Husein Muhammed: Rasisminvastaisuuden ei pidä keskittyä vain yksittäistapauksiin

Husein Muhammed: Rasisminvastaisuuden ei pidä keskittyä vain yksittäistapauksiin 3.6.2011

Vuoden 2008 kuntavaalien jälkeen minulta on melkein jokaisessa maahanmuuttoaiheisessa tilaisuudessa kysytty, onko rasismi lisääntynyt. Joudun kerta toisensa jälkeen tuottamaan pettymyksen: en tiedä.

Toisaalta, onko rasismin määrällinen lisääntyminen juuri tärkein kysymys? Rasismia voi olla entistä enemmän, vaikka uutiskynnyksen ylittäviä hurjia tapauksia olisi vähemmän. Vastaavasti yksittäiset uutiskynnyksen ylittävät tapaukset eivät ole välttämättä automaattisesti osoitus lisääntyneestä rasismista.

Toki on myös tilastoja. Poliisien kirjaamien, rasistisen motiivin sisältämien rikosepäilyjen määrä on noussut tasaisesti vuoden 2000 noin 300 rikoksesta vuoden 2010 noin 500 rikokseen vuodessa. Tosin nousu lienee ainakin osittain selitettävissä sillä, että poliisi kirjaa entistä paremmin rasistiset rikokset.

Kaikki rasistiset rikokset eivät kuitenkaan tule viranomaisten tietoon. Uhrit - erityisesti nuoret - kertovat rasismikokemuksistaan vain harvoin. Syynä voi olla, ettei uskota viranomaisten voivan tai haluavan auttaa. Nuoret eivät myöskään tiedä oikeuksistaan. Lisäksi tuomioistuimet ottavat toistaiseksi valitettavan harvoin tuomioissa huomioon rasistisen motiivin rangaistuksen koventamisperusteena.

Yleisesti tiedetään, että itseään maahanmuuttokriitikoiksi kutsuvat maahanmuuton vastustajat vetoavat yksittäisiin maahanmuuttajien tekemiin rikoksiin perustellakseen liioitellusti maahanmuuton ”muka”tuhoisuutta Suomelle. Toisaalta myös rasisminvastustajat ovat usein liian herkkiä tekemään liian pitkiä johtopäätöksiä yksittäisistä maahanmuuttajiin kohdistuneista rikoksista. Tästä esimerkkinä käy tuore tapaus, jonka mukaan maahanmuuttajataustainen bussikuski pahoinpideltiin. Media väitti tapauksen osoittavan, kuinka rasismi lisääntyy huolestuttavasti. Samoin kävi, kun viime vuonna maahanmuuttajatyttöä haukuttiin ja ilmeisesti yritettiin töniä junan alle. Rasismin vastustajana esiintynyt kansanedustaja Päivi Lipponen puolestaan reagoi hätiköidysti Tampereen pizzeria-paloon, joka ei ollutkaan rasismia vaan vakuutuspetos.

On tietysti valitettavaa, että maahanmuuttajia sekä joutuu rikosten uhreiksi että syyllistyy rikoksiin. Teoriassa on tietysti selvää, että vain rikoksiin syyllistyneitä maahanmuuttajia saa syyttää heidän tekemistään rikoksista, eivätkä syyttömät maahanmuuttajat saisi joutua kärsimään heidän rikostensa vuoksi. Valitettavasti pienikin osa maahanmuuttajista hankaloittaa rikoksillaan muiden maahanmuuttajien elämää: maahanmuuttoa kiristetään ja maahanmuuttajiin suhtaudutaan kielteisesti, ennakkoluuloisesti ja suoranaisen rasistisesti, vaikka 99 % maahanmuuttajista ei olisi koskaan syyllistynyt mihinkään rikoksiin.

Maahanmuuttoon ja maahanmuuttajiin myönteisesti suhtautuvien ei kuitenkaan kannata suhtautua yhtä hysteerisesti yksittäisiin maahanmuuttajiin kohdistuneisiin rikoksiin. Kenenkään ei tietysti pitäisi joutua rikoksen uhriksi, oli hän maahanmuuttaja tai kantaväestöön kuuluva henkilö. Toisaalta kaikkia rikoksia ei pidä mennä väittämään rasistisiksi, vaikka ne kohdistuisivatkin maahanmuuttajiin: osassa rikoksista uhrit ovat satunnaisia epäonnisia, jotka sattuvat väärään aikaan väärään paikkaan. Ja osalla uhreista saattaa olla esimerkiksi riita pahoinpitelyyn syyllistyneen kanssa, ja syynä voi hyvin olla muu kuin maahanmuuttajatausta.

