Helsingin Sanomien artikkelissa Teppo Moisio käsittelee natsisymbolien julkisen esittämisen laillisuutta. Pelkkä symboli ei ole kiihottamista kansanryhmää vastaan, mutta paidan teksti voi olla. Ruotsissa lain tulkinta on tiukempi. Saksassa ja Itävallassa natsismiin viittaavat symbolit ja jopa eleet ovat kiellettyjä.
Helsingin Sanomat:
Natsisymbolien julkinen käyttö on lain harmaata aluetta
28.2.2008
[...]
Voimakkaasti muukalaisvihamielisten symbolien avoin käyttö julkisella paikalla voi olla sopimatonta, mutta laitonta se ei Suomessa ole.
Saksassa ja Itävallassa natsisymbolien käyttö on kielletty sakon tai vankeusrangaistuksen uhalla. Kiellettyihin symboleihin kuuluvat muun muassa hakaristi ja Heil Hitler -tervehdys.
Saksalaiset ovat pariinkin otteeseen koettaneet saada hakaristikiellon koskemaan koko Euroopan unionia, mutta muut maat eivät ole lähteneet samaan kelkkaan. Yleisin syy on symboleita koskevan täyskiellon ristiriitaisuus vahvaksi perusarvoksi koetun sananvapauden kanssa.
Suomessa on myös historiallisia perustelut sille, että hakaristiä ei haluta kieltää. Täällä se on ollut muun muassa ilmavoimien symboli, jolla ei ole tekemistä natsi-Saksan hirmutekojen kanssa.
Suomessa muukalaisvastaisten symbolien käyttö julkisella paikalla on lain harmaata aluetta, toteaa rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio Helsingin yliopistosta.
Laillisuusperiaatteen mukaan natsisymbolien käyttö on sallittua, koska sitä ei ole suoraan kielletty. Symbolien käyttöä voi perustella myös ilmaisunvapaudella.
[...]
Kiihottaminen kansanryhmää vastaan on kielletty Suomen laissa. Tarkalleen ottaen kiellettyä on levittää kansanryhmää panettelevia tai uhkaavia tiedonantoja.
Rasistisiin vaatteisiin lakia on sovellettu kahdesti, valtionsyyttäjä Mika Illman muistelee. Vuonna 1990 torikauppias tuomittiin sakkoihin "Suosi suomalaista, potki pakolaista" -paitojen myynnistä. Vuosituhannen vaihteessa joensuulaiset skinheadit saivat tuomion vastaavassa tapauksessa.
Pelkän natsisymbolin käyttö julkisella paikalla ei kuitenkaan riitä Suomessa "tiedonannon levittämiseksi".
Ruotsissa vastaavan lain tulkinta on laajempi. Illmanin mukaan naapurimaassa vilkkaalla kävelykadulla natsitunnuksiin sonnustautuneita skinheadeja on tuomittu juuri kansanryhmää vastaan kiihottamisesta.
Myös rikokseen yllyttäminen on Suomen laissa kiellettyä. "Mutta riittääkö pelkkä symbolin käyttö?" professori Nuotio pohtii ja tulee siihen tulokseen, ettei riitä.
[...]
Yksinäinen teinityttö Hitler-hihamerkissä ei välttämättä ole järjestyslain tarkoittama häiriötä aiheuttava uhka, mutta hakaristilippua pakolaiskeskuksen ulkopuolella heiluttava miesjoukko voisi sitä olla.
Kimmo Nuotio toteaa, että lain lisäksi oikeuskäytäntö vaikuttaa siihen, mikä käytännössä on tuomittavaa ja mikä ei.
Hän ei kuitenkaan lähtisi venyttämään nykyisten lakien tulkintaa, etenkään kun toisella puolella vaa'assa on sananvapauden rajoittaminen.
"Moniarvoisessa yhteiskunnassa rikosoikeudella ei voida lähteä torjumaan kaikkia epämiellyttäviä ilmiöitä", Nuotio muistuttaa.
torstai 28. helmikuuta 2008
keskiviikko 27. helmikuuta 2008
HS: Rasistinen känniuho provosoi Asema-aukiolla
Helsingin Sanomat/Teppo Moisio: Rasistinen känniuho provosoi Asema-aukiolla 27.2.2008
Tuula Joroinen (toim.): Maahanmuuttajien vapaa-aika ja kulttuuripalvelut pääkaupunkiseudulla (2009, pdf)
"Neekeri! Rättipää!" lapsenkasvoinen, polkkatukkainen poika huutaa nuorisojoukon keskeltä, kun ohi kävelee yksinäinen tummaihoinen mies.
On lauantai-ilta, ja 16-vuotias Jake on Asema-aukiolla samalla asialla kuin perjantainakin - haastamassa riitaa.
Pitkästä tukastaan huolimatta Jake on pilottitakkiin ja maihinnousukenkiin sonnustautunut skinhead, skini. Perjantaina hän oli panemassa alulle tappelua, josta myös HS kertoi lauantaina. Pikku-uutisen otsikko "50 gootti- ja maahanmuuttajateiniä tappeli" on huomattu tässäkin porukassa.
"Me ollaan metallisteja, ei tasan tarkkaan mitään gootteja", samaan seurueeseen kuuluva, mustaan nahkatakkiin pukeutunut 15-vuotias tyttö tarkentaa. Toimittajat ja poliisi ovat taas töpänneet ja sekoittaneet kaksi mustaa asua suosivaa alakulttuuria.
Tuula Joroinen (toim.): Maahanmuuttajien vapaa-aika ja kulttuuripalvelut pääkaupunkiseudulla (2009, pdf)
"Neekeri! Rättipää!" lapsenkasvoinen, polkkatukkainen poika huutaa nuorisojoukon keskeltä, kun ohi kävelee yksinäinen tummaihoinen mies.
On lauantai-ilta, ja 16-vuotias Jake on Asema-aukiolla samalla asialla kuin perjantainakin - haastamassa riitaa.
Pitkästä tukastaan huolimatta Jake on pilottitakkiin ja maihinnousukenkiin sonnustautunut skinhead, skini. Perjantaina hän oli panemassa alulle tappelua, josta myös HS kertoi lauantaina. Pikku-uutisen otsikko "50 gootti- ja maahanmuuttajateiniä tappeli" on huomattu tässäkin porukassa.
"Me ollaan metallisteja, ei tasan tarkkaan mitään gootteja", samaan seurueeseen kuuluva, mustaan nahkatakkiin pukeutunut 15-vuotias tyttö tarkentaa. Toimittajat ja poliisi ovat taas töpänneet ja sekoittaneet kaksi mustaa asua suosivaa alakulttuuria.
lauantai 23. helmikuuta 2008
HS: Brax valmistelee naisrauhalakia
Helsingin Sanomat kertoo, että oikeusministeri Tuija Braxin mukaan oikeusministeriössä on valmisteilla naisrauhalaki. Sen tarkoituksena on saada tutkintaan jokainen lähisuhdeväkivaltatapaus, josta tehdään ilmoitus poliisille. Lievä väkivalta lähisuhteessa ei olisi asianomistajarikos toisin kuin muissa lievissä pahoinpitelyissä.
Helsingin Sanomat: uutinen
23.2.2008 20:51
...
"Kun uhri kääntyy poliisin puoleen, asia tutkitaan aina, eikä painosteta uhria että haluatko varmasti, että tämä tutkitaan", Brax kuvaili vihreiden valtuuskunnalle.
Väkivallan jatkuvuus olisi peruste rangaistuksen koventamiselle.
Braxin mukaan Euroopan Neuvoston tutkimuksessa lähisuhdeväkivallasta uhrit olivat kokeneet väkivaltaa keskimäärin 30 kertaa. Myös Ruotsissa on laissa naisrauhapykälä, jossa väkivallan jatkuvuus, sarjamaisuus, otetaan huomioon.
Helsingin Sanomat: uutinen
23.2.2008 20:51
...
"Kun uhri kääntyy poliisin puoleen, asia tutkitaan aina, eikä painosteta uhria että haluatko varmasti, että tämä tutkitaan", Brax kuvaili vihreiden valtuuskunnalle.
Väkivallan jatkuvuus olisi peruste rangaistuksen koventamiselle.
Braxin mukaan Euroopan Neuvoston tutkimuksessa lähisuhdeväkivallasta uhrit olivat kokeneet väkivaltaa keskimäärin 30 kertaa. Myös Ruotsissa on laissa naisrauhapykälä, jossa väkivallan jatkuvuus, sarjamaisuus, otetaan huomioon.
torstai 21. helmikuuta 2008
HS: Maahanmuuttajien koulutustaso matalampi ja työttömyys korkeampi kuin OECD-maissa keskimäärin
Helsingin Sanomat: Immigrants’ level of education lower and unemployment higher than OECD average 21.2.2008
To attract well-educated immigrants and to provide them with work has proved a big challenge to Finland, a new Organisation for Economic Co-operation and Development publication reveals.
An extensive OECD study published on Wednesday indicates that the level of education of immigrants in Finland is lower and their rate of unemployment higher than the OECD average. The report is based on statistics compiled around the year 2000.
To attract well-educated immigrants and to provide them with work has proved a big challenge to Finland, a new Organisation for Economic Co-operation and Development publication reveals.
