Aamulehti: Puheenaihe: Vihreä osto- ja myyntiliike

Aamulehti: Puheenaihe: Vihreä osto- ja myyntiliike 19.2.2011

1 Päätit lokakuussa erota vihreistä. Oletko harkinnut jotain muuta puoluetta?

– En.

2 Muuttuiko vihreä liitto vai muutuitko itse?

– Ehkä pikemminkin olen ollut liian samanlainen kuin olin 30 vuotta sitten. Vihreä liitto on muuttunut koko ajan.

– Alussa mukaan tuli porukkaa, joka uskoi vihreän puolueen olevan vastaus maailmanlaajuisiin ekologisiin ongelmiin, joihin muilla ei vastauksia ollut. Tämä ominaisuus on väljähtynyt totaalisesti. Se on suuri vahinko, sillä ilman ekologista agendaa vihreä liitto ei tuo mitään uutta muiden puolueiden kirjoon.

Turun Sanomat: Maahanmuutosta saa nyt puhua

Turun Sanomat: Maahanmuutosta saa nyt puhua 17.2.2011

Milla Hannula: Kaikista puolueista on tullut maahanmuuttokriittisiä

Maahanmuuttoa kohtaan esitetty kritiikki oli Suomessa pitkään vaiettu tabu, josta vasta viime vuosina on saanut puhua, sanoo tutkijana toiminut vapaa kirjailija Milla Hannula, 36, keskiviikkona julkistetussa kirjassaan Maassa maan tavalla, mahanmuuttokritiikin lyhyt historia (Otava).

- Käänne avoimempaan suuntaan tapahtui vuoden 2008 kunnallisvaaleissa, jolloin maahanmuuttokriittisyys murtautui yleiseen keskusteluun maahanmuuttokriittisten ehdokkaiden kautta. Sen jälkeen aihetta on alettu purkaa.

YLE: Ex-kansanedustaja Eero Paloheimo eroaa vihreistä

YLE Uutiset: Ex-kansanedustaja Eero Paloheimo eroaa vihreistä 3.10.2010

Vihreiden entinen kansanedustaja Eero Paloheimo eroaa vihreistä. Paloheimo teki päätöksen asiasta sunnuntaina iltapäivällä ja tiedotti asiasta. Paloheimon mielestä vihreät suosivat maailmaa vahingoittavaa ylimitoitettua muuttoliikettä.

Paloheimo kirjoittaa tiedotteessaan, että vihreät ovat valinneet maailmanlaajuisen ylimitoitetun muuttoliikkeen kehityskulkuja pääteemoikseen eduskuntavaaleissa.

- Vihreät tuhoavat siten maapalloa useassa eri muodossa. Heidän perustelunsa vaikuttavat pinnallisilta ja tekopyhiltä. En viihdy sellaisessa joukossa.

Keski-Uusimaa/Eero Paloheimo: Jokela ja Sello yhdessä suhteessa samanlaisia tragedioita

Keski-Uusimaa/Eero Paloheimo: Jokela ja Sello yhdessä suhteessa samanlaisia tragedioita 5.1.2010

Jokelan koulun ja Sellon ostoskeskuksen ampumatapaukset ovat eräiltä osin lähes vastakkaisia tapauksia, mutta ainakin yhdessä suhteessa samanlaisia.

Ensin lyhyesti eroista.

Jokelan koulusurmaaja Pekka–Eric Auvinen jätti jälkeensä kirjeen, jossa hän korosti ottavansa kaiken vastuun itselleen, varoitti syyttämästä ketään ja perusteli tekoaan nuorukaisen pettymyksellä nykyisen maailman ja suomalaisen yhteiskunnan menoon. Kirje hävitettiin vikkelästi netistä.

Sellon surmaajan syyt olivat ilmeisen toisenlaiset. Kysymys oli mieskunniasta, joka nykyiselle, feminismin nujertamalle suomalaismiehelle lienee tuntematon käsite.

Eero Paloheimo: Arvoisa äänikuningas Soini

Keski-Uusimaa:
Eero Paloheimo: Arvoisa äänikuningas Soini
18.6.2009

Sinua on julkisuudessa syytelty siitä, ettet oikein tiedä mihin ryhmään siellä Brysselissä hivuttautuisit etkä tietäisi, mitä ylipäänsä siellä teet. Saisinko vähän auttaa?

Euroopan keskipitkän tähtäyksen tulevaisuuden keskeinen kysymys on Euroopan suhde Afrikkaan. Koska minulla on erinäisiä kokemuksia ja tietoja eteläisen naapurimaanosamme mielialoista ja koska monilla eurooppalaisilla on niistä vain kuvitelmia, on aluksi hyvä kertoa seuraava.

Kymmenien miljoonien afrikkalaisten hartain toive on päästä Eurooppaan. He toteuttavat tämän toiveensa usein keinoja kaihtamatta ja hyvin itsekkäistä, mutta ymmärrettävistä syistä. Eurooppa on heidän Eldoradonsa. Sitten he lähettävät rahaa sukulaisilleen, mutta vain sukulaistensa välittömiin tarpeisiin. He ovat aloitteellisin, rohkein ja ahkerin osa väestöstä. Heitä Afrikka tarvitsisi eniten - Afrikassa.

Kun lasketaan kehitysavun kustannustehokkuuksia, on ylivoimaisesti tehokkaampaa auttaa afrikkalaisia kotimaissaan kuin ottaa heitä vastaan Eurooppaan. Heidän vastaanottonsa meidän siivoojiksemme on eurooppalaista itsekkyyttä. Tämä ongelma kasvaa isoihin mittasuhteisiin, kuin Afrikan väkiluku seuraavan sukupolven aikana kaksinkertaistuu.


Monikyldyyri-ihmisemme ovat fiinejä. He haluavat Helsingin katukahviloihin pariisilaisen tunnelman, joissa värikkäät ja intresantisti pukeutuvat, useita kieliä solkkaavat ihmiset parveilisivat. Kuten mahdollisesti olette huomanneet, pariisilaiset ovat tähän intresanttiuteen hieman kyllästyneet.

Ei siinä olekaan mitään tavoiteltavaa. Sillä keinolla todellinen kulttuurien rikkaus tapetaan muutamassa vuosikymmenessä. Eikä tätä kannata verrata entisiin aikoihin, jolloin sekoittuminen oli hidasta kypsymistä. Nykyisin se on turbovispilän vatkausta. Joten tämä ilo on lyhytaikainen ja muuttuu irvikuvakseen vikkelästi. Euroopalle tästä prosessista on pitkällä tähtäimellä haittaa. Euroopassa on jo nyt liikaa väkeä. Jos maapallon väentiheys olisi sama kuin Euroopan, olisi planeetan väkiluku kaksinkertainen.


Nyt neuvoihin, arvoisa äänikuningas Soini. Voit perustaa sinne Brysseliin Peruseurooppalaisen parlamenttiryhmän, joka ottaa tavoitteekseen Afrikkaan suunnatun kehitysavun uusimisen siten, että tuo apu pitkällä tähtäyksellä tuottaa kunnon tuloksia. Silloin apu painotetaan esimerkiksi koulutukseen koko Afrikassa ja paikallisten olosuhteiden parantamiseen niin, että houkutus sieltä pakoon vähenee.

Mitä itse Eurooppaan tulee, uusi ryhmänne voi keskittyä maanosamme rikkaan mosaiikin säilyttämiseen, ei puuron vatkaukseen. Meillä on maanosa, jossa maat ja kielet samastuvat - toistaiseksi. Suomessa puhutaan Suomea ja Puolassa puolaa. Tämä on yksi merkittävä rikkaus. Peruseurooppalaiset vaalisivat maanosan moninaisuutta, eivätkä pyrkisi luomaan Euroopan Yhdysvaltoja. Euroopan yhtenäisyyttä tarvitaan muuhun tarkoitukseen tulevaisuudessa, ei USA:n, vaan Kiinan kumppanina ja vastapainona. Kiina on tulevaisuuden maailmanvalta.

