HS: Siirtolaisten tulolle ei ole enää vaihtoehtoa

Helsingin Sanomat: Siirtolaisten tulolle ei ole enää vaihtoehtoa 16.12.1990

Sulkeutunut Suomi muuttuu 1990-luvulla maahanmuuttomaaksi. Ulkomaalaisia tarvitaan, jotta työt saadaan tehtyä eikä väestö kuihdu. Työvoima-asiantuntija ennustaa jopa 300000 siirtolaisen tulevan maahan.

Suomessa on valmistunut kymmenen vuoden sisällä kaksi laajaa mietintöä, joissa määritellään suomalaisen siirtolaispolitiikan periaatteet. Ne ovat kiinnostaneet poliitikkoja yhtä paljon kuin mehiläistenhoito-oppaat.

"Sekä vuonna 1980 että 1989 sanottiin, että kiva juttuhan tämä on, mutta harvat ovat olleet tosissaan kiinnostuneita. Jotkut jopa väittävät, ettei mitään mietintöjä ole tehtykään. He eivät muista", sanoo siirtolaisasian neuvottelukunnan pääsihteeri Risto Laakkonen.

Nyt on kuitenkin odotettavissa, että mietinnön lehdet suhisevat, kun päättäjät pääsevät lukemaan uutta kirjaa. Sen nimi on "Ihmisten liikkuvuus muuttuvassa Euroopassa". Mietintö luovutetaan hallitukselle joulun alla.

"Minun veikkaukseni on se, että Suomessa on jo parinkymmenen vuoden kuluttua noin 300000 muualta muuttanutta. Kehitys olisi suunnilleen samankaltainen kuin Norjassa", Laakkonen sanoo.

Se, mikä on ajatuksissa työnnetty taka-alalle ja unohdettu kuin paha uni, muuttuu pian todellisuudeksi. Siirtolaisuus, maahanmuutto, josta poliitikot eivät ole juuri uskaltaneet puhua kansan tuomiota pelätessään, on nyt pakko ottaa vakavasti.

Suomessa on torjuttu ajatuskin siirtolaisuudesta sen takia, että Suomi asutti karjalaiset sodan jälkeen: Suomi teki silloin velvollisuutensa.

Risto Laakkonen, työministeriön neuvotteleva virkamies, puhuu menneisyyden voittamisesta: "Historiaa, kuten esimerkiksi karjalaisten asuttamista, ei voi enää käyttää alibina."

"Yhtä turha on puhua Suomen karusta ilmastosta tai kielen vaikeudesta. Minä olen tavannut Sri Lankan tamileja Norjan Vuoreijassa ja Vesisaaressa. Eivät he sieltä helposti mihinkään lähde, vaan viihtyvät", Laakkonen sanoo.

Suomessa on vain 20000 ulkomaalaista

Suomi on pysynyt hämmästyttävän kauan liki täysin suomalaisena. Maassa asuu vain noin 20000 jonkin vieraan maan kansalaista. Heistäkin osa on juuriltaan suomalaisia paluumuttajia.

Ulkomaalaisia on vain 0,4 prosenttia koko väestöstä, kun Islannissakin ulkomaalaisia on kaksi prosenttia, Norjassa ja Tanskassa noin kolme.

Laakkonen sanoo, että Suomen teollisuus sai kauan työvoimaa maataloudesta, mutta se ei ole enää mahdollista. Tämä tie on nyt kuljettu loppuun.

"Meillä on aikaisemmin ajateltu, että vain maastamuutto on siirtolaisuutta. Tällä vuosikymmenellä Suomesta tulee kuitenkin myös maahanmuuttomaa. Jotta väestö uusiutuisi, suomalaisten maastamuutto korvautuisi ja kaikki ne tehtävät hoidettaisiin, joihin oma väki ei enää riitä, maahanmuuttoa tarvitaan."

Laakkonen tietää hyvin, mitä suomalaiset ihmettelevät: Miksi haalia tänne ulkomaalaisia, kun omaakin väkeä kulkee työttömänä?

"Ei pidä puhua työvoimapulasta, se on liian väljä käsite. Meitä koettelee todellisuudessa ammattitaitopula. Tiettyjen alojen osaamista ei ole siellä missä sitä tarvitaan, eikä työvoima liiku riittävästi. Hyvä esimerkki on hoito- ja hoivatyö. Meidän täytyy tottua siihen, että työttömyyden rinnalla on myös pulaa osaamisesta, etenkin suurissa keskuksissa."

