Kirkko ja Kaupunki: Romanikerjäläiset rantautuivat Helsinkiin

Kirkko ja Kaupunki: Romanikerjäläiset rantautuivat Helsinkiin 3.3.2010
YLE/Heidi Popova: ILMIÖITÄ: Bulgarian romanit elävät syrjässä ja syrjittynä 5.3.2010

Lyhyen tauon jälkeen romanikerjäläiset ovat taas rantautuneet Helsinkiin. Keitä he ovat ja miksi he tulevat tänne?

Kun ensimmäiset kerjäävät romanit saapuivat Romaniasta ja Bulgariasta Suomeen syksyllä 2007, täällä oltiin ymmällään uuden ilmiön edessä. Helsingin kaupunki tilasi Helsingin Diakonissalaitokselta selvitys- ja tukiprojektin, joka päättyy tänä keväänä.

Projektin nykyiset työntekijät, sosionomi Marjatta Vesalainen ja romanialainen sosionomiopiskelija Anca Enache, ovat tavanneet satoja romaneja. Osa heistä on haastateltu perusteellisesti. Myös Vesalainen puhuu romaniaa.

Keskenään romanit puhuvat romanikieltä, joka on nimien samanlaisuudesta huolimatta aivan erilaista kuin romanian kieli. Suomen romanien kieltä he ymmärtävät auttavasti. Monet Suomen romanit ovatkin auttaneet Romaniasta tulleita.

Rom po drom -projekti (”Romanit tiellä”) on tarjonnut romaneille käytännön tukea, kuten tulkkausapua akuuteilla lääkärikäynneillä. Onpa Vesalainen ollut mukana synnytyksessäkin. Teltoissa asuvien romanien kännyköitä on ladattu, ihmisiä on viety Diakonissalaitoksen muiden projektien tiloihin suihkuun ja pyykille ja autettu lähettämään rahaa kotiin. Työntekijät ovat neuvoneet romaneja niin autonostossa kuin ehkäisyssäkin ja auttaneet vapaaehtoisia helsinkiläisiä auttajia tulkkeina.

Eniten romanit ovat pyytäneet Rom po drom -projektilta majoitusta, mutta kaupunki ei sitä ole järjestänyt. Tammikuun hätämajoitus oli poikkeus.

Euroopan suurin romanivähemmistö asuu Romaniassa. Heitä on siellä Suomen väkiluvun verran. Romanit ovat Euroopan köyhin väestöryhmä kaikkien mittarien mukaan.

Hankkeen väliraportista piirtyy kuva syvän köyhyyden ja tietämättömyyden noidankehästä. Lapsilta jää koulu kesken tai käymättä – ilmeisin syy on vieras koulukieli, romania.

–Enpä tiedä, moniko suomalaislapsi pystyisi käymään koulua sellaisista oloista, huomauttaa Romanian romanikylissä vieraillut Vesalainen. Ei ole rahaa kouluvihkoihin eikä tilaa tehdä läksyjä. Perheen aikuiset saattavat itse olla lukutaidottomia. Usein vanhemmat kiertävät Eurooppaa kerjäämässä ja tekemässä sekalaisia töitä, koska Romaniassa on vaikea tulla toimeen.

Teiniavioliitot ovat Romanian romanikulttuurin erityispiirre. Tavalla halutaan varjella tyttöjen neitsyyttä. Tytöt naitetaan 14–16-vuotiaina, ja lapsia alkaa yleensä syntyä heti. Samalla alkaa miehen, siis teini-ikäisen pojan, elatusvastuu, josta he eivät pysty huolehtimaan.

Vain harva projektin haastattelemista romaneista kyseenalaisti kuvion. Sitä pidettiin suorastaan kulttuurin kulmakivenä. Lapsen synnyttäminen on naisen elämän tähtihetki. Naiset ovat miestensä käskyvallassa.

Suomeen tullaan sukulaisporukassa, ja perhesiteet ovat kiinteät, mikä suojelee perheenjäseniä. Perinteinen romanikulttuuri ei esimerkiksi hyväksy prostituutiota. Päihteiden käyttökään ei ole haastatelluissa ryhmissä ongelma. Itse asiassa romanit ihmettelivät suuresti suomalaista alkoholikulttuuria, joka toisaalta tarjoaa heille ansaintamahdollisuuden pullonkerääjinä. Viime kesänä he kiersivät useilla festivaaleilla tienaamassa.

Romanit sanovat etsivänsä Suomesta töitä. Joku miehistä pitikin kerjäämistä suurena häpeänä. Projektin työntekijät ovat kädestä pitäen vieneet romaneita työvoimatoimistoon, mutta työnsaanti ei ole onnistunut. Vesalaisen havaintojen mukaan se ei ole myöskään usein oikeasti kiinnostanut romaneja.

Kesällä selvitettiin työmahdollisuuksia mansikanpoimijoina, mutta romanit pitivät työtä huonosti palkattuna. Toisaalta he ovat Espanjassa tehneet juuri sadonkorjuutöitä.

–Jos ei osaa lukea, ei ole ammattikoulutusta tai koulu- ja työtodistuksia eikä osaa puhua muuta kuin äidinkieltään, työnsaanti virallisesti on lähes mahdotonta, Vesalainen tiivistää.

Mielenkiintoista kyllä, romanit kaipasivat haastatteluissa diktaattori Ceausescun aikaa, koska silloin valtio järjesti jokaiselle työpaikan. Jos työ ei kelvannut, passitettiin vankilaan. Nykyisin jokainen on oman onnensa seppä.

Romanit ovat asuneet pääkaupunkiseudulla teltassa, autossa ja leirintäalueella, jopa 15 ihmistä yhdessä mökissä. Jotkut kaupunkilaiset, lähinnä maahanmuuttajat, ovat vuokranneet kotoaan petipaikkaa viitosella yöltä.

Rikollisuuttakin on esiintynyt, mutta ”mafiatoiminnasta” ei ole näyttöä. Romanit kerjäävät omiin tarpeisiinsa eivätkä maksa osuuksia ”isännälle”. Mutta he velkaantuvat Suomen-matkastaan bussimatkan järjestäjille.

Ongelmien syy on äärimmäinen köyhyys, ja sille pitäisi Vesalaisen mukaan tehdä jotakin lähtömaassa. Erityisesti lasten hyvinvointi ja koulunkäynti kärsivät vanhempien jatkuvasta poissaolosta tai jatkuvasta muuttamisesta. Lapset alkavat pitää kerjäämistä normaalina.

–Romanien heikko asema on Euroopan laajuinen ongelma. Kerjääminen ei voi olla ratkaisu, vaikka se ei olekaan laitonta, sanoo Vesalainen.

Kuluva vuosi on EU:n köyhyydenvastainen teemavuosi. Romanit on mainittu yhdeksi pääkohderyhmäksi.

___________________________________________________

YLE/ILMIÖITÄ: Bulgarian romanit elävät syrjässä ja syrjittynä

Romanialaiset kerjäläiset ja bulgarialaiset turvapaikanhakijat ovat suomalaisen katukuvan tuore väriläiskä. He edustavat Balkanin romanivähemmistöä. Bulgarian pääkaupungista Sofiasta katsottuna on helppo löytää selityksiä heidän halukkuudelleen hakeutua kylmään Pohjolaan.

Talven pakkasessa ja pimeydessä romanien asuinalue näyttää siedettävältä. Ikkunaverhojen lomasta paistaa kodin lämpö ja talon edustalla seisoo farmariauto tai hevonen rattaineen. Kevät paljastaa katujen mutaisuuden, ulkohuusien hajuhaitat ja puuttuvat kattotiilet. 48-vuotias Stanka on huolissaan kurjista olosuhteista.

- Koska täällä ei ole juoksevaa vettä ja viemäriverkostoa, hygienia on todella huono ja haju on vastenmielinen. Lapset ovat vaarassa sairastua, kun leikkivät ulkona. Tulipaloriskikin on olemassa, kun puilla lämmitetään ja kokataan, mutta ei ole vettä sammuttamiseen, Stanka kuvailee.

Täällä Balkanvuorten suojaan rakennetussa suurkaupungissa ei tarvitse olla antropologi ymmärtääkseen, mikä ajaa romanit etsimään parempaa elämää korkeamman elintason ja sosiaaliturvan maista.

