Husein Muhammed: Valtioneuvosto vaaransi vähemmistövaltuutetun puolueettomuuden ja uskottavuuden

Husein Muhammed: Valtioneuvosto vaaransi vähemmistövaltuutetun puolueettomuuden ja uskottavuuden 12.5.2010

Sisäministeriössä julistettiin haettavaksi vähemmistövaltuutetun virka 1.5.2010 lukien. Virkaan haki kaikkiaan 31 hakijaa, joista 29 hakijalla oli vaadittava ylempi korkeakoulututkinto. Valtioneuvosto päätti kuitenkin vastoin selvästi omassa vähemmistövaltuutettua koskevassa asetuksessa sekä viranhakuilmoituksessa edellytettyä ylempää korkeakoulututkintoa valita vähemmistövaltuutetuksi Eva Biaudet’n, joka on koulutukseltaan oikeustieteen ylioppilas.

Vähemmistövaltuutetusta ja syrjintälautakunnasta annetussa laissa (2001/660) säädetään, että vähemmistövaltuutetun tehtävänä on:
1) valvoa yhdenvertaisuuslain noudattamista
2) edistää hyviä etnisiä suhteita yhteiskunnassa;
3) seurata ja parantaa ulkomaalaisten ja etnisten vähemmistöjen asemaa ja oikeuksia;
4) tehdä selvityksiä syrjintään liittyvistä kysymyksistä;
5) raportoida yhdenvertaisuuden toteutumisesta
6) antaa tietoja syrjintälainsäädännöstä;
7) käyttää ulkomaalaislaissa säädettyä oikeuttaan tulla kuulluksi; ja
8) toimia kansallisena ihmiskaupparaportoijana.

Käytännössä vähemmistövaltuutetulta edellytetään tehtäväalaansa kuuluvan lainsäädännön syvällistä tuntemusta. Näitä lakeja ovat ennen kaikkea yhdenvertaisuuslaki, ulkomaalaislaki, kotoutuslaki, kansalaisuuslaki sekä saamen kielilaki. Näistä lakien soveltamisesta tai valvomisesta valitulla Biaudet’lla ei ole käytännössä osoitettua kokemusta toisin kuin monilla muilla hakijoilla, jotka ovat toimineet kyseisten lakien parissa vuosia, kuten hakijoina olleilla usealla vähemmistövaltuutetun toimiston ylitarkastajalla, syrjintälautakunnan sihteerillä, Ihmisoikeusliiton pääsihteerillä, Pakolaisneuvonta ry:n entisellä toiminnanjohtajalla tai Maahanmuuttoviraston johtajalla. Näillä kaikilla hakijoilla on lisäksi ylempi korkeakoulututkinto, lähes kaikilla ylempi oikeustieteellinen tutkinto.

Yllä luetellusta kahdeksasta kohdasta Biaudet’lla on käytännön kokemusta ainoastaan ihmiskaupan osalta. Muihin mainittuihin tehtäviin hänen väitetään perehtyneen kansanedustajana ja ministerinä. Peruspalveluministerin saati kansanedustajan työnkuvaan ei kuitenkaan liity näitä tehtäviä juuri millään tavalla. Biaudet’n kohdalla on todettu, että ”tehtävässä edellytetään viran hakuilmoituksessa kuvatuin tavoin kehittävää työotetta eli ammatillisia valmiuksia kehittää toimintaa käytännössä. Tämänhetkisessä viran tehtävien toimintaympäristössä korostuvat yhteiskunnallisen vaikuttamisen sekä toiminnan kehittämisen merkitys”. Kyse on niin epämääräisistä asioista, että melkein kenen tahansa voidaan väittää olevan kykenevä tai kykenemätön kyseisiin tehtäviiin.

