HS: Suomi kärkiviisikossa maahanmuuttajien kotouttamisessa

Helsingin Sanomat:
Suomi kärkiviisikossa maahanmuuttajien kotouttamisessa
15.10.2007

BBC:
Sweden top for welcoming migrants
Analysis: Integrating migrants

Kotouttamisselvitys:
Migrant Integration Policy Index 2007 (pdf)

Suomi on EU-maista kärkiviisikossa maahanmuuttajien sopeuttamisessa yhteiskuntaan, arvioi laaja kansalaisjärjestöjen tekemä selvitys.

Parhaiten maahanmuuttajia kotoutetaan Ruotsissa, kertoo 28 maata käsittävä selvitys, jossa olivat mukana EU-maat, Norja ja Kanada. Suomi oli viidennellä sijalla Portugalin, Belgian ja Hollannin jälkeen, kertoo BBC verkkoversiossaan.

Heikointa kotouttaminen on tutkimuksen mukaan Latviassa.

Tutkimuksessa kartoitettiin maahanmuuttajien työllistymistä, mahdollisuuksia pysyvään oleskelulupaan, perheiden yhdistämistä sekä sitä, miten laki kussakin maassa tuomitsee rasismin ja ennakkoluulot.

EU:n komission rahoittamaa tutkimusta on koordinoinut British Council yhdessä maahanmuuttopolitiikkaa seuraavan Migration Policy Group -organisaation kanssa.

--------------------------

Ruotsi on osoittautunut EU:n parhaaksi maaksi integroimaan maahanmuuttajat maansa työ- ja yleiseen yhteiskuntaelämään. Laajassa tutkimuksessa mitattiin EU-maiden integraatiopolitiikkaa yli sadalla muuttujalla ja Ruotsi ylsi ainoana maana kiitettävälle tasolle kautta linjan, yleisradioyhtiö BBC kertoi verkkosivullaan.

EU:n suurimmat maahanmuuttajamaat Britannia, Espanja, Ranska, Saksa ja Italia toimivat myös monilta osin kiitettävällä tavalla, mutta niillä löytyi kultakin heikkoja kohtia eri erityisalueilla.

Tutkimuksessa selvitettiin muun muassa maahanmuuttajien oikeuksia työpaikoilla, mahdollisuuksia pysyvään oleskeluun ja perheiden yhdistämiseen sekä rasismin ja ennakkoluulojen vastaista lainsäädäntöä. Yhteensä mitattuja ulottuvuuksia oli 140.

EU:ssa on arvioiden mukaan noin 21 miljoonaa maahanmuuttajaa. Vaikka Ruotsi ei kuulu viiteen suureen, se on viime aikoina ottanut yksin yli puolet EU:n alueelle saapuvista Irakin pakolaisista.

Maahanmuuttajien olojen kannalta viisi parasta EU-maata olivat selvityksen mukaan Ruotsi, Portugali, Belgia, Hollanti ja Suomi. Heikoimmat arvosanat saivat Latvia, Kypros, Itävalta, Kreikka ja Slovakia.

Maahanmuuttajien oikeudet osallistua paikalliseen politiikkaan olivat heikoimmat EU:n itäisissä jäsenmaissa. Saksa puolestaan parhasi huonosti, kun verrattiin diskriminaation vastaisia toimia, vaikka sellaiset on vahvasti kirjattu maan perustulakiin ja lakeihin.

Vaikka Ruotsi menestyy hyvin kansainvälisissä vertailuissa, maan sisäisessä keskustelussa on kiinnitetty runsaasti huomiota epäkohtiin. Diskriminaatiota esiintyy päivittäin muun muassa asunto- ja työmarkkinoilla, joilla vierasperäisestä nimestä on yleisesti selvää haittaa. Maahanmuuttajien vapaa oikeus valita asuinpaikkakuntansa on puolestaan kirvoittanut arvostelua suurien muuttajakeskittymien kaupungeissa kuten Malmössä.

Ruotsalaiset suurkaupungit ovat myös esimerkiksi Osloon ja Kööpenhaminaan verrattuna voimakkaan segregoituneita. Tukholmassa maahanmuuttajat asuvat esimmäkseen ankeissa laitakaupungin lähiöissä samaan aikaan kun Oslossa ja Kööpenhaminassa myös kaupunkien keskustoissa on vahva maahanmuuttajien edustus.

Kaleva: Rajamäki pelkää Ruotsin tietä

Kaleva: Rajamäki pelkää Ruotsin tietä 28.6.2007

Turvapaikan hakijoiden määrä voi kasvaa rajusti, jos porvarihallitus liukuu turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikassa Ruotsin tielle, varoittaa edellisessä hallituksessa tiukkaa linjaa sisäministerinä ajanut kansanedustaja Kari Rajamäki (sd.).

"Liian löysästä politiikasta voi seurata, että turvapaikan hakijoista tulee todella vaikeita ongelmia Suomessa", Rajamäki sanoo.

Hän kertoo olevansa huolissaan maahanmuuttoministeri Astrid Thorsin (r.) aikeista höllentää ulkomaalaislakia.

Ensimmäiset lakimuutokset ovat tulossa jo syksyllä eduskuntaan. Lakiin aiotaan lisätä humanitaaristen syiden kategoria, jolla turvapaikan voi saada. Sisäministeriössä valmiiksi saadut muutosesitykset lähtevät lausunnolle lähipäivinä.

"Suomi ei saa tehdä Ruotsin virhettä. Siellä humanitaariset syyt väljästi huomioon ottavan linjan seurauksena etenkin irakilaisten turvapaikan hakijoiden määrä lisääntyi radikaalisti. Näin voi käydä myös Suomessa", Rajamäki sanoo.

"On myös äärettömän tärkeää osata pitää turvapaikanhakijat ja työperäiset maahanmuuttajat erillään. Nyt porvarihallituksen ruotsinkielisillä ja vihreillä ministereillä tuntuvat menevän ihanasti sekaisin pakolaiset, turvapaikanhakijat sekä työperäiset maahanmuuttajat", Rajamäki heittää.

Rajamäki kyselee, miten Vanhasen kakkoshallitus aikoo panostaa Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella tehtyjen sisäasioiden esitysten etenemiseen.

"Hallituksessa on silläkin puolella työnjako-ongelmia. Maahanmuutto- ja sisäasioiden ministerien kokonaisuuden hallinnan seuraukset tulevat pian näkymään", ex-ministeri ennustaa.

HS: Työministeriö lakkauttamassa vastaanottokeskuksia tarpeettomina

Helsingin Sanomat:
Työministeriö lakkauttamassa vastaanottokeskuksia tarpeettomina
Tietokulma: Valtaosa hakijoista asuu keskuksissa
Turvapaikanhakijoiden määrä Suomessa 2000-2007 (kuva)
22.6.2007

Turvapaikanhakijoiden määrä on kääntynyt entistä jyrkempään laskuun tänä vuonna.

Työministeriö joutunee lopettamaan turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksia, koska jopa joka toinen vuodepaikka uhkaa jäädä tyhjäksi.

Suomesta haki turvapaikkaa 500 ihmistä tammi-toukokuussa. Koko vuoden hakijamäärä jää hieman yli tuhanteen, jos kehitys jatkuu nykyisenlaisena.

Hakijoiden määrä vähenisi tällöin puoleen viime vuoteen verrattuna. Jo viime vuonna hakijoita oli 35 prosenttia vähemmän kuin 2005.

Turvapaikanhakijoiden määrä vähenee kolmatta vuotta putkeen.

Työministeriö joutui sulkemaan Punkalaitumen ja Vaasan vastaanottokeskukset sekä Tampereen keskuksen Peltolammin-yksikön jo viime vuonna. Ministeriö päätti tuolloin lakkauttaa myös Perniön keskuksen.

"Ne toimenpiteet eivät olleet riittäviä", työministeriön erikoissuunnittelija Veikko Pyykkönen kertoo.

Hänen mukaansa vaihtoehtoina on joko sulkea lisää vastaanottokeskuksia tai säilyttää keskusten määrä ennallaan, mutta pienentää niiden paikkamääriä. Näistä todennäköisempi vaihtoehto lienee kokonaisten keskusten lakkauttaminen.

"Todellisia säästöjä ei synny, ellei keskusten kiinteitä kuluja saada alas. Pelkästään paikkamääriä vähentämällä se on vaikeaa", Pyykkönen kertoo.

Päätöksiä keskusten kohtaloista lienee luvassa jo lähiviikkoina. Pyykkönen ei suostu arvioimaan, kuinka montaa keskusta uhkaa lakkauttaminen.

Vastaanottokeskuksen lakkauttaminen näkyy etenkin pienten kuntien katukuvassa ulkomaalaisten vähenemisenä. Kussakin keskuksessa on keskimäärin yli 120 vuodepaikkaa.

Suomen 13 vastaanottokeskuksen noin 1600 vuodepaikasta on tosin lähes kolmannes vapaana. Pyykkösen mukaan käyttöaste voi romahtaa 50 prosentin tuntumaan vuoden loppuun mennessä, jos paikkamäärää ei vähennetä.

Ulkomaalaisviraston tulosalueen johtajan Matti Heinosen mielestä hakijamäärän väheneminen ei ole yllätys.

Hän kertoo, että turvapaikanhakijoiden pääsy Eurooppaan ilman asianmukaisia matkustusasiakirjoja on vaikeutunut syyskuun 2001 terrori-iskujen jälkeen.

"Turvapaikanhakijoiden määrä on laskenut teollisuusmaissa tasaisesti vuodesta 2002 lähtien. Ulkorajavalvonta on kiristynyt ja viisumin antamisen kriteerejä on tiukennettu Euroopassa", hän huomauttaa.

Heinosen mukaan myös EU:n laajeneminen on vähentänyt turvapaikanhakijoiden määrää Suomessa. Esimerkiksi Bulgariasta ja Slovakiasta tuli paljon hakijoita ennen laajenemista, mutta sen jälkeen hakijamäärät ovat romahtaneet.

