Juhana Vartiainen: Maahanmuuttajan hintalappu

Suomen Kuvalehti 23/2014: Juhana Vartiainen: Maahanmuuttajan hintalappu

Kaikkien Pohjoismaiden äänestäjät ja päättäjät joutuvat miettimään, miten laajat julkiset vastuut – palvelujen ja tulonsiirtojen muodossa – voidaan säilyttää huoltosuhteen muuttuessa. Maahanmuutto on todennäköisesti yksi keskeinen osa ratkaisua.

Työllisyyttä on pakko kasvattaa. Koska kantaväestön ikäluokat eivät kasva entiseen tapaan, työllisyyskasvun tulee perustua entistä enemmän työperäiseen maahanmuuttoon. Näin tietysti on jo pitkälti asianlaita.

Norjassa noin kaksi kolmasosaa työllisyyskasvusta on vuoden 2004 jälkeen ollut EU-maista muuttaneiden varassa. Ruotsissa työllisten määrä kasvoi vuonna 2010 vuoteen 2013 noin 225 000:lla, ja noin puolet perustui ulkomailla syntyneiden työllisyyden kasvuun.

Suomessa työikäisten määrä vähenisi tällä vuosikymmenellä selvästi ilman positiivista nettomaahanmuuttoa. Helsingin työllisyyskasvu perustuu lähes kokonaan maahanmuuttoon ja nuoret maahanmuuttaja-aikuiset perustavat hanakammin yrityksiä kuin samanikäiset suomalaiset.


Työperäistä maahanmuuttoa vastustetaan kahdenlaisin taloudellisin perustein, joista toinen on hölynpölyä ja toinen vakavasti otettava.

Hölynpöly-vastaväite on, että maassamme on jo valmiiksi työttömiä, jotka olisi työllistettävä "ensiksi", ja vasta sitten "tarvitaan" maahanmuuttajia. Tämä on ajatusvirhe.

Työttömyys ei johdu siitä, että taloudessa olisi liian suuri työvoima. Kun työvoima kasvaa, myös työllisyys kasvaa eikä työttömyysaste juuri muutu. Työttömyys ei johdu liian suuresta työvoimasta vaan se on työmarkkinoiden ja palkanmuodostuksen jäykkyyksiin perustuva, työvoiman koosta riippumaton hävikki.

Työttömyysastetta ei kannata yrittää laskea työvoimaa pienentämällä. Yhtä hyvin voi päästä eron rikkaruohoista peltoalaa pienentämällä.

Vakavammin otettava vastaväite on, että maahanmuuttajat voivat kohentaa väestöllistä huoltosuhdettamme, mutta heidän työllisyysasteensa jää liian alhaiseksi kantaväestöön verrattuna.

Maahanmuuton julkistaloudellisten vaikutusten kannalta maahanmuuttajien ja heidän lastensa työllistyminen onkin avainkysymys. Olemme VATT:ssa analysoineet sitä uunituoreessa, 2.6.2014 ilmestyneessä julkaisussa.


Suomeen syntyvästä lapsesta koituu kuluja lapsuuden ja nuoruuden sekä vanhuuden aikana, ja työuran aikana yksilö puolestaan tukee julkistaloutta. Suomeen tulevat maahanmuuttajat ovat tästä näkökulmasta juuri oikeassa iässä eli noin kolmekymppisiä.

Jos he ja heidän lapsensa työllistyisivät samaan tahtiin kuin kantaväestö, maahanmuutto olisi julkistaloudelle hyvin edullista. Siksi ratkaisevaa on, miten hyvin he työllistyvät. Sitä ei voi ennustaa, koska se riippuu sekä maahanmuuttajien ominaisuuksista, valikoitumisesta, tulevaisuuden työmarkkinapolitiikastamme ja näiden varassa toteutuvasta pitkän aikavälin kehitysurasta.

Siksi ei ole mahdollista esittää minkäänlaista "hintalappua", niin valtava kuin sellaisen laskelman kysyntä politiikassa olisi.

VATT-analyysissamme esitämme kuitenkin ensi kertaa skenaariolaskelmia siitä, millaisilla oletuksilla maahanmuuttajien nettovaikutus julkistalouteen on positiivinen tai negatiivinen.

Jotta julkistalous hyödyttäisi julkistaloutta, integroitumisen työmarkkinoille on kohennuttava siitä, mitä se oli 1990-luvulla. integroituminen varmaan koheneekin, muta tämä edellyttää hyvää työvoimapolitiikkaa.


Karkeistaen voi sanoa, että maahanmuuton onnistuminen lepää kolmen pilarin varassa: valikoitumisen, kotouttamisen ja peruskoulun.

Suomi voi vaikuttaa, millaisia ihmisiä Suomeen muuttaa ja missä tarkoituksessa.

Pitäisin järkevänä Ruotsin tapaan purkaa kokonaan yritysten ulkomaisen rekrytoinnin tarveharkinta, koska näin toteutuva, yrityksille ulkoistettava seulonta on todennäköisesti paras tapa saada tänne ihmisiä, jotka todella työllistyvät.

Toinen pilari on kotouttamispolitiikkamme ja työvoima- ja sosiaalipolitiikkamme yleinen onnistuminen. VATT-analyysissämme raportoidaan tutkimustulos, jonka mukaan yksilöllisten ns. kotouttamissuunnitelmien aloittaminen vuoden 1999 kotouttamislain perusteella oli hyviin tuloksiin nähden ällistyttävän halpa julkisen vallan interventio.

Suunnitelmien tekeminen nosti maahanmuuttajien työllistymisen todennäköisyyttä selvästi ja lisäsi tuntuvasti heidän tulojaan.


Kolmas pilari on peruskoulumme.

Jotta maahanmuutto hyödyttäisi julkistaloutta, sen on kyettävä tehokkaasti integroimaan myös maahanmuuttajien lapset, siis tavallaan tekemään heistä työmarkkinoilla pärjäämisen näkökulmasta kantaväestön lasten kaltaisia.

VATT-analyysissämme tutkitaan myös maahanmuuttajien lapsia. He ovat kaikki sen verran nuoria, että heidän työllistymistään ei ole mielekästä kartoittaa. Sen sijaan muiden pärjäämismittareiden valossa - sairastavuuden, koulutushalukkuuden, rikollisuuden - he pärjäävät suomalaislapsia heikommin.

Tarkempi tilastollinen analyysi osoittaa, että erot katoavat tai supistuvat selvästi kun heitä verrataan kantaväestön lapsiin, jotka varttuvat saman tulotason perheissä.

Maahanmuuttajalasten ongelmat johtuvat siis pääasiassa siitä, että he ovat pienituloisten lapsia, eikä siitä, että he ovat maahanmuuttajien lapsia.