maanantai 1. helmikuuta 2010
Haaste-lehti: Rasististen tekojen kriminalisointia selvennetään
Rasistisia rikoksia pohtineen työryhmän ehdotuksista suurin merkitys lienee säännösten laajentumisella viharikossuuntaan ja oikeushenkilön (esimerkiksi yhteisön tai yhdistyksen) rangaistusvastuun ulottamisella syrjintärikoksiin. Säännösten täsmentämisen odotetaan lisäksi helpottavan rikosten selvittämistä ja säännösten soveltamista.
Oikeusministeriön asettama rasistisia rikoksia pohtiva työryhmä jätti mietintönsä tammikuussa. Tehtävänä oli ensisijaisesti saattaa kansallisesti voimaan Euroopan neuvoston tietoverkkorikollisuutta koskevan yleissopimuksen lisäpöytäkirja, joka koskee rasistisia ja muukalaisvihamielisiä tietoverkkorikoksia, sekä panna täytäntöön neuvoston puitepäätös rasismin ja muukalaisvihan tiettyjen muotojen ja ilmaisujen torjumisesta rikosoikeudellisin keinoin. Hallituksen esitys on tarkoitus antaa alkusyksystä 2010.
Lisäpöytäkirja ja puitepäätös sisältävät velvoitteita kriminalisoida tietyin edellytyksin rasistisista vaikuttimista tehtyjä rikoksia. Lisäpöytäkirjan kriminalisoinnit koskevat tietojärjestelmän välityksellä tehtäviä, puitepäätös sen sijaan missä tahansa julkisesti tehtäviä rasistisia rikoksia. Tällaisia tekoja ovat rasistisen ja muukalaisvihamielisen aineiston levittäminen sekä joukkotuhonnan tai ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten kieltäminen, vakava vähätteleminen, hyväksyminen tai puolustelu. Lisäksi lisäpöytäkirjan rikoksiin kuuluvat rasismiin ja muukalaisvihaan perustuva uhkaus ja loukkaaminen. Ainoastaan puitepäätös edellyttää säännöksiä rasistisista vaikuttimista rangaistusta ankaroittavana seikkana.
Kriminalisointivaatimukset koskevat rikoksia, joiden kohteena on jokin rodun, ihonvärin, syntyperän, kansallisen tai etnisen alkuperän mukaan määräytyvä kansanryhmä tai tällaiseen kansanryhmään kuuluva henkilö. Uskonto voi olla kansanryhmän perusteena. Oikeushenkilön rangaistusvastuu edellytetään liitettäväksi lisäpöytäkirjassa ja puitepäätöksessä tarkoitettuihin rasistisiin rikoksiin.
Lisäpöytäkirjan ja puitepäätöksen tavoitteena on lisätä eurooppalaista ja kansainvälistä yhteistyötä rasististen ja muukalaisvihamielisten lausumien leviämisen torjumiseksi puuttumatta kuitenkaan kansallisiin periaatteisiin ilmaisun vapaudesta. Tarkoituksena on löytää tasapaino sananvapauden sekä rasististen tekojen rangaistavuuden välille. Myös työryhmä pyrki löytämään tässä tasapainon.
Puitepäätöstä valmisteltiin pitkään ja lopputulos oli kompromissi, joka jätti mahdollisuuden laatia kansallisesti erilaisia säännöksiä. Jos niiden erilaisuudesta aiheutuu lähivuosina ongelmia jäsenvaltioiden oikeudelliselle yhteistyölle, voi olla, että lainsäädäntöä pyritään vielä uudestaan yhtenäistämään. Lisäpöytäkirjan kriminalisointivaatimukset ovat lähtökohtaisesti puitepäätöksen vastaavia laajemmat ja kattavat myös vähäisinä pidettäviä tekoja. Toisaalta useimpiin lisäpöytäkirjan kriminalisointivelvoitteisiin sisältyy mahdollisuus eriasteisten varaumien tekemiseen.
Kriminalisointivaatimuksia vastaavia keskeisiä rikoslain rangaistussäännöksiä ovat kiihottaminen kansanryhmää vastaan, julkinen kehottaminen rikokseen, kunnianloukkaussäännökset ja laiton uhkaus. Lisäksi arvioitavaksi tulivat rasistista yms. motiivia rangaistuksen koventamisperusteena koskevat säännökset.
Kiihottaminen kansanryhmää vastaan ja sananvapaus
Rikoslaissa kiihottaminen kansanryhmää vastaan on rangaistavaa, jos levitettävä rasistinen aineisto on uhkaavaa tai loukkaavaa. Vähäisimmät teot jäävät näin ollen rangaistavuuden ulkopuolelle, mikä on sananvapauden kannalta välttämätöntä. Lisäpöytäkirjassa ei rangaistavuudelle aseteta vastaavia edellytyksiä. Työryhmän käsitys on, että säännöstä on käytännössä voitu tulkita perustuslain sanavapaussäännökset huomioon ottavalla ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen soveltamiskäytäntöä vastaavalla tavalla. Lähtökohdaksi tuli, ettei kiihottamista kansanryhmää vastaan ole syytä laajentaa sananvapauden kustannuksella. Työryhmä päätyi ehdottamaan sananvapauden varmistamiseksi varaumia lisäpöytäkirjan kriminalisointivaatimuksiin lukuun ottamatta vakavalla rikoksella uhkaamista. Sen sijaan puitepäätös antoi mahdollisuuden edellyttää rikoksilta uhkaavuutta tai loukkaavuutta. Näin ollen puitepäätöksen kriminalisointivaatimukset eivät edellyttäneet muutoksia kiihottamiseen kansanryhmää vastaan. Työryhmä katsoikin, että Suomen rikoslainsäädäntö pääosin kattaa ne kriminalisointivaatimukset, jotka sisältyvät rasisminvastaiseen lisäpöytäkirjaan ja puitepäätökseen.