Lisäksi todetaan, että ”haastattelussa Biaudet pystyi esittämään poikkeavan selkeät näkemykset toiminnan painopisteistä ja toiminnan kehittämisestä”. Näitä ”selkeitä näkemyksiä” ei nimitysmuistiossa kuitenkaan mitenkään yksilöidä. Pidän kuitenkin huolestuttavana, jos Biaudet’n oma erityisala, ihmiskauppa, korostuu liikaa esimerkiksi paljon laajempaa yleisöä koskevan, monipuolisen syrjinnän ja syrjäytytymisvaaran taikka asumisasioiden, työelämän tai oleskelulupa-asioiden kustannuksella. Joka tapauksessa jo valmiiksi vähemmistövaltuutetun toimiston ainoa tohtori on erikoistunut ihmiskaupanvastaiseen työhön, joten ihmiskauppa-asiantuntemus on toimistossa jo hyvin hoidettu.

Allekirjoittanutta ei edes kutsuttu haastatteluun. Myös minulla olisi kuitenkin ollut ”esittää poikkeavan selkeitä näkemyksiä toiminnan painopisteistä ja toiminnan kehittämisestä” etenkin tällä hetkellä voimistuvan kantaväestön ja vähemmistöjen vastakkainasettelun purkamiseksi kaikkien osapuolten eduksi.

Nimitysmuistiossa todetaan, että Valtioneuvosto on 22.4.2010 myöntänyt Biaudet’lle hänen hakemuksensa johdosta erivapauden vähemmistövaltuutetun virkaan vaadittavan ylemmän korkeakoulututkinnon osalta, ”joten Biaudet’n katsotaan olevan samassa asemassa kuin tältä osin kelpoisuusvaatimukset alun perin täyttäneet hakijat”. Poliittisiä nimityksiä toki on, mutta että nostetaan valtioneuvoston päätöksellä ilman korkeakoulututkintoa oleva korkeakoulututkinnon omaavien rinnalla, on jo tuplasti huolestuttava asia.

Poikkeuksen myöntäminen voisi toki olla perusteltua, ellei muita tehtäväalaan perehtyneitä, viranhakuilmoituksessa mainitut edellytykset täyttäviä, erinomaisen kokeneita hakijoita olisi ollut tarjolla. Nimitysmuistiosta selviää kuitenkin, että yli kymmenen hakijaa täyttää kaikki edellytykset ilman mitään erivapauksia.

Vähemmistövaltuutetun toimiston asiakas- ja kohderyhminä ovat kaikki Suomen etniset vähemmistöt ja niihin kuuluvat yksilöt. Näitä ryhmiä ovat maahanmuuttajat ja muut ulkomaalaiset sekä alkuperäiskansamme saamelaiset ja kansallinen vähemmistömme romanit. Sen sijaan suomenruotsalaisten asiat eivät kuulu vähemmistövaltuutetulle. Tästä huolimatta vähemmmistövaltuutettuna on tittelistään huolimatta toiminut aina valtaväestöön kuuluva henkilö. Myös kaikki toimiston ylitarkastajat ovat lyhyitä pätkiä lukuun ottamatta olleet valtaväestöön kuuluvia. Tällä hetkellä toimiston ainoa maahanmuuttajataustainen palkattu työntekijä toimii osastosihteerinä.

Suomen viranomaiset ja myös vähemmistövaltuutettu ovat monesti vaatineet maahanmuuttajien ottamista mukaan työelämään jopa ns. positiivisin erityistoimenpitein eli erivapauden nojalla. Nyt olisi kuitenkin ollut tarjolla vähemmistövaltuutetuksi myös omin avuin ansioituneita korkeasti koulutettuja ja tehtäväalaan perehtyneitä hakijoita. Allekirjoittanuttakin enemmän olisi voitu kiinnittää huomiota useamman tutkinnon suorittaneeseen Aysu Shakiriin, jolla on myös kansainvälistä kokemusta, jota on Biaudet’n kohdalla erityisesti korostettu.

Omalla kohdallani on jopa todettu, etten ole toimittanut todistusta erinomaisesta suomen kielen suullisesta ja kirjallisesta taidosta. Ihan kuin en olisi suorittanut peruskoulun, lukion (yo-tutkinnon äidinkielen arvosana E) ja oikeustieteellisen tutkinnon suomeksi! Mikäli asian käsittelijät vaivautuisivat lukemaan valtioneuvoston omia asetuksia (Valtioneuvoston asetus suomen ja ruotsin kielen taidon osoittamisesta valtionhallinnossa 12.6.2003/481), huomattaisiin, että olen opintojeni kautta moninkertaisesti todistanut kielitaitoni.