Oletan, että Brysselissä olisi yhtä ja toista hyödyllistä tekemistä, kunhan asioita ei tarkastele sen tavallisen mikroskoopin lävitse.

Eero Paloheimo

Kirjoittaja on tuusulalainen tekniikan tohtori.

Aamulehti: Vihreiden valtuutettu: Pakolaiset ulos ja sassiin!

Aamulehti:
Pakolaiset: Vihreä valtuutettu sai niskaansa rasismisyytöksiä
(Oli: Vihreiden valtuutettu: Pakolaiset ulos ja sassiin!)
Vihreiden puoluesihteeri Laturi soittaa kurinpalautuspuhelun valtuutetulle
15.6.2009

Pohjalainen:
Jorma Havula: Kaskinen sanoi "stop" turvapaikanhakijoille
12.6.2009

Muammar Gaddafi käänsi kaskislaiset kielteisiksi pakolaisille

Pakolaiskeskusta vastaan äänestänyt kaskislainen valtuutettu Tom Degerstedt (vihr) pelkää, että Suomeen tuodaan ihmisiä maista, joissa naiset ovat alistetussa asemassa.

Kaskisten valtuusto äänesti torstaina luvuin 12-5 pakolaiskeskuksen 50-paikkaista sivutoimipistettä vastaan.

Degerstedt arvelee, että Suomen pienimmän kaupungin asukkaat sai takajaloilleen Libyan itsevaltiaan Muammar Gaddafin viimeviikkoinen vertaus, että arabimaissa naiset ovat huonekalun asemassa.

- Rouvat lukivat sen Vasabladetista. Miksi tuomme Suomeen ihmisiä kulttuureista, joissa on tällainen mielipide? Tuemmeko alitajuisesti naisten syrjintää? Tähän asiaan tasavallan presidentti Tarja Halonen saisi puuttua, lakimiehenä työskentelevä Degerstedt sanoo.

Degerstedtin äänestyskäyttäytyminen saattoi vaikuttaa siihen, että tuloksen jälkeen ainakin yksi kaskislainen vihreä erosi puolueesta. Paikalliset vihreät moittivat juristia rasistisista äänenpainoista.

"SPR möhli"

Vihreät ovat olleet pakolaiskannanotoissaan vapaamielisimmästä päästä. Degerstedtille linjasta poikkeaminen ei ole ongelma.

- Anni Sinnemäki (puolueen puheenjohtaja) saa ajatella, niin kuin häntä huvittaa. Vihreät saavat ajatella tarkalleen kuten haluavat. Olen jo melkein kuusikymppinen mies, joten osaan ajatella itse.

Kriittisiä pakolaisnäkemyksiä on vihreistä aikaisemmin esitellyt myös ex-kansanedustaja Eero Paloheimo.

Pakolaiskeskusta juntattiin Degerstedtin mielestä kaupunkiin ilman, että asiaa puitiin etukäteen. Hän syyttää Suomen Punaista Ristiä omavaltaisuudesta.

- SPR on möhlinyt asian 110-prosenttisesti. He ovat olleet suoraan yhteyksissä yrittäjiin ja tuoneet tyhjiin rivitaloihin pakolaisia ilman, että kaskislaisilta on kysytty, missä mennään, Degerstedt sanoo.

Ajankohta pakolaiskeskukselle ei ole otollisin mahdollinen. Kaskislaiset haluavat huolehtia omista työttömistä kaupungin ylivertaisen työllistäjän Metsä-Botnian lopetettua toimintansa. Degerstedt sanoo kuunnelleensa tarkkaan kaupunkilaisten kantoja ennen päätöstään.

- Minulla on 44 ääntä kunnallisvaaleissa. En voi toiminnassani mennä ihmisten mielipidettä vastaan. Tehtäväni ei ole johdattaa kaskislaisia uusille urille.

Tällä hetkellä Kaskisissa asuu 27 turvapaikanhakijaa muun muassa Turkista, Sri Lankasta, Somaliasta, Irakista, Kazakstanista. Viereisessä Närpiössä on Suomen eniten ulkomaalaisia suhteessa väkilukuun.

Toni Viljanmaa

----

Kannanotto: Panu Laturi pitää vihreän valtuutetun puheenvuoroja lähes rasistisina

Vihreiden puoluesihteeri Panu Laturi aikoo soittaa kurinpalautuspuhelun puolueen kaskislaiselle valtuutetulle Tom Degerstedtille, 59.

- Hänelle pitää soittaa ja käydä vakava keskustelu siitä, onko hän väärässä puolueessa. Meillä on nollatoleranssi rasismille, Laturi sanoo.

Kaskislainen juristi äänesti Kaskisiin suunnitteilla ollutta pakolaisten vastaanottokeskusta vastaan yhdessä valtuuston enemmistön kanssa.

Degerstedt perusteli kantaansa sanoen, että turvapaikanhakijat halutaan ulos kaupungista ja sassiin. Se on Degerstedtin mukaan kaupunkilaisten yleinen mielipide.

- Se on sellaista kielenkäyttöä, mitä ei pitäisi käyttää. Pakolaiset hakevat Suomesta suojaa, ei vihaa, Laturi moittii.

Degerstedt perustelee kantaansa myös tekemällään tietohaulla eri etnisten ryhmien rikollisuudesta. Hänen mukaansa rikollisuus on yleisempää tietyillä ryhmillä. Laturi ei näille perusteluille lämpene.

- Ihan kuulostaa halla-aholaisilta perusteluilta. Se on maahanmuuttokritiikkiä, joka on hyvin lähellä rasismia, Laturi sanoo.

Laturi ihmettelee sitä, että purkaus sattui Kaskisissa, joka lähialueet mukaan lukien on tunnetusti "Suomen suvaitsevaisimpia alueita". Naapurikaupungissa Närpiössä ulkomaalaisia on eniten suhteessa väkilukuun.

- Siksi tämä on yllättävää ja valitettavaa kuulla, Laturi sanoo.

Toni Viljanmaa

_____________________________

(ensimmäinen versio)

Pohjanmaan vihreät näkyvät ottaneen oppia europarlamentaarikkoehdokas Kai Pöntisen (kok) sosiaalipummeja vierastavista pakolaisajatuksista.

Metsä-Botnian tehtaan lakkauttamista surevassa Kaskisissa nähtiin erikoinen näytelmä viime torstaina, kun valtuusto päätti kaupunkiin tyrkyllä olleesta pakolaisten vastaanottokeskuksesta.

Vihreiden kaupunginvaltuutettu Tom Degerstedt, 58, jyrähti, että turvapaikanhakijat halutaan ulos kaupungista ja sassiin. Se on juristi Degerstedtin mukaan myös kaupunkilaisten yleinen mielipide.

Valtakunnallisesti vihreät ovat profiloituneet vapaamielisellä suhtautumisella maahanmuuttoon ja turvapaikanhakijoihin.

Kaskisten valtuusto äänesti lopulta lukemin 12-5 turvapaikanhakijoiden sijoittamista vastaan. Perusteluina valtuutetut käyttivät hankalaa taloustilannetta.

Yhteensä 17 valtuutetusta viisi oli poissa kokouksesta ja heidän tilallaan olivat varavaltuutetut.

Asiasta kertoo blogissaan sanomalehti Ilkan toimittaja Jorma Havula.

Toni Viljanmaa

YLE: Miksi eurovaalit lietsovat muukalaisvihaa?