An extensive OECD study published on Wednesday indicates that the level of education of immigrants in Finland is lower and their rate of unemployment higher than the OECD average. The report is based on statistics compiled around the year 2000.
lauantai 16. helmikuuta 2008
HS: Islamilaisen puolueen kieltämiselle ei laillisia perusteita
Helsingin Sanomat kertoo, ettei puoluerekisteriin pyrkivän Suomen islamilaisen puolueen toimintaa voida lain mukaan kieltää, vaikka puolue on kertonut muun muassa kannattavansa kuolemantuomiota aviorikoksista ja haluavansa Suomeen sharia-lain.
Maahanmuuttoministeri Astrid Thors on arvostellut nykyistä lainsäädäntöä. Oikeusministeri Tuija Braxin mukaan yhdistyslain muutostyön jälkeen voidaan mahdollisesti puuttua sellaisten järjestöjen puolueeksi rekisteröitymiseen, jotka eivät hyväksy kansanvallan periaatteita.
Helsingin Sanomat: uutinen
16.2.2008 21:28
...
Yhdistys- ja puoluelakien mukaan puolueen perustamista ei voi estää, vaikka se ajaisi nykyisen lainsäädännön rajuja muutoksia. Esimerkiksi Eurooppa- ja maahanmuuttoministeri Astrid Thors (r) on arvostellut nykyistä lainsäädäntöä.
"Yhdistymisvapaus on keskeinen oikeus, joka on taattu myös perustuslaissa. Yhdistyslaki ja puoluelaki asettavat rajoituksia puolueen toiminnalle, mutta lakeja täytyy tulkita äärimmäisen väljästi. Kaikkea muuta pitää suvaita paitsi suvaitsemattomuutta", sanoo oikeusministeriön julkisoikeusyksikön johtaja Sami Manninen.
Oikeusministeri Tuija Brax (vihr) ei halua ottaa kantaa Suomen islamilaisen puolueen perustamiseen, koska asiaa käsitellään virkamiestasolla. Hänen mielestään tilanne vaatii kuitenkin seuraamista.
"Jos jonkun yhdistyksen tavoitteena on heikentää naisten asemaa yhteiskunnassa esimerkiksi edistämällä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, on asiaan puututtava. Yhdistyksen tarkoitus ei saa olla lain vastainen, esimerkiksi kenenkään kuolemaa tai tappamista ei saa edistää", Brax sanoo.
Oikeusministeriössä valmistellaan yhdistyslain muutosta. Braxin mukaan ei ole täysin poissuljettu, että samassa yhteydessä lakia tarkastellaan myös siltä pohjalta, mahdollistaako nykyinen lainsäädäntö sellaisten yhdistysten toiminnan, jotka eivät hyväksy kansanvallan periaatteita.
...
"Sitä, mikä on hyvien tapojen vastaista, on vaikea määritellä. Arvot muuttuvat aikojen kuluessa. Nykyoloissa voisin kuvitella, että esimerkiksi pedofilian laillistamista ajavan puolueen toiminta estettäisiin", sanoo patentti- ja rekisterihallituksen (PRH) yhdistysrekisterijohtaja Kari-Pekka Helminen.
...
1990-luvulla Suomessa kiellettiin kannabiksen laillistamista ajava järjestö. Päätös pysyi lainvoimaisena korkeinta hallinto-oikeutta myöten.
"Yhdistyslain tulkinnasta tällaisissa tapauksissa on vasta yksi esimerkki, joten ei voi sanoa, että on olemassa vielä selkeä linjaus. Se on vasta muodostumassa", oikeusministeri Brax sanoo.
Maahanmuuttoministeri Astrid Thors on arvostellut nykyistä lainsäädäntöä. Oikeusministeri Tuija Braxin mukaan yhdistyslain muutostyön jälkeen voidaan mahdollisesti puuttua sellaisten järjestöjen puolueeksi rekisteröitymiseen, jotka eivät hyväksy kansanvallan periaatteita.
Helsingin Sanomat: uutinen
16.2.2008 21:28
...
Yhdistys- ja puoluelakien mukaan puolueen perustamista ei voi estää, vaikka se ajaisi nykyisen lainsäädännön rajuja muutoksia. Esimerkiksi Eurooppa- ja maahanmuuttoministeri Astrid Thors (r) on arvostellut nykyistä lainsäädäntöä.
"Yhdistymisvapaus on keskeinen oikeus, joka on taattu myös perustuslaissa. Yhdistyslaki ja puoluelaki asettavat rajoituksia puolueen toiminnalle, mutta lakeja täytyy tulkita äärimmäisen väljästi. Kaikkea muuta pitää suvaita paitsi suvaitsemattomuutta", sanoo oikeusministeriön julkisoikeusyksikön johtaja Sami Manninen.
Oikeusministeri Tuija Brax (vihr) ei halua ottaa kantaa Suomen islamilaisen puolueen perustamiseen, koska asiaa käsitellään virkamiestasolla. Hänen mielestään tilanne vaatii kuitenkin seuraamista.
"Jos jonkun yhdistyksen tavoitteena on heikentää naisten asemaa yhteiskunnassa esimerkiksi edistämällä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, on asiaan puututtava. Yhdistyksen tarkoitus ei saa olla lain vastainen, esimerkiksi kenenkään kuolemaa tai tappamista ei saa edistää", Brax sanoo.
Oikeusministeriössä valmistellaan yhdistyslain muutosta. Braxin mukaan ei ole täysin poissuljettu, että samassa yhteydessä lakia tarkastellaan myös siltä pohjalta, mahdollistaako nykyinen lainsäädäntö sellaisten yhdistysten toiminnan, jotka eivät hyväksy kansanvallan periaatteita.
...
"Sitä, mikä on hyvien tapojen vastaista, on vaikea määritellä. Arvot muuttuvat aikojen kuluessa. Nykyoloissa voisin kuvitella, että esimerkiksi pedofilian laillistamista ajavan puolueen toiminta estettäisiin", sanoo patentti- ja rekisterihallituksen (PRH) yhdistysrekisterijohtaja Kari-Pekka Helminen.
...
1990-luvulla Suomessa kiellettiin kannabiksen laillistamista ajava järjestö. Päätös pysyi lainvoimaisena korkeinta hallinto-oikeutta myöten.
"Yhdistyslain tulkinnasta tällaisissa tapauksissa on vasta yksi esimerkki, joten ei voi sanoa, että on olemassa vielä selkeä linjaus. Se on vasta muodostumassa", oikeusministeri Brax sanoo.
sunnuntai 10. helmikuuta 2008
HS: Uusia tuulia ulkomaalaispolitiikassa
Helsingin Sanomat, pääkirjoitus: Uusia tuulia ulkomaalaispolitiikassa 10.2.2008
Ulkomaalaispolitiikassa tapahtui viime vuonna selvä suunnanmuutos niin Suomessa kuin EU:ssakin. Vielä pari vuotta sitten pääpaino oli laittoman maahanmuuton torjunnassa, mutta nyt keskitytään työperäisen maahanmuuton edistämiseen. Se näkyy Suomessa muun muassa siinä, että kielteisen turvapaikkapäätöksen saanut voi hakea työntekijän oleskelulupaa ilman että hänen on poistuttava sitä ennen maasta.
Ulkomaalaispolitiikassa tapahtui viime vuonna selvä suunnanmuutos niin Suomessa kuin EU:ssakin. Vielä pari vuotta sitten pääpaino oli laittoman maahanmuuton torjunnassa, mutta nyt keskitytään työperäisen maahanmuuton edistämiseen. Se näkyy Suomessa muun muassa siinä, että kielteisen turvapaikkapäätöksen saanut voi hakea työntekijän oleskelulupaa ilman että hänen on poistuttava sitä ennen maasta.
torstai 7. helmikuuta 2008
Paavo Väyrynen: Työperäistä maahanmuuttoa on toteutettava harkiten
Kauppapolitiikka-lehdessä ulkomaankauppaministeri Paavo Väyrynen varoittaa maahanmuuton kauaskantoisista vaikutuksista. Työperäisestä maahanmuutosta on tullut taikasana, jonka luullaan ratkaisevan tulevaisuuden ongelmat. Todellisuudesssa maahanmuutto lisää työvoiman tarvetta, koska tulijat tarvitsevat uusia asuntoja ja palveluja.
Muiden Euroopan maiden kokemien ongelmien perusteella työvoimapulaan on syytä vaikuttaa mieluummin muilla keinoilla kuten perhepolitiikalla, pyrkimällä syntyvyyden lisäämiseen. Tarvitaan myös ammatillisen koulutuksen vetovoiman huomattavaa kasvua.
Kauppapolitiikka-lehti:
Paavo Väyrynen: Työperäistä maahanmuuttoa on toteutettava harkiten
7.2.2008
Matti Vanhasen II hallituksen ohjelmassa on maininta: ”Työperusteista maahanmuuttoa edistetään ottaen huomioon Suomen ja EU:n väestökehitys ja siitä aiheutuva työvoimatarve. Toteutetaan maahanmuuttopoliittisen ohjelman toimenpidekirjaukset ja valmistellaan työperäisen maahanmuuton toimenpideohjelma.” Työperäisen maahanmuuton edistämisen tavoite on yhteydessä hallitusohjelman kunnianhimoisiin talous- ja työllisyystavoitteisiin.
