Pohjalainen: Turvapaikkamme on kunnia-asia

Pohjalainen, kolumni: Joonas Kuikka: Turvapaikkamme on kunnia-asia 2.7.2011

Osa perussuomalaisista väittää turvapaikanhakua ongelmaksi, josta pitää päästä eroon.

Sellainen puhe on turhaa. Turvapaikanhakijoiden määrä ei ole koskaan ollut ongelma, ja tuskin sellaiseksi tulee.

Todennäköisesti ihmiset tulevat Suomeen vastakin pääosin työn ja rakkauden vuoksi.

Vuonna 2010 Suomeen asti selvisi 4018 turvapaikanhakijaa. Neljä suurinta lähtömaata olivat Irak, Somalia, Bulgaria ja Venäjä, joista jokaisesta tuli yli 400 ihmistä.

Myönteisen turvapaikkapäätöksen sai viime vuonna 1784 hakijaa eli 31 prosenttia turvapaikanhakijoista. Päätösten määrä oli suurempi kuin hakijoiden. Se johtui jopa yli vuoteen venyvistä käsittelyajoista.

Puolueet ovatkin moittineet pitkiä käsittelyaikoja, aiheellisesti. Se ei ole turvapaikanhakijan eikä valtion etu.

Suhteutetaan hieman. Vuonna 2008 maailmassa 42 miljoonaa ihmistä pakotettiin hylkäämään asuinalueensa.

Heistä 26 miljoonaa käskettiin muuttamaan maansa sisällä. 15,2 miljoonaa oli pakolaisia. Turvapaikanhakijoita oli vain 827000. Afganistan on ollut 30 vuoden ajan suurin pakolaisten lähtömaa. 96 prosenttia afgaanipakolaisista päätyy naapureihin Iraniin ja Pakistaniin.

Köyhyys ei pakota lähtemään, sillä sitä on kaikkialla kolmannessa maailmassa. Kotiseutu hylätään usein vasta, kun valtion tilalle on tullut kaaos. Siinä on syy, miksi turvapaikanhakijoilla ei yleensä ole passia.

Suomi puuttuu valtavaan pakolaisongelmaan ottamalla vuosittain 750 kiintiöpakolaista, jotka ovat tarkkaan valittuja.

Vuonna 2010 pakolaisia hyväksyttiin Suomeen yhteensä 3207, kun lasketaan turvapaikan saaneet ja perheenyhdistämisohjelman kautta valitut.

Maahanmuutosta määrä on vähemmistö. Ulkomaalaisten määrä nimittäin kasvoi 12200:lla viime vuonna.

Valtaosa maahanmuuttajista tulee siis heti töihin, maksamaan valtiolle veroja.

Pakolaisia kritisoidaan siitä, että he vain lorvivat veronmaksajien rahoilla.

Turvapaikanhakijat joutuvat lorvimaan pakostakin, sillä ilman myönteistä päätöstä on lähes mahdotonta saada töitä. Pitkät käsittelyajat eivät ole heidän syynsä.

Kuten suomalaisten, pakolaistenkin joukossa on niitä, jotka eivät sopeudu työelämään. Suurin osa kuitenkin haluaa oppia kielen ja ansaita elantonsa työllä, aivan kuten suurin osa suomalaisistakin.

Turvapaikanhaun tyrmääminen ajatuksena kertoo jotain erikoista Suomesta, yhdestä maailman rikkaimmista valtioista. Ihan kuin köyhistä köyhimpien auttaminen olisi jotenkin meiltä itseltämme pois.

Suomalaiset saavat elää yltäkylläisyydessä lapsuudesta vanhuuteen. Ei ole pulaa vedestä, ruuasta eikä asunnoista, ja koulutus sekä terveydenhuolto ovat ilmaiset.

Silti jotkut ottaisivat ensimmäisenä rahat pois kaikkein heikoimmilta.

On totta, että sorrossa eläneelle pelkkä sosiaaliturva on valtava rahasumma. Kukaan työssä käyvä valittaja ei silti vaihtaisi osia.

Suomi ei ole enää saari. Pakolaiset, turvapaikanhakijat ja kerjäläiset ovat hyvä muistutus siitä, että asiat eivät ole yhtä hyvin kaikkialla.

Kannattaa arvostaa sitä, mitä meillä on. Se, että joku haluaa turvaa juuri Suomelta, on kunnia-asia.

Joonas Kuikka