Turun Sanomat: Pakolaiselle turvataan elämän perusedellytykset

Turun Sanomat:
Pakolaiselle turvataan elämän perusedellytykset
26.8.2000

- Ihmisissä elää yhä sellainen käsitys, että pakolaiset saavat enemmän sosiaalitukia kuin suomalaiset. Uskotaan, että sosiaalitoimisto myöntää pakolaisille rahaa nahkatakkeihin ja autoihin, kertoo johtava sosiaalityöntekijä Minna Ylikotila Turun sosiaalikeskuksen kansainvälisen palvelukeskuksen ulkomaalaisosastolta.

Käsitykset ovat kuitenkin virheellisiä. Ylikotilan mukaan eräänlaista starttirahaa lukuunottamatta pakolaiset ja maahanmuuttajat saavat markkamääräisesti samoja tukia kuin suomalaiset. Samoin tukien säilyttämiseksi pakolaisella on velvollisuuksia, kuten suomalaisellakin.

Suomeen kielitaidottomana ja usein koko omaisuutensa menettäneenä tuleva pakolainen tarvitsee erilaisia avustuksia päästäkseen elämän alkuun uudessa maassa. Perustoimeentulon lisäksi pakolaiselle osoitetaan kaupungin vuokra-asunto ja myönnetään kohtuulliseksi todettu summa vaate- ja kalusterahaa.

- Pakolaiselle tarjotaan minimiedellytykset, joiden varassa uutta elämää voi alkaa rakentaa, Ylikotila sanoo.

Turvapaikanhakija saa pienemmän tuen

Suomeen avuntarpeessa tulevia ulkomaalaisia on pääasiassa kolme ryhmää. Itärajan takaa saapuu inkerinsuomalaisia paluumuuttajia, ja kriisimaista tulee kiintiöpakolaisia sekä turvapaikanhakijoita.

Turvapaikanhakijoiden tilanne Suomessa on aluksi usein hankalin. Heidät sijoitetaan vastaanottokeskuksiin odottamaan tapaustensa käsittelyä, ja prosessi voi kestää vuosia. Vastaanottokeskuksessa vietetylle ajalle heille myönnetään toimeentulotukea.

- Aikuinen turvapaikanhakija saa 15 prosenttia pienempää toimeentulotuen perusosaa kuin suomalainen. Lapsi taas saa 20 prosenttiä vähemmän tukea kuin suomalainen lapsi, Ylikotila luettelee.

Suomalainen yksinasuva aikuinen siis voi saada viimesijaisena tukimuotona toimeentulotukea 1 981 markkaa, josta hän maksaa seitsemän prosenttia vuokraosuutta. Turvapaikanhakija saa tukea 1 684 markkaa, mutta hänellä ei ole vuokrakustannuksia asuessaan vastaanottokeskuksessa.

Sekä suomalaiselle että turvapaikanhakijalle voidaan perustoimeentulon lisäksi korvata harkinnanvaraisesti esimerkiksi terveydenhoitokuluja.

Turvapaikkahakemusten käsittely kestää keskimäärin 1,5 vuotta, jonka jälkeen hakija voi saada pakolaiseksi luokittelevan oleskeluluvan.

Pakolaiselle kaluste- ja vaaterahaa

Saatuaan pakolaiseksi luokittelevan oleskeluluvan tai tullessaan Suomeen kiintiöpakolaisena maahanmuuttajalle osoitetaan vuokra-asunto sijoittamiskunnan puolesta. Vuokraa pakolainen ei tietenkään ensin pysty itse maksamaan.

- Kela ei myönnä tukia ennen kuin pakolainen on saanut sosiaaliturvatunnuksen. Tunnuksen saaminen vie aikansa, ja usein aluksi pakolaisen vuokra maksetaan meidän puolestamme. Saatuaan sosiaaliturvatunnuksen pakolainen alkaa saada normaaleja tukia, kuten asumistukea, ja vuokranhoito siirtyy sitten pakolaiselle, Ylikotila sanoo.