Pitkään jatkuneen taloudellisen noususuhdanteen oloissa myös elinkeinoelämä on pyrkinyt vauhdittamaan työperäistä maahanmuuttoa. Sitä on ajateltu tarvittavan ennen muuta huippuosaajien saamiseksi muun muassa ICT-sektorille. Toisaalta työvoimaa pyritään nyt rekrytoimaan myös suorittavaan työhön muun muassa metalli- ja rakennusteollisuudessa. Kärjessä näyttävät kuitenkin olevan sosiaali- ja terveydenhuollon tarpeisiin työvoimaa rekrytoivat yritykset.
Maahanmuutto on kauaskantoinen asia, jolla on laajat taloudelliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset jopa sukupolvien päähän. Siksi on tarkkaan harkittava millaiseen ja kuinka laajaan maahanmuuttoon me pyrimme. Meidän on myös syytä perehtyä niihin kokemuksiin, joita jotkut Euroopan maat ovat jo vuosikymmeniä sitten aloitetusta työperäisestä maahanmuutosta saaneet.
Laajamittaiseen työperäiseen maahanmuuttoon liittyy joka tapauksessa melkoisia ongelmia. Siksi meidän tulee pyrkiä käyttämään ensi sijassa muita keinoja työvoimatarpeiden tyydyttämiseksi.
Työperäisen maahanmuuton tarvetta on perusteltu ennusteilla, jotka ulottuvat vuoteen 2030 ja jopa tätä kauemmaksi. Näin pitkällä aikajänteellä pystymme vastaamaan haasteisiimme myös perhepolitiikalla, pyrkimällä syntyvyyden lisäämiseen.
Työuria on pidennettävä molemmista päistä. Nuoret tulisi saada ilman ”välivuosia” opintojen pariin ja työelämään. Yleisen terveydentilan kohentuessa eläkkeelle siirtymistä on pyrittävä pitkittämään ja eläkeläisten työssäoloa lisäämään.
Ulkomailla asuvia suomalaisia on pyrittävä houkuttelemaan takaisin. Esimerkiksi työvoimapulaa potevan sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia työskentelee runsaasti ulkomailla.
Kun arvioimme työperäisen maahanmuuton tarvetta ja sen tarjoamia mahdollisuuksia, meidän on otettava huomioon sekin, että maahanmuuttokin synnyttää työvoiman tarvetta: tulijoille on rakennettava asunnot ja heille on järjestettävä palvelut. Jos muuttajia tulee useista maista ja kulttuureista, aiheuttaa omakielisten palvelujen järjestäminen suuria vaikeuksia ja kustannuksia, ja niiden tuottamiseen tarvitaan runsaasti työvoimaa. Sekä ammattiyhdistysliikkeen että elinkeinoelämän johdon suunnalta onkin kuulunut kommentteja, ettei työvoimapulaa voida työvoimaa tuomalla poistaa.
Työperäinen maahanmuutto ei ole ainoa tapa hankkia ulkomaista työvoimaa. Jo nyt Suomessa on runsaasti sesonki- ja kausityövoimaa, jonka hankkiminen ja käyttäminen on suhteellisen helppoa ja ennen muuta se on joustavaa. Tätä vaihtoehtoa on tulevaisuudessakin käytettävä.
Laajamittaisen pysyvän maahanmuuton vaihtoehtona on myös se, että yrityksiä rohkaistaan siirtämään mahdollisuuksien mukaan ulkomaille sellaista suorittavaa työtä, jolle ei löydy tekijöitä omasta maastamme. Pullonkaulojen avaajia ja avainhenkilöitä toki tarvitaan monissa sellaisissakin yrityksissä, jotka voivat saada pääosan työvoimastaan omilta työmarkkinoiltamme.
Maahanmuuttopolitiikkaa käsittelevän ministeriryhmän jäsenenä olen toivonut, että sen puitteissa käytäisiin perusteellinen keskustelu siitä, kuinka laajaa ja millaista työperäistä maahanmuuttoa pyrimme aikaansaamaan. Valitettavasti tähän ei ole tarjoutunut vieläkään tilaisuutta.
Meidän on muistettava, että kun maahanmuuttajat kotoutetaan, on suomalainen yhteiskunta vastuussa heidän tarpeistaan myös epäsuotuisampien taloudellisten suhdanteiden aikana. On myös oltava varovainen arvioitaessa eri kulttuureista ja koulutustaustoista tulevien ihmisten mahdollisuuksia sopeutua suomalaiseen työelämään.
Suomalainen ammattiin valmistuva opiskelija on käynyt vähintään yhdeksän vuoden mittaisen, maailman parhaan peruskoulun ja monissa tapauksissa myös lukion. Vankan yleissivistävän koulutuksen lisäksi nuorisomme hankkii yleensä 2–3-vuotisen ammatillisen koulutuksen tai suorittaa jopa neljän vuoden mittaisen ammattikorkeakoulututkinnon. Tällaista koulutustasoa ja sen antamia valmiuksia ei voida saavuttaa pikakursseilla. Myös kielemme oppiminen ja työkulttuuriimme sopeutuminen vaativat aikaa. En väitä, etteikö näissä toimissa voida onnistua, mutta haluan muistuttaa edessä olevista haasteista.
Eniten olen ollut huolissani siitä, että työperustaisesta maahanmuutosta on tullut joillekin uusi taikasana, jonka uskotaan ratkaisevan kaikki ongelmat. Näin ei ole. Tarvitsemme edellä jo mainitsemieni toimien lisäksi myös kotimaisen koulutusjärjestelmämme tehostamista, yritysverotuksen kannustavaa uudistamista, koulutuksen ja työelämän yhteistoiminnan lisäämistä ja ennen kaikkea ammatillisen koulutuksen vetovoiman huomattavaa kasvua.
Kysymys onkin laajemmasta yhteiskunnan arvoperustan muutostarpeesta. On tunnustettava, että kaikki ammatit ovat arvokkaita ja että perheiden, koululaitoksen ja kaikkien yleiseen mielipiteeseen vaikuttavien instituutioiden tulisi tätä näkemystä tukea. Näin tulisi mahdolliseksi myös elinkeinoelämämme tarvitseman kotoperäisen työvoiman merkittävä lisääminen ja taloutemme perustan vahvistuminen.
Paavo Väyrynen
Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri
Muiden Euroopan maiden kokemien ongelmien perusteella työvoimapulaan on syytä vaikuttaa mieluummin muilla keinoilla kuten perhepolitiikalla, pyrkimällä syntyvyyden lisäämiseen. Tarvitaan myös ammatillisen koulutuksen vetovoiman huomattavaa kasvua.
Kauppapolitiikka-lehti:
Paavo Väyrynen: Työperäistä maahanmuuttoa on toteutettava harkiten
7.2.2008
Matti Vanhasen II hallituksen ohjelmassa on maininta: ”Työperusteista maahanmuuttoa edistetään ottaen huomioon Suomen ja EU:n väestökehitys ja siitä aiheutuva työvoimatarve. Toteutetaan maahanmuuttopoliittisen ohjelman toimenpidekirjaukset ja valmistellaan työperäisen maahanmuuton toimenpideohjelma.” Työperäisen maahanmuuton edistämisen tavoite on yhteydessä hallitusohjelman kunnianhimoisiin talous- ja työllisyystavoitteisiin.
Pitkään jatkuneen taloudellisen noususuhdanteen oloissa myös elinkeinoelämä on pyrkinyt vauhdittamaan työperäistä maahanmuuttoa. Sitä on ajateltu tarvittavan ennen muuta huippuosaajien saamiseksi muun muassa ICT-sektorille. Toisaalta työvoimaa pyritään nyt rekrytoimaan myös suorittavaan työhön muun muassa metalli- ja rakennusteollisuudessa. Kärjessä näyttävät kuitenkin olevan sosiaali- ja terveydenhuollon tarpeisiin työvoimaa rekrytoivat yritykset.
Maahanmuutto on kauaskantoinen asia, jolla on laajat taloudelliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset jopa sukupolvien päähän. Siksi on tarkkaan harkittava millaiseen ja kuinka laajaan maahanmuuttoon me pyrimme. Meidän on myös syytä perehtyä niihin kokemuksiin, joita jotkut Euroopan maat ovat jo vuosikymmeniä sitten aloitetusta työperäisestä maahanmuutosta saaneet.
Laajamittaiseen työperäiseen maahanmuuttoon liittyy joka tapauksessa melkoisia ongelmia. Siksi meidän tulee pyrkiä käyttämään ensi sijassa muita keinoja työvoimatarpeiden tyydyttämiseksi.
Työperäisen maahanmuuton tarvetta on perusteltu ennusteilla, jotka ulottuvat vuoteen 2030 ja jopa tätä kauemmaksi. Näin pitkällä aikajänteellä pystymme vastaamaan haasteisiimme myös perhepolitiikalla, pyrkimällä syntyvyyden lisäämiseen.
Työuria on pidennettävä molemmista päistä. Nuoret tulisi saada ilman ”välivuosia” opintojen pariin ja työelämään. Yleisen terveydentilan kohentuessa eläkkeelle siirtymistä on pyrittävä pitkittämään ja eläkeläisten työssäoloa lisäämään.
Ulkomailla asuvia suomalaisia on pyrittävä houkuttelemaan takaisin. Esimerkiksi työvoimapulaa potevan sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia työskentelee runsaasti ulkomailla.
