Helsingin Sanomat, uutisanalyysi: Lasse Kerkelä: Turvapaikanhakijan sana on usein uskonasia
Turvapaikanhakijoita nyt enemmän kuin koskaan ennen
Turvapaikanhakijoiden tämänvuotinen määrä kohosi syyskuun lopussa yli 4 100:n. Hakijamäärä on jo nyt suurempi kuin yhtenäkään aiempana vuonna, vaikka kuluvaa vuotta on neljännes jäljellä.
Kuinka viranomaiset voivat tietää, ketkä hakijoista tarvitsevat suojelua ja ketkä ovat keksineet tarinansa paremman elintason toivossa?
Kysymys on ajankohtainen myös siksi, että vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki sekä saman puolueen ja vihreiden nuorisojärjestöt ovat viime viikkoina syyttäneet viranomaisia kansainvälisen suojelun periaatteiden rikkomisesta angolalaisen nuoren miehen tapauksessa.
Mies on omien sanojensa ja tukijoukkonsa mukaan joutunut kotimaassaan kidutetuksi ja pakotettu lapsena sotilaaksi. Suomi on päättänyt käännyttää hänet jo kahdesti.
Mies on valittanut Helsingin hallinto-oikeuteen ja saa olla Suomessa ainakin tuomioistuimen ratkaisuun asti.
Turvapaikanhakijoilla on mitä erilaisimpia perusteita suojelun tarpeelleen, ja vain harvalla on esittää todisteita sanoilleen. Kiduttajat eivät kirjoita kidutustodistuksia.
Maahanmuuttoviraston tehtävänä on päättää, kuka tarvitsee suojelua ja kuka ei.
"Se on varmaan maailman vaikein tehtävä", toteaa maahanmuuttoviraston ylitarkastaja Jukka Tukia.
Ratkaisevaa on, kuinka uskottavasti turvapaikanhakija kertoo menneisyydestään.
"Kiinnitämme huomiota, esiintyykö kertomuksessa ristiriitaisuuksia ja onko se johdonmukainen", Tukia sanoo.
Viranomaiset vertaavat hakijan puheita omiin tietoihinsa hänen kotiseutunsa tilanteesta.
"Yritämme näin selvittää, onko hakijan kertomus ylipäätään mahdollinen."
Viranomaiset saattavat tentata hakijan tietoja kotiseudustaan tai järjestää hänelle kielianalyysin. Näin on tarkoitus varmistaa, onko hakija todella kotoisin siltä alueelta, josta hän itse sanoo olevansa.
"Jos kertomus on johdonmukainen ja hakijan todetaan tarvitsevan suojelua, hän saa oleskeluluvan", Tukia toteaa.
Jos kertomus on ristiriitainen, hakijaa uhkaa käännytys.
Tässä valossa ei ole suuri yllätys, että angolalainen mies on päätetty käännyttää.
Hän on tehnyt kaksi turvapaikkahakemusta. Hän sai ensimmäisen kielteisen päätöksensä vuonna 2004, eivätkä hallintotuomioistuimet muuttaneet sitä valituksista huolimatta.
Mies piileskeli useita vuosia ilman oleskelulupaa Suomessa, kunnes jäi kiinni tänä keväänä.
Tällöin hän teki uuden turvapaikkahakemuksen ja kertoi joutuneensa lapsisotilaaksi. Siitä hän ei ollut maininnut mitään viranomaisille aiemmin.
Omien sanojensa mukaan hän ei uskaltanut kertoa asiasta, koska pelkäsi sen huonontavan hänen asemaansa.
Lisäksi mies kertoi toisessa hakemuksessaan hyvin erilaisen kertomuksen oleskelustaan Angolassa.
Eri osapuolet ovat tehneet miehen kertomuksesta päinvastaiset johtopäätökset.
Maahanmuuttoviraston mielestä miehen väitteet ovat selvästi valheellisia. Virasto hylkäsi siksi hänen turvapaikkahakemuksensa toistamiseen.
Miehen tukijat, vasemmistoliiton Arhinmäki sekä vihreiden ja vasemmistoliiton nuorisojärjestöt ovat puolestaan julkisuudessa toistaneet miehen kertomusta totuutena.
Arvostelijoiden mukaan maahanmuuttovirasto ratkaisee epäselvät tapaukset hakijan edun vastaisesti, vaikka kansainvälisen suojelun periaatteen mukaan pitäisi toimia juuri päinvastoin.
Maahanmuuttovirasto puolustautuu sillä, että hallintotuomioistuimet siunaavat yleensä viraston ratkaisut jälkikäteen.
Arvostelijat huomauttavat, että tuomioistuimet luottavat liikaa virastoon eivätkä tutki itse tapauksia kunnolla.
Varmaa on ainoastaan se, ettei juuri mitään pystytä todistamaan varmaksi turvapaikka-asioissa.
LASSE KERKELÄ
Tekstit
