Iltalehti: Abu-Hanna antoi Suomelle peilin

Iltalehti: Abu-Hanna antoi Suomelle peilin 3.1.2012
Helsingin Sanomat: Hollannissa asunut suomalaistutkija: Rasismi on hienovaraista
Iltalehti: Hakkarainen kommentoi Abu-Hannan kirjoitusta - "Hän lienee niitä henkilöitä"
Ilta-Sanomat: Nyt Teuvo Hakkarainenkin avautuu Abu-Hannasta
Ilta-Sanomat: Abu-Hanna-kohu: Appelsin kiittää ja hämmentyy
Aamulehti: Matti Mörttinen: Rasismista ei kehity keskustelua
Yle: Ruben Stiller: Herne nenässä (blogi)
Helsingin Sanomat: Tutkijat: Keskustelu rasismista Suomessa vasta avautumassa
Svenska Yle: Somalier välkommnar rasismdebatt

Suomessa on myös hiljaista rasismia.

Viiden miljoonan lottovoittajan maassa kiistellään siitä, onko Suomesta Hollantiin rasismin tähden muuttaneella Umayya Abu-Hannalla oikeus mielipiteisiinsä.

Sosiaalisessa mediassa on väitelty, joutuiko Etelä-Afrikasta adoptoitu Reema-tytär oikeasti kiroilevan mummon rasistisen vihan kohteeksi, vai onko ajatus mustasta ihosta vihamagneettina draamakuningattaren sepite. On loukkaannuttu, kun Suomessa koulutettu ja palkittu, Helsingin entinen kaupunginvaltuutettu ei osaa olla kiitollinen 30 vuoden kotimaalleen.

Abu-Hannan kirjoitus Helsingin Sanomissa on tuonut päivänvaloon rankkoja kokemuksia, joista osa on kohdistunut puolustuskyvyttömiin lapsiin.

Kun maahanmuuttokriittisyys on entistä hyväksytympää, myös lapset ja nuoret joutuvat herkemmin rasistisen ivan kohteeksi. Neekeri-sanan käyttö on yleistynyt, kaduilla herjauksia kuullaan monesti iäkkäämmiltä henkilöiltä.

Rasismi ei liity vain muslimeihin, vaan lähes suomalaiselta näyttävät, mutta vieraanoloiset ihmiset voivat nostaa vihaa. Nenä riittää.

Ulkomaalaisten äitien verkostoissa kerrotaan solvauksista metrossa ja junissa. Tutkija Vesa Puuronen puhuu uusrasismista, tavasta "rodullistaa" ihmisiä kielen, uskonnon tai tapojen perusteella. Osa venäläisnaisista ei uskalla puhua venäjää julkisilla paikoilla, sillä mielikuva prostituoidusta innostaa herjaajia.

Vaikeammin torjuttavaa on hiljainen rasismi. Sitä harjoittavat innokkaat maahanmuuttajien tukijatkin, luodessaan mielikuvaa saamattomista avuntarvitsijoista. Kirjailija, lakimies Husein Muhammed - joka pätevänä ei saanut haastattelukutsua 2010 perustettuun vähemmistövaltuutetun virkaan - jakaa Abu-Hannan näkemyksen, että Suomessa siirtolaisia pidetään helposti joko konnina tai uhreina, ei tavallisina ihmisinä. He eivät pääse päättämään itseään koskevista asioista, vaan ohjaksissa ovat maahanmuuton asiantuntijoina esiintyvät valtaväestön edustajat.

Viesti on tärkeä, sillä 2040-luvun Suomi on etninen mosaiikki. Silloin maahanmuuttajia on ennusteen mukaan 663 000. Pääkaupunkiseutu muuttuu entistä kansainvälisemmäksi.

Suomessa erilaisuus ei ole hyve, sen saivat aikoinaan kokea Karjalan evakotkin. Nyt 40 prosenttia työikäisistä maahanmuuttajista on työmarkkinoiden ulkopuolella. Osa vailla koulutusta, mutta monet maisterit ja tohtorit ovat työn puutteessa ryhtyneet siivoojiksi tai bussikuskeiksi.