Kun arvioimme työperäisen maahanmuuton tarvetta ja sen tarjoamia mahdollisuuksia, meidän on otettava huomioon sekin, että maahanmuuttokin synnyttää työvoiman tarvetta: tulijoille on rakennettava asunnot ja heille on järjestettävä palvelut. Jos muuttajia tulee useista maista ja kulttuureista, aiheuttaa omakielisten palvelujen järjestäminen suuria vaikeuksia ja kustannuksia, ja niiden tuottamiseen tarvitaan runsaasti työvoimaa. Sekä ammattiyhdistysliikkeen että elinkeinoelämän johdon suunnalta onkin kuulunut kommentteja, ettei työvoimapulaa voida työvoimaa tuomalla poistaa.
Työperäinen maahanmuutto ei ole ainoa tapa hankkia ulkomaista työvoimaa. Jo nyt Suomessa on runsaasti sesonki- ja kausityövoimaa, jonka hankkiminen ja käyttäminen on suhteellisen helppoa ja ennen muuta se on joustavaa. Tätä vaihtoehtoa on tulevaisuudessakin käytettävä.
Laajamittaisen pysyvän maahanmuuton vaihtoehtona on myös se, että yrityksiä rohkaistaan siirtämään mahdollisuuksien mukaan ulkomaille sellaista suorittavaa työtä, jolle ei löydy tekijöitä omasta maastamme. Pullonkaulojen avaajia ja avainhenkilöitä toki tarvitaan monissa sellaisissakin yrityksissä, jotka voivat saada pääosan työvoimastaan omilta työmarkkinoiltamme.
Maahanmuuttopolitiikkaa käsittelevän ministeriryhmän jäsenenä olen toivonut, että sen puitteissa käytäisiin perusteellinen keskustelu siitä, kuinka laajaa ja millaista työperäistä maahanmuuttoa pyrimme aikaansaamaan. Valitettavasti tähän ei ole tarjoutunut vieläkään tilaisuutta.
Meidän on muistettava, että kun maahanmuuttajat kotoutetaan, on suomalainen yhteiskunta vastuussa heidän tarpeistaan myös epäsuotuisampien taloudellisten suhdanteiden aikana. On myös oltava varovainen arvioitaessa eri kulttuureista ja koulutustaustoista tulevien ihmisten mahdollisuuksia sopeutua suomalaiseen työelämään.
Suomalainen ammattiin valmistuva opiskelija on käynyt vähintään yhdeksän vuoden mittaisen, maailman parhaan peruskoulun ja monissa tapauksissa myös lukion. Vankan yleissivistävän koulutuksen lisäksi nuorisomme hankkii yleensä 2–3-vuotisen ammatillisen koulutuksen tai suorittaa jopa neljän vuoden mittaisen ammattikorkeakoulututkinnon. Tällaista koulutustasoa ja sen antamia valmiuksia ei voida saavuttaa pikakursseilla. Myös kielemme oppiminen ja työkulttuuriimme sopeutuminen vaativat aikaa. En väitä, etteikö näissä toimissa voida onnistua, mutta haluan muistuttaa edessä olevista haasteista.
Eniten olen ollut huolissani siitä, että työperustaisesta maahanmuutosta on tullut joillekin uusi taikasana, jonka uskotaan ratkaisevan kaikki ongelmat. Näin ei ole. Tarvitsemme edellä jo mainitsemieni toimien lisäksi myös kotimaisen koulutusjärjestelmämme tehostamista, yritysverotuksen kannustavaa uudistamista, koulutuksen ja työelämän yhteistoiminnan lisäämistä ja ennen kaikkea ammatillisen koulutuksen vetovoiman huomattavaa kasvua.
Kysymys onkin laajemmasta yhteiskunnan arvoperustan muutostarpeesta. On tunnustettava, että kaikki ammatit ovat arvokkaita ja että perheiden, koululaitoksen ja kaikkien yleiseen mielipiteeseen vaikuttavien instituutioiden tulisi tätä näkemystä tukea. Näin tulisi mahdolliseksi myös elinkeinoelämämme tarvitseman kotoperäisen työvoiman merkittävä lisääminen ja taloutemme perustan vahvistuminen.
Paavo Väyrynen
Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri
perjantai 1. helmikuuta 2008
Aamulehti: Siirtolaisuus - Tervetuloa Suomeen
Aamulehti: Siirtolaisuus - Tervetuloa Suomeen 1.2.2008
Maahamme on hankala tulla, ja harva tänne edes aktiivisesti haluaa.Selkeä siirtolaispolitiikka voisi helpottaa hallituksen kaipaamaa työperäistä maahanmuuttoa. Testaa, saisitko tulla töihin Suomeen, jos meillä olisi siirtolaisille Kanadan tai Uuden-Seelannin mallinen pisteytysjärjestelmä.
Nuori, terve, sopivan painoinen, tarpeeksi varakas, koulutettu sopivalle alalle, ehtinyt jo tehdä töitäkin.
Entä jos Suomi ryhtyisi valikoimaan työntekijöitä ulkomailta tarkasti suunnitellun pisteytysjärjestelmän avulla? Jos tänne tahtoisi töihin, pitäisi täyttää tarkat vaatimukset. Muuten meille ei ole asiaa.
Ajatus ei ole kokonaan utopiaa, sillä se on toteutettu maissa, jotka muistuttavat elintasoltaan ja yhteiskunnaltaan Suomea. Ja pidättäkää henkeänne. Varsinkaan ajatus pisteytyksestä ei ole rasismia. Onhan jokaisen maan oikeus ja velvollisuus kutsua kansalaisikseen ne ihmiset, jotka osaavat ja haluavat sitä maata rakentaa.
Mistä siis on kyse?
Suomi tarvitsee lähivuosina työvoimaa melkein alalle kuin alalle, mutta valtio vasta punoo suunnitelmia. Julkinen keskustelu maahanmuuttopolitiikan suuntaviivoista on olematonta. Nykyinen järjestelmä on monimutkainen ja joustamaton, ja työlupien käsittely vie aina kuukausia. Työnantajan näkökulmasta aika on tolkuttoman pitkä.
Australiassa, Uudessa-Seelannissa ja Kanadassa on käytössä siirtolaisten pisteytysjärjestelmä - ja se toimii. Perusajatuksena on, että suurimmat pisteet saa alalta, jolla maassa on suurin työvoimapula.
Vietetäänpä hetki ajatellen, millainen olisi näiden maiden esimerkin ja työministeriön tietojen pohjalta muovailtu suomalainen pisteytysmalli. Se koskisi tosin vain EU:n ulkopuolelta tulevia työntekijöitä, sillä unionin sisällä työvoiman liikkuminen on vapaata.
Ensin raskain kohta: Ylipainoisilla ei Suomeen olisi asiaa, sillä heillä on suuri riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin sekä diabetekseen. Liitoksissaan natiseva terveydenhuoltojärjestelmämme ei tarvitse enää yhtään lisäkuormaa. Tietysti pitäisi olla muutenkin varsin terve, mitäpä me puolikuntoisella työntekijällä tekisimme.
Mallia voisimme ottaa Uudesta-Seelannista, joka pakotti viime vuonna reippaasti ylipainoisen maahanmuuttajakokelaan dieetille. Walesilaismies Richie Trezise koki ikävän yllätyksen pyrkiessään töihin maapallon toiselle puolelle. Huippuasiantuntijalla oli työpaikka valmiina, vedenalaisen kaapeloinnin erikoisasiantuntijana Telecomilla. Mutta sitten karahti: lääkärintarkastuksessa Trezise todettiin liian lihavaksi, kun painoindeksi oli 42.
Mies hyppäsi kuntopyörän selkään ja ryhtyi laihdutuskuurille. Kun kiloja oli karissut tarpeeksi, hän muutti kuin muuttikin Uuteen-Seelantiin.
Pahaksi onneksi miehen vaimolta rasvanpoltto ei sujunut samaan tahtiin. Rowan Trezise ei läpäissyt painorajoitusta vaan joutui jäämään Britanniaan. Aviomies on luvannut palata takaisin kotimaahan, mikäli rouvan laihdutus ei tuota tulosta.
SAK:n lakimies Janne Metsämäki huomauttaa, että ihmisten karsiminen painon perusteella ei sopisi suomalaiseen yhdenvertaisuuden periaatteeseen. Aivan kaikkea ei tietysti ole järkevääkään apinoida suoraan esimerkkimaiden pistejärjestelmistä.
Selvää on, että rikollisia tänne ei haluta. Jos työntekijän ystävissä tai sukulaisissa on henkilöitä, jotka kuuluvat terroristiliikkeisiin tai äärijärjestöihin, hän voisi uhata maamme turvallisuutta, ja silloin rajat eivät aukea.
Työntekijällä pitää olla tarpeeksi rahaa, jotta hän pystyy elättämään itsensä ja perheensä Suomessa ilman paikallisten apua. Taustatiedot tarkastetaan toki jo nyt, ja varallisuutensakin pitää pystyä todistamaan.
Vaikka Kanada, Australia ja Uusi-Seelanti paljossa muistuttavat Suomea, niiden lähtökohdat ulkomaalaisen työvoiman värväämiseen ovat kuitenkin varsin erilaiset. Tulijoita on näihin maihin enemmän kuin maat pystyvät ottamaan, ja pisteytysjärjestelmä toimii lähinnä karsivana järjestelmänä.