YLE:
Miksi eurovaalit lietsovat muukalaisvihaa?
1.6.2009

Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen hyllytti puolueensa meppiehdokkaan vaalimainoksen; miksi? Miksi maahanmuutto on nyt poliittisessa keskustelussa? Onko hankalaa asiaa hyssytelty liian kauan? Kuka lopulta korjaa potin tästä vaaliteemasta?

Pekka Vennamo
SMP:n entinen puheenjohtaja

Eurovaaleissa käytävä vastenmielinen keskustelu johtuu suomalaisten vääristyneestä EU-kuvasta. Suomea ei koeta osaksi EU:ta, jossa olemme tasaveroisina muiden eurooppalaisten kanssa päättämässä yhteisistä asioista vaan Bryssel ja EU koetaan ulkopuoliseksi määrääjäksi ja ”herraksi”, joka ajaa omaa etuaan ja alistaa suomalaisia. Onko itsetuntomme niin heikko ja itsenäisyytemme niin lyhyt, ettemme uskalla nähdä itseämme tasaveroisena osana yhteistä Eurooppaa?

Muukalaisten pelko juontaa juurensa turvallisuuden kaipuusta. Uusien tulokkaiden pelätään vievän etujamme (ja naisiamme), jonka vuoksi heitä ei pitäisi päästää ainakaan omaan lähipiiriin. Tietämättömyys ruokkii muukalaisvihaa, jonka vuoksi asenne EU:ta ja maahanmuuttajia kohtaan voi parantua vain tietoa ja omakohtaista kokemusta lisäämällä.

Erityisen vastenmielistä minulle on se, että Veikko Vennamon poliittisiksi perillisiksi julistautuneet perussuomalaiset ovat vajonneet muukalaisvihan ja EU-vastaisuuden suohon. Veikko oli itse siirtolainen ja tiesi hyvin, kuinka vaikeaa monilla karjalaisilla oli sopeutua uusien naapureidensa elämään erityisesti länsi-Suomessa, jossa heitä kaikin tavoin hyljeksittiin. Hän pyörisi haudassaan jos tietäisi, että hänen nimiinsä vannova puolue hyysää riveissään muukalais- ja siirtolaisvihamielisiä asenteita. Sama koskee EU-vastaisuutta, Veikko oli EU-jäsenyyden innokas kannattaja.

Osavastuu vääristyneestä vaalikeskustelusta kuuluu tiedotusvälineille. Jos Brysselin tapahtumia seurattaisiin samalla tarkkuudella kuin eduskunnan hiekkalaatikkoleikkejä ja ministereiden tekstiviestittelyjä, puhuttaisiin vaalikentillä ehkä hieman enemmän niistä asioista, joita EU käsittelee ja joita Suomen mepit yhdessä muiden meppien kanssa ovat päättämässä.

Brysseliin ei pidä lähettää sellaisia meppejä, jotka kokevat tehtäväkseen puolustaa Suomen etua muun EU:n katalia pyrkimyksiä vastaan. Sinne pitää lähettää meppejä, jotka haluavat kehittää tätä yhteistä Eurooppaamme entistä paremmaksi paikaksi elää.


Vesa Mauriala
Rautatieläisten Liiton puheenjohtaja

Muukalaisvihamielisyys lähtee ennen kaikkea pelon tunteesta: vieras koetaan uhkana. Muukalaisvastaisuudella tarkoitetaan taipumusta perusteetta suosia omaa etnistä ryhmää ja tarkastella maailmaa yksipuolisesti sen näkökulmasta.

Pelkoja on aina käytetty poliittisen mobilisaation välineenä. Tutkimuksista tiedetään, että kansalaisten liikkeelle saamiseksi vaaleissa tai kampanjoissa tehokkainta on käsitellä aiheita, jotka ovat kansalaisten arvojärjestyksessä tärkeitä, mutta joihin samalla liittyy voimakkaita tunteita. Suomalaisessa kontekstissa oma lukunsa on lisäksi ”ryssäviha”, jolla on tunnetusti pitkät perinteet.

Muukalaisvastaisuuden taustalla on siten pelko, mutta sen käyttö poliittisesti esimerkiksi eurovaaleissa saattaa joko olla aitoa halua nostaa asia keskusteluun tai vastavuoroisesti itsekästä huomion hakemista ja kansalaisten manipulointia. Usein on vaikea erottaa, kummasta on kysymys.

Taitavimmat populistit kykenevät liikkumaan korrektiuden ja epäkorrektiuden rajapinnassa, mutta monet, joille asia on epäilemättä tunnepitoinen, töräyttelevät ”totuuksia” rikkoen sen, mitä yhteiskunnassa pidetään hyväksyttävänä.

Johtuneeko juuri yllä kirjoitetusta, on maahanmuuttajakysymyksistä keskusteleminen järkevästi edelleen tuskaisen vaikeaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Muistan toimiessani erityisavustajana, kuinka jo valtionhallinnonkin sisällä työministeriön ja sisäministeriön keskustelunavaukset aiheesta eivät tahtoneet mahtua edes samaan diskurssiin.

Poliittisesti korrektia keskustelua olisi pitää asiat asioina ja olla käyttämättä pelkoa maahanmuuttajakysymyksissä käyttövoimana. On selvää, että maahanmuuttajuuteen liittyy ongelmia, kotoutus ei edelleenkään toimi halutulla tavalla, työttömyys maahanmuuttajien parissa on suurta ja kulttuurisiakin haasteita on riittämiin.

Samalla kuitenkin on täysin selvää, että tulemme tarvitsemaan lähivuosina ja -vuosikymmeninä merkittävästi enemmän maahanmuuttajia jo pelkästään työvoimaksi. Ja yhteiskunnan monikulttuuristuminen on sekin iloinen asia.


Timo Laaninen
Suomenmaan päätoimittaja

Hyvin monissa Euroopan maissa toimii populistipuolueita, joiden ohjelman ytimessa on muukalaisvastaisuus. Monet niistä savat myös merkittävää kannatusta. Jussi Halla-ahon suosio on ensimmäisiä oireita siitä, että tällaiselle puolueelle voi olla Suomessakin 5-15 prosentin markkinarako. Se voi hakea kannatusta niin oikealta kuin vasemmaltakin. Duunareita voi kosiskella varoittelamalla, että maahanmuuttajat vie heidän työpaikkansa. Oikeistolaisia äänestäjiä voi puhutella taas perinteisellä pamppuretoriikalla.

Kai Pöntisen mainos on hyvä esimerkki siitä, miten houkuttelevaa on nyt lähteä kalastelemaan näille vesille. Samalla hän tuli kuitenkin rikkoneeksi huolella rakennetun mielikuvan kokoomuksesta maltillisena keskusta-oikeistolaisena puolueena. Arvelen, että tässä on syy, miksi puheenjohtaja Jyrki Katainen reagoi asiaan niin nopeasti.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini yrittää samaan aikaan syödä kakun ja säästää sen. Hän torjui Halla-ahon euroehdokkuuden mutta pitäisi hänet ja hänen tavallaan ajattelevat äänestäjät muuten ilomielin perussuomalaisten riveissä.

Maahanmuuttopolitiikka olisi sinänsä erinomainen keskustelunaihe eurovaaleissa, kuuluuhan vapaa liikkuvuus koko EU:n tärkeimpiin periaatteisiin. Mutta kaikkien maahanmuuttajien leimaaminen sosiaalipummeiksi ei ole mitään keskustelua.


