Turun Sanomat: Melkein kuin vankila

Turun Sanomat:
Melkein kuin vankila
18.6.2006

Sääli on viimeinen asia, jolla asiakkaita tuetaan.

Mikäs Guantánamo täällä on? Ja vielä keskellä Helsinkiä. Piikkilanka-aita kiertää punatiilistä, laatikkomaista rakennusta, ja yläkerran ikkunoita peittävät kalterit. Valvontakamerat vahtivat katolla ja aidan pielissä. Tämä ei ole vankila, vaan ulkomaalaisten säilöönottoyksikkö Metsälä.

Mennään sisään.

Kaksikerroksisen rakennuksen pääovella säännöt tehdään heti selväksi. Alakerrassa, turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksessa voi vierailla vapaasti. Toisen kerroksen säilöönottoyksikköön sen sijaan pääsee vain sopimuksen mukaan. Aikuisia saa tulla enintään kaksi kerrallaan ja korkeintaan tunniksi. Kaikki vieraat viedään turvatarkastukseen.

- Tämä on suljettu laitos. Yksikön sisällä on aika vapaata. Asiakkailla on omat asuinhuoneet, ja he saavat tulla ja mennä sisällä lähes minne vaan, säilöönottoyksikön johtaja Pekka Nuutinen selittää.

Asukkaat tulevat sisään eri kautta kuin vierailijat ja henkilökunta - autotallista. Heidät tuodaan poliisiautolla. Kaikki kielletty otetaan pois: elintarvikkeet, huumeet, alkoholi, teräaseet. Rahat kirjataan ylös, ja varattomille myönnetään kahden euron päiväraha.

- Tämä on sosiaalialan laitos, Nuutinen johdattelee vieraita peremmälle.

Vastaavaa laitosta kuin Metsälä ei muualla Suomessa ole. Asukkaat ovat päätyneet säilöön eri syistä ja eri puolilta maata - tai maailmaa. Heitä ei epäillä rikoksesta, mutta rikollisiakin joukossa on. Säilöön heidät on suljettu ulkomaalaislain nojalla.

- Kyllä meille Oulustakin tullaan, Nuutinen kertoo asiakkaista.

He ovat pääasiassa turvapaikanhakijoita: viime vuoden 640 asukkaasta turvaa haki 503, joko ennen tai jälkeen säilöönoton.

Valtaosa on saanut tai saamassa lähtöpassit Suomesta, eri syistä. Säilössä he odottavat maastapoistamista.

Säilöön voi joutua kolmesta syystä: Jos viranomaiset epäilevät, että ulkomaalainen piileskelee tai yrittää muuten estää maastapoistamisen. Jos ulkomaalaisen henkilöllisyys on epäselvä, tai jos hänen epäillään syyllistyvän rikokseen Suomessa.

Säilöönotosta päättää poliisi. Neljän päivän sisällä sille on saatava käräjäoikeuden vahvistus. Sen jälkeen ulkomaalainen pääsääntöisesti kuljetetaan Metsälään. Jatkosta päätetään käräjillä kahden viikon välein.

Koska turvapaikka-asiat ovat salaisia, viranomaiset eivät voi kertoa yksittäistapauksista. Mutta mikään ei estä ulkomaalaisia kertomasta omia tarinoitaan.

Ukrainalainen Aleksej Jenin, 27, on asunut Metsälässä vajaan vuorokauden. Hänet tuotiin poliisiautolla Turusta, jossa hän vietti kolme päivää poliisivankilassa maahantulonsa jälkeen.

- Tämä on minulle paratiisi, mies kuvaa tilapäiskotiaan.

Hän on saanut katon päänsä päälle, päässyt suihkuun ja syömään.

- Ei tämä tunnu vankilalta. Parempi täällä kuin kadulla, mies kiittelee.

Hän lähti 19-vuotiaana kotoaan ja on sittemmin elänyt laittomana siirtolaisena ainakin Saksassa, Ranskassa, Belgiassa, Espanjassa, Hollannissa ja Sveitsissä. Vuoroin kadulla, vuoroin kirkon hoteissa.

- Halusin uuden elämän, hän selittää lähdön syytä.