Suomessa yksi työperäisen maahanmuuton edistämisen suurimpia ongelmia on se, että maatamme ei pidetä kovin vetovoimaisena. Syrjäinen sijainti, korkea verotus ja hintataso, kehno ilmasto ja outo kieli ovat kaikki painavia syitä suunnata katseensa jonnekin muualle.
Imago-ongelman korjaamiseksi pitäisi tehdä jotain kiireesti, sillä me emme suinkaan ole työvoimapulamme kanssa yksin. Tulevina vuosina osaavasta työvoimasta käydään kilpailua, jossa selkeä lupajärjestelmä voisi olla Suomen valtti.
Eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtaja Arto Satonen (kok) on yllättäen pisteytysmallin lämmin kannattaja. Hän kehittäisi pistejärjestelmän rinnalle vahvan markkinointi- ja rekrytointikoneiston, jonka kohteeksi otettaisiin vain muutama maa.
- Kielikoulutus, tutkintojen hyväksyminen, ammattitaidon testaaminen ja kotoutuminen olisivat kaikki helpompia, jos valittaisiin kaksi tai kolme maata tai aluetta, joista työntekijöitä rekrytoitaisiin. Nyt tilanne on hallitsematon, kun on paljon toimijoita, kuntia, kuntayhtymiä ja seutukuntia, joilla on kaikilla omat hankkeensa, Satonen sanoo.
Jotain Suomen maahanmuuttopoliittisesta keskustelusta kertonee se, että maahanmuuttoasioista vastaavalta ministeriltä Astrid Thorsilta (rkp) ei löydy aikaa pisteytysjärjestelmän kommentointiin.
- Suomessa järjestelmä halutaan pitää sellaisena, että työntekijälle pitää olla tarve ennen kuin hän pääsee maahan. Pistejärjestelmässähän työpaikka ei ole taattu, vaikka saisi hyvätkin pisteet, kommentoi ministerin erityisavustaja Thomas Bergman.
Aika ajoin Suomeen on toivottu työnhakuviisumia, jonka turvin saisi metsästää työpaikkaa muutaman kuukauden ajan. Moista viisumia ei ole valmistelussa, mutta Bergman heittää ajatuksen, että mahdollisesti viisumissa voitaisiin soveltaa pistejärjestelmän perusajatusta.
- Voisi ajatella, että tietyn työkokemuksen ja koulutuksen omaaville ihmisille myönnettäisiin työnhakuviisumi.
Potentiaalisen työntekijän on oltava iältään 20-55 vuotta jo pelkästään sen vuoksi, että suomalaiset ikääntyvät. Kun entistä suurempi osa kansasta on eläkkeellä, nuoria käsiä kaivataan paitsi senioreita hoitamaan, myös tekemään niitä töitä, joita nämä tekivät aiemmin.
Kanada, Australia ja Uusi-Seelanti antavat eniten pisteitä nuorille, koska heille on edessään vielä rutkasti työvuosia. Lisäksi nuoret rasittavat kansantaloutta vähemmän kuin iäkkäämmät ihmiset. Harva olisi silti valmis hylkäämään hakijoita iän perusteella, ja pääasiassa maahanmuuttajat ovatkin yleensä nuorta väkeä.
Asiantuntijat sanovat suoraan, että suomalaiset eivät halua tulevaisuudessa tehdä suorittavaa työtä, jota voi tehdä lyhyellä koulutuksella tai kokonaan ilman koulutusta. Siksi ulkomailta halutaan työntekijöitä, joille nämä matalapalkkaiset työt kelpaavat.
Tutkimusorganisaatio Demos Helsingin tutkija Aleksi Neuvonen ennustaa ongelmia, mikäli Suomessa ei pyritä välttämään etnisiin ryhmiin perustuvien yhteiskuntaluokkien syntymistä.
- On mietittävä sitä, minkälainen kokemus ihmisille tulee uudesta yhteiskunnasta, jos työ ei ole oppimista vaan suorittamista. Ja oletetaanko, että näiden maahanmuuttajien lapset suostuisivat tekemään niitä samoja töitä, siivoojan ja bussikuskin hommia. Jos näitä asioita ei oteta huomioon, ollaan hyvin pian samassa tilanteessa kuin Ranska ja Saksa nyt, Neuvonen sanoo.
Tulijoiden kielivaatimukset vaihtelevat sen mukaan, millaista työtä on tulossa tekemään. Kanadassa, Australiassa ja Uudella-Seelannissa puhutaan englantia, yhtä maailman valtakielistä, joten sitä edellytetään myös siirtolaisilta. Suomessa tilanne on erilainen, sillä vain suomen kielen osaaminen takaa, että pärjää tilanteessa kuin tilanteessa.
Asiakaspalvelussa ja hoitotyössä kohdataan erilaisia ihmisiä koko ajan, joten jonkinlainen suomen taito on välttämätön. Siksi voisimme perustellusti vaatia, että tänne tullessa pitää hallita ainakin kielen alkeet tai on kustannettava itse opiskelunsa täällä.
Ilmaisia kurssejakin Suomesta tosin löytyy, ja osa työnantajista on varmasti valmis maksamaan kieliopinnot, kunhan saa kaipaamiaan työntekijöitä.
Monessa muussa ammatissa tulee toimeen englannilla, kunhan osaa oman alansa erikoissanaston. Teknologiateollisuuden apulaisjohtaja Ari Sipilä huomauttaa, että joillakin aloilla englannin taidon vaatiminenkin on tarpeetonta. Työntekijöille voidaan tarjota työturvallisuuskoulutusta heidän omalla kielellään, ja työpaikalla pystytään viestimään niiden avulla, jotka työporukasta osaavat englantia.
Joillekin aloille pistejärjestelmä on turhan jäykkä. Lääkäriliiton kansainvälinen asiantuntija Jukka Siukosaari arvioi, että pisteytyksen ulkopuolelle jää sekä myönteisiä että kielteisiä asioita, jotka lääkärin ammatissa on syytä huomioida.
- Lääkäreilläkin kielivaatimukset voivat olla hyvin erilaisia. Esimerkiksi radiologeilla ja anestesiologeilla kielitaidon ei tarvitse olla samalla tasolla kuin terveyskeskuslääkäreillä ja muilla, jotka ovat jatkuvasti suoraan tekemisissä potilaiden kanssa.
Lääkäriliitto ei hyväksy lääkäreiden rekrytointia maista, joiden bruttokansantuote on pienempi kuin Suomella.
Kovimpaan pisteluokkaan meillä kuuluisivat ainakin sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset, sairaanhoitajat, lähihoitajat ja lääkärit. Pelkästään kunta-alan työntekijöistä 55 prosenttia jää eläkkeelle vuoteen 2025 mennessä. Suurin pula kunnissa tulee terveydenhuollon henkilöstöstä.
Palvelualalla on myös puutetta työvoimasta: tarjoilijoiden ja myyjien paikkoja on jo nykyään auki melkoinen liuta. Metalliteollisuus ja rakennustyömaat ovat kärsineet henkilöstöpulasta pitkään, eikä helpotusta tilanteelle näy. Rekrytointiongelmat hidastavat töiden valmistumista ja heikentävät yritysten kilpailukykyä.
Yliopistot tarvitsevat kovan luokan tutkijoita ja opettajia, teknologiateollisuus peräänkuuluttaa huippuasiantuntijoita varsinkin elektroniikkateollisuuden tarpeisiin.
On vaikea ennustaa, mille aloille työvoimapula lopulta kohdistuu. Koulutusta yritetään suunnata, mutta nuorista itsestään riippuu, minkä alan he valitsevat. Työmarkkinoiden ulkopuolella olevat pyritään työllistämään, ja suhdanteet vaikuttavat aina työvoiman tarpeeseen.
Työministeriö on laskenut, että vuoteen 2020 mennessä Suomen työmarkkinoille avautuu miljoona työpaikkaa, eikä väestön ikääntyessä kaikkia pystytä täyttämään suomalaisella työvoimalla. Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n mukaan 12 vuoden päästä työvoimaan kuuluu peräti 200 000 henkeä vähemmän kuin nyt.
Pisteytysjärjestelmän pitäisi siis olla tehokas ja reagoida nopeasti työvoiman tarpeen muuttumiseen. Listaa työpaikoista, joille työntekijöitä kaivataan, pitäisi päivittää jatkuvasti, ja hakemusten käsittelyn pitäisi sujua kuukaudessa tai parissa. Tässä Suomen pitäisi onnistua esikuvamaita paremmin, sillä vaikkapa Kanadan hakuprosessi voi venyä jopa kaksivuotiseksi. Paperien jättäminen maksaa lähes 700 euroa.
Lisäpisteitä tarjoiltaisiin niille siirtolaisviisumin hakijoille, joilla on tavallista paremmat edellytykset sopeutua Suomeen. Eduksi katsottaisiin opiskelu ja aiempi työskentely Suomessa. Pinnoja saisi myös perusvaatimuksia paremmasta kielitaidosta ja pitkästä työkokemuksesta.
Jos siirtolaiseksi pääsisi, saisi toki ottaa mukaan ydinperheensä eli puolison ja alaikäiset lapset.
Ihan aluksi Suomen pitäisi ryhtyä uskomaan omaan vetovoimaisuuteensa tai ainakin tekemään jotain sen kohentamiseksi. Pisteytysmalli tyrmätään useimmin sillä perusteella, että tänne Euroopan reunalle ei ole tulijoita jonoksi asti.