Heinonen arvelee, että myös Eurodac-sormenjälkirekisteri on vähentänyt turvapaikkahakemusten määrää. Rekisteri paljastaa hakijan aiemmat hakemukset EU-maissa, Norjassa ja Islannissa vuodesta 2003 lähtien.

Turvapaikanhakijoiden määrä ei välttämättä vähene pitkään. Heinonen huomauttaa, että pelkästään Irakin tilanne voi kääntää hakijamäärän nousuun koko Euroopan tasolla.

Ruotsissa hakijoiden määrä onkin jo kasvanut pitkälti juuri irakilaisten ansiosta.

"Ruotsissa oli viime vuonna kymmenkertainen määrä hakijoita Suomeen verrattuna. Tänä vuonna ero näyttää olevan 30-kertainen", Heinonen huomauttaa.

Pyykkösen ja Heinosen mukaan Ruotsin mahdolliset ratkaisut saattavat lisätä hakijoiden määrää Suomessa.

"Ruotsin suhteellisen uusi hallitus voi tehdä liikkeitä, jotka saattavat vaikuttaa suoraan Suomeen. Kokemuksesta tiedämme, että kun yksi maa tiukentaa toimiaan, hakijoiden määrä kääntyy siinä maassa laskuun, mutta sen naapurimaissa nousuun", Heinonen huomauttaa.

------------

Turvapaikanhakija on ihminen, joka pyytää suojelua ja oleskeluoikeutta oman maansa ulkopuolella jättämällä turvapaikkahakemuksen tiettyyn maahan.

Valtaosa turvapaikanhakijoista asuu hakemuksen käsittelyn ajan jossakin Suomen 13 vastaanottokeskuksesta.

Turvapaikanhakija voi hakea toimeentulotukea vastaanottokeskuksesta. Tuki on 10–15 prosenttia pienempi kuin Suomessa pysyvästi asuvien vähimmäistuki. Turvapaikan hakijan on tuen avulla tai muuten itse kustannettava ruokansa, vaatetuksensa ja liikkumisensa.

Turvapaikanhakija voi myös asua sukulaistensa tai tuttaviensa luona. Silloin hänen on itse maksettava asumiskulunsa.

Vastaanottokeskusten kustannukset olivat viime vuonna kaikkiaan 23,8 miljoonaa euroa.

Turvapaikan tai oleskeluluvan saanut hakija muuttaa usein vastaanottokeskuksesta kunnan asuntoon. Kielteisen päätöksen saaneiden hakijoiden on yleensä poistuttava maasta.

Viime vuonna 618 turvapaikanhakijaa sai myönteisen päätöksen ja 1 481 kielteisen.

Suomi ottaa myös kiintiöpakolaisia, joille YK:n pakolaisjärjestö UNHCR on myöntänyt pakolaisaseman. Valtion talousarvioon on varattu rahoitus 750 kiintiöpakolaisen ottamiseen vuosittain.

Kiintiö on jäänyt 50–100 ihmisellä vajaaksi 2001, 2002, 2004, 2005 ja 2006. Ministeriöt ovat ilmoittaneet täydentävänsä viime vuonna vajaaksi jäänyttä kiintiötä tämän vuoden aikana.

HS: Yhä harvempi hakee turvapaikkaa Suomesta

Helsingin Sanomat:
Yhä harvempi hakee turvapaikkaa Suomesta
21.6.2007

Turvapaikanhakijoiden määrä on kääntynyt entistä jyrkempään laskuun tänä vuonna.

Työministeriö joutunee lopettamaan turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksia, koska jopa joka toinen vuodepaikka uhkaa jäädä tyhjäksi.

Suomesta haki turvapaikkaa 500 ihmistä tammi–toukokuussa. Koko vuoden hakijamäärä jää hieman yli tuhanteen, jos kehitys jatkuu nykyisenlaisena.

Hakijoiden määrä vähenisi tällöin puoleen viime vuoteen verrattuna. Jo viime vuonna hakijoita oli 35 prosenttia vähemmän kuin 2005.

Turvapaikanhakijoiden määrä vähenee kolmatta vuotta putkeen.

Työministeriö joutui sulkemaan Punkalaitumen ja Vaasan vastaanottokeskukset sekä Tampereen keskuksen Peltolammin-yksikön jo viime vuonna. Ministeriö päätti tuolloin lakkauttaa myös Perniön keskuksen.

Nyt vaihtoehtoina on joko sulkea lisää vastaanottokeskuksia tai pienentää niiden paikkamääriä, työministeriön erikoissuunnittelija Veikko Pyykkönen kertoo.

Todennäköisempi vaihtoehto lienee kokonaisten keskusten lakkauttaminen.

Päätöksiä keskusten kohtaloista lienee luvassa jo lähiviikkoina. Pyykkönen ei suostu arvioimaan, kuinka montaa keskusta uhkaa lakkauttaminen.

Suomen 13 vastaanottokeskuksen noin 1600 vuodepaikan käyttöaste voi romahtaa 70 prosentista 50 prosentin tuntumaan, jos paikkamäärää ei vähennetä.

Ulkomaalaisviraston tulosalueen johtajan Matti Heinosen mielestä hakijamäärän väheneminen ei ole yllätys.

Hän kertoo, että turvapaikanhakijoiden pääsy Eurooppaan ilman asianmukaisia matkustusasiakirjoja on vaikeutunut syyskuun 2001 terrori-iskujen jälkeen.

Turvapaikanhakijoiden määrä ei välttämättä vähene pitkään. Heinonen huomauttaa, että pelkästään Irakin tilanne voi kääntää hakijamäärän nousuun koko Euroopan tasolla.

Ruotsissa hakijoiden määrä onkin jo kasvanut pitkälti juuri irakilaisten ansiosta.

"Ruotsissa oli viime vuonna kymmenkertainen määrä hakijoita Suomeen verrattuna. Tänä vuonna ero näyttää olevan 30-kertainen", Heinonen huomauttaa.

Pyykkösen ja Heinosen mukaan Ruotsin mahdolliset ratkaisut saattavat lisätä hakijoiden määrää Suomessa.

"Ruotsin suhteellisen uusi hallitus voi tehdä liikkeitä, jotka saattavat vaikuttaa suoraan Suomeen. Kokemuksesta tiedämme, että kun yksi maa tiukentaa toimiaan, hakijoiden määrä kääntyy siinä maassa laskuun, mutta sen naapurimaissa nousuun", Heinonen huomauttaa.

HS: EU kaavailee pakolaisten sirottelua maasta toiseen

Helsingin Sanomat kirjoittaa EU:n pohtivan pakolaisten jakamista jäsenmaiden kesken. Komission ehdotuksen eli ns. vihreän kirjan mukaan pakolainen voisi joutua muuttamaan Euroopassa maasta toiseen. EU aikoo myös yhtenäistää turvapaikan myöntämisen perusteet. Kolmas uudistus olisi koko EU-alueen kattava oikeus turvapaikkaan esimerkiksi huonon terveydentilan tai vanhuuden takia, vaikka ei olisikaan varsinaista suojelun tarvetta.

Helsingin Sanomat:
EU kaavailee pakolaisten sirottelua maasta toiseen
16.6.2007

Vihreä kirja - Yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän tulevaisuus
Bryssel 6.6.2007

Euroopan unioni pohtii pakolaisten ja muiden suojeluun oikeutettujen tasapuolista jakamista jäsenmaiden kesken.

Tulevaisuuden pakolainen saattaa suunnitelman toteutuessa joutua muuttamaan Euroopan unionin yhdestä jäsenmaasta toiseen.
[...]
Vihreä kirja on komission ehdotus, jonka on tarkoitus tehdä unionin 27 jäsenmaan kirjavista turvapaikkamenettelyistä yksi yhtenäinen ja tasapuolinen järjestelmä.

Nykyisellään turvapaikkahakemukset jakautuvat epätasaisesti unionimaiden kesken. Esimerkiksi Ruotsiin jätetään vuosittain noin 20 000 turvapaikkahakemusta, kun taas Viro vastaanotti viime vuonna vain viisi hakemusta.
[...]
Lisäksi unioni suunnittelee jäsenilleen yhteistä turvapaikkahakemusten käsittelyjärjestelmää, joka yhtenäistäisi myös turvapaikan myöntämisen perusteita.

Nyt jokainen EU-maa päättää itselleen jätetyistä turvapaikkahakemuksista, mikä puolestaan johtaa EU:n mukaan niin sanottuun turvapaikkaturismiin: turvapaikanhakijat matkustavat EU-maasta toiseen ja jättävät hakemuksia sinne tänne.

"Turvapaikkakäytäntöjen yhtäläistäminen on kannatettavaa, kunhan järjestelmää ei yhtenäistetä heikoimman eurooppalaisen mallin mukaan", [Suomen Pakolaisavun toiminnanjohtaja] Kim Remitz toteaa.

Komission kolmas uudistus olisi yhtäläisen, koko EU-alueella pätevän aseman antaminen sekä pakolaisille että niille, joilla on oikeus suojeluun niin sanottujen muiden syiden perusteella. Hakija voi saada turvapaikan esimerkiksi huonon terveydentilan tai vanhuuden takia, vaikka hänellä ei olisikaan varsinaista suojelun tarvetta.

Yhtäläinen asema takaisi, että kaikilla suojeluun oikeutetuilla olisi samat oikeudet esimerkiksi EU-maiden työmarkkinoilla. Nyt osa unionin jäsenistä sallii suojeluun oikeutettujen työskennellä, osa taas rajoittaa työskentelyä.
[...]

Monitori: Ruotsi kantaa vastuunsa

Monitori 2/2007: Naapuri kantaa vastuunsa - Ruotsin maahanmuuttohallinto keskitetään

Ruotsiin odotetaan tänä vuonna 40 000 turvapaikanhakijaa, joista arviolta puolet pakenee Irakin sotaa. Useimmat heistä tulevat jäädäkseen.