Viisi vuotta sitten hänestä tuli turvapaikanhakija Norjassa. Jenin meni Norjassa poliisilaitokselle, mutta ei anomaan turvapaikkaa vaan pyytämään ruokaa.

- Poliisi edustaa Norjan hallitusta, jonka pitäisi auttaa kaikkia, Jenin perustelee.

Kielteistä turvapaikkapäätöstä seurasi viiden vuoden matkustusrumba. Jenin palautettiin Ukrainaan, mutta hän pakeni takaisin Norjaan ja myöhemmin useasti Ruotsiin.

- Minut palautettiin Ruotsista Norjaan kahdeksan kertaa, Jenin kertoo.

Ja nyt hän on Suomessa.

Jenin on ns. Dublin-tapaus: Hän kulkee EU-maasta toiseen turvapaikan toivossa, mutta Dublinin sopimuksen nojalla hänet palautetaan aina sinne, mistä hän on ensimmäisenä hakenut turvaa. Myös Norja on mukana sopimuksessa.

Jeniniä edestakainen kulkeminen ei väsytä.

- En välitä. Minä etsin uusia teitä selviytyä Euroopassa.

Jeninin tulevaisuus näyttää usein yhden päivän mittaiselta.

Suomessa on ollut säilöönottokeskus vuodesta 2002. Ensin se oli väliaikaisesti Katajanokalla entisen vankilan tiloissa, ja loppuvuodesta 2004 valmistui Metsälä. Entiseen teollisuusrakennukseen tehtiin tilat 40 ulkomaalaiselle. Ennen vuotta 2002 säilöönotetut olivat samoissa tiloissa rikoksesta epäiltyjen kanssa: poliisi- ja lääninvankiloissa.

- Sijainti on hyvä, kaupungin kupeessa. Lähellä lentokenttää ja Pasilan poliisitaloa, johtaja Nuutinen kiittää Metsälää.

Sisällä säilössä näyttää päällisin puolin siistiltä ja viihtyisältä: Keskellä yksikköä on yhteistilaa, jossa voi katsoa televisiota tai pelata pingistä ja pöytäjalkapalloa. On ruokala, pyykkitupa, hiljentymishuone, lasten leikkihuone ja atk-pisteet.

- Työntekijämme ovat sosiaalialan ohjaajia, eivät vartijoita, Nuutinen korostaa.

Silti vankilan tuntu on vahvasti läsnä. Siellä täällä näkyy, että talosta ei ole tarkoitus päästä pois. Rakennusta vartioidaan kellon ympäri.

Tupakkaparveke on kuin häkki. Sitä peittää tiheä ristikko, jonka raoista pilkottaa piikkilanka-aita. Sama näkymä on huoneiden ikkunoista, joissa on turvalasit ja kalterit.

Ulos pääsee kerran päivässä ulkoiluaikaan. Koulun jumppasalia pienempää ulkoilualuetta rajaavat korkeat seinät, joiden yli ei kiivetä.

Mutta on Metsälästä päästy karkuun, viime vuonna 31 ihmistä. Siksi talossa kuuluu nyt remontin pauke.

- Alkuvuodesta karkasi yksi asukas, mutta sen jälkeen ei enää yhtään, Nuutinen kertoo.

Metsälän käytävillä vastaan tulee lähinnä nuoria, alle kolmekymppisiä miehiä. He tulevat Venäjältä, Serbia-Montenegrosta, Nigeriasta, Bulgariasta, Somaliasta, Irakista, Turkista, Afganistanista, Romaniasta...

- Nuorin oli viime vuonna 15-vuotias, Nuutinen kertoo.

Asukkaita on nyt 21. He viettävät Metsälässä keskimäärin 17 päivää. Jotkut tekevät alle vuorokauden pikavisiitin, toiset viipyvät kolme kuukautta. Lain mukaan säilössä saa pitää kuinka kauan vaan.

- Oikeuskäytännössä maksimi on ollut kolme kuukautta. Jos ei asia siinä ajassa selviä, säilössä pitäminen on kohtuutonta. Kolme kuukautta on aika pitkä aika täällä, Nuutinen myöntää.

Asia voi pitkittyä esimerkiksi valitusten vuoksi tai siksi, että käännytystä ei saada järjestettyä.