Totta on, että Kanadalla on kymmeniä markkinointipisteitä ympäri maailmaa, mutta toisaalta se tarvitsee työntekijöitäkin paljon enemmän kuin Suomi.
- Suomi tarvitsee ennen kaikkea mallin, joka houkuttelisi työntekijöitä tänne. Pisteyttäminen olisi enemmänkin kynnys työntekijän ja työnantajan välillä, uskoo EU-asiain päällikkö Erja Horttanainen Kuntaliitosta.
Myöskään EK ja SAK eivät lämpene pistemallille, pitkälti samoin perustein.
Tutkija Neuvonen sen sijaan pitää pistejärjestelmää markkinointikikkana sekä suomalaisille että mahdollisille tulijoille.
- Pistejärjestelmä voisi toimia sisäänheittäjänä. Se viestittäisi, että tiettyjen alojen osaajat ovat tervetulleita ja heille on töitä. Oman maan kansalaisille järjestelmä vakuuttaisi, että työntekijät eivät vie suomalaisten työpaikkoja vaan tulevat niille aloille, joilla on tarvetta.
Mikäli työntekijöiden halutaan jäävän tänne pysyvästi, pitäisi valtion tarjota tehokkaita kotouttamistoimia. Työpaikka auttaa tietysti kotoutumisen alkuun, mutta vieraassa yhteiskunnassa on paljon opeteltavaa ennen kuin voi tuntea todella viihtyvänsä.
- Pitkällä tähtäyksellä ei ole autuaaksi tekevä asia, jos vaaditaan tiettyä ammattiosaamista. Osaamistarve vaihtuu kovaa tahtia, ja entistä enemmän ihmisiltä vaaditaan laaja-alaista osaamista. Yhden kapean sektorin hallitseminen ei riitä, Neuvonen toteaa.
Edellinen hallitus teki maahanmuuttopoliittisen ohjelman, jonka toteuttaminen jämähti alkumetreille. Nykyinen hallitus kirjasi hallitusohjelmaansa tavoitteen edistää työperäistä maahanmuuttoa, mutta toistaiseksi ministeriöiden työnjaon uudistaminen ja uuden työ- ja elinkeinoministeriön käynnistely ovat ilmeisesti vieneet kaikki voimat.
Sekä työ- ja elinkeinoministeriössä että maahanmuuttoasioista vastaavassa sisäministeriössä on monenlaista työryhmää ja ohjelmaa, joiden tavoitteena on maahanmuuttopolitiikan uudistaminen.
Ehkä pitäisi pikemminkin sanoa maahanmuuttopolitiikan luominen, sillä tähän mennessä poliittiiset linjaukset ovat puuttuneet ja maahanmuuttovirasto (entinen ulkomaalaisvirasto) on tulkinnut säädöksiä käytännössä oman mielensä mukaan.
Työ- ja elinkeinoministeriön erikoissuunnittelija Kai Torvi on laskenut, että mikäli työperäistä maahanmuuttoa edistetään aktiivisesti, on mahdollista, että vuoteen 2020 mennessä työvoima lisääntyisi 15 000 ulkomaalaisella työntekijällä.
Laskelma perustuu nykytilanteeseen, jossa vain pieni osa maahan muuttaneista ulkomaalaisista on työllisiä. On arveltu, että jos siirtolaisia tulisi nykyistä enemmän, helpottuisi myös niiden työnsaanti, jotka jo asuvat täällä.
Siitä voidaan olla monta mieltä, soveltuisiko siirtolaisten pisteytysjärjestelmä Suomen oloihin ollenkaan. Työvoiman tarve on kuitenkin kiistaton, ja olisi jo korkea aika käynnistää keskustelu siitä, millä tavoin ja millä perustein työntekijöitä haetaan ja halutaan.
Maahamme on hankala tulla, ja harva tänne edes aktiivisesti haluaa.Selkeä siirtolaispolitiikka voisi helpottaa hallituksen kaipaamaa työperäistä maahanmuuttoa. Testaa, saisitko tulla töihin Suomeen, jos meillä olisi siirtolaisille Kanadan tai Uuden-Seelannin mallinen pisteytysjärjestelmä.
Nuori, terve, sopivan painoinen, tarpeeksi varakas, koulutettu sopivalle alalle, ehtinyt jo tehdä töitäkin.
Entä jos Suomi ryhtyisi valikoimaan työntekijöitä ulkomailta tarkasti suunnitellun pisteytysjärjestelmän avulla? Jos tänne tahtoisi töihin, pitäisi täyttää tarkat vaatimukset. Muuten meille ei ole asiaa.
Ajatus ei ole kokonaan utopiaa, sillä se on toteutettu maissa, jotka muistuttavat elintasoltaan ja yhteiskunnaltaan Suomea. Ja pidättäkää henkeänne. Varsinkaan ajatus pisteytyksestä ei ole rasismia. Onhan jokaisen maan oikeus ja velvollisuus kutsua kansalaisikseen ne ihmiset, jotka osaavat ja haluavat sitä maata rakentaa.
Mistä siis on kyse?
Suomi tarvitsee lähivuosina työvoimaa melkein alalle kuin alalle, mutta valtio vasta punoo suunnitelmia. Julkinen keskustelu maahanmuuttopolitiikan suuntaviivoista on olematonta. Nykyinen järjestelmä on monimutkainen ja joustamaton, ja työlupien käsittely vie aina kuukausia. Työnantajan näkökulmasta aika on tolkuttoman pitkä.
Australiassa, Uudessa-Seelannissa ja Kanadassa on käytössä siirtolaisten pisteytysjärjestelmä - ja se toimii. Perusajatuksena on, että suurimmat pisteet saa alalta, jolla maassa on suurin työvoimapula.
Vietetäänpä hetki ajatellen, millainen olisi näiden maiden esimerkin ja työministeriön tietojen pohjalta muovailtu suomalainen pisteytysmalli. Se koskisi tosin vain EU:n ulkopuolelta tulevia työntekijöitä, sillä unionin sisällä työvoiman liikkuminen on vapaata.
Ensin raskain kohta: Ylipainoisilla ei Suomeen olisi asiaa, sillä heillä on suuri riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin sekä diabetekseen. Liitoksissaan natiseva terveydenhuoltojärjestelmämme ei tarvitse enää yhtään lisäkuormaa. Tietysti pitäisi olla muutenkin varsin terve, mitäpä me puolikuntoisella työntekijällä tekisimme.
Mallia voisimme ottaa Uudesta-Seelannista, joka pakotti viime vuonna reippaasti ylipainoisen maahanmuuttajakokelaan dieetille. Walesilaismies Richie Trezise koki ikävän yllätyksen pyrkiessään töihin maapallon toiselle puolelle. Huippuasiantuntijalla oli työpaikka valmiina, vedenalaisen kaapeloinnin erikoisasiantuntijana Telecomilla. Mutta sitten karahti: lääkärintarkastuksessa Trezise todettiin liian lihavaksi, kun painoindeksi oli 42.
Mies hyppäsi kuntopyörän selkään ja ryhtyi laihdutuskuurille. Kun kiloja oli karissut tarpeeksi, hän muutti kuin muuttikin Uuteen-Seelantiin.
Pahaksi onneksi miehen vaimolta rasvanpoltto ei sujunut samaan tahtiin. Rowan Trezise ei läpäissyt painorajoitusta vaan joutui jäämään Britanniaan. Aviomies on luvannut palata takaisin kotimaahan, mikäli rouvan laihdutus ei tuota tulosta.
SAK:n lakimies Janne Metsämäki huomauttaa, että ihmisten karsiminen painon perusteella ei sopisi suomalaiseen yhdenvertaisuuden periaatteeseen. Aivan kaikkea ei tietysti ole järkevääkään apinoida suoraan esimerkkimaiden pistejärjestelmistä.
Selvää on, että rikollisia tänne ei haluta. Jos työntekijän ystävissä tai sukulaisissa on henkilöitä, jotka kuuluvat terroristiliikkeisiin tai äärijärjestöihin, hän voisi uhata maamme turvallisuutta, ja silloin rajat eivät aukea.
Työntekijällä pitää olla tarpeeksi rahaa, jotta hän pystyy elättämään itsensä ja perheensä Suomessa ilman paikallisten apua. Taustatiedot tarkastetaan toki jo nyt, ja varallisuutensakin pitää pystyä todistamaan.
Vaikka Kanada, Australia ja Uusi-Seelanti paljossa muistuttavat Suomea, niiden lähtökohdat ulkomaalaisen työvoiman värväämiseen ovat kuitenkin varsin erilaiset. Tulijoita on näihin maihin enemmän kuin maat pystyvät ottamaan, ja pisteytysjärjestelmä toimii lähinnä karsivana järjestelmänä.
Suomessa yksi työperäisen maahanmuuton edistämisen suurimpia ongelmia on se, että maatamme ei pidetä kovin vetovoimaisena. Syrjäinen sijainti, korkea verotus ja hintataso, kehno ilmasto ja outo kieli ovat kaikki painavia syitä suunnata katseensa jonnekin muualle.