Mikäli pakolaiselle osoitettua asuntoa ei ole kalustettu etukäteen, hänelle myönnetään perustarpeita varten kaluste- ja vaaterahaa. Vaateraha yhdelle hengelle on 750 markkaa ja kalusteraha 3 500 markkaa. Summat kasvavat porrastetusti perheen koon mukaan.

Ylikotilan mukaan rahoja ei kuitenkaan aina anneta suoraan käteen, vaan esimerkiksi monihenkisille perheille myönnettävän rahan käyttöä ohjaa sosiaalikeskuksen puolesta perhettä auttava kodinhoitaja.

Esimerkiksi vaatehankinnoissa sosiaalikeskus tekee maksusitoumuksen, ja kodinhoitaja menee vaatekauppoihin perheen kanssa ostoksille.

- Luonnollisesti pakolaiset tarvitsisivat muutenkin apua esimerkiksi talvivaatteiden ostossa ja monessa muussakin meistä yksinkertaiselta tuntuvassa asiassa. Kodinhoitaja opastaa heitä elämään suomalaisessa kerrostaloyhteisössä, opettaa asioimaan ruokakaupassa ja käyttämään julkisia kulkuneuvoja.

Aktiivitoiminta oikeuttaa tukeen

Pakolaiseksi luokiteltu on asiakkaana sosiaalikeskuksen Kansainvälisen palvelukeskuksen ulkomaalaistoimistossa. Työikäiset pakolaiset ovat myös velvoitettuja osallistumaan toimiston järjestämään kotouttamistoimintaan saadakseen Kelalta markkamäärältään työmarkkinatukea vastaavaa kotouttamistukea.

- Kotouttamistoiminnan tarkoituksena on edistää maahanmuuttajan sopeutumista suomalaiseen yhteiskuntaan ja parantaa mahdollisuuksia työelämässä, Ylikotila sanoo.

Ensisijaisesti maahanmuuttaja tarvitsee kielitaitoa.

- Ensimmäisenä kotouttamisvuonna aikuiset ohjataan työvoimatoimiston järjestämille suomen kielen kursseille.

Kielikurssien jälkeen tarkoituksena on tietenkin löytää töitä.

- Jos töitä ei kuitenkaan löydy, tarjoamme heille erilaista aktiivitoimintaa, jotta he eivät unohtuisi kotiin ja unohtaisi oppimaansa kielitaitoa, Ylikotila toteaa.

Kotouttamistoiminnan aktiiviryhmiä vetää suomalainen erityissosiaalityöntekijä yhdessä työllistetyn maahanmuuttajan kanssa. Ryhmän jäsenten toiveiden mukaisesti yhdessä opetellaan kaikkea yleishyödyllistä aina ruoanlaitosta työhakemusten tekemiseen. Lisäksi tehdään vierailuja erilaisiin oppilaitoksiin ja esimerkiksi työvoimatoimistoon.

Kotouttamistuki loppuu kolmen vuoden kuluttua, jonka jälkeen maahanmuuttajat ovat samojen tukitoimien piirissä kuin suomalaiset.

MTV3: Eduskunta hyväksyi pikakäännytyksen aikarajat

MTV3:
Eduskunta hyväksyi pikakäännytyksen aikarajat
14.6.2000

Täysistunnon pöytäkirja PTK 87/2000 vp
Keskustelu ulkomaalaislain muuttamisesta
14.6.2000

Eduskunta löi tänään lukkoon ulkomaalaislain muutoksen sisällön. Ns. pikakäännytys hyväksyttiin hallintovaliokunnan esittämässä muodossa.