Riittää, kun seuraa roskikselta toiselle kulkevia keräilijöitä, jotka lastaavat kyhättyihin kärryihinsä yhtä ja toista käyttökelpoista: pala vaneria, vetistyneitä mandariineja, lipaston runko, yksikätinen nukke, kauhtunut takki.

Kerjäämisessä kaikki konstit sallittu

Roskalaatikoista elantonsa löytävät ovat lähes poikkeuksetta romaneja. Valtaväestöstä heidät tunnistaa ihonvärin ja pukeutumisen perusteella. Suomalaisten romaninaisten ylellistä pitsiä ja samettia ei täällä näe. Moni sofialainen romani vaatettaa itsensä torikauppiaiden halvoilla merkkivaatteiden kopioilla tai sillä, mitä ilmaiseksi saa joko keräämällä tai kerjäämällä.

Kerjääminen ja keräily ovat monen perheen pelastus. Niihin talkoisiin on suotavaa lastenkin osallistua. ( Vlady Balevsky ) Paljon on puhuttu siitä, että romanien harjoittama kerjuu on lähempänä rikollisuutta kuin rehellistä elinkeinoa. Räikeimmissä tapauksissa siitä ei ole epäilystäkään. Kaikki konstit - jopa itsensä tai perheen ammattikerjäläisen vahingoittaminen - voivat olla käytössä, jotta aneluun saataisiin uutta pontta. Suurin osa paikallisista sivuuttaakin siksi kerjääjien myötätuntoa etsivät katseet.

Joskus kerjäämisen ja kaupankäynnin raja on häilyvä, mutta ravintola-asiakkaille kukkia tai postikortteja myyvät romanit saavat yleensä saman kohtelun kuin vastikkeetta rahaa pyytävät ammattitoverinsa.

Hankalampi tilanne on silloin, kun palvelu suoritetaan ensin ja maksua penätään sitten. Olen törmännyt sekä pakkoennustajiin että autojen ikkunoiden pesijöihin, jotka puikkelehtivat liikennevaloissa seisovien autojen välissä pesusienineen ja lastoineen. Jälkimmäisille pikkupojille annoin muutaman kolikon - olkoonkin, että vilkas risteys on liian vaarallinen paikka ansaita elantonsa.

Väärä mielikuva työnvieroksujista

Kerjääminen ei sentään ole ainoa mahdollinen ansaintakeino. Vaikka Bulgariassa romaneihin kohdistuvista ennakkoluuloista osa liittyy käsitykseen heimon työtävieroksuvasta luonteesta, ei tuo leima täysin pidä paikkaansa.

Rakennusalalla työskentelee paljon romaneja, ja parhaat suutaripalvelut olen saanut naapuritalon romaniyrittäjältä. Talouskriisi on saattanut rakennuksilla uurastavat romanimiehet ahtaalle. Moni on jäänyt työttömäksi, kun työmaat on jätetty odottamaan parempia aikoja ja ulkomaalaisten investointien puutteessa uudisrakentaminen on hidastunut.

Yhteiskunnassa, jossa sosiaaliturvan taso on mitätön, on kenen tahansa työttömän osa vaikea. Bulgarian romanit ovat vielä keskimääräistä heikommassa asemassa, sillä ne pienetkin korvaukset jäävät saamatta, jos työttömällä ei ole pysyvää osoitetta. Ilman osoitetta ei voi nimittäin saada henkilötunnusta, joten ihmistä ei välttämättä ole rekistereiden mukaan edes olemassa.

Pysyvän osoitteen puuttuminen ei tarkoita sillan alla elämistä, vaan useamman perheen taloa slummimaisessa lähiössä kaupungin laitamilla. Kaavoittamattomalla alueella ei tunneta kadun nimiä.

Murre paljastaa romanin

Eläminen infrastruktuurin ulkopuolella on osittain romanien valitsema elämäntapa, osittain rodullisesta syrjinnästä johtuva pakko. Yhteiskuntakelpoiseen elämään vaadittaisiin töitä, joita romanin on vaikea saada ennakkoluulojen vuoksi, vaikka olisi taitoa ja työkokemusta.

