Kaleva: Erkki Tuomioja: Yhteisessä veneessä

Kaleva: Erkki Tuomioja: Puheenvuoro: Yhteisessä veneessä 9.5.2010

Suuri liikkuvuus ja parempien elinolojen etsintä on ihmisen lajiominaisuus. Suuret kansainvaellukset ja väestöliikkeet ovat tunnettuja kautta aikain.

Valtiollisista rajoista tuli vaikeammin ylitettäviä ja pysyviä maahanmuuton esteitä vasta ensimmäisen maailmansodan jälkeen.

Historiallisen ja nykyisen maahanmuuton suurin ero on siinä, että 1800-luvun elimme miljardin ihmisen asuttamassa maailmassa, tänään seitsemän miljardin. Keskinäinen riippuvuus on globalisoituneessa maailmassa tosiasia, josta kukaan ei voi irtaantua.

Muualta ovat suomalaisten esi-isätkin aikanaan näille asuttamattomille erämaille päätyneet, eivätkä kaikki sen jälkeen ole tyytyneet täällä tarjolla olleisiin oloihin. Suomi on maastamuuttoyhteiskunta: ennen ensimmäistä maailmansotaa hakeuduttiin Pohjois-Amerikkaan ja toisen maailmansodan jälkeen Ruotsiin. Tämä on hyvä pitää mielessä.

Yhä suurempi osa suomalaisista viettää ainakin osan elämästään maamme rajojen ulkopuolella, eikä vain lomailemassa vaan opiskelemassa, työssä tai vaikkapa eläkeläisinä lämpimillä aurinkorannikoilla.

Ikääntyvälle Suomelle tulee olemaan kasvava haaste houkutella tänne koleaan ja outoa kieltä puhuvaan maahan riittävässä määrin muualta tulleita muuttajia samoissa ominaisuuksissa.

Pakolaiset ovat lähteneet kotimaastaan siksi, että heidän henkeään ja koskemattomuuttaan on siellä uhattu. Tällaiselle turvapaikan tarvitsevalle pakolaiselle se on kansainvälisten sopimusten mukaan myönnettävä. Tämä on Suomenkin pakolaispolitiikan yksiselitteinen lähtökohta. Turvaa hakevia pakolaisia ei saa saattaa vaaraan siksi, että maailmassa on myös paljon väärin perustein turvapaikkaa hakevia ihmisiä, joille sellaista ei tarvitse eikä pidä myöntää.

Maahanmuuton syyt ovat yhtä erilaisia kuin itse maahanmuuttajatkin. Maahanmuuttaja ei ole mittatilaustavara vaan aina ihminen monipuolisine tarpeineen ja sosiaalisine siteineen.

Sellainen maahanmuuttopolitiikka, joka ei tätä huomioi ja pyri muuttajien kokonaisvaltaiseen integroitumiseen suomalaiseen yhteiskuntaan, ei voi onnistua.

Jos kotouttaminen ja integrointi onnistuvat, rikastuttaa jokainen maahanmuuttaja suomalaista yhteiskuntaa.

Maahanmuuttoa ei voi tarkastella vain kapeasti suhdanteiden mukaan. Työvoiman kysyntä on kaikkialla säädellyt työperäistä maahanmuuttoa, eikä Suomeen yleensä hakeuduta ilman odotusta työpaikasta.

Ennusteet työvoimapulasta ovat usein osuneet täysin harhaan. Yhtä erehtyneitä ovat olleet ne, jotka julkistivat "tutkimuksia" Suomeen hakeutuvista 400 000 virolaistyöntekijästä.

On siten harhaanjohtavaa väittää, että työttömyystilanteessa ulkomaalaiset vievät työpaikat suomalaisilta. Tällainen väittämä pitää paikkansa vain sellaisessa elinkelvottomassa taloudessa, jossa työtä säännöstellään niin kuin se olisi annetun suuruinen jähmeä möhkäle, josta jokaiselle riittää vain tarkoin mitoitettu siivu.

Laaja kansainvälinen aineisto kertoo työperäisen maahanmuuton liittyvän kasvavaan työllisyyteen ja kantaväestön paranevaan ostovoimaan. Maahanmuutto on täydentänyt työllisyyttä.

Vuosina 2003-07 Suomen työllisyys kasvoi yli 100 000 henkilöllä ja työttömyys väheni. Samaan aikaan myös työperäinen maahanmuutto nousi itsenäisyyden ajan huippulukuihin.

Työperäinen maahanmuutto lisää työvoiman tarjontaa sellaisiin tehtäviin, jotka eivät täyty nopeasti ja vaivattomasti, ja maahanmuuttajat perustavat kokonaan uusia yrityksiä.

Työttömyys vaikuttaa tietysti maahanmuuttajatyöntekijöiden kysynnän määrään, mutta työlupatilastot osoittavat, että lupia on jouduttu myöntämään aloille, joissa on tilastollisesti kantaväestöä työttömänä. Luvat on myönnetty, koska tosiasiallisesti työvoimaa ei ole ollut tarjolla.

Haasteista suurin on työmarkkinoiden jakaantuminen laillisen ja avoimen työn ja työehtosopimuksia ja työlainsäädäntöä kiertävien työn markkinoihin.

Harmaa talous ei kuitenkaan ole maahanmuuton tuoma uusi ilmiö. Siltä oli houkuttelevaa ummistaa silmänsä niin kauan kun sen koettiin tarkoittavan vain verottajan naruttamista, vaikka sellaisenakin se aina vääristi myös kilpailua rehellisten yrittäjien ja työntekijöiden tappioksi.

Nyt ymmärretään, että laajalle levinnyt eräänlainen maan tapa erotuksena maan lakien ja sopimusten noudattamisesta on myötävaikuttanut tilanteen pahenemiseen.

Vihdoin ymmärretään, että tällaiset harmaat markkinat on yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa toteutetulla tehostetulla valvonnalla pantava järjestykseen.

Maahanmuuttajien erilainen kulttuuritausta on paitsi suomalaista yhteiskuntaa rikastuttava usein myös sopeutumisongelmia tuottava asia.

Sekulaarin yhteiskunnan vankkana kannattajana pidän toki myönteisenä, jos maahanmuutto johtaa luterilaisten kirkkotunnusten ja uskontokäytäntöjen vähentämiseen paikoista jonne ne eivät kuulu, kuten kouluista, päiväkodeista tai valtiopäiviltä, mutta ei niiden tilalle tule tuoda muita uusia uskontosymboleja.

Uskonnonvapautta on kunnioitettava, mutta se ei tarkoita sen enempää naisten alistamisen kuin ihmisoikeuksia loukkaavien rikollisten tapojen, kuten lasten sukupuolielinten silpomisen tai kunniamurhien suvaitsemista.