En luonnollisesti hyväksy väkivaltaa, oli motiivina rasismi tai ei. Mutta vain rasistiset rikokset kannattaa pitää rasismina. Jos kaikki maahanmuuttajien kokemat ongelmat - myös samat ongelmat kuin valtaväestön edustajilla, kuten satunnainen joutuminen satunnaisen ohikulkijan pahoinpitelemäksi - pidetään aina todisteena rasismista, kärsii rasismi inflaatiosta: kun kaikkea ryhdytään pitämään rasismina, mikään ei sitten oikeastaan ole rasismia!

On olemassa oikeaa, vakavaa rasismia, joka ei rajoitu vain siihen, että myös maahanmuuttaja saattaa joutua satunnaisen pahoinpitelyn uhriksi tai esimerkiksi maahanmuuttaja saattaa saada tylyä palvelua tai ei palvelua ollenkaan, kuten kantaväestöön kuuluvallekin voi käydä. Lukuisten tutkimusten mukaan maahanmuuttajia saatetaan syrjiä esimerkiksi työhönotossa tai vuokra-markkinoilla pelkän nimenkin perusteella.

Tällainen, huomattavan suurta maahanmuuttajaväestöä koskeva syrjintä on paljon vakavampaa syrjintää kuin sinänsä ikävä nimittely tai yksittäisen maahanmuuttajan kokema valitettava pahoinpitely, jonka rasistista motiivia on usein mahdotonta selvittää, jos rasismi on edes ollut motiivina. Kaikki rasismi on tietysti tuomittavaa, mutta vertailun on tarkoitus selvittää, millaisesta rasismista paasataan (nimittely, yksittäiset väkivaltatapaukset) ja mistä vaietaan (työnsaanti, asuntoasiat jne).

Rasismin tutkimiseen ja rasismin vastustamiseen on toki erittäin painavia syitä. Rasismi on vaarallista ja haitallista niin sen välittömille uhreille kuin vähemmistöjen kannalta yleensäkin, mutta myös koko yhteiskunnalle: syntyy turvattomuutta, viranomaiset joutuvat käyttämään paljon resursseja rasististen rikosten selvittämiseen ja esimerkiksi syrjinnän vuoksi parhaat työntekijät jäävät palkkaamatta. Rasismi voi aiheuttaa ongelmista ehkä vakavimman: rasismin seurauksena voi syntyä kokonaisten väestöryhmien välisiä konflikteja.

Rasisminvastainen toiminta kärsii kuitenkin kahdesta ongelmasta: ensinnäkin rasisminvastustajat ovat liian innokkaita nostamaan esille yksittäisiä rikoksia, yleensä pahoinpitelyjä, joissa maahanmuuttaja on joutunut uhriksi. Tapaus voi tietysti olla erittäin ikävä, eikä pahoinpitelyn kohteeksi kenenkään pitäisi joutua. Vaikka yksittäiset tapaukset voivat olla kokonaistilannetta valaisevia, ne voivat myös kääntyä itseään vastaan: rasismiongelma kutistuu laajemman yleisön silmissä vain yksittäisten sekopäiden riehumiseksi.

Toinen, ja nähdäkseni suurempi rasisminvastustajien ongelma, tai heidän toimintansa tehottomuus, johtuu tavasta vastustaa rasismia: rasisminvastaisia keskustelutilaisuuksia, seminaareja ja työryhmiä järjestetään enemmän kuin tarpeeksi. Silti näihin tilaisuuksiin ja tapahtumiin ei saada mukaan muita kuin vannoutuneita antirasisteja. Rasisminvastustajien on todella syytä miettiä nykyistä tarkemmin, miten puhutella laajempaa yleisöä miettimään, millaisia seurauksia rasismilla on.

Husein Muhammed
Kirjoittaja on lakimies ja tietokirjailija, jolta ilmestyi helmikuussa 2011 kirja ”Yhtä erilaiset - islam ja suomalainen kulttuuri” (Teos).