Turvallisesta maasta tuleva tai ilmeisen perusteettomasti turvapaikkaa hakeva voidaan käännyttää maasta poliisin suorittaman kuulemisen, seitsemän päivän pituisen ulkomaalaisviraston käsittelyn ja kahdeksan päivän valitusajan jälkeen.
[...]
Kuuden tunnin mittaisessa keskustelussa eduskunta kiisteli värikkäästi siitä, millaisen perusteettomien turvapaikanhakijoiden käännytysjärjestelmän Suomi tarvitsee. Sisäministeri Kari Häkämies (kok.) korosti, ettei ulkomaalaiskysymyksissä saa olla sinisilmäinen. Vaikka oikeusvaltio kohtelee turvapaikan hakijoita yksilöllisesti ja ihmisoikeuksien edellyttämällä tavalla, ei järjestelmä saa olla altis väärinkäytöksille. Monet hallituspuolueiden puhujat myönsivät, että eduskunnan muutama vuosi sitten tekemät muutokset ulkomaalaislakiin olivat virhe.

Häkämieskin katsoi, että lainsäädäntö tehtiin vain niihin oloihin, jotka silloin vallitsivat. Häkämies huomautti, että viime kesänä maahan tulleet vähän yli 2000 turvapaikanhakijaa riittivät pistämään ulkomaalaishallinnon täydellisesti solmuun. Häkämiestä tuki hänen seuraajansa perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana ja pian myös ministerinä. Ville Itälä (kok.) katsoi, että meidän velvollisuutemme on turvata todellista turvapaikkaa tarvitsevien hakemusten kunnollinen käsittely, ei perusteettomasti sitä hakevien palveleminen.

RKP:n Eva Biaudet uskoi väärien päätösten lisääntyvän, jos tiukempi vaihtoehto hyväksytään.
-Tässä on kysymys siitä, olisimmeko voineet antaa kaksi viikkoa lisää aikaa näille ihmisille, jotta emme vahingossa olisi lähettäneet heitä takaisin kuolemaan tai kidutukseen, Biaudet sanoi. Tämä tulkinta kummastutti Biaudet n seuraajaa peruspalveluministerinä. Osmo Soininvaara (vihr.) piti varsin rankkana väitettä, että Puolaan tai Slovakiaan palautettuja ihmisiä kidutettaisiin kotimaassaan. Soininvaara luonnehti suomalaisittain kovin pientä määrää turvapaikan hakijoita koskevaa keskustelua ylellisyydeksi, kun Afrikassa voi olla yhdellä leirillä neljännesmiljoona pakolaista.

-On pakko tunnustaa, että Suomi on joutunut eräänlaisen turvapaikkaturismin kohteeksi. Hakemuksen tarkoituksena ei ole saada turvapaikkaa, vaan tarkoituksena on olla hakijana, Soininvaara sanoi. Osa vihreistä oli eri linjoilla. Vastalauseen tekijöihin kuuluva Kirsi Ojansuu (vihr.) näki ulkomaalaislain käsittelyssä populismin kukoistusta ja kaupankäyntiä ihmisoikeuksilla. Hän korosti asiantuntijoiden olleen sitä mieltä, että hakemusten pitkä käsittelyaika johtuu viranomaisista, ei lainsäädännöstä. Perusteettomien turvapaikanhakijoiden arveltiin keskustelussa tulevan Ruotsin kautta Suomeen, koska sikäläinen lainsäädäntö on tiukempi.
[...]

Pentti Raittila: Rasismi ja etnisyys Suomen sanomalehdissä

Pentti Raittila: Rasismi ja etnisyys Suomen sanomalehdissä 25.5.2000

Seuraavassa yhteenveto ja tiivistelmä Tampereen yliopiston journalismin tutkimusyksikössä valmistuneesta Pentti Raittilan ja Tommi Kutilaisen tutkimuksesta "Rasismi ja etnisyys Suomen sanomalehdissä syksyllä 1999.

Rasismia ja etnisyyttä koskeva mediaseuranta eli monitorointi mahdollistaa monenlaisten vertailujen tekemisen: sen avulla voidaan seurata, miten yhden viestimen tai yhden maan (Suomen) joukkoviestimien sisältö kehittyy. Tavoitteena on koota ja jäsentää ne esitystavat, joilla Suomen joukkoviestimet käsittelevät eri etnisiä ryhmiä, maahanmuuttajia ja mahdollisesti myös rasismia.

HS: Pakolaisen viimeinen toivo - karateka samettitakissa

Helsingin Sanomat:
Pakolaisen viimeinen toivo - karateka samettitakissa
22.4.2000

Antti Seppälä on kurittanut kymmenen vuotta poliiseja ja rajavartijoita ja Ulkomaalaisvirastoa. Oppi on mennyt perille, ja nyt Seppälä ikävystyy.

Ulkomaalaisvaltuutettu Antti Seppälä iskee heti.

"Mistä tulet?"

"Ghanasta."

"Kauanko olet ollut täällä?"

Poika laskee.

"Kaksi vuotta."

Poika ei oikein malttaisi vastailla ns. tyhmiin kysymyksiin, kun ei edes tiedä, kuka kysyy. Hän tyrkyttää innoissaan papukastiketta paistetun banaanin päälle, mutta Seppälä pitää enemmän somalipiirakoista.

Joutsenon vastaanottokeskus juhlii. Asukit ovat polkaisseet afrikkalaisen osaston suurin piirtein tyhjästä sen kunniaksi, että keskus täyttää kymmenen vuotta.

Sen piti olla väliaikainen.

Seppälä on tullut juhliin Helsingistä. Lähtenyt junalla aamulla kello 7.02. Helsinkiin hän palaa seuraavana päivänä. Hän juhlii tunnollisesti niin kauan kuin keskuskin eli aamusta iltaan. Se kuuluu työhön.

Kunnanpamput tulevat onnittelemaan. Pakolaiskeskus tuo kuntaan valtion rahaa, ja ilmainen raha poistaa hyvin ennakkoluuloja. Paikalliset poliisivoimatkin tulevat oikein juhlavirkapuvussa.

Ennen onnittelijoiden tuloa Seppälä on ehtinyt maistella albaanien erinomaiset pikkupullat ja aasialaisten makeat papupallerot. Hän on heilauttanut ilmaan palestiinalaisen pikkuprinsessan vaaleanpunaisessa mekossa ja kuulustellut rutinoidusti lukuisia vastaanottokeskuksen asiakkaita. Siinä ei kauan mene, kun hän selvittää, mikä mies, mikä maa, mikä ongelma. Somalityttöä hän ymmärtää olla tervehtimättä kädestä.

Adrenaliini ryöpsähtää joka kerran, kun osoittautuu, että asukas on roikkunut Joutsenossa vuosikausia.

Ne kirotut viranomaiset!

Vaikka Seppälä näyttää kärsivää naamaa, hän todellisuudessa nauttii hanskaamisesta muiden virkamiesten, toimittajien ja ylipäänsä kaikkien kanssa, jotka jollain tavoin osuvat hänen reviirilleen. Niin hän on tehnyt siitä asti, kun sosiaaliministeriön kansliapäällikkö parikymmentä vuotta sitten marssi hallitusneuvos Seppälän huoneeseen ja pitemmittä puheitta pudotti pakolaisasiat hänen pöydälleen tyyliin jonkun noikin pitää hoitaa.

Vuonna 1991 Seppälästä tuli Suomen ensimmäinen ulkomaalaisvaltuutettu. Kun hän aloitteli pakolaisten suojelusenkelinä, maassa oli noin 10000 ulkomaalaista. Nyt heitä on 90000 tai oikeastaan sata tuhatta, jos mukaan laskee 1990-luvulla Suomen kansalaisuuden saaneet pakolaiset ja muut ulkomaalaiset. Kaikki he ovat Seppälän mahdollisia asiakkaita; niin sosiaalitoimiston palveluihin tyytymätön turvapaikan hakija kuin marokkolainen tarjoilija, jota rakastunut tyttöystävä ei ilkeiden viranomaisten takia millään saa Suomeen vihille.

