torstai 14. syyskuuta 1989

Demari: Johanna Suurpää: Muukalaisia ja vihaa Suomessa

Demari, kolumni: Johanna Suurpää: Muukalaisia ja vihaa Suomessa

Rasismin sanotaan nostavan päätään Suomessa. Ensimmäinen ongelma tässä väitteessä on se, ettei rasismi-sanalla ole yksiselitteistä merkitystä. Sanakirjan mukaan kyse on teoriasta, jonka mukaan eräät rodut ovat ylempiä kuin toiset. Arkikielessä rasisti-nimityksellä saatetaan hutkia jokaista ulkomaalaisten maahanmuuttoa vastustavaa. Kansainvälisissä yhteyksissä rasismi tuo mieleen Etelä-Afrikan rotusorron tai natsi-Saksan juutalaisvainot.

Jos siis haluaa puhua aiheesta jonkinlaisella tarkkuudella, on syytä käyttää yksiselitteisempiä termejä. Tällaisia ovat suomen kielessä esimerkiksi muukalaisviha tai rotusyrjintä.

***

Suomeen tulevia ulkomaalaisia koskenut keskustelu on ollut kohtuuttoman erittelemätöntä ja harhaanjohtavaa. Surukseni uskon, että keskustelua käynnistäneet ovat sen tällaiseksi tarkoittaneetkin. Ihmisten primitiivisiä pelkoja on helppo käyttää hyväksi, kun ei rasita kuulijoita (eikä itseään?) liialla tiedolla.

Jos esittää ulkomaalaisten maahanmuuton tiukentamista, tulee samaan hengenvetoon pystyä vastaamaan siihen, pitäisikö suomalaistenkin muuttomahdollisuuksia rajoittaa. Näitä kysymyksiä ei voi erottaa toisistaan. Ja jos taas Suomen rajan yli ei saisi muuttaa mihinkään suuntaan, minkälaisia mahdollisuuksia Suomelle jäisi kansainvälistyvässä maailmassa? Eipä paljon mitään.

Tässä vaiheessa osa vastaajista voisi jo myöntää, että kyllä ne rajat voisivat Länsi-Eurooppaan olla raollaan, kunhan vain muualle pysyvät kiinni. Ehkä rasismi-termin käyttö ei tällöin olisi aivan perusteetonta?

***

Samoin jos suositetaan pakolaisten sijoittamista alkuperämaan lähelle sillä perusteella, että he siellä voivat paremmin, tulisi osoittaa, mille Suomeen tuleville pakolaisryhmille on tällainen vaihtoehto tarjolla. Kansainvälisessä pakolaistyössä lähdetään yksimielisesti siitä, että pakolaiset asutetaan lähiseudulle aina kun se on mahdollista. Kauas kolmanteen maahan sijoitetaan vain silloin, kuin muita vaihtoehtoja ei yksinkertaisesti ole. Toivomus on siis jo toteutunut.

Esimerkiksi tänä vuonna Suomeen tulee vietnamilaisia venepakolaisia ja (todennäköisesti) irakilaisia kurdeja Turkista. Molemmilla ryhmillä on lähiseudulla, ensimmäisessä pakomaassa, vastassa piikkilanka-aidoin eristetty leiri, jonka olosuhteet ovat surkeat. Mahdollisuutta integroitua leiriä ympäröivään yhteiskuntaan ei ole. Tämäkö on näille "Suomen kylmästä ilmastosta varmaankin kärsiville" parempi vaihtoehto?

Otin nämä väitteet esimerkiksi tavasta, jolla osatotuuksia ja puutteellista asiantuntemusta osoittavia väitteitä viljelemällä johdetaan ihmisiä harhaan. Kenenkään suuta ei pidä tukkia, mutta keskustelijoilta täytyy voida vaatia asioiden taustoihin perehtymistä ja valmiutta vastata rehellisesti väitteidensä seurauksista.

Viime kuukausina on Suomessa tarjoutunut mahdollisuus seurata väkivaltaisen yhteiskunnallisen prosessin syntyvaiheita. Kuten kaikilla vastaavilla prosesseilla, on myös ulkomaalaisiin kohdistuneilla väkivallanteoilla juuret sekä laajemmassa ilmaston kovenemisessa että välittömissä sytykkeissä.

***

Ilmaston koveneminen ilmenee mm. marginaaliverokeskustelussa ja kehitysyhteistyöraporteissa. Sytykkeellä viitataan ennen kaikkea Aittoniemi-ilmiöön, joka on kyseisen henkilön persoonaa laajempi. En väitä, että Aittoniemi olisi istuttanut muukalaisvihamieliset asenteet polttopullonheittelijöiden päihin. Kansanedustajan puheet ovat vaan saaneet omat erittelemättömät ennakkoluulot tuntumaan hyväksyttäviltä, legitiimeiltä.

Pitkän linjan poliisilta voisi edellyttää näppituntumaa siihen, miten väkivalta yhteiskunnassa syntyy. Kyse on tässä niinkuin usein muutoinkin heikkojen hyökkäyksestä vielä heikompien kimppuun. Ei tarvitse suoraan kehottaa pahoinpitelyihin. Jo kehotuksella "puolustautua terroristisia siirtolaismassoja vastaan" voi olla väkivaltaa kiihdyttävä vaikutus.

Muukalaisvihamielisyyden kohtottaessa päätään on hyvä muistaa Magdaleena Jaakkolan tutkimuksesta kiistatta ilmennyt seikka: Suomalaisilla on taipumus ajatella, että muut suhtautuvat ulkomaalaisiin kielteisesti vaikka itse olisikin asenteiltaan myönteinen. En usko tilanteen vielä olevan toivoton. Asiallisella ja vastuullisella keskustelulla voidaan muukalaisvihan riistäytyminen valloilleen vielä estää.