Taloussanomat: Kehu maahanmuuttajaa, pääset hirttolistalle
Aamulehti: Netissä velloo avoimen rasistista vihankylvöä
Verkkoapila, pääkirjoitus: Media osavastuussa netin viharyhmistä
MikroPC: Törkyviestit ja tappouhkailu myös maahanmuuttokriitikoiden riesana
Tekniikka&Talous/Tuula Laatikainen: Uskallatko käyttää omaa nimeäsi?
Olen vakavasti huolissani maahanmuuton ympärille syntyneestä keskustelukulttuurista. Kuukausi sitten hämmennystä aiheuttivat ”maahanmuuttomyönteisten” poliitikkojen uhkailut ja viime päivinä ovat useat tutkijat kertoneet itsesensuurista rasistisen häirinnän pelossa. Kolmas laajamittaista häirintää kohdannut ryhmä ovat toimittajat. Kyse ei ole enää Yksittäisistä kirjoittelijoista, vaan aggressiot organisoidaan ryhmissä, pääosin ”maahanmuuttokriittisiksi” itseään kutsuvien nettikirjoittelun yhteydessä.
Tilanne on se, että lähes jokainen maahanmuuttomyönteinen lausunto johtaa sanojan seksuaalielämän, ulkonäön, perhesuhteiden ja mielenterveystilanteen ruotimiseen julkisilla keskustelupalstoilla. Näissä keskusteluissa ihmisiä voidaan huolettomasti leimata ”murhapolttajiksi”, ”pedofiileiksi”, ”isänmaan pettureiksi” tai ”neekerimunan loppusijoituspaikoiksi”. Mutta ei tämä vielä mitään. Tällaista on nähty ennenkin. Julkisuuden henkilön on kestettävä kritiikkiä ja jos sitä on paljon, sekaan mahtuu myös ylilyöntejä?
Tilanne on myös sellainen, että näiden nettikeskustelujen kohteeksi joutunut henkilö saa varautua kymmeniin tai satoihin henkilökohtaisiin häirintäviesteihin. Vaikka en ole kuullut fyysisestä väkivallasta, saattaa häirintä tarkoittaa sähköposteja, puhelinsoittoja, perässä seuraamista ja jopa lasten ahdistelua. Mutta ei tämä vielä mitään, sillä häirintää on toki ollut ennenkin. Sitä vartenhan on osoitteen salaus keksitty.
Sen sijaan uutta ja erityisen huolestuttavaa on, miten maahanmuuttoon keskittyneet nettisivustoille on viime vuosina syntynyt toleranssi vastapuolen organisoituun uhkailuun. Kehotuksia löytyy myös moderoiduilta keskustelulistoilta. Toiminnan järjestäytyneisyyteen viittaa se, että muu keskusteluyhteisö ei kehotuksia tuomitse ja että ne usein johtavat (suomen mittakaavassa) massiiviseen ryhmähäirintään. Kyse on siis enemmän tai vähemmän johdonmukaisesta pyrkimyksestä maahanmuuttomyönteisten keskustelijoiden vaientamiseen.
Keräsin tähän muutaman esimerkkisitaatin. Kaikkien yhteydessä oli julkaistu nimi, joskus myös henkilön kuva tai yhteystietoja:
”Xx: vedä vittu päähäsi ja tukehdu.”
”Ehkä Tapion seuraavassa kirjassa Punavuorelaisen bistron ovesta horjahtaa kertojan syliin kaunis Xx-niminen lehtinainen, joka kertoo sekavaa tarinaa lasista ja tyrmäystipoista. Kertoja lupaa pitää Xx:stä huolta ja tuuppaa hänet ensimmäisessä kadunkulmassa ohikulkevan somaliporukan hoteisiin.
- Voittekste kaverit pitää tästä huolta. Tää tykkää teistä. Hauskaa joulua!”
”Xx Xx mielipiteet ei ole minkään arvoisia. Niinpä Xx Xx ei ole ihmisenä minkään arvoinen. Arvottomille ihmisille ei pidä tehdä mitään (paitsi ehkä silmitöntä väkivaltaa).”
”Nämä ämmät pääsevät nyt lopullisesti henkilökohtaiselle tappolistalleni, jonka talletan ihan vain sydämeeni.”
”Ei helvata! Kun luin tuon lehden jutun, niin mielestäni olisi kaikille terveellisempää kun ”artistille” tehtäisiin lobotomia.”
”Ammutaan tai hirtetään tavattaessa.”
Me emme tiedä, ketkä nimimerkkien takana kirjoittavat. Viestien sisällön perusteella voi kuitenkin olettaa, että useimmiten kyseessä ovat oikeistolaisiksi itsensä identifioivat aikuiset miehet. Uhkailun kohteena taas ovat julkisuudessa ”maahanmuuttomyönteisiksi” leimautuneet naiset, esimerkiksi poliitikot, tutkijat ja toimittajat. Usein on vielä niin, että kovimpien rajat auki -aktivistien sijaan agressiot suunnataan tavallisiin keskiluokkaisiin naisiin, jotka eivät koskaan kuvitelleet joutuvansa sellaisen kohteeksi ja joilla ei ole välineitä käsitellä kohtaamaansa terroria.
Epäilen, ettei näin groteskia ja laajamittaista vaientamiskulttuuria ole Suomessa nähty sitten Lapuan liikkeen aikojen. Ja 1930-luvulla maan ykköspoliitikot mahdollistivat ilmiön vaikenemisellaan, niin kuin nytkin.
Monet maahanmuuttokriittisiksi itseään kutsuvat korostavat, että he eivät ole suinkaan rasisteja, ainoastaan kriittisiä suomalaista maahanmuuttopolitiikkaa kohtaan. Usein toistuu myös väite, että heitä itseään lukuun ottamatta suomalainen keskustelu myötäilee hallituksen poliittisia linjauksia.
Tämä ei pidä paikkaansa. Me toisen laidan ”maahanmuuttokriitikot” pidämme Suomen maahanmuuttopolitiikkaa kohtuuttomana, epäloogisena ja aivan liian tiukkana. Olemme sitä mieltä, että maahanmuuttosäännöksiä muokataan koko ajan elinkeinoelämän tarpeista käsin, kun politiikan lähtökohdaksi pitäisi ottaa ihmisoikeudet. Että nykyisellä järjestelmällä ollaan kovaa vauhtia rakentamassa kahden kastin yhteiskuntaa, jonka malli testattiin jo Etelä-Afrikassa ja on käytössä edelleen Israelissa. Ja että sellainen Suomi ei ole kenenkään etu.
Meitä ”maahanmuuttokriitikoita” vain on julkisuudessa koko ajan harvempia. Minkäköhän takia?
_________________________________________________________
Taloussanomat/Petri Korhonen: Kehu maahanmuuttajaa, pääset hirttolistalle
Maahanmuuttoa vastustavien nettirasistien parjauskampanjat ovat muuttuneet järjestäytyneeksi vainoksi, sanoo tutkija Anna Kontula. Nyt myös tavalliset "mamujen mielistelijöiksi" epäillyt ihmiset saavat varautua nettipalstoilla uhkailuun ja väkivaltafantasioihin. Vihankylvö haittaa jo työturvallisuutta joillain aloilla.
Ministeri Astrid Thorsin kokemat Facebookin tapposivustot ovat vain jäävuoren huippu.
Netissä vellonut maahanmuuttokritiikki on yltynyt viime kuukausina avoimen rasistiseksi vihankylvöksi, joka alkaa haitata joillain aloilla jo työturvallisuutta.
Ilmiötä selvittäneen Tampereen yliopiston sosiologin Anna Kontulan mukaan uusimpien viharyöppyjen kohteiksi ovat valikoituneet tutkijat, toimittajat tai muuten esimerkiksi julkisuudessa maahanmuuttomyönteisiä ilmauksia käyttäneet ihmiset.
– Ovathan näitä asioita käsitelleet ihmiset saaneet ennenkin uhkailuja, mutta nyt tämä on muuttunut järjestelmällisemmäksi ja selvästi tuotetummaksi kampanjoinniksi. Väkivaltaan viittaavat uhkailut ovat myös yksityiskohtaisempia kuin aiemmin, Kontula sanoo.
Hän arvelee, että vihapalautteiden sisältö ja kohteet valitaan organisoiduissa ryhmissä.
– Tuntuu, etteivät tässä ole takana pelkästään satunnaisesti jossain Homma-foorumilla pyörivät ihmiset, sanoo Kontula.
Netissä etsitään ja listitään mamujen hyysääjiä
Kun aiemmin kovimmat nettiuhkailut suunnattiin vapaan maahanmuuton tukijoihin, poliitikkoihin ja lepsuiksi miellettyihin viranomaisiin, nyt kohteiksi voivat joutua myös yksittäistapauksien perusteella valitut ihmiset eri aloilta.
Heillä ei välttämättä ole valmiuksia eikä riittävän paksua nahkaa käsitellä vihanpurkauksia.
– Kerran maahanmuuttoasioista kirjoittanut toimittaja saattaa saada jopa moderoiduilla nettipalstoilla voimakkaan ryöpyn hyvin yksityiskohtaisia vihanilmauksia, joissa kerrotaan hänen osoitteensa tai perhetietojaan, sanoo Kontula.
Ulkomaalaistaustaisia työntekijöitä palkanneet ja asiasta puhuneet firmat ovat kuulleet "hyysäävänsä pakolaisia". Jopa lehteen haastateltu rekrytoija on voinut lukea nettipalstoilta "hirttää tollaiset pitäisi" -kommentteja.
– Työnantajilla on tässä suuri vastuu tukea työntekijöitään. Pahinta olisi, jos yritykset alkaisivat rajoittaa toimintojaan tällaisen palautteen takia. Silloin kampanjoijat pääsisivät siihen mitä halusivatkin, Anna Kontula sanoo.
Uusi Lapuan liike ja muilutukset verkossa
Nettikeskustelijoiden julistama fatwa, pyhä verkkosota kuviteltuja maahanmuuton ystäviä vastaan on verrattavissa työpaikkakiusaamiseen. Sitä on helppo vähätellä, jos ei ole joutunut kohteeksi.
Anna Kontulaa harmittaa, että kielenkäytön koveneminen ja uhkailukampanjat ovat saaneet johtavilta puolueilta hiljaisen hyväksynnän.
– Yhteiskunnan on vedettävä raja siihen, mikä on sallittua ja mikä ei. Ymmärrän maahanmuuttokeskustelun tarvetta, ja vallitsevia ilmiöitä pitää kyseenalaistaa, mutta väkivaltaan kehottamisen pitäisi olla yksiselitteisesti tuomittavaa, Kontula sanoo.
Hän kaipaakin valtakunnan ykköspoliitikoilta selviä kannanottoja: väkivallalla uhkailu ja painostus on saatava aisoihin, ennen kuin siitä tulee liian arkipäiväinen ilmiö.
Hän vertaa nettikampanjointia tasoltaan jo 1930-lukuun: vastaavaa yksittäisiin ihmisiin ja ryhmiin kohdistettua laajamittaista vihanlietsontaa nähtiin Lapuan liikkeen valta-aikoina.
______________________________________________
Aamulehti: Netissä velloo avoimen rasistista vihankylvöä
Tampereen yliopiston sosiologi Anna Kontula on selvittänyt maahanmuuttokriittisten viharyöppyjä tutkimoita, toimittajia ja aivan tavallisiakin ihmisiä vastaan.
Taloussanomien uutisen mukaan netissä vellonut maahanmuuttokritiikki on yltynyt avoimen rasistiseksi vihankylvöksi, joka alkaa haitata joillain aloilla jo työturvallisuutta.
Kontula arvelee, että vihanilmaukset sovitaan organisoiduissa ryhmissä.
Tutkijaa harmittaa, että kielenkäytön koveneminen ja uhkailukampanjat ovat saaneet johtavilta puolueilta hiljaisen hyväksynnän.
- Yhteiskunnan on vedettävä raja siihen, mikä on sallittua ja mikä ei. Ymmärrän maahanmuuttokeskustelun tarvetta, ja vallitsevia ilmiöitä pitää kyseenalaistaa, mutta väkivaltaan kehottamisen pitäisi olla yksiselitteisesti tuomittavaa, Kontula sanoo Taloussanomissa.
Kontula vertaa nettikampanjointia tasoltaan jo 1930-lukuun: vastaavaa yksittäisiin ihmisiin ja ryhmiin kohdistettua laajamittaista vihanlietsontaa nähtiin Lapuan liikkeen valta-aikoina.
______________________________________________Verkkoapila, pääkirjoitus: Media osavastuussa netin viharyhmistä
Monikulttuurisuuskysymysten parissa työskentelevä asiantuntija kertoi Helsingin Sanomissa (15.3.) vetäytyneensä julkisuudesta, muuttaneensa perheensä puhelinnumerot salaisiksi ja kieltäneensä lapsiltaan kirjoittelun Facebookissaan perheen asioista. Syynä piiloutumiseen ovat asiantuntijaan kohdistuneet nimettömät herjaukset ja nettihyökkäykset. Olisikohan myös median aika herätä?
”Hiljaiseksi herjattu” kertoo elävänsä kuin lainsuojaton. Poliisista ei hänen mukaansa ole apua. Tutkintaa ei kirjoittajan tapauksessa haluttu aloittaa. Prosessi olisi kuulemma ollut liian kallis eikä asialla ole suurta yhteiskunnallista merkitystä. Kirjoittaja sanoo tietävänsä useita perheitä, jotka ovat samassa tilanteessa.
Helsingin Yliopiston kansleri Ilkka Niiniluoto sanoo, että nettirasismi on mennyt jo liian pitkälle (HS 16.3.). Hänen mukaansa Suomen tieteenhistoriasta ei löydy yhtä vakavaa tiedeyhteisön uhkailua kuin maahanmuuttokriitikoiden asiattomuudet internetissä. Jos tämä on oikeasti turvallisuuskysymys, yhteiskunnan on Niiniluodon mukaan puututtava siihen.
Netissä riehuvien viharyhmien kohteeksi ovat joutuneet myös poliitikot. Tuoreimpana esimerkkinä on maahanmuuttoasioista vastaava ministeri Astrid Thors (r.), jonka päälle on kaadettu lokaa ämpärikaupalla ja jonka henkeä on uhattu.
***
Helsingin Sanomissa kysyttiin tiistaina, kuka tälle asialle tekisi jotakin: ”Missä ovat esimerkiksi ryhdikkäät poliitikot?” Vihjaillen lehti tivaa myös poliisia muuttamaan arvomaailmaansa.
On erinomainen asia, että valtamediakin alkaa vihdoin havahtua internetissä vuosia toimineiden viharyhmien synnyttämään yhteiskunnalliseen ongelmaan. Viharyhmien tavoitteena on pelon ilmapiirin luominen, ja siinä ne näyttävät jo osittain onnistuneen.
Laiton uhkaus tai kunnianloukkaus ovat rikoksia, riippumatta siitä, onko ne tehty internetissä tai muualla. Oikeusvaltion periaatteisiin kuuluu, että poliisi tutkii epäillyt rikokset, syyttäjä syyttää ja oikeuslaitos lopulta tuomitsee.
Myös poliitikoilta on syytä odottaa ryhtiä epäterveiden yhteiskunnallisten ilmiöiden edessä. Uhkailut ja muut lain yli käymiset on selkeästi tuomittava. Vapaassa yhteiskunnassa asiat on päästetty liian pitkälle, jos pelko on tarttunut myös poliitikkoihin.
***
Omaa vastuutaan ei pääse karkuun myöskään media, jolla on peiliin katsomisen paikka.
Esimerkiksi maan valtalehden Helsingin Sanomien poliitikoille ja poliisille kohdistamat vaatimukset tuntuvat hurskastelulta niin kauan kuin viharyhmät saavat lehden verkkosivustolla jatkaa tutkijoiden, virkamiesten ja poliitikkojen herjaamista nimettömyyden suojissa.
Valtalehden oman takapihan siivoamista eivät voi tehdä poliitikot tai poliisit. Sen voi tehdä vain lehti itse. Ja sama koskee muitakin tiedotusvälineitä, jotka sallivat nettiterrorismin ja jopa itse sitä lietsovat.
________________________________________________
MikroPC: Törkyviestit ja tappouhkailu myös maahanmuuttokriitikoiden riesana
Viime aikoina rasistiset tappouhkailut ovat olleet pinnalla mediassa. Esimerkkeinä voidaan mainita ministeri Astrid Thorsia koskeva tappouhkausryhmä Facebookissa, uutinen maahanmuuttotutkijoiden henkilökohtaisesta uhkailusta sekä tuoreimpana toimittajiin ja tavallisiin ihmisiin kohdistuvat uhkailut.
Mutta onko tappouhkailu vain maahanmuuttoon myönteisesti suhtautuvia piinaava riesa? Joutuvatko maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen kriittisemmin suhtautuvat tappouhkaajien tulilinjalle?
Tappouhkauksien kohteena oleminen ei näytä olevan pelkästään maahanmuuttomyönteisten ihmisten kiusa.
Ulkomaalaislain muutosta vastustavasta adressista ja Muutos2011-yhdistyksestä tunnettu Juha Mäki-Ketelä kertoo MikroPC:lle saavansa tappouhkauksia säännöllisesti. ”Erilaisia herjaviestejä tulee noin 20-30 viikossa. Tappouhkauksia tulee noin kerran kuussa”, toteaa Mäki-Ketelä. Osa on prepaid-liittymistä lähetettyjä kuvaviestejä, jossa henkilö osoittaa ase kädessä. Osa viesteistä on selkeitä kännipostauksia, jotka on lähetetty perjantai- ja lauantai-iltaisin.
”Epäasiallisia viestejä tulee välillä myös maahanmuuttokriitikoilta, jos on jossain sattunut sanomaan jotain liian lievästi.” Mäki-Ketelä pitää aihetta sellaisena, että kirjoittipa siitä omalla nimellään mitä tahansa, palautetta tulee varmasti, positiivista ja negatiivista. Ja asiallista ja asiatonta.
Tappouhkailun ja törkyviestien lisäksi riesana ovat identiteettivarkaudet. ”Olen eläessäni kirjoittanut yhden viestin Suomi24-keskustelualueelle. Nimissäni sinne - ja moneen muuhunkin paikkaan - on kirjoitettu kymmenien viestien mittaisia ketjuja”, Mäki-Ketelä kertoo.
Myös maahanmuuttokriittistä blogia pitämällä julkisuuteen noussut Jussi Halla-aho kertoo MikroPC:lle saaneensa tappouhkauksia jo vuodesta 2005 alkaen. ”Erilaisia viha- ja herjasivustoja on ollut kymmenittäin”, kertoo Halla-aho.
Maahanmuutto ja monikulttuurisuus herättävät tunteita puolin ja toisin. Rajojen täydellistä avaamista ja maahanmuuton kokonaan lopettamista ajavien ääripäiden väliin mahtuu kirjava joukko ihmisiä, monenlaisia mielipiteitä ja näemmä myös mielipiteen esittämistapoja. Olennainen kysymys onkin, mitä hyötyä tappamisella uhkailusta on yhtään kenellekään.
________________________________________________________
Tekniikka&Talous/Tuula Laatikainen: Uskallatko käyttää omaa nimeäsi?
[...]
Verkossa mielipiteiden vaihto on railakasta ja ottaa reippaasti kantaa. Se on hyvä. Usein kirjoittelu kuitenkin ylittää hyvät tavat ja lain pykälät, koska omaa nimeä ei tarvitse käyttää.
Hesari kirjoitti tänään maahanmuuton tutkijoista, jotka jo pelkäävät nettikeskusteluissa saamiensa herjojen ja tappouhkausten vuoksi. Hesarin toimittajat pyytävät apuun poliitikkoja ja poliiseja rasismin suitsimiseksi.
Mediatalot voisivat kuitenkin ensin panna verkkokirjoittelijat kommentoimaan omalla nimellään. Laittomat uhkailut varmasti vähentyisivät asiassa kuin asiassa.
Poliisit, tutkijat ja muutkin saisivat tehdä työnsä. Ehkäpä tutkijoilla ja poliisilla riittäisi aikaa enemmän paneutua maahanmuutonkin ongelmiin, kun aika ei kuluisi nettikirjoittelun pohtimiseen.
Kaikkiaan kansalaisten verkko- ja siten koko yhteiskunnallisesta keskustelusta tulisi uskottavampaa.
Mediatalot eivät uskalla panna nimellisiä rekistereitä tai edes pyytää nimiä, koska pelkäävät lukijoiden kaikkoavan. Ne etsivät yhä bisnesmalliaan verkossa.
Sillä välin vastuu keskustelun tasosta onkin lukijoilla, kommentoijilla ja median käyttäjillä.
Tekstit