Eero Paloheimo
Vihreiden entinen kansanedustaja

Muukalaiskammoiset ja muukalaisnälkäiset suomalaiset ovat samaa junttijoukkoa, vaikka jälkimmäiset pyrkivät esiintymään fiinimpinä. Suomalaisten suhde ulkomaalaisiin on luonnoton, mutta normaalisti kysymys ei ole vihasta vaan ylettömästä pokkuroinnista ja mielistelystä. Harvoinpa tästä kateellisesta kansastamme löytyy yksilöitä, jotka suhtautuvat ulkomaalaisiin mutkattomasti ja kuitenkin kriittisesti. Mutta täällä näkökulmalla on vain viihdearvo.

Vakavampi asia on, että maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta ei käsitellä pitkän tähtäyksen kysymyksenä ja laajemmissa puitteissa. Niin tehtäessä nähtäisiin pian, että esimerkiksi afrikkalaisten muutto Eurooppaan on vahingoksi ennen muuta Afrikalle. Pinnallinenkin kustannusvertailu kehitysapumallien välillä osoittaa, että maahanmuuttajien haaliminen on armotta hännillä ja vaihtoehdoista vahingollisin. Perustavaa vertailua ei tehdä vaan ajaudutaan olosuhteitten aalloilla milloin minnekin ja milläkin perusteella.

Toinen seikka on entropia. Kaatakaa kylmään veteen lämmintä maitoa ja saatte harmaata, haaleaa litkua. Niin käy kulttuureille kun ne sekoitetaan. Sekoitusta suosivat sukupolvet syövät seuraajiensa eväät. Huvittavin on sekoittajien perustelu: on mukavaa saada väriä meikäläiseen, harmaaseen katunäkymään. Mutta eipä tuo ole ainoa asia, joka kääntyy itseään vastaan.

Sosiaalipummaus on pikku juttu edellisten haittojen rinnalla.


Esa Erävalo
KD-viikkolehden päätoimittaja

Epätoivoiset vaalitemput yleistyvät. Ensin ihmettelin Ari Vatasen (kok.) lausuntoja siitä, että ihmiskunnan aiheuttamaa ilmastonmuutosta ei ole, tai jos on, niin se on hyvä asia. Sitten tajusin, että tällaisia asenteita on laajemminkin ja ottamalla asian esiin Vatanen pääsi yli lehdistön kommentointikynnyksen ja haali näin lisäjulkisuutta ja lisä-ääniä.

Samaa temppua käytti Kai Pöntinen (kok.) mainoksellaan sosiaalipummimaahanmuuttajista. Tulee lisä-ääniä, koska asenteet maahanmuuttajia kohtaan ovat kiristymässä laman oloissa. Monet suomalaiset kysyvät järjestelmän perään: Suomalaisten pitää kiristää kaikesta, työttömyys kasvaa, mutta jos joku muuttaa Suomeen, miksi hän saa meidän kustannuksellamme ilmaisen elannon? Ärsyttäväthän jo nekin suomalaiset, jotka elävät sosiaalikorvauksilla ilman aikomustakaan rehelliseen työntekoon. Toimiiko kotouttaminen? Jos maahanmuuttajien työllistyminen viivästyy, tulee kaikenlaisia ongelmia aivan kuten suomalaisilla pitkäaikaistyöttömillä.

Katson tätä mainoshommaa lähinnä puoluetaktikointina. Keskustassa ja kokoomuksessa on kovat paineet padota perussuomalaisten kasvu. Siksi omitaan heihin leimautuneita teemoja itselle. Jos ei virallisesti niin ainakin joidenkin edustajien kautta koukaten. Mitä ideologiaa näissä puolueissa muka vaaditaan, “eri näkökannat” mahtuvat mukaan. Miksi Jyrki Katainen sitten hyllytti Pöntisen mainoksen? Ainakin siinä sai lisämainosta sekä Katainen että Pöntinen. Katainen siinä kuinka hyvä anti-rasisti hän on ja Pöntinen lisäjulkisuutta kovana jätkänä.

Timo Soini on rehellisempi kaveri, kun torjui Halla-ahon ehdokkuuden. Tunnen Timo Soinin enimmäkseen niiltä ajoilta, kun juttelimme katolisen Pyhän Marian kirkon kirkkokahveilla. Seurakunnasta puolet on ulkomaalaistaustaisia, eikä Soini itse ole mitenkään rasisti. On hyvin ymmärrettävää, jos hän haluaa suitsia uusia, aggressiivisesti valtaan pyrkiviä elementtejä puolueessaan. Protestipuolueeseen kun liittyy kaikenlaista porukkaa, ja siinä onkin kaitsemista.


Ralf Sund
STTK:n talouspoliittinen asiantuntija

Äänestäjien joukossa on jonkin verran väkeä, jotka vieroksuvat erilaisuutta. On ymmärrettävää - joskaan ei hyväksyttävää - että näitä ääniä kalstellaan.

Oma kysymyksensä on se, miksi kansalaisten piirissä esiintyy suvaitsemattomuutta. Taloudellisesti ankarina aikoina muukailaisvihalle löytyy polttoainetta. Kaikki tunnemme argumentin, että ulkomaalaiset vievät työpaikkamme tai hupenevat sosiaaliturvamäärärahamme.

Se, että ulkomaalaisiin kohdistuvaa nurjamielisyyttä on ollut EU-vaalien alla taitaa olla enemmän seurausta taloustilanteesta kuin vaalien luonteesta. Seuraavissa eduskuntavaaleissa melske ulkomaalaisten osalta on vielä massiivisempaa.

Puolueilla on suuri vastuu kitkeä ulkomaalisvihaa. Kokoomuksen menettely Pöntisen tapauksessa voidaan tulkita myönteisesti tai kielteisesti. Kataisen nopea puuttuminen ansaitsee kiitoksen, mutta kysyä sopii, miten näillä asenteilla varustettu henkilö ylipäätään pääsi kokoomuksen listoille. Sama komsii-komsaa -asetelma on perussuomalaisten Halla-ahon tapauksessa.

Jotain ymmärtäväistä voisi sanoa tästä vastenmielisesti ilmiöstä. Suomessa maahanmuutajat ovat koko lailla uusi ilmiö. Olemme Euroopan takapajula tässä suhteessa. Tietämättömyys on suvaitsemattomuuden käyttövoimaa.


Karina Jutila
Ajatuspaja e2:n johtaja

Eurovaalit eivät sinällään lietso muukalaisvihaa. Kyse on koventuneesta asenneilmapiiristä, joka näkyi jo kuntavaaleissa. Laman yhteydessä näin on valitettavasti käynyt ennenkin. Toisaalta kyse on pitempiaikaisesta pinnan alla olleesta rasistisesta liikehdinnästä, joka on nyt tullut julkiseksi. Media ja poliitikot ovat heränneet ongelmaan.

Puolueista ainakin Perussuomalaiset näyttää antavan kodin ulkomaalaisvastaisille poliitikoille ja poliitikonaluille. Nyt Soini on tiukan paikan edessä. Hänen on huolehdittava siitä, että puolue on hallituskelpoinen keväällä 2011 ja siksi rasistiset joukot on pidettävä hiljaisena puolueessa. Kannatustaan ja jäsenistöään kasvattaneessa puolueessa portinvartijan rooli ei ole helppo.

Perussuomalaiset esiintyy kansanvallan puolustajana eliittejä vastaan, mikä on sinänsä mielenkiintoista hyvin johtajavaltaisessa puolueessa. Rasismin torjunnassa puolueen johtajavaltaisuus voi olla hyvä asia. Soini voi hallita tilannetta, näyttää ovea rasisteille ja ohjata kannattajiensa ajattelua suvaitsevaisemmaksi, jos johtajakultti on niin vahva kuin oletetaan. Avainrooli on siis Soinilla.