Suhdetta sananvapauteen selvennetään ehdottamalla kiihottamista kansanryhmää vastaan koskevaan rangaistusäännökseen uutta 2 momenttia. Siinä määriteltäisiin ne alueet, joissa sananvapauden merkitys säännöksen soveltamisessa on tavanomaista suurempi. Tällaisia olisivat tiede, taide ja niihin rinnastettavat julkiset toiminnot sekä ajankohtaisten ja historiallisten tapahtumien selostaminen. Määrittelyllä vahvistettaisiin perustuslain 12 §:n sananvapauden suojan ja 16 §:n 3 momentin turvaaman tieteen ja taiteen vapauden suojan suhde kiihottamisrikokseen ja sen suojaamiin perus- ja ihmisoikeuksiin. Tarkoituksena ei ole muuttaa kiihottamisrikoksen soveltamisalaa, vaan ohjata sitä eri intressien punnintaa, jota tuomioistuimet viime kädessä joutuvat tekemään yksittäisissä soveltamistilanteissa. Myös EIT:n soveltamiskäytännössä mainituilla osa-alueilla on sananvapaudella korostunut merkitys.
Soveltamisala laajenisi viharikosten suuntaan
Työryhmä ehdottaa myös selventäviä muutoksia kiihottamista kansanryhmää vastaan ja rasistista motiivia koventamisperusteena koskeviin säännöksiin ja niiden soveltamisalan laajentamista jonkin verran ns. viharikosten suuntaan. Tällaista ei tosin edellytetä lisäpöytäkirjassa tai puitepäätöksessä. Koventamisperustetta ja kiihottamista kansanryhmää vastaan on jo nykyisin voitu soveltaa jossain määrin myös silloin, kun tekijällä on jokin muu kuin rasistinen vaikutin. Lainkohdissa ehdotetaan nyt mainittavaksi vaikuttimina uskonnon rinnalla elämänkatsomus ja lisäksi sukupuolinen suuntautuneisuus ja vammaisuus. Kyseiset perusteet vahvistavat näiden säännösten soveltumista paitsi rasistisista vaikuttimista tehtyihin rikoksiin myös laajemmin ns. viharikoksiin.
Ehdotuksen mukaan rikoksen rasistinen tai muu sellainen vaikutin olisi rangaistusta koventava riippumatta siitä, keneen tai mihin rikos kohdistuu. Jos teolla on useita vaikuttimia, rasistinen tms. vaikutin olisin ehdotuksen mukaan kuitenkin rangaistuksen koventamisperuste, jos kyseistä vaikutinta voidaan pitää rikoksen pääasiallisena vaikuttimena.
Oikeushenkilön rangaistusvastuu ehdotetaan laajennettavaksi kiihottamisrikoksiin kansanryhmää vastaan, syrjintärikoksiin ja, jos rikoksella on vihamotiivi, julkiseen yllyttämiseen rikokseen, laittomaan uhkaukseen ja kunnianloukkausrikoksiin. Oikeushenkilön rangaistusvastuun käyttöön otolla pannaan täytäntöön lisäpöytäkirjan ja puitepäätöksen velvoitteet. Johdonmukaisuussyistä seuraamus tulisi käyttöön myös muissa viharikoksissa ja kaikenlaatuisessa syrjinnässä. Oikeushenkilön rangaistusvastuu on omiaan korostamaan yhteisöjen vastuuta valvoa ja estää rikoksia toimintansa piirissä.
Tekotapoihin täsmennyksiä ja uusi törkeä tekotyyppi
Selventämistarkoituksessa kiihottamista kansanryhmää vastaan koskevaan säännökseen ehdotetaan tekotapana lisättäväksi "levittämisen" rinnalle "asettaminen yleisön saataville". Muutoksella varmistettaisiin kiihottamispykälän soveltuminen linkkien perustamiseen rasistista ynnä muuta kiihottamista sisältäville internetsivuille. Lisäksi levitettävänä tiedonantona mainittaisiin "lausuntojen" ohella nimenomaisesti "kuva". Tällä selvennyksellä painotettaisiin kiihottamisrikoksen laajaa soveltuvuutta mihin tahansa sisällöltään rasistiseen ilmaisuun riippumatta siitä, missä muodossa rasistinen kiihottaminen esitetään.
Rikoslakiin ehdotetaan lisättäväksi myös erityinen törkeää kiihottamista kansanryhmää vastaan koskeva tunnusmerkistö. Se voisi tulla sovellettavaksi tapauksiin, joissa kehotetaan tai houkutellaan joukkotuhontaan tai muihin vakaviin ihmisoikeusrikoksiin, murhaan tai terroristisessa tarkoituksessa tehtyyn tappoon ja tapauksiin, joissa tekijän tarkoituksena on muulla tavalla aiheuttaa väkivaltaisuutta taikka joissa selvästi vaarannetaan yleistä järjestystä tai turvallisuutta. Teon tulisi olla kokonaisuutena arvostellen törkeä. Uuden törkeän rikoksen enimmäisrangaistus olisi neljä vuotta vankeutta. Tarve ankarampiin säännöksiin perustui ensisijassa kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussääntöön. Törkeä tekotyyppi kattaisi vain todella vakavat kiihottamisrikokset, jotka eivät ole kovin tyypillisiä Suomen oloissa.
Kirjoittaja on lainsäädäntöneuvos oikeusministeriössä. Hän toimi työryhmän puheenjohtajana.
Tekstit