Imago-ongelman korjaamiseksi pitäisi tehdä jotain kiireesti, sillä me emme suinkaan ole työvoimapulamme kanssa yksin. Tulevina vuosina osaavasta työvoimasta käydään kilpailua, jossa selkeä lupajärjestelmä voisi olla Suomen valtti.
Eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtaja Arto Satonen (kok) on yllättäen pisteytysmallin lämmin kannattaja. Hän kehittäisi pistejärjestelmän rinnalle vahvan markkinointi- ja rekrytointikoneiston, jonka kohteeksi otettaisiin vain muutama maa.
- Kielikoulutus, tutkintojen hyväksyminen, ammattitaidon testaaminen ja kotoutuminen olisivat kaikki helpompia, jos valittaisiin kaksi tai kolme maata tai aluetta, joista työntekijöitä rekrytoitaisiin. Nyt tilanne on hallitsematon, kun on paljon toimijoita, kuntia, kuntayhtymiä ja seutukuntia, joilla on kaikilla omat hankkeensa, Satonen sanoo.
Jotain Suomen maahanmuuttopoliittisesta keskustelusta kertonee se, että maahanmuuttoasioista vastaavalta ministeriltä Astrid Thorsilta (rkp) ei löydy aikaa pisteytysjärjestelmän kommentointiin.
- Suomessa järjestelmä halutaan pitää sellaisena, että työntekijälle pitää olla tarve ennen kuin hän pääsee maahan. Pistejärjestelmässähän työpaikka ei ole taattu, vaikka saisi hyvätkin pisteet, kommentoi ministerin erityisavustaja Thomas Bergman.
Aika ajoin Suomeen on toivottu työnhakuviisumia, jonka turvin saisi metsästää työpaikkaa muutaman kuukauden ajan. Moista viisumia ei ole valmistelussa, mutta Bergman heittää ajatuksen, että mahdollisesti viisumissa voitaisiin soveltaa pistejärjestelmän perusajatusta.
- Voisi ajatella, että tietyn työkokemuksen ja koulutuksen omaaville ihmisille myönnettäisiin työnhakuviisumi.
Potentiaalisen työntekijän on oltava iältään 20-55 vuotta jo pelkästään sen vuoksi, että suomalaiset ikääntyvät. Kun entistä suurempi osa kansasta on eläkkeellä, nuoria käsiä kaivataan paitsi senioreita hoitamaan, myös tekemään niitä töitä, joita nämä tekivät aiemmin.
Kanada, Australia ja Uusi-Seelanti antavat eniten pisteitä nuorille, koska heille on edessään vielä rutkasti työvuosia. Lisäksi nuoret rasittavat kansantaloutta vähemmän kuin iäkkäämmät ihmiset. Harva olisi silti valmis hylkäämään hakijoita iän perusteella, ja pääasiassa maahanmuuttajat ovatkin yleensä nuorta väkeä.
Asiantuntijat sanovat suoraan, että suomalaiset eivät halua tulevaisuudessa tehdä suorittavaa työtä, jota voi tehdä lyhyellä koulutuksella tai kokonaan ilman koulutusta. Siksi ulkomailta halutaan työntekijöitä, joille nämä matalapalkkaiset työt kelpaavat.
Tutkimusorganisaatio Demos Helsingin tutkija Aleksi Neuvonen ennustaa ongelmia, mikäli Suomessa ei pyritä välttämään etnisiin ryhmiin perustuvien yhteiskuntaluokkien syntymistä.
- On mietittävä sitä, minkälainen kokemus ihmisille tulee uudesta yhteiskunnasta, jos työ ei ole oppimista vaan suorittamista. Ja oletetaanko, että näiden maahanmuuttajien lapset suostuisivat tekemään niitä samoja töitä, siivoojan ja bussikuskin hommia. Jos näitä asioita ei oteta huomioon, ollaan hyvin pian samassa tilanteessa kuin Ranska ja Saksa nyt, Neuvonen sanoo.
Tulijoiden kielivaatimukset vaihtelevat sen mukaan, millaista työtä on tulossa tekemään. Kanadassa, Australiassa ja Uudella-Seelannissa puhutaan englantia, yhtä maailman valtakielistä, joten sitä edellytetään myös siirtolaisilta. Suomessa tilanne on erilainen, sillä vain suomen kielen osaaminen takaa, että pärjää tilanteessa kuin tilanteessa.
Asiakaspalvelussa ja hoitotyössä kohdataan erilaisia ihmisiä koko ajan, joten jonkinlainen suomen taito on välttämätön. Siksi voisimme perustellusti vaatia, että tänne tullessa pitää hallita ainakin kielen alkeet tai on kustannettava itse opiskelunsa täällä.
Ilmaisia kurssejakin Suomesta tosin löytyy, ja osa työnantajista on varmasti valmis maksamaan kieliopinnot, kunhan saa kaipaamiaan työntekijöitä.
Monessa muussa ammatissa tulee toimeen englannilla, kunhan osaa oman alansa erikoissanaston. Teknologiateollisuuden apulaisjohtaja Ari Sipilä huomauttaa, että joillakin aloilla englannin taidon vaatiminenkin on tarpeetonta. Työntekijöille voidaan tarjota työturvallisuuskoulutusta heidän omalla kielellään, ja työpaikalla pystytään viestimään niiden avulla, jotka työporukasta osaavat englantia.
Joillekin aloille pistejärjestelmä on turhan jäykkä. Lääkäriliiton kansainvälinen asiantuntija Jukka Siukosaari arvioi, että pisteytyksen ulkopuolelle jää sekä myönteisiä että kielteisiä asioita, jotka lääkärin ammatissa on syytä huomioida.
- Lääkäreilläkin kielivaatimukset voivat olla hyvin erilaisia. Esimerkiksi radiologeilla ja anestesiologeilla kielitaidon ei tarvitse olla samalla tasolla kuin terveyskeskuslääkäreillä ja muilla, jotka ovat jatkuvasti suoraan tekemisissä potilaiden kanssa.
Lääkäriliitto ei hyväksy lääkäreiden rekrytointia maista, joiden bruttokansantuote on pienempi kuin Suomella.
Kovimpaan pisteluokkaan meillä kuuluisivat ainakin sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset, sairaanhoitajat, lähihoitajat ja lääkärit. Pelkästään kunta-alan työntekijöistä 55 prosenttia jää eläkkeelle vuoteen 2025 mennessä. Suurin pula kunnissa tulee terveydenhuollon henkilöstöstä.
Palvelualalla on myös puutetta työvoimasta: tarjoilijoiden ja myyjien paikkoja on jo nykyään auki melkoinen liuta. Metalliteollisuus ja rakennustyömaat ovat kärsineet henkilöstöpulasta pitkään, eikä helpotusta tilanteelle näy. Rekrytointiongelmat hidastavat töiden valmistumista ja heikentävät yritysten kilpailukykyä.
Yliopistot tarvitsevat kovan luokan tutkijoita ja opettajia, teknologiateollisuus peräänkuuluttaa huippuasiantuntijoita varsinkin elektroniikkateollisuuden tarpeisiin.
On vaikea ennustaa, mille aloille työvoimapula lopulta kohdistuu. Koulutusta yritetään suunnata, mutta nuorista itsestään riippuu, minkä alan he valitsevat. Työmarkkinoiden ulkopuolella olevat pyritään työllistämään, ja suhdanteet vaikuttavat aina työvoiman tarpeeseen.
Työministeriö on laskenut, että vuoteen 2020 mennessä Suomen työmarkkinoille avautuu miljoona työpaikkaa, eikä väestön ikääntyessä kaikkia pystytä täyttämään suomalaisella työvoimalla. Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n mukaan 12 vuoden päästä työvoimaan kuuluu peräti 200 000 henkeä vähemmän kuin nyt.
Pisteytysjärjestelmän pitäisi siis olla tehokas ja reagoida nopeasti työvoiman tarpeen muuttumiseen. Listaa työpaikoista, joille työntekijöitä kaivataan, pitäisi päivittää jatkuvasti, ja hakemusten käsittelyn pitäisi sujua kuukaudessa tai parissa. Tässä Suomen pitäisi onnistua esikuvamaita paremmin, sillä vaikkapa Kanadan hakuprosessi voi venyä jopa kaksivuotiseksi. Paperien jättäminen maksaa lähes 700 euroa.
Lisäpisteitä tarjoiltaisiin niille siirtolaisviisumin hakijoille, joilla on tavallista paremmat edellytykset sopeutua Suomeen. Eduksi katsottaisiin opiskelu ja aiempi työskentely Suomessa. Pinnoja saisi myös perusvaatimuksia paremmasta kielitaidosta ja pitkästä työkokemuksesta.
Jos siirtolaiseksi pääsisi, saisi toki ottaa mukaan ydinperheensä eli puolison ja alaikäiset lapset.
Ihan aluksi Suomen pitäisi ryhtyä uskomaan omaan vetovoimaisuuteensa tai ainakin tekemään jotain sen kohentamiseksi. Pisteytysmalli tyrmätään useimmin sillä perusteella, että tänne Euroopan reunalle ei ole tulijoita jonoksi asti.
Totta on, että Kanadalla on kymmeniä markkinointipisteitä ympäri maailmaa, mutta toisaalta se tarvitsee työntekijöitäkin paljon enemmän kuin Suomi.
- Suomi tarvitsee ennen kaikkea mallin, joka houkuttelisi työntekijöitä tänne. Pisteyttäminen olisi enemmänkin kynnys työntekijän ja työnantajan välillä, uskoo EU-asiain päällikkö Erja Horttanainen Kuntaliitosta.
Myöskään EK ja SAK eivät lämpene pistemallille, pitkälti samoin perustein.
Tutkija Neuvonen sen sijaan pitää pistejärjestelmää markkinointikikkana sekä suomalaisille että mahdollisille tulijoille.
- Pistejärjestelmä voisi toimia sisäänheittäjänä. Se viestittäisi, että tiettyjen alojen osaajat ovat tervetulleita ja heille on töitä. Oman maan kansalaisille järjestelmä vakuuttaisi, että työntekijät eivät vie suomalaisten työpaikkoja vaan tulevat niille aloille, joilla on tarvetta.
Mikäli työntekijöiden halutaan jäävän tänne pysyvästi, pitäisi valtion tarjota tehokkaita kotouttamistoimia. Työpaikka auttaa tietysti kotoutumisen alkuun, mutta vieraassa yhteiskunnassa on paljon opeteltavaa ennen kuin voi tuntea todella viihtyvänsä.
- Pitkällä tähtäyksellä ei ole autuaaksi tekevä asia, jos vaaditaan tiettyä ammattiosaamista. Osaamistarve vaihtuu kovaa tahtia, ja entistä enemmän ihmisiltä vaaditaan laaja-alaista osaamista. Yhden kapean sektorin hallitseminen ei riitä, Neuvonen toteaa.
Edellinen hallitus teki maahanmuuttopoliittisen ohjelman, jonka toteuttaminen jämähti alkumetreille. Nykyinen hallitus kirjasi hallitusohjelmaansa tavoitteen edistää työperäistä maahanmuuttoa, mutta toistaiseksi ministeriöiden työnjaon uudistaminen ja uuden työ- ja elinkeinoministeriön käynnistely ovat ilmeisesti vieneet kaikki voimat.
Sekä työ- ja elinkeinoministeriössä että maahanmuuttoasioista vastaavassa sisäministeriössä on monenlaista työryhmää ja ohjelmaa, joiden tavoitteena on maahanmuuttopolitiikan uudistaminen.
Ehkä pitäisi pikemminkin sanoa maahanmuuttopolitiikan luominen, sillä tähän mennessä poliittiiset linjaukset ovat puuttuneet ja maahanmuuttovirasto (entinen ulkomaalaisvirasto) on tulkinnut säädöksiä käytännössä oman mielensä mukaan.
Työ- ja elinkeinoministeriön erikoissuunnittelija Kai Torvi on laskenut, että mikäli työperäistä maahanmuuttoa edistetään aktiivisesti, on mahdollista, että vuoteen 2020 mennessä työvoima lisääntyisi 15 000 ulkomaalaisella työntekijällä.
Laskelma perustuu nykytilanteeseen, jossa vain pieni osa maahan muuttaneista ulkomaalaisista on työllisiä. On arveltu, että jos siirtolaisia tulisi nykyistä enemmän, helpottuisi myös niiden työnsaanti, jotka jo asuvat täällä.
Siitä voidaan olla monta mieltä, soveltuisiko siirtolaisten pisteytysjärjestelmä Suomen oloihin ollenkaan. Työvoiman tarve on kuitenkin kiistaton, ja olisi jo korkea aika käynnistää keskustelu siitä, millä tavoin ja millä perustein työntekijöitä haetaan ja halutaan.
YLE: Neo-Nazi Concert in Tampere Sparks Concern
Rasismin ja muukalaisvihan vastainen Rasmus-järjestö on kehottanut Tampereella asuvia ulkomaalaisia välttämään keskustassa liikkumista uusnatsistisiksi kutsuttujen heavy-yhtyeitten konserttipäivänä. Rasmuksen tiedottajan Peter Kariukin mukaan konsertti houkuttelee paikalle väkivaltaisia ja aggressiivisia äärioikeistolaisia, eikä etenkään miespuolisten ulkomaalaisten ole turvallista liikkua kaupungilla. Ylikonstaapeli Harri Nojonen Tampereen poliisista ei ollut tietoinen mahdollisesta riskistä. Kreikkalaisen, saksalaisen ja kahden suomalaisen yhtyeen Suomen kiertue on jouduttu osin perumaan keikkäjärjestäjiin kohdistuneen painostuksen vuoksi.
YLE News:
Neo-Nazi Concert in Tampere Sparks Concern
1.2.2008
Helsingin Sanomat:
Tampereen Yo-talo peruutti konsertin natsiepäilyjen vuoksi
3.1.2008
An anti-racism network in Tampere is urging foreigners to avoid downtown areas of the city on Friday evening. The Rasmus Network against Racism and Xenophobia says police have warned them of possible unrest surrounding a concert to be staged by four neo-Nazi bands. The groups -- one German, one Greek and two from Finland -- are scheduled to play at a heavy metal rock club on Hämeenkatu in central Tampere. According to the club's promoter, Toni Törrönen, the concert was sold out well in advance. The tour is organised by the Pagan Front record label, which bills itself as "the Hammer of National Socialist Black Metal". The Greek band's website praises the Nazis, while former members of the German band are in prison for murder and neo-Nazi activities. "Based on the information that we have received from various sources, one of which is the police, this concert is going to draw a large number of extremist right wing nationalists into the city," says Peter Kariuki, coordinator of the Rasmus Network's Tampere chapter. "When such great numbers of violent and aggressive people are moving around, we try and encourage foreigners -- especially male foreigners -- to avoid the city centre," he adds. RASMUS is a national network including NGOs such as the Red Cross, immigrant associations, religious communities, labour groups, authorities, as well as researchers and individuals. Police Urge Caution, Venues Cancel Shows
On Friday morning, Chief Inspector Harri Nojonen of Tampere Police said, "At this time we have no clear information as to a potential threat. Of course if there is some unrest we would advise people to stay clear of the area."
The concert was originally scheduled to be held at Tampere University's student union building, but the venue cancelled it in early January. The hall's director, Timo Isomäki, told YLE that "we made a decision that this kind of programme does not suit the University building. We also received some negative customer feedback about the planned event...so we decided to cancel the evening."
The Helsinki bar Kantis also cancelled a Pagan Front concert that was to be held there on Thursday.
------------
YLE TV1 Uutiset, 1.2.2008 11:00
"Rasismia ja muukalaispelkoa vastaan toimiva kansalaisjärjestö on huolissaan Tampereella pidettävästä uusnatsien konsertista. Hevimusiikkiin erikoistuneessa konserttipaikassa esiintyy neljä yhtyettä, joiden kiertueen järjestänyt levy-yhtiö määrittelee itsensä kansallissosialistiseksi black metalin edustajaksi. Rasismin ja muukalaisvastaisen (sic) verkoston mukaan ulkomaalaisten on syytä välttää liikkumista kaupungin keskustassa."
YLE News:
Neo-Nazi Concert in Tampere Sparks Concern
1.2.2008
Helsingin Sanomat:
Tampereen Yo-talo peruutti konsertin natsiepäilyjen vuoksi
3.1.2008
An anti-racism network in Tampere is urging foreigners to avoid downtown areas of the city on Friday evening. The Rasmus Network against Racism and Xenophobia says police have warned them of possible unrest surrounding a concert to be staged by four neo-Nazi bands. The groups -- one German, one Greek and two from Finland -- are scheduled to play at a heavy metal rock club on Hämeenkatu in central Tampere. According to the club's promoter, Toni Törrönen, the concert was sold out well in advance. The tour is organised by the Pagan Front record label, which bills itself as "the Hammer of National Socialist Black Metal". The Greek band's website praises the Nazis, while former members of the German band are in prison for murder and neo-Nazi activities. "Based on the information that we have received from various sources, one of which is the police, this concert is going to draw a large number of extremist right wing nationalists into the city," says Peter Kariuki, coordinator of the Rasmus Network's Tampere chapter. "When such great numbers of violent and aggressive people are moving around, we try and encourage foreigners -- especially male foreigners -- to avoid the city centre," he adds. RASMUS is a national network including NGOs such as the Red Cross, immigrant associations, religious communities, labour groups, authorities, as well as researchers and individuals. Police Urge Caution, Venues Cancel Shows
On Friday morning, Chief Inspector Harri Nojonen of Tampere Police said, "At this time we have no clear information as to a potential threat. Of course if there is some unrest we would advise people to stay clear of the area."
The concert was originally scheduled to be held at Tampere University's student union building, but the venue cancelled it in early January. The hall's director, Timo Isomäki, told YLE that "we made a decision that this kind of programme does not suit the University building. We also received some negative customer feedback about the planned event...so we decided to cancel the evening."
The Helsinki bar Kantis also cancelled a Pagan Front concert that was to be held there on Thursday.
------------
YLE TV1 Uutiset, 1.2.2008 11:00
"Rasismia ja muukalaispelkoa vastaan toimiva kansalaisjärjestö on huolissaan Tampereella pidettävästä uusnatsien konsertista. Hevimusiikkiin erikoistuneessa konserttipaikassa esiintyy neljä yhtyettä, joiden kiertueen järjestänyt levy-yhtiö määrittelee itsensä kansallissosialistiseksi black metalin edustajaksi. Rasismin ja muukalaisvastaisen (sic) verkoston mukaan ulkomaalaisten on syytä välttää liikkumista kaupungin keskustassa."
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