Maahanmuutto- ja rasismikeskustelu jatkuu eurovaalien jälkeen. Ja hyvä niin. Pinnan alla toimivat ääriainekset on hyvä pitää otsikoissa ja julkisena ongelmana. Toivottavasti rasisminvastainen toiminta on jatkossa kansalaisia, poliitikkoja ja puolueita yhdistävä iso asia. Tärkeintä on, että vaiettu asia on esillä ja ihmisoikeuksien vastainen liikehdintä saa tuomionsa.


Ulla Anttila
Tutkija, Vihreiden entinen kansaedustaja

Koska EU on kansainvälinen organisaatio ja se liittyy Suomenkin kansainvälistymiseen, siihen liittyvissä yhteyksissä on luontevaa keskustella maahanmuuttoasioista. EU-kansalaisten vapaa liikkuvuus liittyy suoraan aiheeseen. EU pystyy myös luomaan linjauksia esim. Afrikan maiden kanssa tehtävästä yhteistyöstä tietyissä rajoissa.

Olennaista on pohtia, miksi muutama poliitikko on ottanut rasismia hipovia kantoja näiden vaalien yhteydessä. Vaikka Suomessa monella maahanmuuttajalla on työllistymisvaikeuksia ja maahanmuuttajien asuminen on osittain keskittynyttä, Suomi on ainakin toistaiseksi välttynyt merkittäviltä maahanmuuttoon liittyviltä ongelmilta. Luultavasti taloustilanteen vaikeutuminen saa osan poliitikoista laskelmoimaan, että maahanmuuttajakriittisyyden ruokkimisella voi kalastaa ääniä - ja saada huomiota.

Suomi tarvitsee maahanmuuttajia työvoimapoliittisista syistä. Maamme täytyy myös täyttää pakolaissopimusten mukaiset velvoitteet. Maahanmuuttajien kotoutumista, suomen opintoja ja työllistymistä pitää helpottaa. Valtaosa maahanmuuttajista on työteliästä väkeä, joten "sosiaalipummisyytökset" ovat loukkaavia.


Arto Nieminen
Suomen Journalistiliiton puheenjohtaja

Tämänkertaista muukalaiskammokeskustelua ei kannata suoraan kytkeä EU-vaaleihin. Kyse on minusta enemmänkin siitä, että ehdokkaiden joukossa on nyt kiihkoilijoita, mikä sinänsä ei kyllä yllätä. Eivätköhän ne ehdokkaat ole taas kerran jonkinlainen läpileikkaus meistä suomalaisista. Joukkoon siis mahtuu sekalaista seurakuntaa, joista kukaan ei välttämättä kuule vaalien väliaikoina.

Muukalaisuudella tai erilaisuudella on helppo ratsastaa, koska erilaisuudesta saa helposti aikaan populistisen keskustelun. Näitä asioita on helppo yksinkertaistaa ja väittää ihan mitä hyvänsä. Asiasta on hyvin vaikea käydä asiallista keskustelua, koska leimakirveitä on helppo heilutella.

Joka tapauksessa osa (onneksi vielä pieni) suomalaisista suhtautuu syystä tai toisesta ulkomaalaistaustaisiin ihmisiin epäillen, kammoksuen ja vihaten sen kummemmin asiaa miettimättä. Ulkomaalaistaustaisista saa myös helposti syntipukin kaikkiin suomalaisten ongelmiin, jos asiat haluaa niin nähdä.

Puolueille tämä on hyvin hankala asia ja potin keräävät nyt muukalaisvihalla ratsastavat vitosketjun poliitikot. EU-vaaleissa on tästä helppo puhua ja voittajia ovat muukalaisvihan lietsojat. Todennäköisesti lähes kaikissa puolueissa on nimittäin ihmisiä, jotka ajattelevat asiasta puolesta ja vastaan. Pahiten tämä taitaa näkyä Timo Soinista, joka yrittää välillä epätoivoisestikin riisua rasismin leimaa puolueeltaan. Jussi Halla-aho meni tässä mielessä Soininkin kannalta liian pitkälle.

Kai Pöntinen taas on piikki Jyrki Kataisen sielussa. Kannattaisi tutkia miten tämä Pöntinen ylipäätään pääsi läpi kokoomuksen seulasta, jos sitten ei varta vasten ollut tarkoitus kerätä ääniä muukalaisvihallakin. Ja se vasta hurjaa olisikin, koska kokoomus voittanee vaalit muutenkin. Eiköhän kyseessä ollut sittenkin perinteinen järjestömoka, josta Katainen nyt pyrkii irti mainoskiellolla.


Kari Hokkanen
Ilkan entinen päätoimittaja

Lapualaisen Pöntisen kampanjointi on koko ajan kosiskellut lapuanliikkeen sisä- ja ulkopolitiikan asenteita, ja rasismin rajamailla hän liikkuu tietoisesti. Vain paikallistasolla tunnetun ehdokkaan tavoite on tietenkin ollut herättää huomiota. Näin se käy.

Kokoomuksen johto on tietenkin tiennyt ja hyväksynyt ehdokkaansa teemat ja tyylin, ajatellen lähinnä kilpailua Etelä-Pohjanmaalla perussuomalaisten kanssa. Vasta räikeä yritys halla-aholaisten apajille Hesarin etusivulla pakotti Kataisen sanomaan puolueen irti Pöntisen kampanjasta.

Sekin tapahtui huvittavasti pehmennellen eli kohumainosta ei uusita, koska se antaisi muka väärän kuvan paitsi kokoomuksen myös Pöntisen ajatuksista. En usko. Tuskinpa Pöntinen näkee mainonnassaan mitään sopimatonta. Kokoomuksen yleisempiä näkemyksiä sosiaalipummimainokset eivät varmaankaan kuvasta, mutta ääntenkalastukseen ne ovat kelvanneet.

Ja kelpaavat. Eihän pikku siistiminen kampanjaa muuksi muuta. Ehdokas saattoi hyötyä paljonkin kohusta - varsinkin jos se karkottaa ääniä kokoomuksen liberaaliehdokkailta, joiden vaihtoehdot ovat muualla kuin perussuomalaisissa. Kilpailu Brysselin paikoista käydään puolueiden sisällä.

Soini ei toistaiseksi liene ottanut kantaa Kataisen kalasteluun sameissa vesissä. Itse hän sanoutui irti Halla-ahosta ja samalla ilmeisesti melkoisesta määrästä pääkaupunkiseudun rasistiääniä. Vaikea sanoa, onko syynä enemmän moraali vai laskelmointi. Herravihan ja vertaisvihan yhdistäminen on ongelmallista. Ainakin toistaiseksi Soini on pysytellyt edellisen puolella.

Jos Pöntinen olisi perussuomalaisten ehdokas, Soini pantaisiin aivan toisella tavalla ahtaalle kuin Katainen nyt. Hän ei voisi Kataisen tapaan kuitata Pöntistä harmittomana marginaali-ilmiönä, joka ei leimaa koko puoluetta.

On ongelmallista, että keskustelua Suomen maahanmuuttopolitiikasta ei juuri käydä sekoittamatta siihen rasismia, sekä todellista kriminalisoitua kiihotusta syrjintään että normaalia erilaisuuteen kohdistuvaa varovaisuutta tai huolta rahankäytöstä tai työllisyydestä. Sekä EU:n että Suomen suhtautumisessa maahanmuuttoon ja maahanmuuttajiin on paljon perusteltua aihetta tiukkaankin kritiikkiin. Kun asiallista keskustelua torjutaan rasismin pelossa, se saa helposti epäasiallisen muodon, varsinkin kun tavoitellaan vaalihyötyä.

Astrid Thorsin yltiökorrektisuus ei todellakaan ole edistänyt asiallista keskustelua hänen hallinnonalaansa kuuluvista yhä tärkeämmiksi muuttuvista ulkomaalaiskysymyksistä.