Viime vuonna Ruotsin Siirtolaisvirasto hyväksyi 42 prosenttia kaikista ja 80 prosenttia irakilaisten turvapaikkahakemuksista. Virasto ennustaa käytännön pysyvän lähivuosina ennallaan.

Suomalaisittain huikeista luvuistaan huolimatta Ruotsi ei ole sulkemassa rajojaan, pikemminkin päinvastoin:
maan hallitus nosti vastikään pakolaiskiintiötään kahdella sadalla 1 900:aan. Sen sijaan se perää vastuunottoa myös muilta EU-mailta:
 – Yli kaksi miljoonaa irakilaista on paossa, emmekä näe ahdingolle loppua. Useampien jäsenmaiden on osoitettava solidaarisuutta ja lisättävä tukeaan YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n työlle Irakin lähialueilla, maahanmuuttoministeri Tobias Billströmin neuvonantaja Minna Ljunggren kiirehtii.

Oikeusministeriön alainen maahanmuuttoministeri vastaa myös pakolais- ja maahanmuuttopolitiikasta sekä alan kansainvälisestä yhteistyöstä.

Kaiken kaikkiaan Ruotsi myönsi viime vuonna oleskeluluvan yli 86 400 ulkomaalaisille, joista vajaat 24 500 oli turvapaikanhakijoita, heidän omaisiaan sekä kiintiöpakolaisia. Lisäksi reilut 4 400 turvapaikanhakijaa sai tilapäisen luvan jäädä maahan. Pakolaisuuden tai siihen verrattavan syyn perusteella noin 11 400 irakilaista sai viime vuonna oleskeluluvan Ruotsiin.

Kotouttamisvirasto sulkee ovensa

Ruotsin pakolaisia vastaanottava ja kotouttava koneisto on uuden tilanteen edessä: aiemmin Siirtolaisvirasto on hoitanut turvapaikkatutkinnan, turvapaikanhakijoiden majoittamisen, käännytettyjen ja karkotettavien palautukset, pakolaisten vapaaehtoisen paluumuuton tukemisen sekä muun viisumi-, oleskelulupa- ja kansalaisuushallinnon.

Ensi heinäkuusta lähtien se hallinnoi myös oleskeluluvan saaneiden turvapaikanhakijoiden ja kiintiöpakolaisten  otouttamista, kun asiasta tähän asti vastannut Kotouttamisvirasto lakkautetaan hallinnon tehostamiseksi. Operationaalinen kotouttamisvastuu on kuitenkin lääninhallituksilla, jotka sopivat alueensa kuntien kanssa yksityiskohdista. Työ-, opetus- ja muiden viranomaisten rooli kotouttamisen kentässä täsmentyy myöhemmin.

Kriitikoiden mielestä uutta järjestelmää opetellaan mahdollisimman huonoon aikaan: viranomaiset arvioivat tarvitsevansa ensi vuodeksi 40 000 kuntapaikkaa uusille pakolaisille, mutta tarjonta on niukkaa, sillä useat kunnat kieltäytyvät vastaanottamasta pakolaisia. Hälyttävin tilanne on yksintulleilla lapsilla, joita huolii vain 14 kaikista Ruotsin 290 kunnasta.

Helmikuun lopussa kolmisensataa lasta odotti tilapäismajoituksessa muuttoa luvattuun kotikuntaan. Samaan aikaan Ruotsiin saapuu viikoittain kolmisenkymmentä alaikäistä turvapaikanhakijaa, joista iso osa on irakilaisnuorukaisia.

Työtä ja toimeentuloa

Pakolaisten kotouttamista mutkistaa se, että 60 prosenttia turvapaikanhakijoista järjestää majoituksensa itse. Käytännössä se tarkoittaa sukulointia Suur-Tukholman, Göteborgin tai Malmön lähiöissä. Oleskeluluvan saatuaan useimmat jäävät niille sijoilleen, vaikkei näillä entuudestaan paljon siirtolaisia asuttavilla kunnilla ole rahkeita tarjota uusille asukkailleen kunnon asuntoja, koulutusta tai työtä.

Tilanteen korjaamiseksi oppositio turvautuisi valtion ohjaukseen. Hallitus ei sitä vastoin halua rajoittaa sen enempää turvapaikanhakijoiden oikeutta valita asuinpaikkaansa kuin kuntien lupaa kieltäytyä pakolaisten vastaanottamisesta. Se uskoo alistukseen ja pakolaisten omaan kykyyn hakeutua toisaalle Ruotsiin työn ja toimeentulon perässä.

Hallituksen kotouttamispolitiikan ytimessä onkin työllistyminen, johon pyritään muun muassa poistamalla pakolaisilta työnantajamaksut kolmelta ensimmäiseltä vuodelta. Kotouttamis- ja tasa-arvoministeri Nyamko Sabuni kokeiluttaa julkisella sektorilla nimettömiä työhakemuksia syrjinnän ehkäisemiseksi.

Ministeri Tobias Billström haluaa raivata tietä työperäiselle maahanmuutolle:
 – Ruotsiin on voitava tulla nykyistä jouhevammin muutenkin kuin turvapaikanhakijana. Työnantajien on myös voitava itse päättää, ketä haluavat töihinsä palkata, Minna Ljunggren linjaa.

Lisätietoa Ruotsin maahanmuuttohallinnosta
Maahanmuuttoviraston kotisivut: www.migrationsverket.se
Kotouttamisviraston sivut 30.6.2007 asti: www.integrationsverket.se
Hallituksen pakolais-, maahanmuutto- ja kotouttamisasioista vastaavat
ministerit: www.regeringen.se/sb/d/1483


Teksti Tiina Kirkas

Sivistys.net: Thors: Kielitaitovaatimukset tarkistetaan

Sivistys.net: Thors: Kielitaitovaatimukset tarkistetaan

Maahanmuuttoministeri Astrid Thors lupaa, että kansalaisuuden ehtona olevat kielitaidon vaatimukset otetaan tarkasteluun.
– On tutkittava, onko vaatimustaso kohtuuton, Thors sanoi.

HS: Rasistinen rikos johtaa tuomioon hyvin harvoin

Helsingin Sanomat: Rasistinen rikos johtaa tuomioon hyvin harvoin 25.4.2007

Rasistinen rikos johtaa hyvin harvoin tuomioon.

Poliisiammattikorkea­koulun viimevuotisen selvityksen mukaan Suomessa kirjattiin 2005 poliisiasiain tietojärjestelmään 669 rasistisia piirteitä sisältänyttä rikosta. Niistä puolet oli poliisi itse merkinnyt rasismikoodilla. Loput löytyivät selvityksen tekijöiden luokittelun perusteella.

Rasistisiksi rikoksiksi he määrittelivät ne, joissa ihminen oli joutunut rikoksen uhriksi sen vuoksi, että hän poikkesi ihonväriltään, rodultaan tai etniseltä alkuperältään rikoksen tekijästä.

Määrittely on rikoslain pykälää laveampi.

Poliisiammattikorkeakoulun tutkijat eivät selvittäneet, kuinka moni rasistinen rikos johtaa syytteeseen ja lopulta oikeuden langettamaan tuomioon. Asia ei käy suoraan ilmi myöskään Tilastokeskuksen oikeustilastosta, mutta sitä kautta voidaan tarkastella kuinka paljon rasismituomioita ylipäänsä annetaan Suomessa vuositasolla.

Helsingin Sanomat pyysi Tilastokeskusta selvittämään rasismituomiot kolmen rikoslain kohdan mukaan vuodelta 2005. Pykälät koskivat kiihottamista kansanryhmää vastaan, syrjintää ja tuomion koventamista rasismin tai muukalaisvihan perusteella.

Tulos oli odotusten mukainen: Suomessa langetettiin tuomio 17 oikeusjutussa 25 ihmiselle rasismipykälien perusteella. Heistä 12 sai sakkoa syrjinnän vuoksi, viisi syytettä syrjinnästä hylättiin. Yhteensä 13 tuomitun oikeudessa saama tuomio koveni rasistisen motiivin takia.

Vaikka Poliisiammattikorkeakoulun keräämät rasistisia piirteitä sisältäneet rikokset ja oikeustilaston tuomiot eivät ole suoraan verrannollisia lukuja, voidaan niiden perusteella kuitenkin arvioida, että rasistisia rikoksia tapahtuu Suomessa paljon enemmän kuin niistä annetaan tuomioita.

Koska rasistisista rikoksista nostettuja syytteitä hylättiin tarkasteluvuonna oikeudessa vain viisi kappaletta, on siitä pääteltävissä, etteivät jutut koskaan etene oikeuden käsittelyyn asti.

"Tuomioistuimeen niillä on korkea kynnys. Ehkä syyttäjäpuoli lähtee siitä, ettei näyttö riittäisi", Helsingin käräjäoikeuden laamanni Kauko Huttunen pohtii. Hänen mukaansa kukaan ei ole tutkinut rasististen rikosten etenemistä Suomen oikeusjärjestelmässä.

Eniten tekoja, joissa selvityksen mukaan arvioitiin olevan rasistisia piirteitä, tapahtui Helsingissä.

Niitä oli 175. Samana vuonna pääkaupungissa tuomittiin niistä vain kuusi ihmistä.

"Tuo on hurja luku, joka vaatisi tarkempaa selvittämistä", Helsingin syyttäjänviraston johtava kihlakunnansyyttäjä Heikki Poukka huomauttaa. Hänen mukaansa Helsingissä ei ole tehty rikoksia vastaavaa määrää syyttämättäjättämispäätöksiä.

Ylikomisario Mia Poutanen sisäministeriön poliisiosastolta sanoo, että poliisin tietoon tulleista teoista, joissa rikoksen tekovaiheessa epäillään olevan rasistinen motiivi, ovat suurimmaksi osaksi eriasteisia pahoinpitelyjä, vahingontekoja, kunnianloukkauksia tai laittomia uhkauksia.

Vahingonteot ja lievät pahoinpitelyt ovat sen tyyppisiä rikoksia, joista tulee vähemmän tuomioita kuin poliisille tehdään rikosilmoituksia.

