Jacob Södeman: Ministeri myöntää ulkomaalaisten työntekijöiden epäselvät säännöt

Jacob Södeman: Ministeri myöntää ulkomaalaisten työntekijöiden epäselvät säännöt 18.5.2010

Maahanmuutto- ja Eurooppaministeri Astrid Thors on antanut allaolevan vastauksen Jacob Södermanin kirjalliseen kysymykseen ulkomaalaisten työntekijöiden kotouttamisesta:

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Jacob Södermanin /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 314/2010 vp:

Onko hallitus tietoinen perusteluissa kuvatuista epäkohdista, ja mitä hallitus aikoo tehdä helpottaakseen työntekijöiden kotoutumista suomalaiseen yhteiskuntaan?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Unionin kansalaisen maahantulo ja maassa oleskelu määräytyy vapaan liikkuvuuden direktiivin (2004/38/EY) mukaisesti, joka on kansallisesti pantu täytäntöön ulkomaalaislain (301/2004) 10 luvussa. Unionin kansalaisen maahantulon ja oleskelun edellytyksenä on, että hänellä on voimassa oleva henkilötodistus tai passi. Unionin kansalainen saa oleskella Suomessa rekisteröimättä oleskeluoikeuttaan enintään kolme kuukautta. Tämän jälkeen hänen oleskeluoikeutensa tulee rekisteröidä paikallispoliisissa. Rekisteröinti voidaan tehdä, mikäli unionin kansalainen on töissä tai opiskelee Suomessa. Työn ei tarvitse olla kokopäiväistä, vaan esimerkiksi osa-aikainenkin työskentely täyttää direktiivin ehdon. Rekisteröinti voidaan tehdä myös, vaikka unionin kansalainen ei opiskelisi tai tekisi töitä Suomessa, jos hänellä kuitenkin on riittävät varat oleskeluunsa. Jos unionin kansalainen on jonkun toisen oleskelunsa rekisteröineen unionin kansalaisen perheenjäsen, hänet voidaan rekisteröidä myös perheenjäsenenä, vaikka hän ei itsenäisesti täyttäisikään yllä mainittuja oleskeluoikeuden vaatimuksia. Unionin kansalaisen perheenjäseneksi katsotaan hänen aviopuolisonsa, alle 21-vuotiaat lapset sekä huollettavana olevat sukulaiset suoraan ylenevässä polvessa. Jotta rekisteröinti voidaan tehdä, tulee unionin kansalaisella ja hänen perheenjäsenillään olla riittävät varat oleskelua varten, jotta he eivät turvautumalla toistuvasti toimeentulotukeen tai muulla tavalla muodostu rasitteeksi Suomen sosiaalihuoltojärjestelmälle. Jos unionin kansalainen sen sijaan on Suomen kansalaisen perheenjäsen, häntä ei voida rekisteröidä perheenjäsenenä. Jos unionin kansalainen ei itsenäisesti täytä rekisteröinnin edellytyksiä, hänelle voidaan myöntää oleskelulupa Suomen kansalaisen perheenjäsenenä.

Työnhakijana voi unionin kansalainen oleskella Suomessa kolmen kuukauden jälkeenkin kohtuullisen ajan rekisteröimättä oleskeluoikeuttaan, jos hän hakee työtä ja jos hänellä on tosiasialliset mahdollisuudet saada työtä.

Kotikuntalain 4 §:ssä säädetään kotikunnasta maahanmuuton yhteydessä. Lain mukaan Suomeen ulkomailta tulleen ja täällä asuvan henkilön kotikunta ja siellä oleva asuinpaikka määräytyy tämän lain säännösten mukaisesti, myös silloin kun hän on Euroopan unionin jäsenmaan, Islannin, Liechtensteinin, Norjan tai Sveitsin kansalainen ja hän on ulkomaalaislain säännösten mukaisesti rekisteröinyt oleskeluoikeutensa Suomessa, jos häneltä edellytetään tällainen rekisteröinti. EU-kansalainen voi siis saada kotikunnan Suomesta, jos hän on ilmoittanut poliisille yli kolme kuukautta kestävästä oleskelustaan Suomessa ja hänet on rekisteröity. Kotikunnan saaneen ulkomaan kansalaisen tiedot talletetaan väestötietojärjestelmään ja hän saa automaattisesti myös henkilötunnuksen.

