YLE: Maahanmuutto on vaikuttanut suomen kieleen Helsingissä

Radion kulttuuriuutiset: Maahanmuutto on vaikuttanut suomen kieleen Helsingissä 21.5.2010

Monikielisyys on suomalaisnuorille arkipäivää, sillä kouluissa käytetään päivittäin useita eri kieliä. Helsinkiläiset nuoret sekoittavat puheeseensa englannin ja ruotsin ohella myös esimerkiksi venäjän- ja somaliankielisiä sanoja.

Suomalaiset koulut ovat monikielistyneet viimeisen viidentoista vuoden aikana. Kielentutkija Heini Lehtonen on tutkinut itähelsinkiläisiä kouluja, joissa oppilaat kuulevat päivittäin pariakymmentä kieltä.

- Haluaisin korostaa monikielisyyden arkipäiväisyyttä. Kouluissa on tavallista, että ihmiset puhuvat useita eri kieliä, sanoo Lehtonen.

Kysely Helsingin Itäkeskuksessa ja Kampissa vahvistaa nopeasti nuorten monikielisyyden. Jokainen nuori kertoo käyttävänsä päivittäin ainakin kahta eri kieltä.

Nuorten itähelsinkiläisten kieli vertautuu stadin slangiin

Englannin ja ruotsin lisäksi nuoret lainaavat sanoja esimerkiksi somaliasta ja venäjästä. Lehtonen vertaa ilmiötä vanhaan stadin slangiin, joka syntyi kun erikieliset pojat ystävystyivät. Tutkijan mukaan kieli on nuorille tapa ilmaista omaa tyyliä. Kieliä sekoittavat pääasiassa monietniset kaveriporukat.

- Yleisin esimerkki wallah tai wallahi. Kirjaimellisesti se tarkoittaa Allahin kautta vannomista, mutta puheessa sitä käytetään vahvennuksena, ’ihan oikeesti’ tai ’todella’. On tapahtunut kontakti-ilmiö, että wallahin tilalla on alettu käyttää suomenkielisiä vastineita ’mä vannon’, ’mä lupaan’. Aineistossani on sellaisia esimerkkejä kuin ’toikin on lihonu. Kaikki lihoo, mä lupaan’, kertoo Lehtonen.

Ruotsissa wallah on levinnyt jo yleiskieleen. Vielä 1980-luvulla Ruotsissa paheksuttiin lähiöissä syntynyttä maahanmuuttajien kieltä, mutta nykyään rinkebynruotsi kelpaa jo romaaneihinkin.

Monikielisyys tuskin tarttuu kaikkien suomalaisten kieleen

Suomessa maahanmuuttajien vaikutus kieleen on vielä marginaalinen. Pihtiputaan mummon suusta tuskin tullaan kuulemaan wallahia, arvelee tutkija Heini Lehtonen.

- Sitä aikaa ei ehkä koskaan tule. Ehkä monikielisyys ja kulttuurisuus vain tuo vanhan rinnalle lisää variaatioita ja tyylejä sen sijaan, että se syrjäyttäisi vanhoja.