Siirtolaisuudelle on muitakin perusteluja kuin välttää väestön hupeneminen ja sen myötä Suomea uhkaava kurjistuminen. Siirtolaiset tuovat tullessaan sellaista osaamista, mitä Suomessa ei ole tai sitä on hyvin vähän. Suomalaisten kielitaito on yhä huono, eräiden erikoisalojen ihmisiä on maassa tuskin lainkaan.

Tyypillinen harha on se, että Suomessa jo asuvat ulkomaalaiset ovat pelkästään siivoamassa tai tarjoilemassa. Ulkomaalaisista on kuitenkin noin puolet toimihenkilöitä ja lähes kymmenen prosenttia on yrittäjiä.

Aivovienti heikentää Suomen kilpailukykyä

Siirtolaisuus tulee olemaan Suomen suurin yhteiskunnallinen murros sitten sodan tuhojen korjaamisen tai maaltamuuton. Risto Laakkonen varoittaa silti näkemästä siirtolaisuutta taakkana, vaikka siirtolaisten tulo vaatiikin melkoisia ponnistuksia.

"Tänne muuttava 21-vuotias ulkomaalainen on 700000 markan 'arvoinen', koska hänellä on jo kasvatus- ja peruskoulutus. Sitä ei Suomen enää tarvitse maksaa. Jos tulija on insinööri, summa pitää kertoa kolmella. Siirtolaisuus merkitsee myös valtavaa voimavarojen saamista, kun me olemme yleensä vain menettäneet."

Ulkomailla asuu vähän yli miljoona suomalaista, jos mukaan luetaan myös jälkeläiset, joiden vanhemmat tai toinen vanhemmista on syntynyt Suomessa.

"Jos maa pelkästään luovuttaa kansalaisiaan, se on tuomittu tässä maailmassa miinuspuolelle. Jos se saa ulkomaalaisia, se myös pärjää", Laakkonen sanoo.

Siirtolaisuus ei ole monesta syystä Suomelle enää vapaan kansallisen valinnan kysymys, vaan edessä on pakkotilanne - ja sinänsä luonnollinen kehitysvaihe.

Suomesta on jo lähtenyt ja tulee lähtemään yhä enemmän koulutettuja ihmisiä maailmalle. Liian suuri aivovienti heikentää vakavasti Suomen kilpailukykyä, ellei myös Suomi pysty houkuttelemaan pitkälle koulutettuja ulkomaalaisia.

Suomi ei myöskään menetä kansallista riippumattomuuttaan muuttuessaan siirtolaismaaksi. Laakkonen sanoo, että Suomen riippumattomuus on jo kauan ollut myytti. Suomea sitoo Eurooppaan ja muuhun maailman tiheä sopimusten ja sitoumusten verkosto. Suomi on YK:n ja Eftan jäsen, se kuuluu tullisopimusjärjestö Gattiin, se on allekirjoittanut YK:n pakolaissopimuksen.

Nyt Suomi on "menossa" Eurooppaan. Siitä riippumatta syntyykö Euroopan talousalue ETA vai tuleeko Suomesta Euroopan yhteisön EY:n jäsen, Suomen on sopeuduttava myös työvoiman, perheenjäsenten, opiskelijoiden ja harjoittelijoiden vapaampaan liikkumiseen. Kansallinen pelivara on todellisuudessa rajallinen.

Mistä Suomi saa siirtolaisensa?

Vaikka Euroopan murros on suuri eikä kehityksen suunta ole täysin selvillä, ei ole vaikea arvata, mistä siirtolaiset Suomeen tulevat.

Me tulemme saamaan siirtolaisia Karjalasta, Inkeristä, Virosta, luultavasti myös Suur-Leningradin alueelta ja Puolasta. Osa heistä ei kuitenkaan asetu Suomeen pysyvästi, kuten eivät tehneet kaikki Ruotsiin muuttaneet suomalaisetkaan.

Muiden Pohjoismaiden kansalaisia Suomi ei juuri kiinnosta, ja Manner-Euroopasta tulevat ovat arvattavasti lähinnä monikansallisten yritysten työntekijöitä ja avainhenkilöitä perheineen.