Seppälä on pantu valvomaan, että ulkomaalaisia kohdellaan kunnolla, ja sen hän totisesti tekee, olipa vastassa millainen "yleinen mielipide" hyvänsä.

Kittilässä hän kävi tanssahtelemassa elämäntapaintiaanien nuotion ympärillä ja viihtyi niin mainiosti, ettei hän ole vieläkään antanut intiaanien karkotusta anteeksi poliisille ja meille muille, jotka nauroimme mykkyrässä leiriläisten kuusen oksiin ripustamia mansikankasvatuskoreja.

Draamaa pitää elämässä olla, vastakohtia. Eiväthän Lappeenranta ja Seinäjoki turhaan ole miehen suosikkikaupunkeja.

Lappeenranta siksi, että siellä pääsee heittämään rennosti huulta baaristiskillä. Vieras otetaan mutkattomasti mukaan. Seinäjoki siksi, että siellä vieras saa herkästi turpiinsa, jos heittää rennosti huulta baaritiskillä.

Joutsenon pakolaiskeskuksen iltavastaanotolle Imatran valtionhotelliin Seppälä ilmestyy vihreässä samettitakissa ja rusetissa. Kravattiakin Seppälä nuorena kokeili, kun kapakan portsari epäili häntä homoksi, mutta palasi jo muutaman kuukauden päästä rusettiin. Takki on taatusti sama, jota silloinen lainsäädäntöneuvos Seppälä - ennen sosiaalimisteriötä hän työskenteli oikeusministeriössä - käytti vuonna 1974 pistäytyessään iltapäiväoluella Richard's Pubissa. Sitä ennen hän oli vienyt kolumninsa Ilta-Sanomien toimitukseen Korkeavuorenkadulla.

Olueen Seppälällä on lämmin suhde. Hänen joulutraditioihinsakin kuuluu aamuolut Pata-Ässässä sen jälkeen, kun hän on käynyt kuuntelemassa joulusaarnan Helsingin Tuomiokirkossa. Olueksi hänelle kelpaa mikä tahansa paitsi Lapin Kulta.

Valtiohotellin bankettisalissa Seppälä käy ohimennen haastattelemassa juhlivien pakolaisihmisten joukkoon eksyneen saksalaisen turistin. Mies ei ole suojelun tarpeessa.

Mutta jos hän poistuisi toisiaan halaavien pakolaisihmisten keskuudesta Imatran tummuvaan yöhön, hänelle voisi käydä kuin muinaiselle somalille, jonka pelastamisesta sankarillinen ulkomaalaisvaltuutettu pääsi kuvan kanssa lehtiin.

Seppälä istui kaikessa rauhassa paikallisessa pubissa lukemassa Ilta-Sanomia, kun hänen selkänsä takana rysähti. Ulkomaalaisvaltuutettu kääntyy, ja siellä istuu pöydän alla silmät pyörähdellen somali, jota Imatran suomalaisenemmistön edustaja aikoo juuri tirvaista uudemman kerran. Karatea ja muita itämaisia taistelulajeja harrastanut ulkomaalaisvaltuutettu sieppaa miehestä tukevan niskaotteen ja pitää hänet siinä, kunnes poliisi ehtii paikalle.

Se oli aikaa se, kun rajavartijat kilvan käännyttivät somaleita ja Seppälä kävi repimässä heitä Suomeen. Yhden laittomasti käännytetyn naisen hän haki mielenosoituksellisesti Moskovasta asti.

Vähitellen poliisi ja rajavartijat oppivat ja nöyrtyivät. He huomasivat, ettei Seppälän uhmaamisesta seuraa muuta kuin huonoa julkisuutta.

Kokeneena lehtikolumnistina Seppälä on tutustunut toimittajiin ja toimittajien tapoihin, joten hänelle ei ole konsti eikä mikään nykäistä naruista, jotka saavat toimittajat liikkeelle. Seppälä osaa käsitellä mediaa. Se tekee hänestä pelottavan muiden virkamiesten silmissä.

"Virkamies ei mitään pelkää niin paljon kuin julkisuutta", Seppälä selittää hilpeänä.

Hiukan pitkäveteiseksi elämä on toki käynyt, kun poliisi ja rajavartijat eivät enää yritäkään kokeilla rajojaan. Yhteistyö sujuu. Kunnon haukkumisen makuun pääsee harvoin.

Toista oli silloin, kun rajavartijat lykkäsivät Helsingin herralle kumisaappaat käteen ja pistivät hänet rämpimään kymmenen kilometriä pitkin Suomen ja Venäjän rajaa kostoksi siitä, kun ulkomaalaisvaltuutettu oli siepannut Suomeen heidän käännyttämänsä ulkomaalaisen. Rajavartijoiden saunassa tehtiin myöhemmin illalla sovinto. Viikon päästä sauna paloi.

Tuomioistuimia Seppälä ei vielä ole saanut opetetuksi tavoille.

Ennen Imatran juhlakeikkaa hän käväisi Oulussa.

Siellä olivat tuomiolla pojat, jotka pahoinpitelivät irakilaisnaisen.

"Kun minä istuin ennen vanhaan auskultanttina Lohjalla, siellä käsiteltiin päivässä kaksitoistakin juttua. Tommonen juttu olisi käsitelty tunnissa. Oulussa istunto alkoi kello 11, ja viideltä minun täytyi lähteä lentokoneelle, eikä syytettyä ollut siihen mennessä kuultu kertaakaan."

"Kaikki lässytti. Sosiaalitäti voivotteli rikollisen kohtaloa. Syyttäjä luki samat paperit kolme kertaa, asianajajat haastattelivat päämiehiään ja tuomari jakoi puheenvuoroja. Ennen vanhaan tuomari otti selvää, kuka on syyllinen!"

Seppälä oli rientänyt paikalle vaatimaan oikeudenkäynnistä julkista.

Hän hävisi sosiaalitädille ja tuomarille ja rikollisten asianajajille.

"Jätkä potki raudoitetulla kengällä irakilaista naista, joka makasi maassa. Onko se syytä salata?"

Oikeuden mielestä oli.

Seppälä ajaa joskus itsekin juttuja oikeudessa. Viimeisimmän juttunsa Seppälä voitti Helsingin hallinto-oikeudessa.

Somalimies sai Suomeen vaimonsa, jota lupaviranomaiset eivät oikein vaimoksi uskoneet.

Seppälä on varma, että maahan tuli oikea nainen.

"Ei se ainakaan sisar ollut."

Seppälä ajaa juttunsa ilmaiseksi - virkapalkalla -, mutta joillekin pakolaisuudesta on tullut hyvä bisnes, vaikkeivät he osallistuisikaan tuottoisaan ihmissalakuljetukseen. Esimerkiksi albaanijalkapalloilijoiden asianajaja nettosi päivän työllä mukavat 75000 markkaa hankkiessaan pojille lisälomaa Suomen valtion kustannuksella.

Ulkomaalaisvaltuutettu Seppälä tulkitsee albanialaisten vetkuttelun yritykseksi muuttaa maahan väkisin. Sellaista pelleilyä Seppälä sietää huonosti. Painostus saa vanhan tukkijätkän veren kuohahtamaan. Koulupoikana ja oikeustieteen opiskelijana Seppälä vietti kesiä tukinuitossa Kymijoella koskea laskien ja sumaa juosten - tai päinvastoin.

"Jos albaanit olisivat hyviä jalkapalloilijoita, ne olisivat jo saaneet työluvan ja pelaisivat jossain liigassa. Mutta ne taitavat olla onnettomia jalkapalloilijoita . . ."

Ehkä eivät kuitenkaan ihan yhtä onnettomia kuin Kuningasjätkän tekijät tukinuitossa.