Syitä on monia. Esimerkiksi lievissä pahoinpitelyssä ja vahingonteossa asianosaiset voivat sopia jutun tutkintaprosessin aikana ja epäilty pahoinpitely saattaa tutkinnassa osoittautua lieväksi. Silloin juttu muuttuu asianomistajarikokseksi, eikä johda syytteeseen, ellei uhri sitä vaadi.

Moni pahoinpitely ja vahingonteko jäävät selvittämättä senkin takia, ettei tekijää saada koskaan selville.

Maahanmuuttovirasto: Ratkaisukäytännöt perhesideasioissa

Ulkomaalaisviraston (nyk. Maahanmuuttovirasto) tiedote oleskeluluvan myöntämisestä perhesiteiden vuoksi. Viraston ylijohtaja Jorma Vuorio vastaa viraston saamaan kritiikkiin, jonka on aiheuttanut eri kulttuureista kotoisin olevien ihmisten toisenlainen käsitys perheenjäsenestä. Vuorion mukaan nykyisen lain aikana virasto ei voi laajentaa perhekäsitystä suomalaisen ydinperheen ulkopuolelle.

Maahanmuuttovirasto:
Ylijohtaja Jorma Vuorio: Ratkaisukäytännöt perhesideasioissa
16.4.2007

Ylijohtaja Jorma Vuorio: Ratkaisukäytännöt perhesideasioissa

Ulkomaalaisvirastoa on julkisuudessa arvosteltu kriittisesti ratkaisukäytännöstä, jota se noudattaa perhesiteen perusteella myönnettävissä oleskeluluvissa.

Viraston saama palaute ja julkisuudessa käyty keskustelu herättävät päätöksentekijässä kysymyksiä. Eikö samankaltaisessa tilanteessa olevia hakijoita tarvitsekaan pitää yhdenvertaisessa asemassa? Pitääkö luvan myöntämisessä ottaa huomioon se, kuinka vaikutusvaltaisia tukijoita jollakin sattuu olemaan tai kuinka paljon hän saa asialleen julkisuutta?

Pidämme itsestään selvänä sitä, että virasto noudattaa lakia ja reagoi hallinto-oikeuksien ja korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuihin silloin, kun ne linjaavat lain soveltamiskäytäntöä. Oman näkemyksemme mukaan päätöksenteon täytyy olla yhdenmukaista ja oikeusvarmaa. Se tarkoittaa muun muassa sitä, että samanlaisissa tilanteissa kaikkiin asiakkaisiin lakia sovelletaan samalla tavalla.

Perhesiteitä koskevissa valitusasioissa korkein hallinto-oikeus on vahvistanut useita Ulkomaalaisviraston tekemiä päätöksiä, ja linjannut näin soveltamiskäytäntöä.

Laki ei aina vastaa yksittäisen ihmisen näkemyksiä ja odotuksia. Toisaalta kritiikki päätöksentekoon voi johtua osittain siitäkin, että lain sisältö ei ole tuttu. Sen vuoksi haluan nostaa esiin muutamia ulkomaalaislain perhesidesäännöksien ydinkohtia.

Kenelle oleskelulupa perhesiteen perusteella

Pääsääntö on, että ensimmäistä oleskelulupaa on haettava ulkomailla ennen Suomeen tuloa. Perhesiteen perusteella luvan voivat saada aviopuoliso, rekisteröity parisuhdekumppani, avopuoliso ja alle 18-vuotias naimaton huollossa oleva lapsi. Nykyisen ulkomaalaislain perusteluissa lähdettiin nimenomaan siitä, että perheenjäsenen määritelmä sisältää suomalaisen perhekäsitteen mukaiset ydinperheen jäsenet. Pettymyksiä tuottaa se, että perheenjäsenten piiri ei vastaa eri kulttuureista kotoisin olevien ihmisten käsitystä perheenjäsenestä.

Poikkeuksellisesti muukin omainen voi saada oleskeluluvan, jos hänen tarkoituksenaan on Suomessa jatkaa aikaisemmin viettämäänsä kiinteää perhe-elämää tai jos hän on täysin riippuvainen Suomessa asuvasta sukulaisestaan. Tämäkin koskee vain niitä, joiden Suomessa oleva sukulainen on Suomen kansalainen tai oleskeluluvan pakolaisuuden, suojelun tarpeen tai tilapäisen suojelun perusteella saanut ulkomaalainen. Muilla perusteilla luvan saaneiden omaisilla tätä oikeutta ei ole.

Täysi riippuvuus Suomessa asuvaan sukulaiseen ei synny pelkästään sillä perusteella, että ulkomailla asuva henkilö ei enää kykene elämään kotimaassaan itsenäisesti siten kuin on tottunut. Kun riippuvuussuhteen laatua arvioidaan, otetaan huomioon se, voiko henkilö saada apua tai hoitoa omassa kotimaassaan ja voiko Suomessa oleva sukulainen auttaa häntä esimerkiksi lähettämällä rahaa kotimaahan. Merkittävää riippuvuussuhteen arvioinnissa on myös se, onko juuri Suomessa asuva sukulainen ainoa, joka voi hoitoa tai apua tarjota.

Jos hakija saa perhesidehakemukseensa kielteisen päätöksen, voi hän tehdä uuden hakemuksen muilla perusteilla, jos sellaisia on. Kun sukuyhteys nähdään ja koetaan inhimillisenä, läheisenä asiana, kielteisen perhesidepäätöksen saanut saattaa hakea uutta lupaa yksilöllisestä, inhimillisen syystä. Tällä perusteella oleskelulupia voidaan myöntää, mutta laki on varsin tiukka. Lisäksi lain perusteluissa on erityisesti todettu, että lainkohdan soveltamisella ei saa olla tarkoituksena ohittaa perhesiteen perusteella myönnettävien oleskelulupien edellytyksiä.

Lopuksi

Jos halutaan, että oleskelulupakäytännöt ovat Suomessa nykyistä väljemmät esimerkiksi siten, että maahan voi tulla turistina ja hakea oleskelulupaa vasta täällä tai että perhekäsitys on laajempi kuin suomalainen ydinperhe, tarvitaan lainsäädännön muutoksia.

Promo-lehti: Anna Rastas: Rasismia ei pidä ohittaa

 Promo-lehti 2/2007: Anna Rastas: Rasismia ei pidä ohittaa (pdf)

– Rasismi on laaja ja moniulotteinen ilmiö. Rasismi on aina ilmiö, joka on eri tavoin totta eri ihmisille. Siksi se, mitä itse kukin tietää rasismista esimerkiksi Suomessa, riippuu pitkälti siitä, mikä on oma asemamme rasismin värittämässä todellisuudessa, sanoo rasismin tutkija Anna Rastas.

Meidän on luovuttava ajatuksesta, että vain meidän ”valkoisten suomalaisten” näkemyksemme joidenkin sanojen loukkaavuudesta tai yleensä siitä mikä on rasismia, painaa keskustelussa.

Vähemmistövaltuutettu: Etniset vähemmistöt ja hallitusohjelma

Vähemmistövaltuutettu: Etniset vähemmistöt ja hallitusohjelma - Kohti todellista yhdenvertaisuutta etnisesti hyvinvoivassa Suomessa

Suomalaisen yhteiskunnan monikulttuurisuus syvenee. Maahanmuutto lisääntyy ja perinteiset vähemmistömme elävät elämäänsä yhteiskunnassamme.

Etnisesti monimuotoistuvassa Suomessa oikeudenmukaisuus ja hyvinvointi perustuvat aitoon yhdenvertaisuuteen ja ihmisten väliseen kunnioitukseen. Yhdenvertaisuus tuo yhteiskuntaamme elinvoimaa ja vaurautta. Se on myös hyvien etnisten suhteiden perusta.

Vähemmistövaltuutetun asiakastyö vahvistaa kuitenkin yhä uudelleen ne tutkimustiedot, joiden mukaan valtaosa etniseen vähemmistöön kuuluvista kokee jatkuvasti syrjintää esimerkiksi työelämässä tai palveluissa. Myös yhteiskuntamme perusteita nakertava rasismi tuhoaa monen ihmisen arkipäivää. Oheiset tavoitteet eivät edellytä merkittäviä uusia taloudellisia panostuksia, vaan pikemmin olemassa olevien keinojen parempaa hyödyntämistä. Ja tärkein resurssi on lopulta tahto.


Syrjintään työelämässä ei ole varaa

Merkittävä osa etnisten vähemmistöjen syrjintäkokemuksista liittyy työhönotossa väitettyyn syrjintään. Ennakkoluulot ja osaamattomuus ovat tuhlausta.

Työnantajilla tulisi olla tasa-arvolain kaltainen velvollisuus ansiovertailun tekemiseen, jotta valvontaviranomaisella olisi mahdollisuus arvioida mahdollista syrjintää. Työsuojeluviranomaisia tulisi velvoittaa tehokkaammin valvomaan syrjinnän kiellon toteutumista rekrytoinnissa ja muualla työelämässä.

Maahanmuutto politiikkaohjelmaksi

Työmarkkinoiden ja yritystoiminnan kansainvälistyessä ja maahanmuuton lisääntyessä maahanmuuttopolitiikka on taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti yhä merkityksellisempää politiikkaa.

Halutun maahanmuuton tavoite ei ole kuitenkaan realistinen, jos täällä asuvat maahanmuuttajat viestittävät tulleensa Suomessa syrjityiksi ja kokeneensa lupajärjestelmän byrokraattiseksi ja kankeaksi. Nykyisellään lupajärjestelmä ei mahdollista työperäisen maahanmuuton merkittävää lisäämistä. Monet Suomessa asuvat maahanmuuttajat muuttavat myös pois.

Valtioneuvosto hyväksyi periaatepäätöksen 19.10.2006 maahanmuuttopoliittisesta ohjelmasta. Sen keskeisiä tavoitteita ovat työperusteisen maahanmuuton lisääminen sekä monikulttuurisuuden ja syrjimättömyyden edistäminen. Ohjelma on tarkoitus toteuttaa konkreettisemmalla toimenpideohjelmalla. Maahanmuuttopoliittinen ohjelma on kokonaisvaltaisuudessaan myös merkittävä hyvien etnisten suhteiden ja yhdenvertaisuuden edistämisen asiakirja.