Henkilö, jolla on kotikuntalain tarkoittama kotikunta Suomessa, on oikeutettu kunnan järjestämiin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Maahan muuttanut EU-kansalainen saa kunnan asukkaana palvelut samoin ehdoin ja asiakasmaksuin kuin muut kunnassa asuvat. Henkilökohtaisen kirjastokortin saa kun henkilöllä on osoite Suomessa, ja kun ulkomaalainen voi osoittaa kirjaston hyväksymän voimassaolevan henkilötodistuksen, jossa on valokuva ja henkilötunnus.

Osa asumisperusteisesta sosiaaliturvasta kuuluu Kansaneläkelaitoksen hoitamaan sosiaaliturvaan. Jos henkilön katsotaan muuttavan Suomeen asumaan vakinaisesti, hän kuuluu sosiaaliturvan piiriin maahanmuutosta lukien. Tämän asumisperusteisen sosiaaliturvan piiriin kuulumisen ratkaisee Kansaneläkelaitos ja ratkaisussa arvioidaan asumista ottamalla huomioon henkilön yksilölliset olosuhteet kokonaisuudessaan. Asumisen vakinaisuutta osoittaa muun muassa, että henkilö on Suomessa vakinaisesti asuvan henkilön perheenjäsen tai että hänellä on muita siteitä Suomeen. Perheenjäsenellä tarkoitetaan aviopuolisoa; puolisoihin rinnastetaan nainen ja mies, jotka jatkuvasti elävät avioliitonomaisissa olosuhteissa yhteisessä taloudessa. Jos laissa säädetyn vakinaisen asumisen kriteerit eivät täyty, Kansaneläkelaitos arvioi sosiaaliturvaturvalainsäädännön soveltamista henkilöön työskentelyn perusteella. Toisesta EU-jäsenvaltiosta saapuva henkilö kuuluu sosiaaliturvan piiriin työskentelyn aloittamisesta lukien, jos hän työskentelee Suomessa vähintään neljän kuukauden ajan.

Suomeen enintään kuudeksi kuukaudeksi tuleva on Suomessa rajoitetusti verovelvollinen. Pysyvästi Suomessa asuvan tulosta toimitetaan ennakonpidätys, mutta rajoitetusti verovelvolliselta peritään lähdevero. Sisäasiainministeriön tietoon on tullut, että nykyinen lähdeverotus saattaa haitata työvoiman saatavuutta lyhyisiin työsuhteisiin.

Sisäasiainministeriössä valmistellaan parhaillaan kotouttamislain kokonaisuudistusta. Tavoitteena on, että hallituksen esitys annetaan eduskunnalle syyskuussa 2010. Valmistelussa on pyritty varmistamaan se, että henkilö saa riittävää ohjausta kotoutumista tukevista tai muista palveluista riippumatta maahantulon perusteesta tai kansalaisuudesta. Tämä tarkoittaa, että myös suoraan töihin tulevalla olisi oikeus osaamisensa arviointiin sekä hänelle annettaisiin enemmän tietoa omista oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan Suomessa.

Jos unionin kansalaisen oleskeluoikeus siis on vahvistettu rekisteröimällä, katsotaan hänet Suomessa asuvaksi ja näin ollen hän on oikeutettu julkisiin palveluihin, kuten muutkin Suomessa asuvat kansalaisuuteen katsomatta.

Unionin kansalaisten vapaaseen liikkuvuuteen sisältyy edelleenkin tiettyjä käytännön hankaluuksia. Entinen EU komission jäsen Mario Monti ehdottaakin 9. toukokuuta 2010 luovutetussa raportissaan, että tulisi saada aikaan yhteiseurooppalainen vapaan liikkuvuuden kortti, johon sisältyisi kaikki tiedot, jotka ovat tarpeen toisen jäsenvaltion viranomaisen luona asioidessa. Suomi ei ole vielä ottanut asiaan kantaa.

Helsingissä 14 päivänä toukokuuta 2010
Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors