Savon Sanomat: Kirkko ja valtio eivät riitele maahanmuuttotyöstä

Savon Sanomat: Kirkko ja valtio eivät riitele maahanmuuttotyöstä 6.9.2010
Sanna-Maaria Tornivaara: Että he kaikki olisivat yhtä (blogi) 7.9.2010

Kuopion piispan Wille Riekkisen ja maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thorsin (r.) mukaan kirkolla ja valtiolla ei ole ollut voimakasta vastakkainasettelua turvapaikan hakemisesta kirkosta.

- Maahanmuuttoviranomaisten ja kirkon välille on löytynyt hyvä yhteisymmärrys, vaikka tätäkin asiaa on joskus kärjistetty. Seurakunnilla voi olla erittäin suuri rooli kotouttamistyössä, Thors sanoo.

Suomen ekumeenisen neuvoston laatima turvapaikkaopas suosittelee, että viranomaiselle tiedotetaan selkeästi kirkkoturvaa hakevan oleskelupaikka. Riekkinen korostaa, ettei kirkko piilottele kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita maahanmuuttajia.

- Apua annetaan yhteistyössä viranomaisten kanssa.

Thors ja Riekkinen tapasivat maanantaina Kuopiossa kirkon maahanmuuttajatyön seminaarissa. Kuluva vuosi on kirkossa siirtolaisuuden teemavuosi.

Riekkisen mukaan kirkko on luonteva yhteistyöelin maahanmuuttajien kotouttamisessa siksikin, että 80 prosenttia Suomeen hakeutuvista maahanmuuttajista on kristittyjä. Tilaisuuden avanneessa puheessaan Riekkinen haastoi kirkkoa rasismin ja syrjinnän vastaiseen työhön.

Thors otti kantaa myös maahanmuuttajien perheenyhdistämisestä käytävään keskusteluun. Perheenyhdistämistä koskevat säännökset kiristyivät elokuussa ja toisaalta yhdistämisiin on epäilty liittyvän ihmiskauppaa.

- Tällaiset väitteet on pakko tutkia ja jos ihmiskauppaa havaitaan, niin tottakai asia viedään eteenpäin. On silti kumma ilmiö, etteivät kaikki halua myöntää maahanmuuttajaperheille samanlaista roolia, joka perheellä muuten on toimivan yhteiskunnan perusyksikkönä.

__________________________________________

Sanna-Maaria Tornivaara: Että he kaikki olisivat yhtä (blogi)

Kuopiossa maanantaina järjestetty seminaari oli otsikoitu ylevästi ”Kutsu yhteyteen ja osallisuuteen”. Ennen muuta puhuttiin ihmisyydestä.



Astrid Thors: Mitä meille tarkoittaa perhe? Se on perusyksikkö, jossa ihminen kokee olonsa tervetulleeksi ja turvalliseksi. Turvapaikanhakijoilla ei kuitenkaan tunnu olevan samaa oikeutta, vaan perheiden yhdistäminen nähdään uhkana.

Marja-Liisa Laihia: Keskustelussa toistuu myytti: meitä käytetään hyväksi, me olemme uhreja, meidän hyvinvointimme on uhattuna. Ihmetyttää, millä tavoin meillä puhutaan maailman hätää kärsivistä ihmisistä.



Heikki Huttunen: Juuri ihmisen hädän kuuleminen ja sen vastaanottaminen on seurakuntien ensisijainen tehtävä. Yhteiskunnallisessa keskustelussa kirkkojen tehtävä on olla eettinen ääni – ja myös sanoa synti synniksi.

Thors: Kirkko on ollut aktiivinen lähinnä yksittäisten ihmisten auttamisessa.

Laihia: Eduskuntavaalien alla on kirkolla tuhannen taalan paikka muistuttaa, mitä ihmisyyteen kuuluu. Kerjäläisistä on tehty epäihmisiä, turvapaikanhakijoista on tullut sylkykuppi. Mihin on kadonnut kykymme nähdä ihmisen hätää? Mikä tässä on kirkon paikka?



Thors: Maahanmuuttokysymyksiä perustellaan aina rahalla. Jossain kohti raja kuitenkin tulee vastaan; emme me voi kaikkea mitata tuloina ja menoina. Yhtä lailla voisi kysyä, onko meillä rahaa lapsiin tai opiskelijoihin.

Wille Riekkinen: Jatkuvan kasvun ideologia tulee väistämättä tiensä päähän.

Thors: Onko niin, että hyvinvointimallimme tuottaa vain lisää itsekkyyttä? Sosiaalipolitiikan mallit eivät ehkä vastaa nykyistä liikkuvaa maailmaa.



Riekkinen: Pidämme itsestään selvänä, että meillä on oikeus muuttaa asumaan minne ikinä haluamme. Ulkosuomalaisia on jo 1,3 miljoonaa.

Thors: Mitä saamme vaatia? Mitä tarkoittaa ”maassa maan tavalla”? Maahanmuuttokeskustelun ja -politiikan tavoitteena on oltava, että maahanmuuttajat pääsevät aktiivisesti osallistumaan Suomen hyvinvoinnin rakentamiseen – kukin omien mahdollisuuksiensa ja tapojensa mukaan.



Thors: Ajatellaan mitä sanotaan! Maahanmuuttokeskustelu ei ole samanlainen kuin muut poliittiset aiheet. Kyse on ihmisistä. Haavoittavat sanat saavat aikaan paljon vahinkoa.

Huttunen: Täällä pohdittiin, missä Jeesus on. Kohtaamme Jeesuksen siinä tytössä, jota tönitään junassa, kerjäläisen anovassa kädessä. Jeesus on jokainen maahanmuuttaja.

Thors: Kun keskustelua viedään eteenpäin kauhukuvien ja pelottelemisen kautta, kärsijöinä ovat lapset ja sitä kautta koko yhteiskunta.



Riekkinen: Hyvä ennuste ei ole sellaisella ajattelulla, jossa etsitään syyllisiä työttömyyteen ja pahoinvointiin etnisistä ryhmistä.

Thors: Maahanmuutosta käytävä keskustelu ei saa estää kotoutumista. Silloin ne, jotka ajavat vastakkainasettelua, saavat mitä haluavat.



Riekkinen: Raamatun viesti on selvä: tarvitsemme oikeudenmukaisuutta, lähimmäisyyttä, hyväksyntää.

Thors: Lämmin kiitos viime vuoden Yhteisvastuu-kerääjille. Siinä on esimerkki hyvästä työstä, jolla estetään vastakkainasettelua.

Riekkinen: Tutustu tämän vuoden aikana yhteen maahanmuuttajaperheeseen ja kutsu heidät kotiisi jouluaterialle. Tässä haaste sekä kuulijoille että itselleni.



Keskustelijat: Kuopion piispa Wille Riekkinen, maahanmuuttoministeri Astrid Thors, kirkon monikulttuurisuustyön työalasihteeri Marja-Liisa Laihia sekä Suomen Ekumeenisen Neuvoston puheenjohtaja isä Heikki Huttunen.

Irtorepliikit asiayhteydestään irrotti ja keskustelun muotoon liimaili Sanna-Maaria.

Ja kuten Marja-Liisa, Sanna-Maariakin kysyy: Mikä maahanmuuttokeskustelussa on kirkon paikka?