Turvapaikan voi saada pakolaisaseman perusteella tai suojelun tarpeen vuoksi, jos hakijan ihmisoikeudet ovat vaarantuneet.

Somalialainen Abdi-Kadir Iman Mohomed, 25, on ollut säilössä vajaat kaksi viikkoa.

- Olen alkanut inhota tätä paikkaa, hän sanoo.

Abdi-Kadirkin on ”dublinilainen”. Hän pakeni Somaliasta loppuvuodesta 2002 ja haki Italiasta turvapaikkaa 2003. Hän sai luvan jäädä Italiaan, mutta rahaton, asunnoton ja kielitaidoton mies tuli pian levottomaksi. Norjassa asuva veli houkutteli hänet luokseen. Schengen-alueella Euroopassa on helppo liikkua, kun rajatarkastukset on poistettu.

Abdi-Kadir haki turvapaikkaa Norjasta, mutta sai Dublinin sopimuksen perusteella pakit. Kun Abdi-Kadir sitten karkasi Suomeen, poliisi otti hänet heti säilöön. Mutta hän tiesi, että jos hän menee poliisin luo, hän pääsee jonnekin.

Abdi-Kadir puhuu paljon stressistä. Hän kertoo nukkuvansa vain 3-5 tuntia yössä.

- Tämä on parempi kuin vankila, mutta olen valmis palaamaan Norjaan tai Italiaan mieluummin kuin olemaan täällä kaksi tai kolme kuukautta, hän sanoo.

Hän puhuu paljon myös rauhasta.

- Jos Somaliassa ei olisi ongelmia, en olisi riskeerannut henkeäni ja matkustanut Sudanin ja Libyan läpi. Jos olisin tiennyt, miten minulle käy, en olisi lähtenyt Italiasta.

Abdi-Kadir on väsynyt matkustamaan.

Sisäministeri Kari Rajamäki (sd) on ministerikaudellaan tarttunut tiukasti turvapaikkapolitiikkaan ja järjestelmän väärinkäyttöön, jota hän nimittää turvapaikkashoppailuksi.

Sillä tarkoitetaan Euroopan sosiaaliturvajärjestelmien hyväksikäyttöä: Turvapaikanhakijat kulkevat maasta toiseen saadakseen toimeentulotukia, jotka ovat monelle köyhästä maasta tulevalle suuria. Kiertolaiset vievät aikaa ”oikeilta turvapaikanhakijoilta”.

Osa turvapaikanhakijoista myöntää Ulkomaalaisviraston turvapaikkapuhuttelussa suoraan, ettei tarkoitus ole viipyä Suomessa kovin pitkään vaan saada vain avustusta jonkin aikaa.

Sisäministeriön työryhmä vaati tuoreeltaan tehokkaampaa puuttumista väärinkäytöksiin ja ulkomaalaisten katoamisiin vastaanottokeskuksista. Metsälän säilönottoyksikkö haluttaisiin työministeriöltä poliisin vastuulle ja maahanmuuttoasioiden päävastuu sisäministeriölle.

Vihreät eivät ole ainoita, jotka Rajamäki on puheillaan saanut takajaloilleen. Toiset taas ovat tyytyväisiä, että joku uskaltaa puhua asioista niiden oikeilla nimillä.

Suomeen tuli vuonna 2004 ennätysmäärä turvapaikanhakijoita, yli 3 800. Sen jälkeen määrät lähtivät laskuun, ja tänä vuonna ne ovat pudonneet rajusti. Euroopassa turvapaikanhakijat ovat vähentyneet reippaasti jo usean vuoden ajan.

Suomeen tulevista turvapaikanhakijoista yli puolet on hakenut turvapaikkaa jo muualta EU-alueelta tai Norjasta. Näitä ”dublinilaisia” tulee Suomeen eniten Ruotsista ja Norjasta. Heillä on vain pieni mahdollisuus turvapaikkaan Suomessa, sillä hakemus voidaan käsitellä muussa kuin tulomaassa vain poikkeussyistä. Yli puolet kielteisistä turvapaikkapäätöksistä tehdään Suomessa Dublin-sopimuksen perusteella.

