Sana: Kuka ei ansaitse kunnioitusta

Sana: Kuka ei ansaitse kunnioitusta 5.1.2011

”Toisen ihmisen pelkääminen on salakavala voima – se on kuin halla, joka nousee odottamatta ja tekee tuhonsa hiljaa, mutta vääjäämättä. Jos sallimme pelon emmekä kavahda sitä, altistamme koko inhimillisen yhteisömme hallan vaaralle”, varoittaa Amnestyn puheenjohtaja Jussi Förbom.

Ihmisoikeuskouhkaaja, reikäpää, utopistikiihkoilija…

Sellaisia määritteitä saa Jussi Förbom, 38, ”valveutuneiden ja huolestuneiden kansalaisten muodostaman, maahanmuuttokriittisen kansanliikkeen” Hommaforum-nettisivustolla.

”Jussilla on jalat tukevasti ilmassa, sillä ’ihmisoikeudet’ ovat tyhjää puhetta, joka ei ole missään tunnetussa paikassa toteutunut. Luonto ei koko käsitettä myöskään tunne, eikä tule koskaan antamaan mitään erityismerkitystä ihmiskunnalle”, yksi nettikeskustelija väittää.

Hän on epäilemättä oikeassa, osittain. Villi (ihmis)luonto ja Vanha Aatu eivät tunne tai edistä käsitettä ihmisoikeudet. Siksi maan päällä ei ole paratiisia.

Eivätkä ihmisoikeudet ikinä edistyisikään, ellei olisi järkensä, vakaumuksensa ja omantuntonsa ohjaamia henkilöitä, jotka haluavat antaa erityismerkityksen ihmiskunnalle ja ihmisarvon kaikille yksilöille. Ellei olisi myös Jussin kaltaisia ihmisoikeusaktivisteja, joilla on joskus jalat tukevasti ilmassa.

Muukalaiskammoinen räyhäpuhe on myrkkyä

Filosofian maisteri Jussi Förbom on opiskellut elokuvatiedettä ja taiteen tutkimusta ja työskennellyt erilaisissa kulttuurialan tehtävissä. Hän päätoimittaa Sadankomitean Pax-lehteä.

Vapaa toimittaja suunnitteli vuosi sitten lehtijuttua siitä, miksi tutkijat ja maahanmuuton asiantuntijat eivät enää halua julkisuudessa puhua omalla nimellään. He pelkäävät viharyöppyä, halveksuntaa ja uhkailua, jota tulee etenkin netin kautta ja nimettömästi.

- Emme ole rasistisempia kuin ennenkään. Suomi on avautunut kansainvälisille vaikutteille ja suomalaisista oin tullut suvaitsevaisempia. Toisaalta on tapahtunut asenteiden polarisoituminen ja voimakas vastareaktio suvaitsevaisuutta, avoimuutta ja maahanmuuttajia vastaan.

- Uudenlainen rasismi on kärjistynyttä ja meluista: se haluaa sulkea luukut ulospäin ja sulkeutua johonkin myyttiseen kantasuomalaiseen alkukotiin, Förbom arvioi.

Hänen ideansa lehtijutuksi kasvoi kirjan mittaan. Syksyllä ilmestynyt pamfletti Hallan vaara - merkintöjä maahanmuuton puhetavoista (Like) keskittyy eduskunnassa vuodesta 1998 käytyyn keskusteluun maahanmuutosta ja turvapaikanhakijoista.

Kirjoittaja arveli, että aiemmin maahanmuutosta olisi keskusteltu maltillisesti ja rakentavasti, ja että vasta kahtena-kolmena viime vuonna puhetavat olisivat koventuneet. Pian hän huomasi, että "armotonta kieltä on käytetty aina, pelkoa ja inhoa vieraita ihmisiä kohtaan on osoitettu jo vuosien ajan valtakunnan arvovaltaisimmissa keskustelukerhoissa".

Maahanmuuttajavastaiset asenteet eivät ole perussuomalaisten peruja, kuten monesti väitetään, vaan useat kolmen suurimman puolueen poliitikot ovat noudattaneet "erittäin asenteellista, ahdasta ja ennakkoluuloista puhetapaa". Förbom on "muukalaiskammoisesta räyhäpuheesta" syvästi huolissaan.

"Edustajat eivät näytä tajuavan, että kyse on ihmisistä, ei raflaavaksi terminologiaksi etäännytetyistä 'turvapaikkashoppailijoista' tai 'ankkurilapsista'. Silti monet ovat valmiita tuomitsemaan kansalaiset, jotka kylän raitilla leimaavat pakolaisen hulttioksi tai loiseksi. Minusta tämä ei käy: joko suhtaudut turvapaikkaa etsivään lähimmäiseen asiallisesi ja kunnioittavasti tai sitten tunnustat reilusti pelkääväsi ja siksi inhoavasi muukalaista", Förbom kirjoittaa.

Kuvateksti:
- Hämmennys, pelko ja epävarmuus vieraan edessä on se maaperä, jota ääriainekset hellivät, jossa he tahtovat kasvattaa kuuliaisia joukkojaan, Jussi Förbom sanoo.