- Jotkut sanovat suoraan, etteivät luota mustalaisiin, kertoo 40-vuotias Miro, joka on ammattitaitoinen hitsaaja.

- Toiset eivät myönnä ennakkoluuloaan, mutta kyllä syrjinnän aistii, kun kerrotaan, että näkemäni työpaikkailmoitus on jo vanhentunut.

58-vuotias Zlatka joutui työttömäksi, kun kutomo lopetti toimintansa. Työvoimatoimistossa sanottiin, että tukia ei voida maksaa. Kukaan ei kertonut miksi. Työnhaussa luvattiin auttaa, mutta mahdollisuudet ovat pienet, sillä murre saattaa paljastaa jo puhelimessa, että työnhakija on romani.

- Tai viimeistään paikan päällä saatetaan sanoa, että meillä onkin tähän jo joku katsottuna, Zlatka sanoo.

Muutos olosuhteisiin vai olinpaikkaan?

Ne muutamat kolikot, jotka minulla ovat joutilaina taskunpohjalla, ovat toiselle kirjaimellisesti muutaman päivän leipä.

Tässä valossa on helppo ymmärtää, että Suomessa turvapaikanhakijoille tarjottavat edut ovat kimmoke lentää 2 000 kilometriä, vaikka tietäisi tulevansa käännytetyksi takaisin parin, kolmen kuukauden päästä. Muutaman euron päivittäisestä toimeentulotuesta jää ehkä jotain kotiin vietäväksikin, kun vastaanottokeskus pitää huolta asukkaidensa ruokahuollosta.

Talo Perushtitsan kaupungin romanialueella. Suuri osa bulgarian romaneista asuu ilman juoksevaa vettä ja viemäreitä. ( Vlady Balevsky ) Balkanin romanien olosuhteiden parantaminen heidän kotimaassaan on silti parempi ja kauaskantoisempi ratkaisu huono-osaisuuteen. Suomessa eduskunnan ulkoasianvaliokunta on herännytkin vaatimaan Euroopan unionin alueella asuvien romanien aseman parantamista.

Syrjintään puuttumisesta olisi hyvä aloittaa. Vaikka osa romaneihin kohdistuneista syytöksistä on aiheellisia, nyt epäluotettavan leimaa kantavat nekin, jotka ovat rehellisiä työntekijöitä.

- Kommunismin aikana työnteko oli pakollista kaupungeissa asuville romaneille, joten olemme kasvaneet uutteruuteen ja yhteistyöhön valtaväestön kanssa, Miro kertoo.

Koulutettu romani yhä poikkeus

Hankaluudet alkoivat, kun kolhoosit sulkeutuivat ja maaseudulta muutti romaneja, joista osa valitsi elinkeinokseen ammattimaisen rikollisuuden. Niissä piireissä näpistelemään opetettu nuori nainen on rahan arvoinen avioliittomarkkinoilla.

Miron kaltaiset koulutetut romanit ovat toistaiseksi poikkeus johtuen osittain köyhyydestä ja osittain romanien kulttuurista. Jos nuorella miehellä on jo vaimo ja monta lasta elätettävänään, on energia suunnattava ruuan hankintaan opiskelun sijaan. Tyttöihin taas kohdistuvat paineet perheen perustamisesta hyvin pian 15 ikävuoden jälkeen.

Koulutuksen tukeminen olisikin toinen varteenotettava tapa kohentaa romanien olosuhteita. Työnteon ja koulutuksen arvostuksen on nähty siirtyvän myös seuraaville sukupolville: Miro on päättänyt kannustaa lapsiaan koulunpenkille valtaväestön ennakkoluuloista ja romanikulttuurin traditioista huolimatta.

Leipuriksi opiskeleva tytär miettii jo jatkamista elintarviketeknikon tutkintoon asti. Yhteiskunnan tukea tarvitaan, jotta nämä valopilkut eivät jäisi poikkeuksiksi, ja että valmistumisen jälkeen tie aukeaisi myös työmarkkinoille.

Heidi Popova

Kirjoittaja on Sofiassa asuva vapaa kirjoittaja.