Saamelaiset, romanit tai maahanmuuttajat eivät siis vieläkään pääse edustamaan itseään sielläkään, mitä kutsutaan heidän valtuutettunsa toimistoksi. Sama tilanne on muuallakin Suomen maahanmuuttohallinnossa: maahanmuutto- ja kotouttamislinjauksia tekevällä sisäministeriön maahanmuutto-osastolla ei tiettävästi ole ainuttakaan maahanmuuttajataustaista henkilöä. Oleskelulupaviranomainen Maahanmuuttovirasto on palkannut korkeintaan yksittäisiä sihteeritason maahanmuuttajia. Onhan näitä saamattomia avuntarvitsijoita paremmin tietäviä valtaväestöön kuuluvia virkamiehiä ja poliitikkoja! Mikähän siitä seuraisi, jos naisten ja miesten tasa-arvoa valvovassa tasa-arvovaltuutetun toimistossa olisi ainoastaan miehiä valvomassa naisten oikeuksia? Entä jos tilanne olisi sama suomenruotsalaisissa elimissä: Folktingetissä, Folkhälsanissa, Kulturfondenissa ja jopa rkp:ssä toimisivat ainoastaan suomenkieliset ”ruotsinkielisten valtuutettuina”?!

On varsin tekopyhää, että maahanmuuttohallinto kehottaa suomalaisia yksityissektorin työnantajia ottamaan maahanmuuttajia töihin jopa erivapauden nojalla. Vaikka työnantajien asenteissa on paljon parantamisen varaa, jotta pätevät maahanmuuttajat pääsisivät osaamistaan vastaaviin työtehtäviin, tilastollisesti maahanmuuttohallinnolle maahanmuuttajat kelpaavat työntekijöiksi vielä huonommin kuin yrityksille.

Vähemmistöjen omien edustajien puuttumistakin huolestuttavampaa on kuitenkin vähemmistövaltuutetun viran politisoiminen. On jokseenkin mahdotonta kuvitella, että sisäministeriö olisi päätynyt kaikista yllä mainituista perusteluista huolimatta juuri nyt valittuun Eva Biaudet’hen, ellei esittelevä ministeri, Astrid Thors, olisi samasta puolueesta kuin Biaudet, ja ellei kulissien takana olisi mahdollisesti neuvoteltu muiden korkeiden virkojen räätälöimisestä muiden puolueiden suosikeille.

Maahanmuuttajat, saamelaiset ja romanit ovat kuitenkin enimmäkseen sitoutumattomia, ja loput edustavat kaikkia mahdollisia suomalaisia puolueita. Biaudet’n aiemmasta poliittisesta aktiivisuudesta ei ole viranhoidossa haittaa, mikäli hän pitäytyy puoluepolitiikasta. Mutta hänen poliittisin perustein tehty nimityksensä vie kuitenkin uskottavuutta ja puolueettomuutta, mitä vähemmistövaltuutetun tulisi nauttia niin vähemmistöjen kuin valtaväestönkin keskuudessa.

Biaudet’ta on kuitenkin turha syyttää hienon viran saamisesta. Toivotan hänelle onnea uuteen ja haasteelliseen tehtävään.

Nyt kyse oli vähemmistövaltuutetun virasta, mutta Valtioneuvosto nimittää jatkuvasti korkeita virkamiehiä poliittisin perustein. Ensin löydetään henkilö, sitten muotoillaan valintaperustelut sen mukaan. Niistä ei voi myöskään tavallisen työsyrjinnän tavoin valittaa, ja myös Valtioneuvostoa valvova oikeuskanslerinvirasto siunaa ne. Poliittisista virkanimityksistä tarvittaisiin kuitenkin laajaa yhteiskunnallista keskustelua, jota ulostuloni vähemmistövaltuutetun virantäytön kohdalla on toivottavasti omalta osaltaan edistänyt.

Husein Muhammed
oikeustieteen maisteri, lakimies
Helsingissä 11.5.2010