Tiedämme, että Suomi tarvitsee maahanmuuttajia. Heidän integroitumisensa suomalaiseen yhteiskuntaan hyödyllisiksi työtätekeviksi veroa maksaviksi kansalaisiksi vaatii ympäristön hyväksymistä. Se edellyttää sitä, että myös ongelmista puhutaan sellaisina kuin ne ovat ja niihin myös tartutaan. Ei EU kaikkea järjen käyttöä kiellä.


Ossi Martikainen
Ministeri Paavo Väyrysen avustaja

Pöntisen mainos herättää kysymyksiä. Oliko kyseessä vain yksittäisen ehdokkaan julkisuustemppu vai onko taustalla suunnitelmallinen kaksilla raiteilla ajaminen? Kataisen ojennus viittaa ensimmäiseen vaihtoehtoon, mutta luulisi suuren puolueen ehdokkaiden tiedostavan sen ristiriidan mikä syntyy tällaisten kommenttien ja puolueen vaaliveturien kannanottojen välille. Kokoomukselle asia on kiusallinen siksi, että se voi vaarantaa puolueen modernin ja avoimen imagon rakentamisen. Kun maahanmuuton vastainen kommentti esitetään eurovaalien yhteydessä, kyseenalaistuu myös kokoomuksen vaalima ja markkinoima kuva EU-jäsenyyden suotuisista vaikutuksista.

Maahanmuuttoon ja ulkomaalaisten oleskeluun maassa liittyy paljon käsitteellisiä sekaannuksia ja osittain siksi näillä asioilla on helppo saavuttaa huomiota julkisuudessa. Matti Meikäläiseltä menevät taatusti helposti sekaisin kiintiöpakolaiset, turvapaikanhakijat, Dublin-tapaukset, työperäiset maahanmuuttajat, kausityöläiset ja avioliiton kautta maahan tulleet. Ymmärsin Pöntisen puhuvan tavalla, joka viittasi Helsingin katukuvassa näkyviin kerjäläisiin. He taas ovat ilmeisesti useimmin EU-kansalaisia, jotka liikkuvat yhteisön alueella vapaasti.

Maahanmuutosta tarvitaan analyyttista ja perusteellista keskustelua tosiasioiden nojalla. Suuri este tälle on maahanmuuton eri muotojen käsitteellinen sekoittuminen. Suomihan hoitaa omat humanitaariset velvoitteensa kiintiöpakolaisten osalta mallikkaasti. Työperäisen maahanmuuton tarpeesta taas vallitsee erilaisia käsityksiä. Sitä tullaan kyllä tarvitsemaan lisääntyvässä määrin, ja sille tulisi luoda pelisäännöt ja puitteet. Lähtökohtana tulee olla alueellisiin ja alakohtaisiin työnantajakartoituksiin perustuva analyysi. On mietittävä tarkoin, missä suhteessa rekrytoinnin kustannukset ja tulokset ovat toisiinsa. Myös maahanmuuton aiheuttama yhteiskunnan palvelutarpeen lisääntyminen pitää ottaa laskelmissa huomioon. Eikä pidä vaarantaa kehittyvien maiden omaa kehitystä imuroimalla heidän koulutettu väestönsä palvelemaan ikääntyvien teollisuusmaiden tarpeita. Kysymyksiä, joista analyyttinen keskustelu on vasta alussa, mutta toivottavasti edistymässä.

On hyvä muistaa, että valtaosa Suomeen muuttavista ulkomaalaisista tulee tänne joko solmittuaan liiton suomalaisen kanssa tai sitten työskentelemään suomalaiseen tai ulkolaiseen yritykseen. Tuskinpa tätä enää nykymaailmassa kukaan demonisoi? Taikka, nähdyn valossa - mene ja tiedä.

Monissa EU-maissa äärioikeisto nostaa päätään juuri ulkomaalaisvastaisuuden avulla. Vihanlietsontaa harjoitetaan myös muita vähemmistöjä kohtaan. Taannoin Suomessakin esitetty dokumentti näistä ilmiöistä oli vastenmielistä katsottavaa. Kehittyykö poliittinen kulttuuri yleisemminkin yhä räikeämpien vastakkainasettelujen rakentamisen suuntaan rationaalisen ja rauhallisen menon kustannuksella?


Elena Gorschkow-Salonranta
Suomen Ylioppilaskuntien Liiton kansainvälisten asioiden sihteeri

On selvää, että Suomen eduskuntapuolueet sekä media ovat epäonnistuneet maahanmuuttokeskustelussa ja sen hallinnassa. Poliittinen korrektius ja ääriliikkeiden pelko on aiheuttanut maahanmuuttajien ympärille yhteiskunnallisen tyhjiön, jossa heidän on vaikea elää elämäänsä normaalisti ja jossa heidän ihmisoikeuksiaan voidaan rikkoa räikeästi jopa viranomaisten toimesta. Samaan aikaan maahanmuuttoon skeptisesti tai negatiivisesti suhtautuvien ihmisten kysymyksiin ei ole tarjottu selkeitä vastauksia.

Koska mikään vastuullinen puolue ei ole ottanut asiaa pääagendalleen ja purkanut ihmisten keskuudessa olevaa muukalaispelkoa, on keskustelu jätetty ääripäille. Poliittinen retoriikka tarkastelee maahanmuuttajia joko ongelmana lietsoen muukalaisvihaa tai suitsuttaen epärealistisestikin suvaitsevaisuutta ihmisryhmien kesken. Kumpikaan äärilaita ei anna oikeaa kuvaa heterogeenisyydestä ihmisryhmässä, jota hyvin laajasti kutsutaan "maahanmuuttajiksi". Tähän ryhmään kuuluu vauvoja, lapsia, opiskelijoita, työntekijöitä, työnantajia, vanhuksia, hyviä ihmisiä, pahoja ihmisiä, laiskoja, ahkeria, pakolaisia, siirtolaisia, suomalaisen näköisiä, ulkomaalaisen näköisiä, niitä jotka ovat asuneet täällä vasta vuoden sekä niitä, jotka ovat asuneet täällä jo 40 vuotta.

Itse asiassa puhumme kohtuullisen vanhasta ilmiöstä joka on vähintään yhtä monimuotoinen kuin maamme "oma" populaatio. On absurdia puhua "maahanmuuttajien ongelmista", koska samantyyppisiä ongelmia on suomalaisillakin. Siksi onkin huolestuttavaa, että eturivin poliitikot ovat ulkoistaneet vaikean maahanmuuttokeskustelun ääripäille, kotouttamisesta huolehtiville virkamiehille sekä kansalaisjärjestöille.

EU-vaaleissa teema on erittäin ajankohtainen: vapaa liikkuvuus EU:n sisällä on keskeinen tavoite, mutta liikkuvuus EU:n ja muiden maiden välillä sekä eri jäsenmaissa toteutettava maahanmuuttopolitiikka on erittäin kuuma peruna. Siksikin on outoa, ettei Suomessa keskustella asiasta näiden vaalien yhteydessä laajemmin ja avoimemmin. Mikä on suomalaisten puolueiden näkemys, mikä Suomen virallinen kanta, mikä mättää EU:ssa näiden asioiden suhteen?

Vastuullisuus vaatisi sen, että eduskuntapuolueet aloittaisivat selkeän ja yhteisesti sovitun keskustelun maahanmuuttokysymyksistä vaalikausien välillä. Vaalikausien välillä siksi, että äänestäjät eivät olisi ensimmäisenä mielessä. Siinä keskustelussa tulisi pitää selkeästi erillään maahanmuuton kriteerit eli kuka tulee, milloin, millä perusteella, sekä sen, miten tänne laillisesti tulleen ihmisen ihmisoikeudet turvattaisiin - kuinka taataan normaalin elämän edellytykset ilman syrjintää, uhkailua tai oman kulttuurin kadottamista. Tehtävä ei ole helppo ja siksi se vaatisikin laajempaa yhteistyötä yli puoluerajojen, ei vain vaaliohjelmiin ympättyä koristelausetta siitä, "kuinka tärkeitä maahanmuuttajat ovat ainakin äänestäjinä".


Jukka Halonen
Viestintäyrittäjä

Sellaisia vaaleja ei tulekaan, etteikö ehdokkaiden joukkoon mahdu kaikenlaisia hörhöjä. Muukalaisviha on yksi suosituimpia hörhötyksen aiheita. Saahan vaaliaseekseen ottaa vaikka keltuaisen kieltämisen kananmunasta, jos sillä uskoo ääniä saavansa.

Asian vakavampi puoli tietysti on, että rasismi saa vastakaikua. Se ei kerro yksin suomalaisten umpimielisyydestä, vaan myös siitä, että ulkomaalaispolitiikka ei ole täysin onnistunutta. Liian moni näkee asian niin päin, että suomalaisia kotoutetaan tänne muuttaviin ulkomaalaisiin eikä päinvastoin.


Jukka Koivisto
Johtaja Elinkeinoelämän keskusliitossa

Juuri eurovaalit eivät sinänsä lietso muukalaisvihaa. Samanlaisia - tosin yksittäisiä - tapauksia tulisi esiin minkä hyvänsä vaalien yhteydessä. Muukalaisvastaisuus on kelpo tapa ponnahtaa tuntemattomuudesta esille päivän puheenaiheeksi. Yhden pienen vaalimainoksen tehon voi siis nopeasti moninkertaistaa. Tällä on erityistä merkitystä juuri eurovaaleissa, joissa kampanjointi muutenkin on erityisen kallista.

Suomessa on muuhanmuuttajavastaisuutta ja selkeää muukalaisvihaakin. Näin on myös muissa maissa - sellaisissakin, joissa maahanmuuttajia suhteessa väkilukuun on paljon enemmän kuin meillä Suomessa.

Tulevaisuus ei tässä asiassa näytä kovin valoisalta - valitettavasti. On pelättävissä, että työttömyyden lisääntyessä ja koska valtio ja kunnat joutuvat väistämättä menosäästöihin, yhteiskunnallinen vastakkainasettelu lisääntyy. Tulevia vuosia hallitsevat keskustelu eläkkeistä, maahanmuuttajista sekä siitä, mistä säästetään valtion ja kuntien talouksien heiketessä.

Samaan aikaan työmarkkinoilta poistuu paljon enemmän väkeä kuin uutta tulee tilalle. Nykyinen talouskriisikään ei muuta sitä tilannetta, että joka tapauksessa tulemme tarvitsemaan lisää maahanmuuttajia. Jos yhteiskunnallinen ilmasto kääntyy sellaiseksi, että se on maahanmuuttajille kovin kielteinen, on se tietenkin hyvin ikävä asia. Itse uskon, ettei maahanmuuttajavastaisella populismilla politiikassa loppujen lopuksi kovin pitkälle pötkitä.


Juha Eskelinen
Johtaja Kalevi Sorsa -säätiöstä

Olen ihmetellyt tätä kokoomuksen maahanmuuttokohua. Muistan vierailleeni kokoomuslaisen Pöntisen kotisuvuilla joko jo sydäntalvella tai viime syksynä ja silloin ei kyllä jäänyt epäselväksi mikä hän oli miehiään. Olen varma, että Katainen ja hänen nokkela esikuntansa on varmasti ollut tietoinen siitä kenet ehdokkaakseen ovat asettaneet. Kokoomuslainen ajatuksenjuoksu on mennyt näin: ”Asetetaan se Pöntinen ehdokkaaksi niin erityisesti pohjalaiset tai muut äärikokoomuslaiset eivät karkaa persujen kannattajiksi ja saattaapa siinä tulla muuta ylimääräinenkin vaalilippu omaan laariin.” Kyllä puoluejohto tietää ketä ja millaisilla ajatuksilla varustettuja ehdokkaita sillä on. Kataisen reaktio on tietysti arvostettavaa noin yleisen inhimillisyyden kannalta, mutta on siinä vähintäänkin hiukan farisealaisia piirteitä.

Kokoomus on erityisen herkkä lukemaan erilaisten mielipide- ja markkinatutkimusten pilkun paikatkin ja on jo alkanut sopeuttaa omaa ulkomaalaispoliittista linjaansa muuttuneeseen todellisuuteen. Muutama viikko sitten Kokoomus julkaisi kansanedustaja Satosen johtaman maahanmuuttoryhmän loppuraportin, joka linjasi Kokoomuksen linjaa paljon tiukemmaksi kuin se vielä muutama vuosi sitten oli. Silloinhan Kokoomus puhui varsin avoimesti ja innostuneesti avoimesta ja runsaasta maahanmuuton tarpeesta työvoimapulan paikkaamiseksi.

En missään nimessä väitä, että maahanmuuttopoliittinen keskustelu olisi vain Kokoomukselle ongelmallista. Vaikeaa se on kaikille, joilla ei ole typerän yksikertaisia reseptejä; tunteet, tieto, väärä tieto ja tiedon puute myllertävät yhtä aikaa. Miten sovittaa yhteen inhimillisyys ja olemassa olevat mahdollisuudet? En usko, että käynnissä oleva maahanmuuttokeskustelu jotenkin erityisesti johtuisi eurovaaleista. Olivatpa meillä käynnissä mitä hyvänsä vaalit aiheesta käytäisiin kiivasta debattia.

Lama tietysti on otollista aikaa yksinkertaistuksille. Sosiaalipummeista puhuminen ulkomaalaisten osalta on lähinnä myytti. Sen sijaan ulkomaalisen työvoiman käyttö ilman suomalaisia työehtoja on totisinta totta. Kaikki täällä työskentelevät eivät tietenkään näin toimi, mutta liian monet niin tekevät. Vanhasen hallitus ei ole antanut riittävästi työsuojelupiireille tarkastajien hankkimiseksi työmaille työehtojen seurantaan. Pelkästään rakennuksilla arvellaan toimivan 20 000 ulkomaalaista työntekijää muista sektoreista puhumattakaan. Näiden kaikkien työehtoja sitten valvoo viidestä kuuteen ulkomaalaistarkastajaa. Vika ei suinkaan ole näissä duunareissa, vaan usein heidän takaansa löytyy suomalaisia jobbareita, jotka tästä harmaasta taloudesta hyötyvät.


Anita Kelles-Viitanen
Vihreiden seniorien varapuheenjohtaja, valtiotieteiden lisensiaatti

EU:hun liittyminen merkitsi monella tapaa rajojen avaamista. Myös samoihin aikoihin tapahtunut Maailman kauppajärjestön perustaminen vahvisti kaupan ja työvoimankin liikkkuvuutta. Valmisteltiinko kansalaisia tähän valtavaan rakenteelliseen muutokseen mitenkään? Kulttuurien välisessä kohtaamisessa on aina kaksi puolta, kaksi sopeutujien ryhmää. Poliittisesti korrekti puhe, jossa kipeät asiat heti leimataan rasismiksi, ei auta kulttuurisessa murrostilanteessa.

Sosiaali- ja muita palveluja on heikennetty kun budjetteja on leikattu. Uuden julkishallinnon periaatteiden mukaan työntekijöitä on myös vähennetty, julkisia palveluja keskitetty kansalaisten ulottumattomiin ja loput yksityistetty. Lisäksi etujaan joutuu nyt vaatimaan yhä ponnekkaammin, jos sosiaalisista oikeuksistaan sattuu jotakin tietämään. Moni kokee, että maahanmuuttajat saavat kaiken avun helpommin.

