YLE/Pekka Paatero: Maahanmuuttaja, ongelma vai voimavara?

YLE/Pekka Paatero: Maahanmuuttaja, ongelma vai voimavara? 1.3.2010

Maahanmuuttaja- ja pakolaiskeskustelu käy jälleen kiivaana, ja usein sanotaan, että "omat pitäisi hoitaa ennen muita". Sosiaali- ja terveysneuvos Pekka Paatero kyseenalaistaa tämän vastakkainasettelun maaliskuun nettikolumnissaan.

Keskustelu maahan tulevista ulkomaalaisista jatkuu vilkkaana. Hyvä niin, jos keskustelemalla saamme syntymään oikean kuvan maahanmuuttajien ja muiden suomalaisten välisestä tilanteesta.

Vaikeata se tuntuu olevan ja syntyy vaikutelma, ettemme me suomalaiset ole vieläkään oikein saaneet ovia ja ikkunoita auki ikiomasta lintukodostamme. Täällä me murjotamme hankiemme keskellä ja arvostelemme kaikkia joiden ihonväri on tumma tai kieli poikkeaa Turun murteesta. Yliopistoihminenkin ehdottaa lehdessä ilmeisesti tosissaan, että Suomessa pitäisi järjestää kansanäänestys siitä paljonko ulkomaalaisia voi tänne tulla ja jopa nuorisopoliitikoiltakin kuuluu ääniä, ettei Suomeen saa ulkomaalaisia tulla.

Satuin matkalla ollessani kuulemaan keskustelun, jossa kaksi eläkeläisherrasmiestä pohtivat maailman menoa ja totesivat mm. että eräskin turkulainen urheiluseura yrittää pärjätä Kalevan kisoissa tuomalla linja-autolasteittain neekereitä kisoihin. Samat herrat arvioivat myös somaleiden ajan kuluttamista päivätolkulla turkulaisen ravintolan ikkunapöydissä ja paheksuivat sitä kovasti.

Kovin on ahdistavaa kuulla arvioita omasta ylivertaisuuudestamme suhteessa maahan tulijoihin, joista suuri enemmistö tulee sotaa tai kurjia elämänoloja pakoon aivan erilaisista kulttuuriympäristöistä.

Somaleista puheen ollen kuulin hyvän esitelmän DNA-näytteisiin perustuvasta tutkimusmenetelmästä, jolla päästää tuhansien vuosien taakse selvittämään, mistä sukulaiset ovat lähteneet. Tässä esimerkkitapauksessa aivan perisuomalaisen suvun juuret löytyivät Afrikan sarvesta, siis Somaliasta ja Etiopiasta. Se siitä suomalaisesta ainutkertaisuudesta. Tulee mieleen vanha sanonta: Oma onni on tärkeä, mutta naapurin epäonneakaan ei pidä väheksyä.

Tätähän se keskustelu tahtoo olla. Sitä kuvitellaan, että ulkomaalaistaustaiset ovat kaikkeen pahaan syyllisiä. Tulevat tänne lorvimaan suomalaisia varten rakennetun korkean sosiaaliturvamme houkuttelemina ja vievät naisemme ja työpaikkamme, jos nyt yleensä viitsivät mitään tehdä. Onko todella näin?

Ennakkoluulot ja tietämättömyys maahan tulijoiden taustoista ja tarpeista aiheuttavat suvaitsemattomuutta, jopa pelkoa ja sen seurauksena puhetta, joka ei vastaa todellisuutta. Pitäisiköhän ensimmäiseksi opetella Goethen varoituksen sanat: Puhut puuta heinää, sun jaloks he jättivät; puhut suoraa totta - he sinua sättivät.

Maassamme on nyt n. 200 000 ulkomaalaistaustaista ihmistä. Ylivoimainen enemmistö heistä on tullut Suomeen ilman mitään hälyä: työhön, opiskelemaan, naimisiin jne. Turvapaikan hakijoita tuli viime vuonna n. 6000. Tuntuuko kohtuuttoman suurelta, kun samaan aikaan Ruotsi otti vastaan 19000 ja Norjakin 13000. Eikö meidän pitäisi mieluummin hävetä, kun tänne pohjolan pimeimpään nurkkaan ei halua tulla enempää väkeä.

Meillä on menossa Yhteisvastuu-keräys, jota Tasavallan Presidentti Tarja Halonen suojelee. Haitin katastrofi on ymmärrettävästi kohdentanut yhteisvastuun sinne, mutta kyllä meidän on syytä pohtia yhteistä vastuutamme myös Suomessa ja suhteessa maahan muuttajiin. Jo senkin takia, että Suomella on Geneven sopimuksen mukaan velvoite ottaa vastaan humanitaarisin perustein turvapaikan tarpeessa olijoita, kiintiöpakolaisia ja turvapaikan hakijoita.

On luonnollista, että maahan tulijoita kohdellaan samoin kuin suomalaisia. Heillä tulee olla samat oikeudet, mutta myös samat velvollisuudet. Jos tehdään rikoksia, ulkomaalaistaustaista on rangaistava samoin kuin suomalaistakin. Totta on kuitenkin se, että maahan muuttaneet tekevät väestömäärään suhteutettuna vähemmän rikoksia kuin ns. oikeat suomalaiset. Pahoinpitelyistäkin suurin osa tapahtuu suomalaisissa kodeissa. Tuorein pahoinpitely oli, kun kaksi suomalaista pahoinpiteli Paimion vastaanottokeskuksen työntekijän. Hyvä me, vai mitä?

Meidän tulee kantaa aidosti yhteisvastuuta maassaolijoistamme, olivatpa he sitten maahanmuuttajia tai omia vähemmistöjämme; saamelaisia, romaneja tai suomen ruotsalaisia, meidän pitää muistaa, että maassa maan tavalla, myös etuisuuksien osalta.

Kun olen Suomen Punaisen Ristin hallituksen jäsen ja Varsinais-Suomen piirin puheenjohtaja, olen tietysti erityisesti seurannut turvapaikan hakijoiden vastaanottokeskustoimintaa. Piiri vastaa tällä hetkellä lähes 700 vastaanottopaikan toimivuudesta.

Punainen risti on lailla säädelty avustusjärjestö, jonka säännöt vahvistetaan tasavallan presidentin asetuksella. Tästä syystä punainen ristin tulee olla tarkka siitä, ettei siitä muodostu vastaanottokeskuksia hallinnoivaa viranomaista, vaan se periaatteittensa mukaisesti on auttamassa vaikeuksissa olevia turvapaikan hakijoita ottamatta kantaa heidän maahan tulonsa oikeutukseen. Viranomaisrooli kuuluu valtiolle, joka myös maksaa kokonaan vastaanottotoiminnasta aiheutuvat kustannukset, paljon puhuttu toimeentulotuki mukaan lukien. Rahat eivät siten ole poissa kuntien vanhustenhuollosta eivätkä omien kansalaistemme sosiaaliturvasta kuten on väitetty.

Kahdenkymmenen vuoden kokemuksella vastaanottokeskustoiminnasta täällä lounaisessa Suomessa voin todeta, että se sujuu hyvin ja vakiintuneesti, niin Pansiossa kuin Punkalaitumellakin ja myös Paimiossa yksittäisiä häiriöitä lukuun ottamatta. Toiminta on vilkastuttanut monikulttuurista elämää kunnissa, auttanut erilaisia ihmisiä tutustumaan toisiinsa ja on kasvattamassa Suomesta aidosti kansainvälistä valtiota – mutta tuskastuttavan hitaasti.

Pekka Paatero, Läänin sosiaali- ja terveysneuvos, emeritus