torstai 1. heinäkuuta 2010

Akkusatoori: Mika Illman: Valtioneuvoston jäseniin, muuhun ylimpään virkamieskuntaan ja eräisiin vastaaviin tahoihin kohdistuva uhkaaminen


Valtioneuvoston jäseniä ja ylimpään virkamiesjohtoon kuuluvia henkilöitä vastaan on viime aikoina kohdistettu uhkauksia internetissä ja eräissä yleisötilaisuuksissa. Osassa uhkauksissa on jopa ollut kysymys vakavilla henkeen ja terveyteen kohdistuvilla rikoksilla uhkaamisesta. Ilmiö on 2000-luvun Suomessa uusi.

Varsinkin sellaiseen uhkaamiseen, joka toteutetaan julkaisemalla viesti internetissä tai muussa vastaavassa joukkoviestinnässä, liittyy eräitä erityisiä syyteoikeuskysymyksiä. Joidenkin uhkaamistilanteiden osalta on lisäksi tehtävä rajanveto siitä, kuuluuko konkreettinen teko virallisen syytteen alaisuuteen vai onko se asianomistajarikoksen asemassa.

On tärkeää, että yksittäistä asiaa koskevan tutkinnan käynnistäminen ei viivästy syyteoikeuteen liittyvien kysymysten vuoksi ja että syyttäjien ratkaisut ovat tältäkin osin mahdollisimman yhdenmukaisia. Valtakunnansyyttäjänvirasto on tämän vuoksi antanut syyttäjille tarkoitetun kannanoton (Dnro 38/45/10) kysymykseen tulevien syyteoikeussäännösten tulkinnasta. Kysymyksessä oleva apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen 6.4.2010 allekirjoittama kannanotto on myös toimitettu tiedoksi poliisihallitukselle, joka on kirjeellään 29.4.2010 (POHAD-no/2010/1650) kehottanut poliisiyksiköitä huomiomaan Valtakunnansyyttäjänviraston kannan ja samalla antanut ohjeita poliisiyksiköille esitutkintalain 15 §:n tarkoittaman ilmoituksen tekemisestä nyt kysymyksessä olevissa asioissa.

Tyypilliset rikostunnusmerkistöt

Kannanotossa todetaan, että uhkausten tekijöiden tavoitteena on usein kohdehenkilön saaminen luopumaan tietyn tehtävän toteuttamisesta tai tietyn asian puolesta toimimisesta. Kysymys voi myös olla siitä, että kohdehenkilöä yritetään uhkausten avulla taivutella luopumaan aktiivisesta ja julkisesta esiintymisestä jonkin yhteiskunnallisen tavoitteen puolesta. Tällainen uhkaaminen on siten omiaan vaarantamaan paitsi viranomaismenettelyn riippumattomuutta myös vapaata mielipiteen muodostusta ja sananvapautta. Annetussa kannanotossa katsotaan, että tällaisia piirteitä käsittävä uhkaaminen kohdistuu viime kädessä demokraattisen yhteiskunnan perusteisiin.

Kannanoton mukaan virkamieheen kohdistettu vakava uhkaus hänen virantoimitukseen liittyvien toimenpiteidensä vuoksi saattaa hyvinkin täyttää rikoslain 16 luvun 1 §:ssä säädetyn virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta säädetyn tunnusmerkistön. Elleivät tämän säännöksen soveltamisedellytykset täyty, saattaa uhkaukseen soveltua 25 luvun 7 §:ssä säädetty laittoman uhkauksen tunnusmerkistö. Näissä tilanteissa voi tulla sovellettavaksi myös rikoslain 17 luvun 1 §:ssä säädetty julkista kehottamista rikokseen koskeva tunnusmerkistö. Tietyissä tapauksissa tällainen uhkaaminen voi merkitä rikoslain 14 luvun 5 §:ssä säädettyä poliittisen toimintavapauden loukkaamista.

Erittäin tärkeän yleisen edun vaatimus

Tyypillisesti sovellettavaksi tulevat rikostunnusmerkistöt ovat virallisen syytteen alaisia lukuun ottamatta laitonta uhkausta, joka pääsääntöisesti on asianomistajarikoksen asemassa. Tämäkin rikos on kuitenkin virallisen syytteen alainen, kun sen tekemiseen on käytetty hengenvaarallista välinettä tai "erittäin tärkeä yleinen etu vaatii syytteen nostamista".

Valtakunnansyyttäjänviraston kannanotossa todetaan, että rikoksen vakavuus on katsottava keskeiseksi huomioon otettavaksi seikaksi arvioitaessa, vaatiiko erittäin tärkeä yleinen etu syytteen nostamista. Kannanoton mukaan vaatimuksen on lähtökohtaisesti katsottava täyttyvän, kun valtioneuvoston jäseneen tai muussa johtavassa asemassa olevaan virkamieheen kohdistetaan tappouhkaus tai muu uhkaus vakavasta väkivallasta. Tätä linjausta perustellaan sillä, että uhkaus saattaa näiden kohdehenkilöiden osalta usein liittyä johonkin heillä asemansa perusteella käsiteltävänä olevaan asiaan, joka on yhteiskunnan kannalta erityisen tärkeä. Kannanoton mukaan myös muuhun virkamieheen kohdistettuna tällainen uhkaus saattaa täyttyä kysymyksessä olevan vaatimuksen yksittäistapauksessa.

Kannanotossa kiinnitetään huomiota siihen, että myös muilla poliitikoilla, erilaisten aatteellisten ja elinkeinoelämän järjestöjen edustajilla sekä esimerkiksi toimittajilla on erittäin tärkeä tehtävä yhteiskunnallisen mielipiteen muodostuksen, sananvapauden ja demokraattisten päätöksentekoprosessien kannalta. Siksi myös heihin saatetaan kohdistaa nyt käsiteltyä uhkaamista. Kun tällaiseen henkilöön kohdistetun uhkaamisen motiivi selvästi liittyy kohdehenkilön julkiseen ja/tai yhteiskunnalliseen toimintaan, on kannanoton mukaan usein perusteltua katsoa, että erittäin tärkeä yleinen etu vaatii syytteen nostamista.

Tutkintajärjestelyt, ETL-ilmoitukset ja ohjeen VKS:2008:2 tarkoittamat ilmoitukset

Valtakunnansyyttäjänviraston kannanotossa todetaan, että poliisi voi tehdä esitutkintalain 15 §:n 1 momentissa tarkoitetun ilmoituksen suoraan Valtakunnansyyttäjänvirastoon, kun kysymys on valtionneuvoston jäsenen tai valtion muuhun korkeimpaan virkamiesjohtoon kuuluvaan henkilöön kohdistuneesta uhkauksesta tai väkivallanteosta. Sama koskee sellaista tiedustelua, jolla poliisi tiedustelee syyttäjän kantaa esitutkintalain 3 §:n 3 momentin tarkoittaman erittäin tärkeän yleisen edun vaatimuksen täyttymiseen.

Annetun kannanoton mukaan paikallisen syyttäjän tulee ilmoittaa asiasta Valtakunnansyyttäjänvirastoon yleisen ohjeen VKS:2008:2 mukaisesti, mikäli tällaisessa tilanteessa poliisin ilmoitus tai tiedustelu on toimitettu paikalliselle syyttäjälle.

Kannanoton lopussa kiinnitetään syyttäjien huomiota sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain 24 §:n 1 momentin sisältämään syyteoikeussäännökseen, jonka mukaan valtakunnansyyttäjällä on yksinomainen syyteoikeus tiettyjen tähän aihealueeseen kuuluvien rikosten osalta.