Tehokas toimeenpano edellyttää hallinnon eri alojen uskottavaa yhteistyötä sekä ohjelmahankkeelle suunnattua erillisrahoitusta. Toteuttaminen tulisi ottaa yhdeksi uuden hallituksen politiikkaohjelmaksi ja toteuttaa ohjelmajohtamisen kehittämishankkeen suosituksia noudattaen.

Politiikkaohjelmassa olisi mahdollista arvioida myös tarpeet vahvempaan maahanmuuton poliittiseen ohjaukseen ja toimeenpanoon. Tähän liittyy myös kysymys eri ministeriöiden työnjaosta tai muista viranomaistoiminnan muutoksista.

Romanien ja saamelaisten perusoikeudet on vihdoin turvattava

Romanien asema on eri elämänalueilla edelleenkin erittäin huono. Tämä tulee toistuvasti esiin yhtenä vakavimmista ihmisoikeusongelmistamme sekä omissa havainnoissamme että kansainvälisissä raporteissa. Romaniväestössä huono-osaisuus periytyy. Laajamittainen syrjäytymisvaara on todellinen.

Tietoa on, mutta toimet ovat olleet riittämättömiä ja toisiinsa koordinoimattomia. Kaikki soveltuvat hallinnonalat tulisi velvoittaa yhteistyössä romaniväestön edustajien kanssa kohentamaan romanien asemaa tuntuvasti ja todellisesti. Ministeriöiltä tulisi edellyttää toimintaohjelma, jossa asetettaisiin konkreettiset tavoitteet romanien syrjäytymiseen ehkäisemiseksi muun muassa työelämässä, koulutuksessa ja asumisessa. Ohjelman toteutumista tulisi arvioida hallituskauden puolivälissä.

Saamelaisten vaikeimmat ongelmat liittyvät maankäyttöön saamelaisalueella sekä tosiasiallisiin mahdollisuuksiin ylläpitää valtakunnassa saamen kieltä ja kulttuuria. Saamelaisten kielelliset oikeudet eivät toteudu saamen kielilain edellyttämällä tavalla.

Maanomistuskysymyksen ratkaisemiseksi esiteltiin hallitukselle viime syksynä uskottava malli. Tämän pohjalta tulisi nyt työtä jatkaa.

Rasistista häirintää ei tarvitse sietää

Merkittävä osa syrjinnästä ja rasistisesta häirinnästä tapahtuu yksityisten ihmisten välillä. Siihen ei useinkaan pystytä nykyisin säännöksin puuttumaan.

Etnisiä vähemmistöjä tulee suojata nykyistä paremmin vahvistamalla lainsäädännön keinoja puuttua yksittäisten ihmisten väliseen rasistiseen häirintään ja syrjintään.

Nettirasismiin puututtava tehokkaammin

Internet on tällä hetkellä rasistisen kiihotuksen keskeisin foorumi. Viranomaiset ovat tällä hetkellä neuvottomia.

Tähän tulisi määrätietoisesti kehittää keinoja, esimerkiksi hyödyntämällä kokemuksia lapsipornografian levittämiseen puuttumisesta.

Rikoslainsäädäntöä tulee täsmentää niin, että sekä etnisiin yhteisöihin että yksilöihin kohdistuvaan kunnianloukkaukseen voidaan puuttua yhtäläisesti.

Tieto ja neuvot ehkäisevät vaurioita

Rasismi ja syrjintä ovat ihmisarvoa syvästi loukkaavia kokemuksia. Ihminen jää vielä liian usein yksin kokemuksensa kanssa. Tietoa näistä tapahtumista ei myöskään ole koottu.

Kuntiin tulisi luoda tätä varten tuki-, neuvonta- ja raportointijärjestelmä esimerkiksi yhteistyössä kansalaisjärjestöjen kanssa. Kehittämisessä tulisi varmistaa alueellisuus.

Yhdenvertaisuudesta vahvempi politiikka

Yhdenvertaisuus ja rasismin vastainen politiikka ovat tulossa eurooppalaisittain ja kansainvälisesti yhä näkyvämmäksi. Euroopan unionin toimenpiteet ovat yhä tuntuvampia ja kohdennetumpia.

Suomalainen yhteiskunta on perusluonteeltaan yhdenvertainen. Tämä sinänsä aiheellinen ylpeys ei yksistään riitä vanhojen ongelmien ja uusien haasteiden ratkaisemiseksi. Tarvitaan myös edistyksellistä politiikkaa.

Yhdenvertaisuuden edistäminen on ministeriöhallinnossa hajallaan ja saa vähän huomiota. Sille tulisi antaa suurempi poliittinen näkyvyys ja eri toimien yhteensovittamista tulisi vahvistaa. Tavoitteellisen ja suunnitelmallisen yhdenvertaisuustyön velvoitetta tulisi julkisessa hallinnossa ylipäätään jämäköittää.

Ulkopolitiikka-lehti: Suomi hakee uutta suuntaa maahanmuuttopolitiikalle

Tommi Turunen kirjoittaa Ulkopolitiikka-lehteen maahanmuuttoministeri Astrid Thorsin ja vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalaisen maahanmuuttopoliittisista näkemyksistä. Thorsin mukaan Suomen maine turvapaikanhakijoiden kohtelussa vaikuttaa siihen, saammeko houkuteltua ulkomaista työvoimaa. Thors haluaa parantaa turvapaikanhakijoiden kohtelua ja tutkia ovatko turvapaikkojen myöntämisperusteet liian kireät. Kiintiöpakolaisten määrää pitäisi lisätä.

Kirjoittajan mukaan entisellä sisäministeri Kari Rajamäellä oli tapana maalailla maahanmuuttoon liittyviä uhkakuvia ja liittää maahanmuuttopolitiikka osaksi terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa. Rajamäki sai pistävää kritiikkiä muun muassa kansalaisjärjestöiltä, vihreiltä ja demarinuorilta, jotka syyttivät ministeriä maahanmuuttajien leimaamisesta.

Vähemmistövaltuutettu Puumalaisen mielestä uusi maahanmuuttoministeri on aloittanut lupaavasti ja hänellä on kokonaiskuva hallussa sekä aitoa halua muuttaa asioita. Lisäksi hän on tuomassa maahanmuuttopolitiikkaan käytännöllisyyttä dogmaattisuuden tilalle. "Viime kädessä tulokset tietysti ratkaisevat”, kommentoi Puumalainen.

Ulkopolitiikka-lehti:
Suomi hakee uutta suuntaa maahanmuuttopolitiikalle
2/2007

.

Vähemmistövaltuutetun vuosikertomus 2006

Vähemmistovaltuutetun vuosikirjassa käydään läpi vuoden 2006 tapahtumat vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalaisen ja hänen sijaisenaan toimineen Rainer Hiltusen näkökulmasta. Vähemmistövaltuutettu mm. teki poliisille syyttämispyynnön ikkunaan ripustetusta natsilipusta, otti yhteyttä kuluttajavirastoon etnisesti arveluttavien makeiskääreiden takia ja kiinnitti erään televisiokanavan huomion etnistä ryhmää stereotyyppisesti kuvaavaan lastenohjelmaan. Valtuutettu antoi lausuntonsa 22 karkotusesityksestä ja päätyi joka kerta vastustamaan karkotusta.

Vähemmistövaltuutetun vuosikertomus 2006 (pdf)

[...]
Pulmallisempaa on, että Internetissä voi helposti esiintyä anonyyminä, eikä tekijän henkilöllisyyttä aina saada selville. Lisäksi rikollista materiaalia ei välttämättä saada pois Internetistä, jos palvelin on esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa sananvapauden laaja tulkinta mahdollistaa myös ääriaineiston levittämisen.
[...]
Yksityishenkilön nimittely ”ryssäksi”tai ”neekeriksi”on kunnianloukkausrikos. Tämän vuoksi tulisi Internet-sivustojen valvonnassa kiinnittää huomiota näiden sanojen käyttöön. Mainittujen sanojen käyttäminen ryhmistä voi puolestaan täyttää kansanryhmää vastaan kiihottamisen tunnusmerkistön.
[...]
Natsilipun esillä pitäminen

Valtuutettu pyysi poliisia tutkimaan, täyttikö ison hakaristin tai rautaristilipun ripustaminen ikkunaan kiihottaminen kansanryhmää vastaan –rikoksen tunnusmerkistön. Poliisi katsoi, ettei kyse ollut rikoksesta. Esitutkinnassa kantaa kuitenkin perusteltiin rikoslain 11:8 muotoilulla, joka ei ole ollut voimassa olevaa lainsäädäntöä. Valtuutettu teki asiassa syyttämispyynnön esittämällä muun muassa, että rikoslain säännöksen 11:8 tunnusmerkistö täyttyy huolimatta siitä, syntyykö tekijän tavoittelema kiihotus kansanryhmää vastaan vai ei. Toisin sanoen seurausta ei vaadita. Tämän lisäksi poliisilaitosta pyydettiin kouluttamaan henkilökuntaansa mainitun pykälän sisällöstä, soveltamisesta ja tulkinnasta.

