia sääntelemättömiä vuokra- ja omistusasuntoja.
–Tämä periaate on eriytymisen isoin torjuja. Jos jollakin asuinalueella mennään siihen, että meillä on alkaa olla pelkästään vuokra-asuntotuotantoa ja vapaarahoitteista markkinaa toisaalla, eriytyminen kasautuu todella nopeasti.
Lisäksi Helsinki jakaa positiivisen erityiskohtelun rahaa tietyille kouluille, kirjastoille ja alueille.
Razmyar huomauttaa, että Helsingin ratkaisuja seurataan ulkomaita myöten. Hänen mielestään nyt pitäisi pelottelun sijasta keskittyä tekemään näitä hyviä ratkaisuja. Silti hän uskoo, että Ruotsin tilanne ja syksyllä selviävä vaalitulos heijastuu osaltaan myös Suomen ensi huhtikuun eduskuntavaaleihin.
Razmyarin mielestä hälyttävintä olisi yhteiskunnallisen ilmapiirin muuttuminen, jota ei kuitenkaan vielä radikaalisti meillä ole havaittavissa.
–Siinä vaiheessa, kun yhteiskunnallinen ilmapiiri on sellainen, että täällä syntynyt nuori kuulee jatkuvasti, että ”ette ole tervetulleita, ette kuulu tänne” ja mennään järjettömään vastakkainasetteluun, voi olla varma, että se nuori, joka ei ole eläessään edes nähnyt vanhempiensa synnyinmaata, eriytyy, ihan sen keskustelun ansiosta.