Suomessa on syytä katsoa Umayya Abu-Hannan peiliin - ja opeteltava sietämään kritiikkiä.

______________________________________

Helsingin Sanomat: Hollannissa asunut suomalaistutkija: Rasismi on hienovaraista

Rotterdamissa asuneen Anne Mattilan mukaan rasismi on Hollannissa hienovaraista.

Porvoolainen tutkija Anne Mattila asui perheensä kanssa Rotterdamissa pari vuotta sitten, kun hänen hollantilainen aviomiehensä Ron Kuipers oli työkomennuksella.

Mattila kuvaa hollantilaista ja etenkin rotterdamilaista ilmapiiriä monikulttuuriseksi ja yhteisölliseksi. "Hollantilaiset ovat rohkeampia kohtaamaan ihmisiä kuin suomalaiset. Toisaalta hollantilaisiin on hyvin vaikea tutustua yksilöinä", Mattila sanoo.

Monet Mattilan tuntemat ulkomaalaiset ovat puhuneet myös rasistisesta yhteiskunnasta. "Kielitaidon pitää olla todella hyvä, ja suhteita tarvitaan, jos ulkomaalainen haluaa hyvän työpaikan."

Mattila valmisteli sosiologian väitöskirjaa Rotterdamin yliopistossa. "Ruokalassa oli ihmisiä ympäri maailmaa. Sen sijaan tutkijat olivat etupäässä hollantilaisia."

"Hollanti on luokkayhteiskunta ja myös rasistinen yhteiskunta. Tämä ei tule silmille arjessa mutta vaikuttaa taustalla."

"Rakenteellista rasismia on kyllä, mutta se on hienovaraista. Rikkaammathan voivat aina muuttaa asuinpaikkaansa, sekin on kannanotto."

Siirtyminen yhteiskuntaluokasta toiseen on Mattilan mukaan jopa vaikeampaa kuin Suomessa, sillä koulutustaso valitaan jo 12-vuotiaana.

Hollannissa koko elämänsä asuneen Aino Vehmaston, 24, mukaan maassa ei näy paljon arkielämän rasismia, eikä kukaan nimittele afrikkalaistaustaista neekeriksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että maa olisi erityisen suvaitsevainen.

Rasismi liittyy Vehmaston mukaan erityisesti muslimeihin. Oikeistolaispoliitiikko Pim Fortuynin ja elokuvaohjaaja Theo van Goghin murhat ovat kasvattaneet ennakkoluuloja ulkomaalaisia kohtaan ja nostattaneet oikeistolaispolitiikkaa. Julkisuudessa on ollut paljon tapauksia, joissa nuoret maahanmuuttajat ovat syyllistyneet rikoksiin.

"Jos jotain tapahtuu, ihmiset haluavat varmistaa, että tekijä on ulkomaalainen."

Vehmaston mielestä Umayya Abu-Hannan tarina Suomesta muutosta on kiinnostava, vaikkei hän voikaan verrata Suomessa ja Hollannissa asumista.

"Hollannissa on paljon enemmän ulkomaalaisia. Olen kuitenkin aika varma, että meillä on samoja ongelmia. Ne näkee ehkä vasta monen vuoden päästä", Suomessa vieraileva Vehmasto sanoo.

Hän työskentelee Utrechtissa englanninopettajana koulussa, jossa 80 prosenttia lapsista on maahanmuuttajataustaisia. Siitä ei ole ollut haittaa.

______________________________________

Iltalehti: Hakkarainen kommentoi Abu-Hannan kirjoitusta - "Hän lienee niitä henkilöitä"

Kansanedustaja Teuvo Hakkarainen (ps) ottaa blogissaan kantaa kirjailija-toimittaja Umayya Abu-Hannan laajalti keskustelua herättäneeseen kirjoitukseen suomalaisten rasismista. "On lottovoitto päästä maahanmuuttajana Suomeen" -otsikon alla Hakkarainen epäilee, että Abu-Hannan omassa asenteessa on ongelmia.

- Kirjoittaja on ollut mestari tulemaan julkisuuteen usein tällä samalla teemalla. Katkeruuteen ei kuitenkaan pitäisi jäädä. On harmi, että ihmisen elämä voi olla noin pitkään synkkää. Hän lienee niitä henkilöitä, jotka löytävät edestään koko ajan vain rasisteja ja muita ikäviä ihmisiä, Hakkarainen kirjoittaa.

Kansanedustaja ihmettelee Abu-Hannan positiivisia kokemuksia Alankomaista. Hän kertoo suomalaisesta tuttavastaan, jolle tiuskaistiin työvoimatoimistossa "Mitä sinä täällä teet?".

- Apua ei saanut monissakaan asioissa samalla lailla kuin maahanmuuttaja saa Suomessa. Kielikoulutuksen joutuu maksamaan itse, Hakkarainen kirjoittaa.

Abu-Hanna ei Hakkaraisen mielestä näytä käyneen Suomessa toimivissa kansainvälisissä yrityksissä, joissa monet ulkomailta tulleet huippuosaajat tekevät oman alansa töitä. Hän myös nostaa Suomen historiasta esimerkkejä vallanpitäjistä ja yritysjohtajista, joiden juuret ovat ulkomailla.

- Näitä menestystarinoita on suomalainen historia täynnä. Yhteistä näille maahanmuuttajille on ollut oman aikansa korkea osaamisen ja koulutuksen taso!

Hakkarainen pitää luonnollisena, että vähän koulutetut henkilöt työskentelevät matalapalkkaisissa töissä esimerkiksi siivoojina.

- Missä muualla he voisivat olla tänä päivänä, kun siivoojakin pitää kouluttaa ammattiinsa ja kioskin pitäjältäkin vaaditaan usein hygieniapassi. Jos maahanmuuttaja on luku- ja kirjoitustaidoton, hän on vieläkin kehnommassa tilanteessa; useimmiten kotona tai kadulla sosiaaliavun varassa.

"Suomalaisuus kyseenalaistetaan"

Abu-Hanna kertoi Helsingin Sanomissa julkaistussa "Lottovoitto jäi lunastamatta" -kirjoituksessa Suomessa kokemastaan rasismista ja muutostaan Amsterdamiin. Tämän päivän HS:ssa hän kommentoi kirjoituksen nostattamaa suurta huomiota. Hän pitää sitä merkkinä siitä, että Suomi alkaa olla kypsä muutokselle kohti monikulttuurisuutta.

Muutoksen esteenä on Abu-Hannan mukaan "kollektiivinen itsetunto", eli se, ettei yhteiskunta kestä kritiikkiä ulkomaalaistaustaisilta.

- Ulkomaalaistaustaisen ihmisen suomalaisuus kyseenalaistetaan heti jos hän nostaa esille vaikeita asioita, hän sanoo Helsingin Sanomille.

Hän korostaa, ettei väitä Alankomaiden olevan täysin vapaa rasismista.

- Mutta täällä kukaan ei vaadi kiitollisuutta siitä, että saa olla maassa.
______________________________________

Ilta-Sanomat: Nyt Teuvo Hakkarainenkin avautuu Abu-Hannasta

Kansanedustaja Teuvo Hakkarainen (ps) kirjoittaa Uuden Suomen Puheenvuoro-blogissaan, että on lottovoitto päästä maahanmuuttajana Suomeen.

Teuvo Hakkarainen ottaa osaa viime päivinä vilkkaana käyneeseen keskusteluun, jonka Umayya Abu-Hanna aloitti kirjoittamalla Helsingin Sanomiin kohtaamastaan rasismista Suomessa. Se oli syynä hänen muuttoonsa Alankomaihin.

Kansanedustaja Hakkaraisen mielestä Abu-Hannan kokemukset Hollannista ovat liian auvoisat.

- Ihmettelen kuitenkin tuota autuutta, koska tuttavani kokemukset maahanmuuttajana Alankomaissa ovat jotain aivan muuta. Esimerkiksi työvoimatoimistossa suomalaiselle tuttavalleni tiuskaistiin: ”Mitä sinä täällä teet?” Apua ei saanut monissakaan asioissa samalla lailla kuin maahanmuuttaja saa Suomessa. Kielikoulutuksen joutuu maksamaan itse, Hakkarainen kirjoittaa.

Teuvo Hakkarainen on myös vahvasti sitä mieltä, etteivät maahanmuuttajat päädy Suomessa pelkästään ”rätti ja luuta -töihin”. Hän muistuttaa Suomen houkuttelevan huippuosaajia monista maista.

- Kirjoittajan käsitys luuta ja rätti -työntekijöistä voi johtua siitä, että hän ei ole ehkä käynyt Suomessa kansainvälistä toimintaa harjoittavissa tietotekniikka- ym. yrityksissä. Siellä hän tapaisi muun muassa intialaisia, kuubalaisia, latvialaisia, venäläisiä ja unkarilaisia oman alansa huippuosaajia. Työkielenä englanti. Eri siivousliikkeiden siivoojina hän voisi nähdä mm. nuoria (valkoisia) suomalaisnaisia, jotka rahoittavat tällä tavalla opisto- ja korkeakouluopintojaan.

___________________________________

Ilta-Sanomat: Abu-Hanna-kohu: Appelsin kiittää ja hämmentyy

Tuomitaan vääryydet yhdessä ja reilusti silloin kuin niitä tapahtuu, mutta ei olla epäoikeudenmukaisia ketään kohtaan, kirjoittaa Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin.

Muutaman viime päivän aikana Suomessa on käyty kiitollisuudesta, rasismista, käytöstavoista ja koko tästä maasta niin vilkasta keskustelua, etten ole sellaiseen aikoihin törmännyt. Keskustelun käynnisti Umayya Abu-Hannan Helsingin Sanomissa vuoden viimeisenä sunnuntaina ilmestynyt kirjoitus, jossa hän ilmoitti muuttaneensa Suomesta tyttärensä kanssa pois suomalaisten rasistisuuden vuoksi.

Sinänsä kirjallisesti taitavasti tehty kirjoitus levisi kulovalkean tavoin muun muassa Facebookissa. Kirjoitin itse oman, osin vastakkaisennäkemykseni Abu-Hannan tekstistä viimeisenä työpäivänäni ennen lomaa. Suureksi hämmästyksekseni myös se lähti leviämään sosiaalisessa mediassa kovaa vauhtia ja sytytti kiihkeän keskustelun puolesta ja vastaan.

Pelkästään Ilta-Sanomien sivuilla keskusteluun oli keskiviikkoiltaan mennessä tullut 1500 kommenttia ja juttua oli jaettu Facebookissa yli 25000 kertaa. Todettakoon, että Abu-Hannan ennätykseen on vielä matkaa: vuorokauden ennen omaani ilmestynyt HS:n juttu oli kerännyt jo 39000 FB-suositusta.

Olen saanut hämmästyttävän paljon kannustavaa palautetta niin henkilökohtaiseen sähköpostiini kuin IS:n nettisivuillekin. Olen kaikista ystävällisistä kommenteista hyvin otettu. Kiittävät viestit ovat tehneet hyvin nöyräksi.

Nöyräksi ovat kuitenkin tehneet myös ne kommentit, joissa minua on arvosteltu. Moni on nostanut esiin erilaisia ja huomionarvoisia näkökulmia ja antanut ajattelemisen aihetta. Kiitos niistäkin puheenvuoroista.

Ammattitoimittajalle tämä on muutenkin ollut ihan terveellinen kokemus: joutua kerrankin itse netin erilaisten keskustelupalstojen nimettömien kommenttien kohteeksi. Niissä on pohdittu niin syntyperääni (ihan suomalainen, kiitos vain) kuin epäilty hassuista salaliitoistakin - henkilökohtaisesta, persoonaan kohdistuvasta kritiikistä puhumattakaan.

Silti kaikki se kuuluu minusta vähän niin kuin asiaan: jos itse arvostelee, silloin on oltava valmis olemaan itsekin arvostelun kohteena.

Mutta olen saanut myös sellaisia kommentteja, jotka ovat herättäneet hämmennystä. Jotkut ihan fiksulta kuulostavat ihmiset ovat jyrkästi tuominneet sen, että Abu-Hannan kirjoitusta ylipäänsä kommentoidaan. Keskustelu koko aiheesta on kuulemma vaarallista. Yksi lukija kirjoitti näin: "Pitäisi ymmärtää vastuunsa siitä, mitä ja miten kansan syville riveille voi ja saa kirjoittaa tärkeistä aiheista". Piti lukea tämä viesti ihan kahteen kertaan, ennen kuin uskoin, että kirjoittaja on tosissaan. Eikö tämä, jos mikä, ole rasismia: kansalaisia siis pitäisi ylemmältä tasolta varjella keskustelulta? Tässä ajatuskuviossa on jotain, mikä kieltämättä hiukan pelottaa. On sellaisiakin maita, joissa tällaista logiikkaa noudatetaan: maan ylin johto yrittää määritellä, mistä kansa saa puhua. Ei kai Suomi halua olla maa, johon mahtuu vain yksi mielipide ja kokemus, jota ei saisi lainkaan arvioida, oli aihe kuinka vaikea tahansa?

Vieläkin enemmän hämmennystä ovat herättäneet ne viestit - olkoonkin ettei niitä ole monta - jotka ovat olleet sävyltään jopa aggressiivisia. Ne ovat tulleet muutamalta korkeasti koulutetulta, suomalaiselta henkilöltä, jotka ilmeisesti kannattavat vahvasti Abu-Hannaa ja yhtä fanaattisesti vihaavat hänen vastustajiaan. Eräskin tohtorinväitöskirjaa (!) valmisteleva mies arvioi sähköpostissaan kirjoitustani näin: "Se olikin varmasti urasi tähtihetki sitten amiksen päättäjäisten".

Mielenkiintoista: kyseinen Abu-Hannan intohimoinen puolustaja eli itseään ilmeisesti suvaitsevaisuuden puolustajana pitävä tohtorinalku käyttää pilkkakirveenä amista. "Amis" - joka tarjoaa Suomessa korkeaa koulutusta ja josta valmistuu alojensa kovia ammattilaisia -edustaa siis tälle tulevalle tohtorille jotain niin ala-arvoista, että jos joku on käynyt sen (mitä en siis ole) häntä voidaan sen perusteella pilkata. Mitäköhän tästä pitäisi ajatella?

Jos yleistäisi yksittäisten kokemuksien perusteella - mikä oli Abu-Hannan kirjoituksen ehkä suurin ongelma - voisi alkaa epäillä, että suomalaisen yhteiskunnan vahvimmat ennakkoluulot löytyvätkin ihan jostain muualta kuin maahanmuuttaja-kantasuomalainen-akselilta. Mutta ei yleistetä. Sen sijaan toivotaan, että ennen karonkkaa kyseinen, varmasti hyvin älykäs akateeminen mies ehtii sivistyä vielä hieman lisää.

En tunne Umayya Abu-Hannaa henkilökohtaisesti, mutta uskon, että hänkin halusi nimenomaan keskustelua. Sitä on Suomeen tosiaan saatu. Tässä väitellään isoista asioista: Suomi-kuvasta, rasismista, maiden välisistä eroista, kansalaisten oikeudenmukaisesta kohtelusta jne.

Toivottavasti keskustelu jatkuu asiallisena. Tuomitaan vääryydet yhdessä ja reilusti silloin kuin niitä tapahtuu, mutta ei olla epäoikeudenmukaisia ketään tai mitään kohtaan.

Ja muistetaan arvostaa niitä hyviäkin asioita. Kuten eräs lukija ihan viisaasti totesi: "Negatiivisesti maailmaan asennoitumalla luo myös negatiivisia asioita elämäänsä. Maailman voi kokea toisinkin".

Ulla Appelsin

___________________________________

Aamulehti: Matti Mörttinen: Rasismista ei kehity keskustelua

1. Kirjailijan piikki antoi pahan mutta myös oudon kuvan suomalaisten asenteista.

2. Maailma on tullut meille kylään ympäristöä hitaammin.

3. Maahanmuuttajia ei näy vielä vaikuttajapaikoilla.

Onko Suomi rasistinen maa tai ovatko suomalaiset erityisen rasistisia ihmisiä? Kysymys nousi esiin ehkä poikkeuksellisenkin konkreettisesti vuodenvaihteessa, kun kirjailija ja toimittaja Umayya Abu-Hanna tilitti kokemuksiaan Helsingin Sanomissa (30.12.).

Palestiinalaistaustaisen ja ennen Hollantiin muuttoaan liki kolme vuosikymmentä Suomessa asuneen Abu-Hannan näkökulma oli selkeä. Hän kertoi vastenmielisten kokemustensa takia todennäköisesti jäävänsä lopullisesti muualle kuin Suomeen asumaan afrikkalaissyntyisen adoptiotyttärensä kanssa.

Esimerkki, jolla toimittaja-kirjailija tiivisti asian, liittyi kohtaamiseen noin 80-vuotiaan naisen kanssa. Tämä oli kironnut kovaan ääneen ja nimitellyt Abu-Hannan tytärtä neekeriksi.

Muitakin epämiellyttäviä kohtaamisia oli Abu-Hannan mukaan ollut useita kertoja kuukaudessa koko sen ajan kun äiti ja lapsi olivat liikkuneet ihmisten ilmoilla Helsingissä.

Amsterdamissa tilanne on kuulemma toisenlainen. Valkoihoisetkin bussikuskit hymyilevät nähdessään arabiäidin ja zulutyttären.

Suomessa Abu-Hannan tilitys sai nopeasti osakseen myös vastakritiikkiä. Moni valtaväestöönkin kuuluva ja etnisesti täysin suomalainen on toki saanut juopuneiden ja häiriintyneiden huutelua kaduilla päin naamaa – kuka mistäkin syystä.

Toiset arvostelivat kirjoittajaa siitä, että tämä tekee lapsestaan välikappaleen omalle toiminnalleen. Esimerkkinä tästä on jo aiemmin käytetty Abu-Hannan käyttäytymistä aikoinaan Tarja Halosen kauden linnanjuhlilla, jonne hän saapui tyttärensä kuvalla koristellussa asussa ja ojentaen lapsensa ”kirjeen” presidentille.

Kaikkiaan siis sekä avaus että reaktiot olivat sellaisia, etteivät ne ainakaan yksiselitteisesti edistäneet keskustelua mahdollisesta rasismista Suomessa.

Itse asiassa kovin harva uskaltaa nykyään edes yrittää avata vakavaa ja analyyttistä debattia aiheesta. Monet tuntuvat pelkäävän, että pelkkä rasismikeskustelun käynnistäminen olisi vain omiaan saamaan aikaan lisää syrjiviä ja vähemmistöjä loukkaavia tunteenpurkauksia.

Tasavallan presidenttikään ei uudenvuodenpuheessaan katsonut tarpeelliseksi sanoa sanaakaan aihepiiristä. Tosin hän ei puuttunut moneen muuhunkaan asiaan, kuten esimerkiksi ympäristökysymyksiin.

Maailma on kieltämättä tullut kylään meille myöhemmin kuin monessa muussa länsimaassa. Maahanmuuton rakennekin on ollut erilainen kuin Euroopassa yleensä. Etnisesti erilaiset ihmiset on syyttä suotta joskus jopa luokiteltu meillä kaikki pakolaisiksi ilman että on ymmärretty maahanmuuton olevan paljon muutakin.

Vasta tällä vuosikymmenellä on oikeastaan noustu tilastollisestikin kansainvälisen luokan muuttoliikkeeseen. Vuonna 2010 Suomeen muutti ulkomailta jo 29 500 henkeä eli yhden pikkukaupungillisen verran.

Erityisen poikkeavan Suomessa tekee maahanmuuttajien vähyys ja näkymättömyys yhteiskunnan vaikuttajapaikoilla.

Eduskuntaan ei ole vielä valittu muita maahanmuuttajia kuin Ruotsissa syntynyt nykyinen ahvenanmaalainen Elisabeth Nauclér. Viime syksyn kunnallisvaaleissa oli maahanmuuttajia ehdolla aiempaa näkyvämmin, mutta valtuustoihin heitä ei kovin runsaasti vielä äänestetty.

Ulkomaalaistaustaiset päättäjät puuttuvat meillä myös talouselämän vaikuttajapaikoilta. Se on melkoisessa ristiriidassa ruohonjuuritason kanssa. Tilasto näet kertoo muun muassa sellaisen seikan, että joka kolmannen yrityksen maan pääkaupungissa perustaa tätä nykyä maahanmuuttaja.

Toisen tilaston mukaan maahanmuuttajanuoren syrjäytymisriski on Suomessa viisinkertainen verrattuna kantaväestöön. Esimerkiksi nuorisotakuun ei koeta auttavan kunnolla vierasperäisiä asukkaitamme.

Jos aitoa tasa-arvokeskustelua halutaan, se voidaan aloittaa muustakin kuin ”neekerimummoista”. Mitenkään väheksymättä sitä, että rasistinen huutelukin on rikollinen hävyttömyys, jota ei pidä sivuuttaa pelkällä selittelyllä.

____________________________________

Yle: Ruben Stiller: Herne nenässä

Haluatteko realistisen kuvan Suomesta vuonna 2013? Katsokaa Umayya Abu-Hannan rasismi-kirjoituksen jälkipyykkiä. Se paljastaa todellisen kansallisen ongelman: liian monella suomalaisella on herne nenässä.

Ilta-Sanomien päätoimittajan Ulla Appelsinin mielestä Umayya Abu-Hannan kertomukset suomalaisesta rasismista ovat prinsessan ja herneen vuoropuhelua (Prinsessa ja herne, IS 31.1.2012). Appelsin esittää meille kiittämättömän Abu-Hannan, joka on päässyt jopa Linnan juhliin, mutta joka tästä huolimatta maalailee synkkää kuvaa suomalaisesta rasismista.

Abu-Hanna on kieltämättä syyllistynyt majesteettirikokseen. Hän ei halua näytellä iloisesti taputtavan maahanmuuttajahylkeen osaa suomalaisen uusnationalismin sirkuksessa.

Hän ei joka toisessa lauseessa kerro, miten paljon rakastaa sotaveteraaneja, Lasse Vireniä ja tämän maan soita ja järviä. Eikä hän osta Ilta-Sanomien erikoisnumeroita, joissa tuoksuu korsu ja sota.

Tämä tietysti kuohuttaa Appelsinia, jonka lehti palaa säännöllisin väliajoin Suuren Isänmaallisen Sodan juoksuhautoihin. Juoksuhaudoista iloisesti kurkistava päätoimittaja näkee isänmaan maineen olevan taas vaarassa, vetää herneen nenäänsä ja leimaa Abu-Hannan diivaksi, joka liioittelee lapseensa kohdistunutta rasismia.

Sellaisia ne ovat, ne huonot maahanmuuttajat.

Ne suuttuvat liikaa lapseensa kohdistuneesta rasismista.

Ne kieltäytyvät nöyristelemästä ja kehtaavat väittää, että ovat itse ansainneet paikkansa.

Eivätkä ne edes osta Ilta-Sanomien Risto Ryti -erikoisnumeroa.

Ei niihin voi tosiaankaan luottaa.

Ehkä Ilta-Sanomien kannattaisi märehtiä vähemmän Risto Rytillä ja keskittyä tutkimaan suomalaisen arjen rasismia. Palataan Ulla sieltä juoksuhaudoista tähän päivään ja katsotaan, mitä esimerkiksi Suomi 24 -sivustolla on kirjoitettu Abu-Hannasta.

Kun olet lukenut asiaa käsitteleviä nettikeskusteluja, kysy itseltäsi uudelleen, liioitteleeko Abu-Hanna. Vieläkö huvittaa leimata hänet liioittelevaksi diivaksi, joka ylireagoi rasistisen mummon puheisiin?

Olisiko Ulla niin, että herne on sittenkin suomalaisen valkoisen uusnationalistin nenässä?

Mikä ihme teitä muuten vaivaa?

Ruben Stiller

Kirjoittaja on toimittaja ja Pressiklubi-ohjelman juontaja

____________________________________________

Helsingin Sanomat: Tutkijat: Keskustelu rasismista Suomessa vasta avautumassa

Suomessa on vähitellen viriämässä oikeaa keskustelua rasismista.

Tätä mieltä on kymmeniä vuosia Suomessa asunut professori Jeremy Gould Jyväskylän yliopistosta. Hänen mielestään kirjailija Umayya Abu-Hannan ja Ilta-Sanomien päätoimittajan Ulla Appelsinin sanallinen ottelu on merkki siitä.

"Keskustelu rasismista on ollut vasta oraalla, mutta tämä alkaa nyt olla sitä", kansainvälisen kehitystyön professori Gould sanoo.

Niin sanottu maahanmuuttokritiikki ei kuitenkaan ole hänen mielestään vielä keskustelua.

"Keskustelu on sitä, että järjellisin keinoin tuodaan esiin argumentteja ja siihen osallistutaan."

Gould sanoo ilahtuneensa siitä, että Appelsin toi rasismin näytille.

"Hän esitti sen tavalla, josta oli helppo nähdä, että rasismisyytös sai hänet reagoimaan hyvin henkilökohtaisesti, vaikka syytös ei kohdistunutkaan häneen."

Gouldin mielestä Appelsinin kirjoituksen ongelma oli Abu-Hannan aidon rasismin kokemuksen kielto.

"Valkoiset suomalaiset eivät hyväksy, että tummilla suomalaisilla on rasistisia kokemuksia. Sen kieltäminen paljastaa liberaalin rasismin."

Samoilla linjoilla on rasismintutkija Anna Rastas Tampereen yliopistosta. Hän ihmettelee, millä perusteella joku valtaväestöön kuuluva kieltää toisen kokemuksen ja tavallaan julistaa hänet valehtelijaksi.

Rastas sanoi juuri tavanneensa afrikkalaismiehen, joka kertoi pienessä kunnassa asuessaan kohdanneensa rasismia päivittäin.

"Se oli niin järkyttävää, että hänen piti muuttaa pois. Näin 2000-luvun Suomessa. Ja tätä kuuluu koko ajan."

Rastas tutki väitöskirjassaan viisi vuotta sitten lasten ja nuorten kokemuksia rasismista. Kiusaaminen, syrjintä ja jopa väkivallan kokemukset ovat osa vähemmistöön kuuluvien lasten arkea.

Valtaväestöön kuuluvien on ollut helppo kieltää rasismin olemassaolo, kun se ei kohdistu heihin itseensä.

"Romanit ovat aina tienneet, että Suomessa on rasismia, mutta heillä ei ole ollut kauheasti mahdollisuuksia puhua siitä. Se on vaatinut yhteiskunnan monikulttuuristumista. Nyt Suomessa on jo paljon ihmisiä, jotka puhuvat rasismikokemuksistaan."

Hänen mielestään suomalaisten omakuva on puhtoinen. Rasismi selitetään pois.

Rastas kehottaa myös valtaväestöön kuuluvia antirasistisiin tekoihin.

"Aina voi sanoa, että 'loukkaat minuakin, kun puhut tuollaista'. Rasismi on vahingollinen voima monella tapaa. Vihapuheelta ei pitäisi suojella vain vähemmistöihin kuuluvia lapsia, vaan kaikkia lapsia."

_________________________________

Svenska Yle: Somalier välkommnar rasismdebatt

Somaliska förbundet välkomnar den diskussion om rasism som har uppstått efter journalisten och författaren Umayya Abu-Hannas uppmärksammade text i söndagens Helsingin Sanomat. Enligt förbundet hör man alldeles för sällan de berördas röst i debatten.

- Det är en sådan samhällsdebatt som saknas i Finland. Det talas sällan om vad det innebär att vara minoritet, att vara flykting eller att leva med en främmande kultur här i Finland, säger Somaliska förbundets ordförande Arshe Said.

Said känner igen den dystra bild av Finland som målas upp i texten men enligt honom har situationen blivit betydligt bättre sedan 1990-talet när han kom till Finland.

- Det goda med texten är att den lyfter fram den diskussion och den debatt som invandrare och flyktingar för sinsemellan. Den skiljer sig ofta stort från den man ser i de finländska medierna, säger Said.