Syyttämispyyntö otettiin ratkaistavaksi valtakunnansyyttäjänvirastoon. Apulaisvaltakunnansyyttäjä katsoi, että vaikka sinänsä on mahdollista, että lipun asettaminen mainitulla tavalla täyttää rikoslaissa asetetun levittämistunnusmerkistön, ei asiassa ollut syytä epäillä rikosta. Päätöstä perusteltiin muun muassa: ”Se, että teolta vaaditaan tietynlaista kiihotuksen piirrettä supistaa tunnusmerkistöä siitä, mitä se olisi puhtaasti sanamuodon perusteella tarkasteltuna.” Lisäksi todettiin, että kiihottamis-sana sisältyy säännöksen nimikkeeseen. Valtuutetun käsityksen mukaan rikostunnusmerkistön nimike ei kuitenkaan saisi kaventaa itse tunnusmerkistön antamaa rikosoikeudellista suojaa.
[...]
Rasistinen lehtikirjoittelu

Toimintavuoden aikana kiinnitettiin huomiota lehdissä julkaistuihin kirjoituksiin, joiden arvioitiin olevan ulkomaalaisia loukkaavia ja vahvistavan ennakkoluuloja ja kielteistä suhtautumista maahanmuuttajiin. Syrjintään kannustavaan lehtikirjoitteluun puuttuminen ei kuitenkaan aina ole mahdollista, koska syytekynnys kiihottamisesta kansanryhmää kohtaan on asetettu melko korkealle.
[...]
Makeispakkaukset

Vähemmistövaltuutetun tietoon saatettiin asiakasyhteydenoton kautta kahden makeisvalmistajan makeiskääreen loukkaavuus. Asiakas koki, että kyseisissä kääreissä mustaihoiset ihmiset kuvataan isohuulisiksi, korvakoruja käyttäviksi, isosilmäisiksi pelleiksi. Kuvaa pidettiin rasistisena karikatyyrina tummaihoisista ihmisistä ja tästä syystä loukkaavana.

Vähemmistövaltuutettu katsoi, että käärepaperien ja pakkausten ulkoasua voidaan pitää etnisesti arveluttavina. Tuotepakkausten ulkoasu saattaa loukata tummaihoisia ihmisiä. Kuvien pitkä käyttöikä ja perinteiden vaaliminen ei tee kuvien käytöstä hyväksyttävää. Koska asia koski kuitenkin kuluttajasuojalain säännösten noudattamista, valtuutettu siirsi asian kuluttajaviraston käsiteltäväksi.

Toinen makeisvalmistaja on ilmoittanut muuttavansa makeiskääreen ”monikulttuuriseen yhteiskuntaan sopivammaksi” vuoden 2007 aikana.
[...]
Televisio ja stereotypiat

Valtuutettu kiinnitti erään tv-kanavan huomiota lastenohjelmassa esitettyihin stereotyyppisiin kuvauksiin tietystä etnisestä ryhmästä ja riskiin, että lastenohjelmat saattavat vahvistaa etnisiä vähemmistöjä kohtaan tunnettavia ennakkoluuloja. Tv-kanavaa pyydettiin huomioimaan ko. seikat valitessaan lastenohjelmia jatkossa. Valtuutettu totesi, että lapset ovat erityisen tärkeä ryhmä, kun on kyse yhdenvertaisuuden ja hyvien etnisten suhteiden edistämisestä.
[...]
Vähemmistövaltuutetun käsityksen mukaan rasistinen motiivi tulisi kirjata tutkintarekisteriin aina kun joku tapaukseen kytkeytyneistä tuo esiin epäilyn rasistisesta motiivista. Esimerkiksi Iso-Britannian poliisin käyttämän määritelmän mukaan rasistinen tapaus on mikä tahansa sellainen tapaus, jonka uhri tai kuka tahansa muu henkilö katsoo rasistiseksi. ( “A racist incident is any incident which is perceived to be racist by the victim or any other person”). Poliisin ei myöskään tulisi poissulkea rasistista motiivia tapauksiin liittyvissä julkisuuteen annetuissa kannanotoissa, koska tällainen on tulkittavissa niin, ettei väitettä arvioida vakavasti. Rasistisen motiivin olemassaolo tulisi arvioida vasta tuomioistuimessa asiaa lopullisesti päätettäessä.
[...]
Rasistinen motiivi on ollut rikoslaissa mainittu tuomion koventamisperuste vuoden 2004 alusta lähtien. Kuitenkaan ei kummankaan edellä mainitun rikoksen käsittelyn yhteydessä syyttäjä vaatinut rangaistuksen koventamista rasistisen motiivin perusteella, vaikka ainakin toisessa tapauksessa kuulustelupöytäkirjoista ilmeni väkivallantekoa edeltänyttä rasistista huutelua.
[...]
Se mikä ymmärretään rasistiseksi motiiviksi, voi vaihdella henkilöstä toiseen. Tästä syystä on mahdollista ettei rasistista motiivia aina oteta huomioon. Sitä, ettei tekoja pidetty rasistisina on perusteltu muun muassa sillä, että rikoksen tekijällä on myös ulkomaalaisia ystäviä.
[...]
Valtuutettu antoi lausuntonsa 22:sta karkotusesityksestä. Vaikka ulkomaalaislain edellyttämä karkotusperuste sinänsä oli osoitettavissa jokaisessa esityksessä, valtuutettu päätyi kuitenkin vastustamaan niitä. Osalle karkotettavaksi esitetyistä oli valtuutetun arvion mukaan kehittynyt Suomeen siinä määrin vahvoja siteitä, ettei karkottamisen puolesta olevia seikkoja voinut pitää karkottamista vastaan olevia seikkoja painavampina kokonaisharkinnassa. Osassa tapauksia valtuutettu katsoi, että karkottamiselle olisi ollut kokonaisharkinnan jälkeenkin vahvoja perusteita. Tästä huolimatta valtuutettu päätyi vastustamaan myös näitä karkotuksia, Somalian epävakaaksi arvioidun tilanteen vuoksi.

Ylioppilaslehti: Sisäänheittäjä

Ylioppilaslehti: Sisäänheittäjä 30.3.2007

Annika Forsanderista tulee huhtikuun alussa Helsingin ensimmäinen maahanmuuttoasioiden johtaja. Kansainvälinen työ tutkijana vaihtuu virkamiestehtäviin kaupungin valtavassa organisaatiossa, jonka 38 000 työntekijästä vain kaksi prosenttia on maahanmuuttajia. Yksi Forsanderin uusista haasteista on pohtia, kuinka osuutta saataisiin lisättyä.

HS: Ulkomaalaisvirasto alkaa käännyttää turvapaikanhakijoita Pohjois-Irakiin

Helsingin Sanomat:
Ulkomaalaisvirasto alkaa käännyttää turvapaikanhakijoita Pohjois-Irakiin
Turvapaikanhakijoiden määrä laskussa
Uvi haluaa lisätä keskustelua kansalaisjärjestöjen kanssa
29.3.2007

Ulkomaalaisvirasto (Uvi) alkaa käännyttää pohjoisirakilaisia turvapaikanhakijoita takaisin kotiseuduilleen. Tähän asti irakilaiset turvapaikanhakijat ovat saaneet Suomesta vähintään tilapäisen oleskeluluvan, koska palautuksia Irakiin on pidetty teknisesti mahdottomina esimerkiksi luotettavien lentoyhteyksien puuttumisen vuoksi.

Uvin mielestä palautuksista on tullut mahdollisia kolmeen Pohjois-Irakin kurdimaakuntaan: Dohukiin, Arbiliin ja Suleimaniin.

Se voi merkitä huomattavan monelle irakilaiselle lähtöpasseja Suomesta, sillä Uvin turvapaikkayksikön johtajan Esko Revon mukaan suuri osa irakilaisista turvapaikanhakijoista on ollut kotoisin juuri näiltä alueilta.

Ulkomaalaisvirasto päätti uudesta linjauksesta tällä viikolla, eikä se ole tehnyt vielä yhtään käännytyspäätöstä.

-----

Turvapaikanhakijoiden määrä on alkuvuoden tietojen perusteella edelleen laskussa. Tammi-helmikuun aikana Suomesta haki turvapaikkaa yhteensä 221 ihmistä. Koko viime vuonna hakijoita oli yhteensä yli 2 300.

Eniten turvapaikanhakijoita saapui alkuvuonna Suomeen Irakista, yhteensä 43. Seuraavaksi suurimmat hakijaryhmät tulivat Serbiasta, Venäjältä ja Turkista.

-----

Ulkomaalaisviraston (Uvi) ylijohtaja Jorma Vuorio ehdottaa, että Uvin yhteyteen perustettaisiin Ruotsin tapaan eräänlainen neuvottelukunta pohtimaan viraston toimintaa.

Hänen mukaansa siihen voisi tulla edustajia Uvin lisäksi esimerkiksi eduskunnasta, ministeriöistä ja kansalaisjärjestöistä kuten Amnestystä, Ihmisoikeusliitosta ja Suomen pakolaisavusta.

Neuvottelukunta voisi avoimesti keskustella Uvin tavasta soveltaa lakeja ja tehdä päätöksiä.

Neuvottelukunta ei kuitenkaan olisi valvontaelin, eikä sillä olisi päätösvaltaa Uvin asioissa.

Ylijohtaja Vuorion mukaan ajatustenvaihto voisi auttaa sekä Ulkomaalaisvirastoa omassa työssään että ulkopuolisia ymmärtämään Uvin toimintaa.

Vuorio myöntää, että ehdotuksen taustalla on Ulkomaalaisviraston ajoittain saama kielteinen julkisuus.

"Minulla on tunne, ettei poliisiakaan seurata yhtä tarkasti kuin meitä", Jorma Vuorio toteaa.

Ylijohtaja arvelee, että Uvin saama kielteinen julkisuus johtuu viraston toimialasta. Ulkomaalaisasiat herättävät herkästi erilaisia tunteita.

YLE: Kylähullut-yhtye saa moitteita vähemmistövaltuutetulta

YLE uutisten mukaan vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalainen paheksuu Kylähullut-yhtyeen tekemää kappaletta Lisää persettä rättipäille. Vähemmistövaltuutetusta kappale osoittaa huonoa makua ja on muslimeja loukkaava. Puumalaisen mukaan kappale ei kuitenkaan täytä rikoksen tunnusmerkkejä.

YLE Uutiset:
Kylähullut-yhtye saa moitteita vähemmistövaltuutetulta
15.3.2007

Vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalainen paheksuu tunnettujen suomalaismuusikoiden tekemää kappaletta, jossa muslimeja nimitetään rättipäiksi ja sotien syyksi esitetään se, että he saavat liian vähän seksiä.

