Helsingin Sanomat:
MM-syyni: Schengen-rajat turvapaikanhakijoiden tie Suomeen
26.7.2005MM-kisojen rajatarkastukset näyttävät todistavan viranomaisten arvelut: valtaosa turvapaikanhakijoista saapuu Suomeen muiden Schengen-maiden kautta.
"Vääristä papereista on kahden ensimmäisen valvontapäivän aikana jäänyt kiinni neljä tulijaa, kaikki ruotsinlaivoilta Helsingin satamassa", majuri
Janne Piiroinen Helsingin rajatarkastusosastosta kertoo.
"Kolme on jo jättänyt turvapaikkahakemuksen. Ulkorajoilla, joita valvotaan koko ajan normaalisti, ei ole jätetty puoleentoista viikkoon yhtään hakemusta ", hän kertoo.
Rajavartiolaitos on laskeskellut aiemminkin, että ainakin 60–70 prosenttia turvapaikanhakijoista saapuu Suomeen jonkun toisen Schengen-maan kautta, toisin sanoen ilman rajatarkastuksia.
Piiroinen uskoo, että MM-kisojen loppuun saakka jatkuvat sisärajatarkastukset osoittavat arviot oikeiksi.
Normaalisti rajatarkastuksia on vain Schengen-alueen ulkorajoilla.
Myös johtaja
Esko Repo ulkomaalaisvirastosta arvioi, että kisatarkastukset vahvistavat Schengen-rajojen vuotavan.
"Meillä on siitä muutakin näyttöä", Repo kertoo.
Maan vaihtaminen Schengen-alueen sisällä liittyy Piiroisen ja Revon mukaan yleensä joko turvapaikanhakujärjestelmällä keinotteluun tai inhimillisiin syihin.
"Hakijalla saattaa olla Suomessa sukulaisia tai tuttuja, ja siksi hän odottelisi turvapaikkapäätöstä täällä", Repo kuvaa.
Yhteistä on, että hakijat usein yrittävät peittää jälkensä: eivät hae turvapaikkaa ensimmäisessä maahantulopisteessä.
Jälkien häivyttämisyrityksillä hakijat pyrkivät voittamaan aikaa ja kiertämään niin sanottua Dublinin sopimusta, EU:n asetusta siitä, missä maassa hakemuksen sisältö käsitellään.
Suomeen toisesta Schengen-maasta saapuva hakija on jo saattanut saada kielteisen päätöksen.
Tuloreitin salailu on vaikeutunut sen jälkeen, kun EU ryhtyi tallentamaan turvapaikanhakijoiden sormenjäljet ja muut tuntomerkit niin sanottuun Eurodac-järjestelmään.
Siitä viranomaiset voivat tarkistaa liki reaaliajassa, onko tulokkaasta merkintöjä jostakin toisesta EU-maasta – ja jos on, niin ei muuta kuin hakija ja samalla kustannukset takaisin sinne.