lauantai 11. syyskuuta 2010

Lasse Männistö: Puheenvuoro maahanmuutosta

Lasse Männistö: Puheenvuoro maahanmuutosta (blogi) 31.8.2010

Poliittinen keskustelu maahanmuutosta on kiihtynyt populistisia yksinkertaistuksia laukovien Perussuomalaisten johdolla. Voimallisimmin keskustelua ovat käyneet Persujen kunnallispoliitikot Soinin pysyessä asiakysymyksistä verraten hiljaa. Sutkauksettomaksi ei Soinikaan ole tietenkään jäänyt.

Persujen populistisen kritiikin ja SDP:n myötäelämisen myötä keskustelu maahanmuutosta on jatkanut polarisoitumistaan niin, että aiheeseen on enää lähes mahdotonta ottaa kantaa leimautumatta joko ”muukalaisvihamielisten” tai ”rajat auki kaikille”-poliitikkojen leiriin.

Teen kuitenkin uskaliaan yrityksen.

Kansainväliset työntekijät ovat voimavara

Maahanmuutosta keskusteltaessa tulisi ensisijaisesti korostaa Suomen kansainvälistymisen tärkeyttä ja arvoa työelämässä. Uskon Suomen ulkopuolelta tulevien, etenkin korkeasti koulutettujen, työntekijöiden olevan yksi niistä menestystekijöistä, joiden varaan Suomen hyvinvointi voi tulevaisuudessa rakentua. Esimerkiksi prosessikeskeinen teollisuuskulttuurimme on vaikea murtaa lisäarvolähtöiseksi palvelutaloudeksi vain suomalaisvoimin ilman vahvaa kansainvälistä vuorovaikutusta.

En usko, että keino suomalaisen työttömyyden selättämiseksi on työperäisen maahanmuuton kieltäminen tai tekeminen työnantajalle kohtuuttoman vaikeaksi. Suomalainen pitkäaikaistyötön ei kostu paljoakaan, jos Nokia päättää Suomen sijaan palkata intialaisen insinöörin Aasian mantereelle todistelubyrokratian välttämiseksi. Työehdotkin ovat idässä työnantajalle houkuttelevammat.

Suomalainen työttömyys on (valitettavasti) ongelma, joka ei ratkea työperäistä maahanmuuttoa kritisoimalla vaan toivottavasti vaikuttavalla työvoimapolitiikalla. Työperäinen maahanmuutto sen sijaan voi olla merkittävä taloutemme uudistumista tukeva voimavara Suomen väestön ikääntyessä.

Suomi tarvitsisi huomattavasti nykyistä aktiivisemman rekrytointistrategian todellisten kansainvälisten huippuosaajien houkuttelemiseksi maahamme. En tarkoita nyt vain pinoa paperia vaan todellista toimintaa. Voisiko Suomen ulkoasiainhallinto tehdä tällä saralla tiiviimpää yhteistyötä yritystemme kanssa?

Turvapaikkapolitiikassa kohdataan myös ongelmia

Pakolaispolitiikasta keskusteltaessa tulee muistaa, että pakolaiset edustavat varsin pientä osuutta kaikista maahanmuuttajista. Toiseksi on muistettava, että pakolaispolitiikkamme perustuu kansainvälisiin sopimuksiin, jotka Suomi on ratifioinut. Olemme sitoutuneet kantamaan oman vastuumme maailman humanitäärisen hädän edessä ja hyvä niin.

Pakolaisten määrästä voi aina esittää mielipiteitä, mutta kansainväliset kriisialueet ja ihmisten hätä kriisialueilla eivät viime vuosina ole ainakaan vähentyneet. Toisaalta 750 pakolaisen pakolaiskiintiömme olisi vaikeaa perustella olevan kestämättömän korkea. Lukua voi suhteuttaa vaikkapa Suomessa 2009 syntyneiden lasten määrään, joka oli 60 400.

Omasta mielestäni Suomen tulee jatkossakin, kansainvälisten sopimusten mukaisesti, kantaa osansa globaalista vastuusta. Kuitenkin maahanmuutossa, erityisesti humanitaarisin perustein aivan erilaisesta maailmasta Suomeen saapuvien ihmisten osalta, on tunnistettava myös tietyt ongelmakohdat rehellisesti.

Työttömyys on korkeaa tietyissä maahanmuuttajaryhmissä, eikä integraatio suomalaiseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin tapahdu helposti. Meidän tuleekin pohtia miten suomen kielen oppimista sekä työllistymistä voitaisiin entisestään edistää pakolaisten keskuudessa. Myös työnantajien asenteissa tapahtuu toivottavasti edelleen muutosta parempaan suuntaan.

On korostamattakin selvää, että maahanmuuttajien tulee noudattaa Suomen lakeja ja asetuksia. On myös selvää, että rikoksia tulee pyrkiä ennaltaehkäisemään ja maahanmuuttajien keskuudessa tapahtuvaan rikollisuuteen tulee puuttua. Toistuvissa ja vakavissa rikostapauksissa ovat maasta karkoitukset keino, jota tulee käyttää. Esimerkkinä tiukemman puuttumisen ja valvonnan kohteista voi mainita naisten sukuelinten silpomisen, joka vieläkin jää valitettavan usein havaitsematta.

Myös humanitaarisen maahanmuuton säädöksiä ja rakenteita on syytä arvioida tarkkaan. HS uutisoi aiemmin tällä viikolla Suomessa asuvien somaleiden tekemien perheenyhdistämishakemusten räjähdysmäisestä kasvusta ja sukupuolijakauman vinoutumisesta. Uutisoidun tiedon valossa on melko selvää, että Suomeen jo päässeet pakolaiset syyllistyvät väärinkäytöksiin. Järjestelmässä havaitut porsaanreiät tulee ehdottomasti turvapaikkapolitiikkamme legitimiteetin nimissä tukkia, tapahtuipa tämä sitten lainsäädäntöä tai käytäntöjä muuttamalla.