Teollisesta yhteiskunnasta siirryttiin jälkiteolliseen globaaliin talouteen. Samalla suuri osa palveluammateista valui kehitys- ja muihin halpamaihin. Moni koki tämän halpa-maisen muutoksen nahoissaan. Kokemus heitettiin sivuraiteille. Jäljellejäävien työn tahtia on kiristetty. Nuorille riittää lähinnä tonnin pätkätöitä. Yhteiskunnallinen eriarvoisuus on kasvanut. Kansalaisten kokemasta epäreiluudesta eivät politiikot kuitenkaan riittävästi puhu. Kansalaisten tunnot eivät tule kuulluksi, eivätkä löydä poliittisia väyliä. Helposti lähdetään etsimään syntipukkia. Tuntoihin vastaavat vain perussuomalaiset, nostamalla maahanmuuttajat maalitauluksi, selvittämättä kuitenkaan kaikille kipeän yhteiskunnallisen muutoksen taustoja.

Muut puolueet näkevät perussuomalaisten suosiossa vaaran ja nostavat varovaisesti maahanmuuttaja-aiheen esiin, vain vastatakseen poliittiseen uhkaan, ei löytääkseen äänestäjien kipupisteet. Pelkäänpä että lopulta tässä voittaa nukkuvien puolue.

Saisimme enemmän eurovaaliäänestäjiä, jos todella puhuisimme asioista, joihin EU meitä vie väkisin, vikisten tai vaieten - niin hyvässä kuin pahassakin. Kyse ei kuitenkaan ole mustavalkoisuudesta, ei hyvän ja pahan kamppailusta.

Kyse on prosessista. EU on prosessi, joka on keskeneräinen. Siihen tulisi meidän kaikkien vaikuttaa, jotta EU:sta tulisi tasapainoinen ja demokraattisesti vuorovaikutteinen.

EU on puuttunut mm. jähmeään ja hitaasti toimivaan oikeuslaitokseemme, sananvapauteen ja vaikkapa kirurgiemme liiallisiin ylitöihin. EU ajaa meitä myös hyviin eurooppalaisiin standardeihin, joista olemme jääneet jälkeen. Mutta se ajaa myös asioita, jotka eivät ole etujemme mukaisia ja joille ei ole kansan enemmistön tukea. Monista tekeillä olevista muutoshankkeista emme saa tietoa eikä vaikuttamiselle ole riittäviä kanavia. Yksi kyseenalaisista hankkeista on geenimanipuloidun teknologian ja seuraamuksiltaan arvaamattomien gmo-lajien maahantuonti. Kansalaisten mielipiteen voi ohittaa monikansallinen bisnesetu, jolla on EU:ssa valtavat lobbausvoimat.

Äänestäkää hyvät ihmiset! Eurooppayhtiöksi muuttuva EU kaipaa haastajakseen aidon eurooppalaisen kansalaisyhteiskunnan, jossa äänemme kuuluu, oikeutemme säilyvät ja jossa voimme vaikuttaa asioihin, joista olemme saaneet riittävästi tietoa.

Eero Paloheimo: Rasisti ja ministeri

Eero Paloheimo kirjoittaa Keski-Uusimaa-lehdessä vastineen Astrid Thorsin rasismisyytöksiin. Paloheimon mukaan asiallisen maahanmuuttokeskustelun esteenä ovat maahanmuuton puolustajat, eivät Timo Soini ja perussuomalaiset. Maahanmuuton haitoista on voitava keskustella ilman jatkuvia rasistisyytöksiä.

Keski-Uusimaa:
Eero Paloheimo: Rasisti ja ministeri
7.3.2009

Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors ojentaa kirjoituksessaan (Keski-Uusimaa 5.3.) Antti-Pekka Pietilää tämän kolumnin (K-U 25.2.) johdosta. Hän antaa ymmärtää, että Pietilä on melkein rasisti, koska Pietilä on eri mieltä maahanmuuttajien vastaanotosta kuin ministeri. Hoh-hoijaa. Eikö tästä alkeellisuudesta jakseta nousta.

Minä vastustan pysyvää maahanmuttoa riippumatta siitä, muutetaanko Somaliasta Suomeen vai Suomesta Somaliaan, Euroopasta Amerikkaan vai Amerikasta Eurooppaan. Mikäli maahanmuutto- ja eurooppaministeri nyt haluaa kertoa lukijoille minunkin olevan rasisti, niin var så vänlig.

Pysyvä muutto Afrikasta Eurooppaan on vahingollista erityisesti afrikkalaisille, koska muuttajat ovat aloitekykyisin, tarmokkain ja kykenevin osa väestöstä. He ovat ryhmä, jota Afrikka tarvitsee enemmän kuin me. Heidän haalimisensa Eurooppaan siivoojiksi tai professoreiksi on itsekästä ja heidän vastaanottonsa sortoon vedoten on särkylääkettä. Samoilla resursseilla saataisiin paljon hyvää aikaan auttamalla noita maita ja sorrettuja heidän omissa maissaaan. Mutta maahanmuuton ja monikulttuurin puolustajien merkittävin motiivi näyttääkin olevan, että on kiva saada meikäläiseen katukuvaan väriä.

Pysyvä maahanmuutto taas Euroopan sisäisenä ei ole ensisijaisesti taloudellinen, vaan kulttuurikysymys. Tämä on Euroopan Unionin suuri haitta.

Muutaman sukupolven aikana monikulttuurinen Eurooppa muuttuu tätä rataa monokulttuuriseksi mössöksi. Sille voi sitten antaa nimen United States of Europe, USE.

Se on tylsä. Se henkii köyhtymistä, entropiaa. Kielet, tavat, arkkitehtuuri, puvut, musiikki, kaikki sekoittuvat. Kaatakaa kylmään veteen lämmintä maitoa. Lasiin jää haaleaa harmaata litkua.

Tämän keskustelun typerin piirre on juuri puurojen ja vellien sotkeminen, kuten rouva ministerikin nokkelasti toteaa. Sotkuun ovat syyllisiä ennen muuta maahanmuuton puolustajat, eivät vastustajat.

Otan esimerkin toiselta alalta. Vastustan henkilöautoliikennettä, mutta en vihaa silti jokaista autoilijaa. Nykyinen liikenne tuottaa liian paljon hiilidioksidia, kuluttaa enrgiaa, tuhlaa öljyä, aiheuttaa onnettomuuksia ja ihmiset hukkaavat aikaansa ruuhkissa. Useimmat autoilijat ovat silti mukavia ihmisisä. Olisiko Astrid Thors sitä mieltä, että jos huomauttelen liikenteen haitallisuudesta, olen autoilijoiden vihaaja, "autoilijarasisti".? Ilmeisesti ei, mutta maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta ei hänen mielestään voine vastustaa millään perusteella olematta rasisti. Ja jos ei voi syyttää rasismista, voi syytellä piilorasismista. Kun käytössä on näin terävä leimakirves, sen taakse voi piilottaa vaikka mitä tavoitteita.

Lopettaisitte jo tuon hölmöilyn. Jeesustelu haukotuttaa. Teette itsenne klovneiksi. Moralisointi naurattaa. Astrid Thors ja hänen hengenheimolaisensa ovat se joukko, joka asiallisen keskustelun tuhoaa, ei Timo Soini ja perussuomalaiset.

Suomalaisten suhtautuminen ulkomaalaisiin ei ole luontevaa eikä tervettä. Mutta ylimielistä se ei ole, pikemminkin nöyristelevää ja pokkuroivaa. Siitä meidän pitäisi päästä eroon.

Eero Paloheimo

Kirjoittaja on tuusulalainen tekniikan tohtori.