HBL: Maailman onnellisimmat ovat peloissaan

HBL: Hannu Olkinuora: Världens lyckligaste är rädda 9.8.2010

Tanska on hyvä esimerkki siitä, kuinka muukalaispelko kasvaa poliittiseksi liikkeeksi ja valtaa yhteiskunnallisen keskustelun.

Oikeistopopulististen puolueiden tärkein kysymys skandinaavisissa naapurimaissamme on muukalaisvihamielisyys. Norjassa ja Tanskassa nämä puolueet ovat saaneet enemmän tukea laajoilla ohjelmillaan. Ruotsidemokraatit ovat nousussa, mutta edelleen marginaalissa yksinomaan rasistisella julkisuuskuvallaan.

Tanskalla on mielenkiintoinen lähihistoria, joka alkoi Mogens Glistrupilla ja on jatkunut Pia Kjærsgaardin etenemisellä. Tanskaan on luotu poliittinen mikroilmasto, joka kiinnostaa pohjoismaisia naapureita.

Tanskan Kansanpuolue on onnistunut vaikuttamaan merkittävästi politiikkaan tukipuolueena. Vanhat puolueet ovat omaksuneet saman retoriikan ja maahanmuuttajakysymykset ovat nousseet päällimmäiseksi poliittisessa keskustelussa. Hyvinvointi, verot ja talous ovat täysin alisteisia aiheita tanskalaisessa politiikassa. Sen lisäksi on maan mainetta vahingoittanut Muhammed-kuvien luoma selkeä islamofobia.

Ruotsissa on ehditty tutkia riittävän pitkään, mitä mieltä kantaväestö on maahanmuuttajista, jotta on voitu tehdä uskottavia johtopäätöksiä. Niiden osuus, jotka vastasivat kielteisesti kysymykseen siitä, kuinka suhtautuisi muualta maailmasta tulleen maahanmuuttajan tulosta perheeseen vihkimisen kautta, on puolittunut 15 vuodessa. Integrointi on siis ollut jokseenkin onnistunutta, kun ajattelee asenteita maassa, jossa maahanmuutto on ollut valtavaa. Nykyisin lähes joka viidennellä ruotsalaisella on ulkomaalaistausta. Miksi siis tanskalaiset, maailman onnellisin kansa, pelkää omia maahanmuuttajiaan? Onnellisuusindeksiä ylläpitää yhteiskuntatieteitä tutkiva järjestö Worlds Values, joka kerää tilastotiedot kaikista maista indeksiin.

Pia Kjaersgaardilla on eniten kannatusta alueilla, joissa maahanmuuttajatiheys on pienin. Tuntemattoman pelolla on suuri rooli maahanmuuttajakeskustelussa. Uhkakuvien lietsominen muukalaisista, jotka käyvät kalliiksi veronmaksajille, saa helposti tilaa politiikassa. Askel tällaisesta argumentoinnista rasismiin on lyhyt, kuten naapurimaistamme voi nähdä. Kansallinen itsetunto on ulottuvuus, jolla on näkyvä rooli maahanmuuttajakeskustelussa. Ruotsalainen toimittaja ja kirjailija Leena Sundström on päässyt sisään tanskalaiseen yhteiskuntaan ajankohtaisesti nimetyssä kirjassaan kirjassaan Maailman onnellisin kansa. Asuttuaan Tanskassa hän piirtää kuvan ylpeistä tanskalaisista, jotka ovat erinomaisia verrattuna vieraisiin. Tämä on erityisen mielenkiintoista verrattuna Ruotsiin. Ruotsalaisestakaan itsetunnosta ei puutu ulottuvuuksia, mutta silti näyttää siltä, että ruotsalaiset ovat onnistuneet kunnioittavamman yhteiskuntailmapiirin luomisessa.

Toinen ulottuvuus, joka voi paljolti selittää suvaitsemattomuuden hylkäämistä, on ns. sosiaalinen luottamus. Tutkimuksessa, jonka kokosi sama World Values - järjestö, on yksinkertaistettu indeksi, joka mittaa yksilöiden luottamusta kanssaihmisiin. Norja, Ruotsi ja Suomi ovat tämän listan kärjessä hyvin vahvalla sosiaalisella luottamuksella. Tanska tulee hieman perässä ja hyvin matalalla ovat Ranska ja Unkari. Tanskassa tutkijat ovat huomanneet, että Tanskan Kansanpuolueen kannattajilla on hyvin matala sosiaalisen luottamuksen indeksi. Tästä voi vetää sen yksinkertaisen johtopäätöksen, että ihmisillä, jotka luottavat normaalia vähemmän toisiin, ovat vähemmän suvaitsevaisia maahanmuuttajia kohtaan.

Suomelle on näistä tutkimuksista paljon pohdiskeltavaa. Ensimmäinen maahanmuuttajasukupolvi saapui Ruotsiin 60-luvulla. Suomi oli samassa tilanteessa 30 vuotta myöhemmin. Olipa kyse kansallisesta itsetunnosta, poliittisesta asennoitumisesta yksinkertaistettuihin ongelmiin tai sisäänrakennetusta yhteiskunnallisesta voimasta sosiaalisen luottamuksen muodossa, ovat ne kysymyksiä, joihin meidän on saatava vastaukset. Tanska on elävä todiste siitä, kuinka koko valtio, jolla on ihailtu kosmopoliittinen historia, voi täysin itse luoda kaikki suvaitsemattomuuden ongelmat itselleen. Hyvinvointi ei automaattisesti luo sosiaalista luottamusta. Pelko ja kanssaihmisten kunnioituksen puute synnyttävät vihaa ja erottelua. Poliitikkojen vastuulla on tehdä tilaa suvaitsevaisuudelle. Asenteet maahanmuuttoa kohtaan eivät ole taloudellinen vaan yhteiskuntamoraalinen kysymys.

(käännös)