Laakkonen sanoo, että Suomi palaa - onnekseen - vuosisadan vaihteen tilanteeseen, aikaan, jolloin maa oli paljon kansainvälisempi kuin nyt. Silloin tänne tuli sekä ihmisiä että investointeja.

"Suomalaiset eivät huomaa, miten paljon tässä maassa on vieraita jalanjälkiä. Panimo- ja juustomestarit tulivat Saksasta, Fazer ei ollut suomalainen, englantilainen Crichton toi Suomeen taidon rakentaa metallirunkoisia laivoja. Suomalaisilla ei ollut omasta takaa juuri muuta kuin munalukko ja sekin oli jo keksitty muualla."

Kun maahanmuutto nyt taas alkaa, Suomella on monta mahdollisuutta hoitaa asiansa huonosti. Suurin virhe olisi se, ettei maassa kyetä päättämään siirtolaispolitiikasta.

Nyt on jo kova kiire, sillä Suomella ei ole selvää siirtolaispolitiikkaa. Vasta noin pari vuotta sitten keskeiset poliitikot, ammattiyhdistysjohtajat ja vuorineuvokset heräsivät huomaamaan, mihin suuntaan suomalainen yhteiskunta on muuttumassa.

Laakkonen, joka hoiti lähes koko 1970-luvun työvoima-asioita Suomen suurlähetystössä Tukholmassa, kertoo Ruotsin toimineen aikanaan tehokkaasti ja viisaasti.

"Kaikki puolueet hyväksyivät yksimielisesti kansallisen siirtolaispolitiikan periaatteet. Elinkeinoelämä, ammattiyhdistysliike ja monet muut organisaatiot tekivät tehokasta valistustyötä. Ruotsalaisille pystyttiin vakuuttamaan, että maahanmuuttajat ovat kansallinen rikkaus, jota ilman Ruotsi ei enää pärjää. Jos näin ei olisi tehty, Ruotsissa olisi nähty vaikka millaisia rettelöitä. Ulkomaalaisten määrä, kielten ja kulttuurien kirjo on todella suuri, sillä Ruotsin koko väestöstä kuusi prosenttia on jonkin ulkomaan kansalaisia."

Laakkosen mielestä Suomessa on toimittava Ruotsin tapaan. Vaikka monet suomalaiset eivät halua mistään hinnasta ulkomaalaisia, he todennäköisesti ymmärtävät maahanmuuton välttämättämyyden, jos heille kerrotaan muut vaihtoehdot: sairaanhoidon ja vanhustenhuollon taso romahtaa, eläkkeitä leikataan, sosiaaliturva heikkenee, väestö hupenee todennäköisesti yli miljoonalla ihmisellä vuoteen 2050 mennessä.

Jo kahdenkymmenen vuoden kuluttua suuret ikäluokat ovat eläkkeellä. Ilman maahanmuuttoa Suomelle jää yhdentyvässä Euroopassa pelkkä luu käteen. Kilpailukyky on mennyt, kansallisvarallisuus kuluu vanhenevan väestön perustarpeiden hoitamiseen.

Kiireellisin järjestykseen pantava asia on Suomen katastrofaalinen asuntopolitiikka.

"Kun Suomi nyt kansainvälistyy ja työvoima alkaa liikkua, asuntoasiat on pakko viimeinkin hoitaa. Asuntoja on oltava niin suomalaisille kuin maahanmuuttajille. Jos asuntopolitiikka ei toimi, saamme varautua myös rasismiin ja muukalaisvihaan", Laakkonen varoittaa.

Vaikka suomalaiset eivät varmasti hurraa sille, että ulkomaalaisille on järjestettävä myös tulkkipalvelut, sopeuttamiskursseja, lapsille kotikielen opetus, työpaikoilla omakieliset tiedotteet, radioon ja televisioon omia ohjelmia ja vielä suomen kielen opetus ainakin osittaisella palkalla, vaatimukset eivät voi olla kohtuuttomia: nyt on nieltävä omaa lääkettä.

Suomalaiset vaativat ja saivat kaiken tämän, kun yli 400000 suomalaista oli muuttanut Ruotsiin.

Matti Klemola