Kylähullut-yhtyeen kappaleessa soittaa kansainvälisestikin tunnettuja artisteja, muun muassa Children of Bodom -yhtyeen Aleksi Laiho ja Nightwishin Tuomas Holopainen.

Tekijöiden mukaan kappale Lisää persettä rättipäille on tehty huumorilla, eikä sitä siksi pidä ottaa liian vakavasti. Vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalainen kuitenkin sanoo, että hänestä kappale osoittaa huonoa makua ja on selvästi muslimeja loukkaava. - Jo kappaleen nimessä on hyvin halventava nimitys. Monilla ihmisillä ei ole mitään tekemistä näiden asioiden kanssa, ja heitä tällainen nimittely loukkaa. Tämä kohdistuu myös Suomessa asuviin muslimeihin. Puhutaan loukkaavasti ja halventavasti ja vahvistetaan stereotypioita, jotka eivät vastaa ainakaan omaa käsitystäni.

Puumalaisen mukaan kappale ei silti täytä rikoksen tunnusmerkkejä. Kyseeseen tulisi lähinnä pykälä kansanryhmää vastaan kiihottamisesta, joka sisältää myös halveksunnan. Sen kynnys on kuitenkin ollut Puumalaisen mukaan varsin korkea. - Suomessa on perinteisesti huonoa makua ja arvostelemattomuutta suojattu sananvapaudella. Näin saattaisi käydä tässäkin tapauksessa, vähemmistövaltuutettu sanoo.
[...]

Heidi Hautala: Uusia avauksia - vai pää pensaaseen?

Heidi Hautala: Uusia avauksia - vai pää pensaaseen? 11.3.2007

Maahanmuuttoasiat ovat aika herkkiä, huomasin taas, kun olimme perjantaina Anni Sinnemäen ja Tapio Laakson kanssa julkistaneet vihreän maahanmuutto-ohjelman.

Lauantain leppoisat aamukahvit olivat menneet väärään kurkkuun eräiltä, jotka olivat lukeneet minun ehdottaneen maahanmuuttajille kiintiöitä yrityksiin.

Maa, jossa Helsingin Sanomien NYT-liitteen mukaan melkein 40 prosenttia kyselyyn vastaajista sulkisi rajat maahanmuuttajilta, on vaarassa kuihduttaa kansantaloutensa väestön ikääntyessä. Maahanmuuttajia tarvitaan, muun uskotteleminen on tosiasioiden kieltämistä.

Turun Sanomat: Vihreiden Hautala haluaa työpaikoille kiintiöt maahanmuuttajille

Turun Sanomat kirjoittaa vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Heidi Hautalan ehdotuksista tulevan työvoimapulan ratkaisuun. Hautala esittää työpaikoille maahanmuuttajakiintiöitä sekä vastaanottokeskusten sulkemista ja asuntojen tarjoamista turvapaikanhakijoille. Muita vihreiden keinoja ovat Afrikkaan perustettavat työvoiman rekrytointipisteet ja määräaikainen siirtolaisuus sekä EU:n kuuden miljoonan paperittoman siirtolaisen laillistaminen.

HS: Maahanmuuttajista Suomelle selvät säästöt

Helsingin Sanomat:
Maahanmuuttajista Suomelle selvät säästöt
Tausta: Ruotsissa laskettiin ensin
Kommentti: Auttaisivatko kovat luvut?
28.2.2007

Anna Karismo

Suomeen tulevista maahanmuuttajista kertyy suomalaisille veronmaksajille selvät säästöt, jos maahanmuuttajat työllistyvät. 20-vuotiaan lukion tai ammattikoulun käyneen maahanmuuttajan koulutuksen on kustantanut hänen kotimaansa.

Suomalainen vastaavan koulutuksen saanut maksaa yhteiskunnalle ja vanhemmilleen karkeasti arvioiden 350 000 euroa esimerkiksi koulutuksena sekä sosiaali- ja terveyspalveluina.

Jos maahanmuuttaja on hyvin koulutettu, säästöt ovat vielä suuremmat. "Esimerkiksi lääkärin koulutus maksaa paljon, ja on selvää, että Virossa tai Venäjällä koulutuksensa hankkinut lääkäri säästää Suomelle suuren summan", väestötieteilijä Mauri Nieminen Tilastokeskuksesta sanoo.

Kaikkia kuluja ei ole eritelty tarkasti viime vuosina. 1990-luvun laman aikana tehtyjen laskelmien pohjalta voidaan päätellä, että suomalainen kuluttaa 20-vuotiaaksi asti pitkälti yli 300 000 euroa.

"Ruotsin tutkimuksessa ei laskettu, paljonko vanhemmat satsaavat lapsensa vapaa-aikaan ja harrastuksiin. Se kasvattaisi summaa", huomauttaa Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkija Pekka Parkkinen.

Lapsen ylläpito maksaa Parkkisen mukaan vanhemmille keskimäärin kymmenen tuhatta euroa vuodessa Suomessa. Näin ollen yksi lapsi maksaa elättäjilleen ennen 20. ikävuottaan vajaat 200 000 euroa.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä koulutuksen kautta yhteiskunnan rahaa menee ainakin 150 000 euroa. Jo pelkästään koulutus maksaa runsaat viisi tuhatta euroa vuodessa.

Maahanmuuttajien koulutuksen ja kasvatuksen on maksanut heidän kotimaansa.

Toisaalta julkinen sektori saa Suomessa kasvavista tulevaisuuden työntekijöistä myös tuloja, koska heidän menoihinsa sisältyy veroja. He myös osallistuvat kulutukseen eli talouden rattaiden pyörittämiseen omien ja perheensä hankintojen kautta.

Maahanmuuttajat aiheuttavat Suomessa jonkin verran kuluja, koska heidän sopeuttamisensa maksaa, eivätkä he siirry heti työelämään.

"Toisaalta valtaväestössäkin on ihmisiä, joista ei tule itsensä elättäjiä", Pekka Parkkinen sanoo.

Siirtolaisten koulutustaustoja ei Suomessa tarkoin tunneta, koska heiltä ei kysytä saapuessa koulutuksesta.

---------------------------------

Kuntalehti kertoo uusimmassa numerossaan tutkimuksesta, joka on tehty pakolaisten kustannuksista yhteiskunnalle Ruotsissa.

Maan Valtiollinen tilastokeskus ja Kuluttajavirasto selvittivät viime vuoden lopussa, paljonko ruotsalaiset veronmaksajat säästävät yhtä maahan tullutta 20-vuotiasta pakolaista kohden.

Tutkimuksen lähtökohta oli laskea, mitä 20-vuotias työkykyinen ruotsalainen maksaa perheelle ja yhteiskunnalle.

Selvisi, että ruotsalainen päiväkodin ja lukion käynyt nuori aikuinen on kolme miljoonaa kruunua eli 323 000 euroa vastaavan koulutuksen saanutta pakolaista kalliimpi.

"Laskelma on tehty hyvin alhaiseksi. Siihen ei ole otettu mukaan jatko-opintoja eikä urheilusta tai muista harrastuksista kertyviä kustannuksia", laskemisurakan alullepanija, Lindesbergin sairaalan kirurgisen osaston päällikkö Peter Jilke kertoo Kuntalehdessä.

---------------------------------

"Päättäjät ymmärtävät vain eurojen kieltä, niinpä ihmisten terveys ja hyvinvointi pitää kääntää heille euroiksi."

Näin pohti oululainen sanomalehti Kaleva viime viikolla. Kainuulaiset päättäjät olivat saaneet eteensä kovaa faktaa siitä, mitä alueen asukkaiden ennenaikaiset kuolemat maksavat.

Kaikkein kalleimpia yhteiskunnalle ovat parikymppisten kainuulaisten kuolemat, oman käden kautta tai ei.

Veronmaksajat ovat sijoittaneet heidän terveydenhoitoonsa ja koulutukseensa, mutta eivät ehdi saada omiaan pois. Menetetty elinvuosi maksaa noin 29 000 euroa.

Rahakeskustelu maahanmuuttajista pyörii tukien varassa elävien pakolaisten ympärillä.

Kieltä taitamaton pakolainen joutuu altavastaajaksi, koska hän ei pysty toisaalta puolustautumaan syytöksiltä, mutta ei myöskään hankkimaan työtä tasavertaisesti suomalaisen kanssa.

Jos ajatellaan, että raha on se joka puhuu, niin auttaisivatko todelliset rahasummat myös maahanmuuttajakeskustelun kääntämisessä?

Kokonaan toinen kysymys on sitten se, onko oikein, että rikas maa ottaa köyhästä maasta hyötymistarkoituksessa vain koulutettuja muuttajia.

Kansan Uutiset: Tiukka maahanmuuttopolitiikka hyödyttää vain salakuljettajia

Kai Hirvasnoron Kansan Uutisiin kirjoittamassa artikkelissa kritisoidaan Kari Rajamäen tiukkaa pakolaispolitiikkaa. Ylen Kotikatsomoon tehdyn Poikkeustila-sarjan käsikirjoittaja Mauri Ahola ja Helsingin vastaanottokeskuksen johtaja Leena Markkanen syyttävät Rajamäkeä pakolaisten oikeusturvan loukkaamisesta ja leimaamisesta sekä rikollisten suosimisesta.

Kansan Uutisten Viikkolehti: artikkeli
19.1.2007

Sadattuhannet ihmiset köyhissä maissa ovat lähtökuopissa länteen koettamaan onneaan. Kun rikas maailma samaan aikaan kiristää pakolaispolitiikkaansa, vaihtoehdoksi jää usein vain salakuljetus. Sisäministeri Kari Rajamäen tiukasta politiikasta hyötyvät eniten rikolliset.
...
Poikkeustila perustuu tositapahtumiin, mutta ei ole tosi. Työharjoitteluun tullessaan Mauri Ahola kirjoitti salassapitosopimuksen. Mitään näkemäänsä ja kuulemaansa hän ei ole käyttänyt sellaisenaan eikä henkilöillä ole oikeaa vastinetta todellisuudessa.

