Verkkouutiset: Mäkinen: Nettikeskustelun säännöt tarkasteluun

Verkkouutiset: Mäkinen: Nettikeskustelun säännöt tarkasteluun 2.8.2011

Julkisen sanan neuvostossa on jo pitkään ollut esillä nettikeskustelujen asema ja niiden valvonta.

Asiaa pohdiskeli ääneen jo nykyisen puheenjohtajan Risto Uimosen edeltäjä Pekka Hyvärinen, joka olisi halunnut netin keskustelupalstoille kirjoittajien nimet. Säännöt olisivat muuttuneet saman kaltaisiksi kuin painettujen lehtien yleisönosastoilla.

Aihe on jakanut päätoimittajia ja jakaa edelleen, mikä hyvin käy ilmi Verkkouutisten tekemästä kiertohaastattelusta. Käytännöt vaihtelevat, mutta yhä useampi media näyttää siirtyvän ennakkomoderointiin. Esimerkiksi Aamulehti palasi siihen viime maaliskuussa.

Nykyinen lainsäädäntö ei siihen velvoita. Tämä merkitsee sitä, että päätoimittajaa ei voida asettaa vastuuseen esimeriksi keskustelupalstan kirjpoituksesta, jossa syyllistytään kiihottamiseen kansanryhmää vastaan. Tämä on yksi keskeinen syy käytäntöjen vaihtelulle.

Kokonaan toinen juttu on se, mihin saakka tiedotusvälineen oma moraali venyy. Emme me Verkkouutisissa halua edistää esimerkiksi rasistisia mielipiteitä. Siksi harjoitamme ennakkomoderointia. Näiden rajojen vetäminen kuuluu varmasti päätoimittajan päätäntävaltaan ja vastuuseen.

Vaakakupissa on toinen puoli, ja se on sananvapaus. Kaikki mielipiteet eivät ansaitse kunnioitusta, mutta useimmilla niistäkin on demokratiassa sijansa. Viime päivien nettikeskustelut antavat synkän kuvan suomalaisesta yhteiskunnasta, mutta ilman niitä emme siitä olisi niin piinallisen tietoisia.

Toleranssin raja kulkee kaikkinaisessa vihan lietsonnassa, josta moderoijilla on kerrottavanaan lukuisia esimerkkejä.

Helppoa ei ennakkomoderoinnin toteuttaminen ole, ja virheitä sattuu isommillekin toimituksille. Materiaalia tulee paljon, ja se on hyvin tasoltaan hyvin vaihtelevaa. Moderointia harjoittavan kyky tulkita viestiä joutuu koko ajan koetukselle. Käytännön vaikeudet eivät kuitenkaan tee tyhjäksi päämäärän tärkeyttä.

Vaatimus nimien käytöstä ei ennakkomoderointia korvaa, koska nimien oikeellisuuden tarkastaminen on käytännössä mahdotonta.

Ilmeistä on kuitenkin tilanteen sekavuus. Esimerkiksi Julkisen sanan neuvoston toimivalta ei ulotu netin keskustelupalstoihin. Tällaisessa tilanteessa ei siltä voi odottaa yksiselitteisiä ja legitiimejä ohjeistuksia. Sekavuus itsessään on riittävä peruste lakipykälien uudelle tarkastelulle.

Hyvä on kuitenkin pitää mielessä, että Hitlerin Mein Kampf on edelleen Saksassa kielletty teos, mutta kuka kuvittelee , ettei kyseistä opusta maasta löytyisi tai ettei siitä keskusteltaisi. Vaara siitä, että keskustelu siirtyy ulkomailla sijaitseville servereille on todellinen.

Lain täsmennyksiä odotellessa varmasti monessa mediatalossa pohditaan nykyisten käytäntöjen toimivuutta. Niin mekin Verkkouutisissa teemme – sananvapautta kunnioittaen.