"Jos me olisimme tehneet niin kuin elokuvassa, Kymijoen tehtaat olisivat pysähtyneet heti."

Albaanit pitää Suomessa säännöstö, joka antaa keplottelijoille mahdollisuuden jäädä maahan, vaikkei heitä tänne oikeastaan kukaan halua. Ulkomaalais- ja pakolaislainsäädäntö on keitetty kokoon hyvistä tarkoituksista, kansainvälisistä sopimuksista, työvoimapoliittisista tavoitteista ja virkamiesten tarpeista. Seppäläkin myöntää, että ulkomaalais- ja pakolaispolitiikkaa ovat käytännössä luoneet enimmäkseen virkamiehet, koska poliitikot joitakin harvoja intomielisiä ihmisoikeuspoliitikkoja lukuun ottamatta vähät välittävät ulkomaalaisista ja heitä koskevasta lainsäädännöstä.

Seppälä itse on oikein hyvä esimerkki virkamiehestä, joka selättää vaikka Suomen hallituksen, jos pitää sitä välttämättömänä.

Kun hän lähti ensimmäiselle reissulleen hakemaan vietnamilaisia Suomeen, hallitus käski hänen tuoda sata. Seppälä toi 146. Ja sitä rataa on edetty; toimeliaat virkamiehet juoksevat edellä ja hallitus hoipertelee perässä.

Kaakkois-Aasian pakolaisleireiltä 1980-luvulla haetut vietnamilaiset luiskahtivat suomalaiseen yhteiskuntaan melko vaivattomasti. Vietnamilaisten jälkeen maahan alkoi tulla väkeä ihan hakematta, mikä yllätti niin päättäjät kuin kansalaisetkin. Samaan aikaan katosivat työpaikat.

Seppälä on sitä mieltä, ettei ole olennaista, maksavatko ensimmäisen polven ulkomaalaiset ylöspidostaan jollakin tavalla. Seppälän mukaan heidän suuri tehtävänsä on kasvattaa suomalaiset kansainvälisyyteen. Seppälän visiossa toinen polvi saa suomalaisen koulutuksen ja tulee apuun , kun työvoimapula muutaman vuoden kuluttua iskee.

"Somali sopii hyvin hoiva-ammatteihin", Seppälä vakuuttaa. Hän on nähnyt heitä lastentarhoissa ja vanhainkodeissa.

Visiossa ei tosin oteta huomioon, että somalitkin saattavat suomalaistua palveluammatteihin kelpaamattomiksi.

Ulkomaalaislainsäädäntöä uudistetaan parhaillaan. Valtuutetullekin on keksitty uusi nimike: syrjintävaltuutettu. Seppälä nyrpistää nimikkeelle nenäänsä. Vanha ulkomaalaisvaltuutettu kelpaa hänelle hyvin. Syrjinnästä hänelle tulevat mieleen lähinnä nuorten ulkomaalaismiesten valitukset, etteivät he pääse kapakkaan.

"Joskus on huomattu, ettei ole ollut niin väliäkään päästä."

Imatran Valtionhotellissa Seppälä vie juhlivan pakolaiskeskuksen johtajattaren illan päätteeksi valssiin. Pyörähdykset sujuvat molempiin suuntiin. Monitaitoinen tämä mies, joka kasvoi työelämään tukkilaisten omapäisessä mutta sosiaalisessa porukassa.

Sen verran omapäisyydestä on ollut haittaa, ettei Seppälästä koskaan tullut oikeusministeriä eikä Ulkomaalaisviraston johtajaa, vaikka hän oli ehdolla molemmiksi.

Vuoden päästä Seppälä, 61, jää eläkkeelle. Hän aikoo kirjoittaa ulkomaalaishallinnon historian. Vapiskaa virkamiehet! Tukkijätkä nujersi somalin pieksäjän itämaisin ottein. Änkyräpoliisi oppi tapoja, kun sitä uhkasi mediatempauksella.

Anneli Sundberg

Testi

This is the summary



This is the rest of the post