Syyskuussa 2005 suomalaiset pakolaistyötä tekevät järjestöt haastoivat tiedotusvälineet tekemään tosiasioihin perustuvaa turvapaikkauutisointia. Niiden mielestä sisäministeri Kari Rajamäen (sd.) puheet turvapaikkashoppailijoista ja ankkurilapsista ruokkivat ennakkoluuloja kaikkia ulkomaalaisia kohtaan.
...
Poikkeustilan arvo on huomattu myös aidan toisella puolella. Tähän asti parhaana kiitoksena Mauri Ahola pitää kansallismielisellä nettisivulla esitettyä arviota siitä, että sarja on vaarallinen, koska se auttaa samaistumaan emotionaalisesti pakolaisiin.

Turvapaikkajulkisuuden suurimpana heikkoutena Leena Markkanen pitää sitä, että hakijat niputetaan sumeilematta rikollisiksi ja mahdollisiksi terroristeiksikin.

– Totta kai tällaiseen systeemiin voi sisältyä rikollisuutta ja laiton maahanmuutto on ihan selkeästi kansainvälistä rikollisuutta, ja sinänsä tietysti väärin. Mutta ketä nämä ihmiset ovat ja minkälaisia tarinoita heillä on, se ei tule kuuluviin, Leena Markkanen kritisoi julkisuutta.

Mauri Ahola korostaa, ettei laittomaankaan bisnekseen turvautuminen ole rikos. Turvapaikanhakijaksi ilmoittautumisessa ei ole mitään rikollista, vaikka se tapahtuisi salakuljetuksen avulla.

– Jos olet vainottu, maan alla ja pelkäät poliisia, niin miten menet hakemaan poliisilta passia? Tai jos maassa on sisällissota eikä hallitusta, niin miten haet mitään papereita? hän kysyy.
...
– Minulle sen bisneksen suuruus ja järjestäytyneisyys oli yllätys. Puhuin useamman ihmisen kanssa, jotka olivat tulleet Lähi-idästä ja Kaukoidästä Venäjän kautta Suomeen. Heillä ei ole papereita ja ainoa keino päästä pois on kerätä rahaa ja ostaa matka.

– Suku kerää, kylä kerää, Leena Markkanen jatkaa.

– Ja jotkut naiset ovat joutuneet ratkaisemaan asian osittain prostituutiolla kotimaassaan, Mauri Ahola täydentää.

Hänen mukaansa matka maksaa 15 000 - 20 000 euroa. Pakettiin kuuluvat väärennetyt henkilötodistukset, lentoliput ja kuljetus lentokentälle. Lähes kaikki lentävät välimajoitukseen Moskovaan. Siellä jatkokyydin odotus saattaa kestää kuukausia. Rikollisuuden koosta antaa jonkinlaisen kuvan se, että Moskovan lähiöissä on kokonaisia isoja kerrostaloja pelkästään salakuljettajien hallussa.

Lopullisen määränpään hinta määräytyy eräänlaisessa pörssissä sen mukaan, miten tiukka maahanmuuttopolitiikka missäkin maassa on. Suomeen on päässyt halvemmalla, koska turvapaikkoja ei juuri myönnetä ja palautusriski on suuri.

Mauri Ahola kertoo, että pelkästään Venäjän kautta Eurooppaan salakuljetetaan arviolta 100 000 ihmistä vuodessa. Se kertaa 15 000 - 20 000 euroa tekee yli miljardin vuodessa. Ei siis pikkukonnien puuhastelua, vaan suurta liiketoimintaa.

Jutun opetus on Mauri Aholan mukaan se, että sisäministeri Kari Rajamäen hyväksi kehuma tiukka maahanmuuttopolitiikka virtaa suoraan salakuljetusyritysten kassoihin. Kun laillisia keinoja ei ole, jäljelle jää vain salakuljetus. Ihmissalakuljetuksesta huolestunut ministeri itse asiassa tukee salakuljetusta.

Mauri Ahola lämpenee, sillä nyt päästään hänen mieliteemaansa:

– Sisäministeriö on sinänsä hoitanut päätehtävänsä, turvallisuudesta huolehtimisen käytännön tasolla hyvin. Suomi on turvallinen maa. Mutta tähän liittyy se iso ongelma, että ulkomaalaisvirasto toimii sisäministeriön alaisuudessa. Tämän takia turvallisuusnäkökohta leimaa koko ulkomaalaispolitiikkaa. Kun sisäministeriön pitäisi tehdä ulkomaalais- ja pakolaispolitiikkaa, se tekeekin turvallisuuspolitiikkaa.

Ja ristiriita ihmisoikeuksia painottavan virallisen linjan kanssa on Mauri Aholan mielestä valtava. Poliittinen tahto ei toteudu, vaan todellisuudessa Suomen ulkomaalais- ja pakolaispolitiikan määrittelee turvallisuusministeriön alainen ulkomaalaisvirasto.

– Siksi on kysyttävä, onko ulkomaalaisviraston toiminnassa riittävästi poliittista valvontaa, koska ulkoministeri ja presidentti puhuvat ihmistä kunnioittavan pakolaispolitiikan puolesta, mutta sisäministeriö painottaa maahanmuutosta puhuessaan turvallisuusriskejä.
...
Niin, se ministeri Kari Rajamäki. Hänen nimensä nousee koko ajan esille.

– Kari Rajamäki on oikein päättänyt panna itsensä peliin ja yrittää muuttaa asioita meidän kannaltamme hirveän huonoon suuntaan, Leena Markkanen perustelee.

Mauri Aholan mielestä sisäministeriö ei ole toiminut näin korkealla profiililla sitten Yrjö Leinon kauden 1940-luvulla.

– Asem-mielenosoitukset, Suojelupoliisia koskevat asiat ja maahanmuuttoasiat: Yhteinen nimittäjä kaikissa on sisäministeriö, turvallisuusministeriö, joka sivistysvaltioissa yleensä pidetään tiukassa poliittisessa valvonnassa ja joka toimii matalalla profiililla. Nyt meillä onkin erittäin aktiivisesti politikoiva sisäministeriö ja erittäin aktiivisesti politikoiva ministeri, joka lausunnoillaan lietsoo ulkomaalaisvastaisuutta. Tiedotteissaan Rajamäki kytkee toistuvasti samaan lauseeseen sanat terrorismi, kansainvälinen rikollisuus ja maahanmuuttajat.

On kuitenkin totta, että järjestelmää käytetään myös väärin. Mauri Ahola ei sitä kiistä, vaan kirjoitti heti sarjan alkuun kurdipakolaisen, joka on oikeasti albaani.

Mutta Ahola sanoo, että jos vähän syvemmälle mennään, niin väärinkäyttökin johtuu osin juuri siitä, että muuten maahan ei pääse.

Hän kysyy, miksei ole mahdollista kehittää järjestelmää, jossa länteen voisi tulla laillisesti, jos on onnistunut keräämään sen 15 000 euroa.

– Se voisi olla jonkinlainen takuu, ettei tänne olla tulossa yhteiskunnan elätettäväksi. Että täällä voisi olla puoli vuotta tai vuoden ja yrittää löytää oma paikka yhteiskunnasta.

Nyt se sama raha, jolla voisi ostaa normaalin lennon ja elättää itsensä jonkin aikaa, menee salakuljettajille.
...
Leena Markkanen kertoo, että vastaanottokeskukseen kohdistuu paljon luuloja ja vähän tietoa. Hän ei edes kerro tuntemattomille työpaikkaansa esimerkiksi ravintolassa turvallisuussyistä. Vastaanottokeskuksen työntekijä henkilöityy helposti henkilöksi, joka houkuttelee pakolaisia Suomeen.

Tyypillisten luulojen mukaan turvapaikanhakijoille jaetaan mielin määrin toimeentulotukea ja he asuvat hotellissa. No, Kyläsaaren vastaanottokeskus muistuttaa siis enemmän armeijan kasarmia ja turvapaikanhakijan toimeentulotuki on 15 prosenttia pienempi kuin alin vähimmäistoimeentulotuki eli aikuisella noin 11 euroa päivässä. Erillisiä vaate- ja muita rahoja ei ole.

Toimeentulotukea voi saada samoilla pelisäännöillä kuin kantaväestö. Jos on omaa rahaa, sitä ei saa.

Ja monet turvapaikanhakijat käyvät töissä, mihin he saavat oikeuden kolmen kuukauden maassa oleskelun jälkeen. Helsingissä on hyvin tarjolla siivousta ja omien verkostojen kautta myös ravintolatyötä etnisissä ravintoloissa.

Mauri Aholalle oli hämmästys, että monet turvapaikanhakijat itse asiassa vastustavat Suomen sosiaaliturvaa.

– He ovat yllättäen samoilla linjoilla kuin monet maahanmuuton kriitikot, että tämä veltostuttaa ihmisiä.

– Tänne tulee ihmisiä kulttuureista, joissa perheenisän, miehen, rooli on hirveän merkittävä. Täällä hän joutuu anomaan rahaa ja lapset näkevät, että hän ei tee mitään sen eteen. Se on häpeällinen rooli ja siitä halutaan pois mahdollisimman pian, Leena Markkanen vahvistaa.
...
Monelta jää huomaamatta myös se, että laiton ja laillinen siirtolaisuus vähentävät siirtolaisuutta. EU:n alueella asuvat siirtolaiset lähettävät kotimaihinsa enemmän rahaa kuin mitä on koko EU:n kehitysapu. Siirtolaiset tukevat köyhien maiden taloutta ja vähentävät paineita pakolaisuuteen.

– Suomalaisen on vaikea käsittää, että näistä yhteisökulttuureista tulevat ihmiset kantavat oikeasti suurta vastuuta lähiyhteisöstään ja lähettävät palkastaan niin paljon kuin pystyvät, korostaa Leena Markkanen.

Vuonna 2005 Suomesta haki turvapaikkaa 3 574 henkilöä. Turvapaikan saaneita oli 12. Oleskeluluvan saaneita oli 585.