KD: Dosentti Pasi Saukkonen: Aineksia ääriliikkeille on myös Suomessa

KD - Kristillisdemokraattinen viikkolehti: Dosentti Pasi Saukkonen: Aineksia ääriliikkeille on myös Suomessa 3.5.2013

”Äärioikeistolaisuus” -määritelmää tulisi dosentti Pasi Saukkosen mielestä käyttää harkiten.
– Käsitteetkin menettävät merkitystään, jos niitä viljellään epämääräisesti ja perusteettomasti, hän huomauttaa.

– Vaikka äärioikeistolaisuutta esiintyykin tämän päivän Euroopassa, natsismin tai fasismin uudelleennoususta ei voida puhua, dosentti Pasi Saukkonen toteaa.

– Selkeän poikkeuksen muodostavat Kreikka ja Unkari, joissa äärinationalistisilla Kultaisella aamunkoitolla ja Jobbik-puolueella on jo laajempaa poliittista kannatusta ja vaikutusvaltaa.

Näiden maiden rinnastaminen äärioikeiston nousuun meillä Suomessa ei silti kestä kriittistä tarkastelua, sanoo Saukkonen.
– Kiihkokansallisia ja uusnatsismiakin edustavia ääriliikkeitä löytyy myös meiltä, mutta ainakin vielä ne ovat marginaalisia.

Populismi ei ole synonyymi äärioikeistolaisuudelle

Joihinkin omiin poliitikkoihimme liitettyä äärioikeistolaisuus-leimaa Saukkonen pitää niin ikään vääränä.
– Ei Timo Soinia tai perussuomalaisia puolueena voi mitenkään verrata esimerkiksi Jean-Marie Le Peniin ja Ranskan Front Nationaliin, jotka selvemmin edustavat äärioikeistolaisuutta.

Saukkonen pitää tämänkaltaisia yleistyksiä haitallisina, koska ne hämärtävät ihmisten käsitystä äärioikeistolaisuudesta ja siihen liittyvästä ideologiasta.
– Erilaisten yhteiskunnallisten ja poliittisten ilmiöiden luonnehdinnassa on oltava huolellinen: jos todellinen äärioikeistolaisuus Suomessakin alkaisi yleistyä, meillä tulee olla tarkkoja käsitteitä sen havaitsemiseen ja tarkasteluun.

Nationalismi ja muukalaisvastaisuus voimistuneet

Sitä Saukkonen ei kiistä, etteikö yhteiskunnallinen ja poliittinen keskustelu myös Suomessa olisi polarisoitunut ja käynyt aggressiivisemmaksi.

Tämän hän näkee osana laajempaa eurooppalaista muutosta, joka ei ole pelkistettävissä vain äärioikeistolaisuudeksi.
– Myös vasemmistolaisuus hakee nyt uutta muotoaan, niin meillä kuin muuallakin Euroopassa.

Globalisaatiokehityksen myötä yhteiskunnallinen ääriajattelu on voimistunut sekä poliittisen kentän vasemmalla että oikealla laidalla. Samalla menneisyyden jäänteeksi jo arvioitu nationalismi on jälleen voimissaan.

– Kaipuu menneisiin, ”hyviin aikoihin” on osa tätä ajattelua, jolla populistiset poliittiset puolueet pyrkivät hankkimaan kannatusta äänestäjiltä.

Saukkosen mukaan muutos näkyy niin meillä kuin muualla EUssa: Ruotsissa, Hollannissa, Belgiassa, Ranskassa, Englannissa.
– Yhteinen tekijä - kansallisen suvereenisuuden korostamisen ohella - on näiden puolueiden muukalaisvastaisuus.

– Jos vertaa vaikkapa perussuomalaisten vuoden 2007 ja 2010 ohjelmia keskenään, muutoksen havaitsee selvästi. Siirtymä nationalistisempaan, autoritaarisempaan ja muukalaisvastaisempaan suuntaan on ilmeinen.

Myös valtapuolueet koventaneet retoriikkaansa

Timo Soini ei ole ainoa puoluejohtaja, joka Saukkosen mukaan on viime vuosina muuttanut poliittisen agendansa sisältöä ja painotuksia.
– Sama ilmiö nähtiin muualla Euroopassa jo 1990-luvulla, jolloin monien poliitikkojen äänenpainot alkoivat koventua, ennen muuta maahanmuuttoon ja islamismin uhkakuviin liittyen.

Syyskuun 11. päivän tapahtumat 2001 ja siitä käynnistynyt terrorismin vastainen sota kärjistivät tilannetta entisestään, Saukkonen toteaa.
– Jopa Euroopan johtavat poliitikot kuten Angela Merkel ja David Cameron ovat alkaneet käyttää populistipuolueiden suosimaa kieltä. Aiemmin tällaista puhetta olisi pidetty täysin sopimattomana.

– Poliittisten valta-asemien horjuessa perinteiset puolueet hakevat nyt kannatusta äänestäjiltä omaksumalla haastajiensa käyttämää retoriikkaa.

Eräänä esimerkkinä tästä Saukkonen mainitsee Tanskan, jossa oikeistopopulistisen Dansk Folkepartin menestys on saanut maan puoluekentässä aikaan selkeän siirtymän aiempaa tiukempaan ulkomaalais- ja maahanmuuttopolitiikkaan.

Yhteiskunnan kahtiajako lisää ääriliikkeiden uhkaa

Populistiset puolueet voi nähdä yhteiskunnallisten epäkohtien ja äänestäjien kokeman tyytymättömyyden kanavina, ja näin kansanvallan vahvistajina.

Parlamentarismin pelisääntöjä noudattaessaan ne eivät lukeudu ääriliikkeisiin.
– Aitoa uhkaa sen sijaan edustaa järjestäytynyt poliittinen radikalismi, joka hakee muutosta myös väkivalloin, ja jolle yhteiskunnan polarisoituminen luo toimintaedellytyksiä.

Aineksia ääriliikkeille löytyy Saukkosen mielestä myös meiltä: kasvavaa sosiaalista eriarvoisuutta ja vaikutusmahdollisuuksien puutetta, nuorisotyöttömyyttä, poliittisen eliitin ja kansalaisten vieraantumista toisistaan.

Radikalismi vierasta konsensuksen perinteelle

– Suomalaisen yhteiskunnan vahvuutena on ollut poliittisen konsensuksen perinteemme, johon ei kuulu radikalismi ja ääriliikehdintä.
– Demokratian periaatteisiin sitoutumisen lisäksi meidän tulisi ymmärtää se yhteiskunnallinen muutos, mikä täälläkin on tapahtunut.

Yhtenäiskulttuuriin ja ”kultaisen” jälleenrakennuksen vuosiin ei Saukkosen mukaan ole paluuta:
– Olisi hyväksyttävä se tosiasia, että myös Suomessa on tulevaisuudessa eri tavoin ajattelevia, erivärisiä, eri etnisiä ja uskonnollisia ryhmiä edustavia ihmisiä.

– Näin ainakin, jos haluamme edelleen säilyttää suomalaisen yhteiskunnan jokaisen täällä asuvan kotimaana, hän sanoo.