Dublin-kiertolaisten reittejä Euroopassa on helppo seurata, kun kaikkien turvapaikanhakijoiden sormenjäljet talletetaan yhteiseen rekisteriin. Vuonna 2004 dublinilaisia kiersi Euroopassa lähes 29 000, joista 1 460 tuli Suomeen. Luvuista puuttuvat alle 14-vuotiaat.

- On iso ongelma eurooppalaisittain, että kymmenettuhannet ihmiset kulkevat maasta toiseen. Järjestelmän kannalta ei ole mitään järkeä, että tuhannet viranomaiset ympäri Eurooppaa käsittelevät samaa asiaa ja vatvovat ihmisiä maasta toiseen, Metsälän johtaja Nuutinen miettii.

Maasta toiseen kiertämiseen kietoutuu monta motiivia ja selitystä. Yksi iso syy on turvapaikkamenettelyn kirjavuus EU-maissa. Asia tulee esille Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella.

- Euroopassa ei ole yhtenäistä turvapaikkalainsäädäntöä ja mahdollisuudet saada turvapaikka ovat erilaiset. Se aiheuttaa kiertämisen, Turun vastaanottokeskuksen johtaja Ritva Tuohiniemi selittää.

- Yksi iso ongelma on, että ihmisille annetaan kielteinen päätös, mutta heitä ei pystytä palauttamaan. Heidät ajetaan kuitenkin pois vastaanottokeskuksista ja toimeentulon piiristä. Monet eivät näe muuta vaihtoehtoa kuin lähteä toiseen EU-maahan, tiedottaja Reetta Helander Pakolaisneuvonnasta sanoo.

Jos hakija saa kielteisen päätöksen Suomessa, poliisi huolehtii palautuksesta. Kaikissa maissa niin ei tapahdu. Kaikkiin maihin ei turvallisuustilanteen vuoksi voi palauttaa ihmisiä.

Sinnikkääseen kiertämiseen ajaa myös kotimaan köyhyys.

- Euroopasta haetaan parempia elinolosuhteita, Ulkomaalaisviraston alueyksikön johtaja Esko Repo toteaa.

Algerialainen Fafeh Tigrine, 29, on asunut Metsälässä jo lähes kaksi kuukautta. Mies on turhautunut.

- Jos haluatte palauttaa minut, palauttakaa pian. En halua olla 24 tuntia vuorokaudessa vain täällä, Tigrine tuskailee.

Hänellä on takanaan melkoinen määrä Suomen-matkailua. Hän tuli maahan marraskuussa 2003 ja on sen jälkeen hakenut turvapaikkaa kahdesti. Ensimmäinen raukesi, kun hän häipyi Tampereen vastaanottokeskuksesta. Toiseen hän sai kielteisen päätöksen tammikuussa tänä vuonna. Tigrine on valittanut päätöksestä hallinto-oikeuteen.

Viranomaisten mukaan Tigrine on kadonnut paristakin vastaanottokeskuksesta, mutta omasta mielestään ei.

- Minut yritettiin aiemmin palauttaa Algeriaan, mutta Algeria ei hyväksy minua. Minulla ei ole papereita. Ei ole todistettu, että olen Algeriasta, hän selittää.

Tigrine tuli Euroopassa aluksi Espanjaan. Hänkin on siis Dublin-tapaus.

Miehen vasemmassa käsivarressa on arpia. Hän sanoo viillelleensä itseään.

- Olen sairas. En halua olla kuin vankilassa. Jos minulle annetaan lentolippu Espanjaan, menen sinne, hän vakuuttaa.

Tigrine haluaa pysyä Euroopassa.

Turvapaikanhakijoiden toivo ja epätoivo ovat läsnä päivittäin Metsälässä. Johtaja Nuutinen näkee, kuinka ihmisten pinna kiristyy.

- Jos on täällä töissä, pitää olla maalaisjärkeä. Sääli on viimeinen asia, jolla asiakkaita tuetaan, hän linjaa tiukasti.

MARJA SALEVA

HS: Kerjäläisetkin esillä Halosen Romanian-vierailulla

Kimmo Oksanen kirjoittaa Helsingin Sanomissa, että katukerjäläisyys oli esillä presidentti Tarja Halosen Romanian-vierailun aikana. Halonen tapasi muun muassa Romanian presidentin Traian Basescun sekä pääministeri Calin Popescu-Tariceanun.

