Salon Seudun Sanomat: Hyvä malli pakolaiskeskustelusta

Salon Seudun Sanomat, pääkirjoitus: Hyvä malli pakolaiskeskustelusta 9.10.2009

Paimiossa aloittava turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskus järjesti keskiviikkona tiedotustilaisuuden. Tunnelma kääntyi kireäksi, kun useimmat osanottajat suhtautuivat pakolaisiin tai keskushankkeeseen kriittisesti.

Kritiikkiä vastaava toiminta sai osakseen myös Suomusjärvellä aiemmin tänä vuonna.

On tärkeää, että pakolaisasioita ja maahanmuuttokysymyksiä käsitellään julkisessa keskustelussa. Tulijoiden taustat ovat kirjavia, ja ongelmallisia tapauksia sattuu joukkoon jo tilastollisen todennäköisyyden perusteella.

Ongelmia ei pidä sysätä sivuun. Paljon parempi tapa on se, jota Paimiossa keskiviikkona sovellettiin: annettiin tilaa ihmisiä askarruttaville kysymyksille ja vastattiin niihin saman tien. Vastaamassa oli vastaanottokeskuksen johto sekä sisäministeriön, te-keskuksen ja SPR:n edustajia.

Suomalaisia on totuttu pitämään sivistyskansana. Sivistyskansan velvoitteisiin kuuluu avata ovi hädänalaisille kolkuttajille. Tässä asenteessa yhdistyvät opittu tieto ja henkinen kypsyys, jota ehkä voi sanoa myös sydämen sivistykseksi.

Sivistyskansa kykenee keskustelemaan ongelmista, joita toiminnassa ilmenee, kun kaikki ei mene ihanteiden mukaan. Pakolaisuuteen kytkeytyy näet maailmalla ajoittain epämääräistä bisnestä, pahimmillaan ihmiskauppaa.

Kahden laman kokemukset näyttävät, että suomalaisten asenteet ulkomaalaisiin tiukkenevat, kun taloudessa eletään epävarmaa aikaa. Paineita purettaessa ulkomaalaiset otetaan kerkeästi kohteiksi.

Paineet näkyvät pakolais- ja maahanmuuttokeskustelussa, joka ei aina tahdo pysyä sivistyneenä. Oman osuutensa tekee internet, jonka keskustelupalstoilla kukkii asiallisen keskustelun seassa myös avoin rasismi.

Salon seudulla on hyvä kokemus siitä, että pakolaisten vastaanottokeskukseen suhtautuminen on paljolti tottumiskysymys. Perniössä toimi viitisentoista vuotta vastaanottokeskus, jossa oli myös maahan tulleiden yksinäisten pakolaislasten ryhmäkoti.

Keskus toimi hyvässä yhteisymmärryksessä perniöläisten kanssa – vaikka se olikin perustettu keskellä 1990-luvun alun syvää lamaa.

Perniöläiset tottuivat pian kansainvälisyyteen katukuvassaan. Nurkkilan koulun oppilaat saivat joukkoonsa tulijoita, jotka tekivät pienestä koulusta monikulttuurisen. Tämä koettiin koulun väen mukaan rikkautena: kantasuomalaiset oppivat ymmärrystä ja empatiaa vieraasta kulttuurista tulevia kohtaan.

Perniössä pahoiteltiin vilpittömästi päätöstä, jolla vastaanottokeskus kaksi vuotta sitten lakkautettiin.