Helsingin Sanomat: uutinen
9.6.2008 12:02

...
"Kerroimme isännillemme, että suomalaiset ovat olleet shokeerattuja siitä, että keskellä talveakin kaduilla on nähty kerjäläisiä jopa lapsia mukanaan", vähemmistövaltuutettu Johanna Suurpää kertoi maanantaina illansuussa Bukarestista Romaniasta.

Suurpää kuului valtuuskuntaan, jonka muut jäsenet olivat maahanmuutto- ja Eurooppa-ministeri Astrid Thors sekä Euroopan romanifoorumin suomalainen varapuheenjohtaja Miranda Vuolasranta.

"Kerroimme, ettemme voi ymmärtää, että Euroopan unionin sisällä tapahtuu tällaista."

"Erityistä huomioita tulisi kiinnittää romanilasten ja -naisten aseman edistämiseen. Koulutus on avainasemassa romanien tilanteen parantamiseksi", presidentti Halonen sanoi Bukarestissa.

Presidentti sanoi puheessaan uskovansa "vahvasti, että romaneiden yhteiskunnallisten ja vähemmistöoikeuksien toteutuminen edellyttää erityisesti romanien oman äänen kuulumista päätöksenteossa".
...
Tilaisuuteen osallistuivat muun muassa merkittävät romanialaiset romanijärjestöt.

"Järjestöt kertoivat, ettei heillä oikeastaan ole ollut kontaktia hallitukseen. Se tuntui aika uskomattomalta", Suurpää sanoi.

Suomessa esimerkiksi virallisen Helsingin viesti on ollut, ettei katukerjäläisille pidä antaa rahaa. Apu tulisi Helsingin mielestä ohjata romaneille näiden kotiseudulla.
...
"Romaniasioista vastaava valtiosihteeri Gruia Bumbu kertoi, että Romaniassa on hyvä laki ja hyvä integraatio-ohjelma. Mutta heillä ei ole asiantuntemusta, kuinka asiat saadaan toimimaan käytännössä", Miranda Vuolasranta kertoi Bukarestista.

Vuolasranta muistutti, kuinka Suomen ja Romanien presidentit ilmoittivat osaltaan maanantaina sitoutumisestaan romanikysymyksen ratkaisemiseksi. Nyt tarvittaisiin samaa sitoutumista koko EU:lta.

"Euroopan parlamentin tulisi sitoutua selkeään toimintaohjelmaan ja rahalliseen tukeen romanien integroimiseksi koko Euroopan alueella", Vuolasranta sanoi.

HS: Kansalaisaktivistin käännytys Venäjälle yhä auki

Helsingin Sanomat kirjoittaa maahanmuuttoministeri Astrid Thorsin saaneen tiedon, jonka mukaan Maria Kirbasovan Venäjälle käännytyksen käsittely on edelleen kesken Helsingin hallinto-oikeudessa. Maahanmuuttovirasto on hylännyt Kirbasovan oleskelulupa-anomuksen.

Helsingin Sanomat: uutinen
8.6.2008 19:10

...
Maahanmuuttoministeri Astrid Thors (r) kertoi kuitenkin sunnuntaina STT:lle saaneensa tiedon, jonka mukaan Kirbasovan asian käsittely on edelleen kesken Helsingin hallinto-oikeudessa. Thorsin tietojen mukaan oikeus on hylännyt vain vaatimuksen täytäntöönpanokiellosta, mutta käännytyksestä tehdyn valituksen käsittelyä jatketaan.

Vakavasti sairas Kirbasova on asunut viime syksystä lähtien Suomessa tyttärensä luona. Tytär on Suomen kansalainen, kuten myös hänen miehensä ja kaksi poikaansa. Perhe on tähän asti kustantanut itse Kirbasovan hoidon ja on edelleenkin valmis tarjoamaan hänelle apua ja hoitoa omalla kustannuksellaan.
...
Thors toivoo, että Kirbasovan asiaa ajavat tuovat kaikki tapauksen tosiasiat myös oikeuden tietoon.