Arno Tanner: Mistä huomisen pakolaiset tulevat, ja mitkä ovat kotoutumisen kipupisteet?

Arno Tanner: Mistä huomisen pakolaiset tulevat, ja mitkä ovat kotoutumisen kipupisteet? 16.8.2011

2010-luvun globaaleja muuttoliikkeitä määrittää epävarmuus. Muuttajien määrä pysyy kuitenkin ennallaan tai lisääntyy, koska niin vapaaehtoiset kuin pakottavatkin syyt muuttoliikkeiden taustalla vahvistuvat.

Pakolaisuuden kasvua selittävät lisääntyvät konfliktit. Kynnelle kykenevät pyrkivät kauemmas konfliktialueilta, kun taas köyhimmät ajautuvat lähialueiden pakolaisleireille. Pakolaisuutta aiheuttavat myös kaikki ne tekijät, jotka lisäävät yhteiskunnallista epävakautta: liiallinen väestönkasvu, köyhyys, ruoan hinnan kallistuminen ja nälkä.

Maastamuutto on myös taloudellista. Väestön kasvaessa ja talouksien pysyessä pieninä työvoima pyrkii ulos maasta, suuntana usein Eurooppa. Euroopassa väki vanhenee ja uutta työvoimaa tarvitaan jossain määrin. Siksi Suomeenkin kohdistuu maahanmuuttopaineita myös jatkossa.

Suomen ulkomaalaisväestö ja muita kieliä puhuvien määrä kasvaa myös ilman lisääntyvää muuttoliikettä. Maassa on yli 50 000 venäjää puhuvaa. Niin sanottuun toiseen sukupolveen kuuluvia eli maahanmuuttajien lapsia on arvioitu olevan hieman yli sata tuhatta, mikä asettaa kotoutumiselle haasteita.

Tulevaa maahanmuuttopolitiikkaa muotoiltaessa on arvioitava suunnat, joista pakolaisuutta tulee. Osa pakolaisista ja maahanmuuttajista jää Suomeen, jolloin on arvioitava myös kotoutumisen tulevia haasteita ja kipupisteitä.

Pakolaisten lähtömaat

Neljä maahanmuuttoviraston tutkijaa vastasi kyselyyn, jossa pyydettiin laittamaan järjestykseen kymmenen Suomeen turvapaikanhakijoita lähettävää maata. Nämä maat ovat Afganistan, Irak, Iran, Kongo DT, Nigeria, Serbia, Somalia, Sri Lanka, Turkki, Venäjä. Ensimmäiseksi tuli sijoittaa maa, jonka pakolaistilanteen vastaaja arvelee huononevan eniten lähivuosien aikana ja viimeiseksi maa, jonka tilanne paranisi lähivuosien aikana.

Tilanteen arveltiin pahenevan eniten Somaliassa ja Kongossa. Venäjää, Sri Lankaa, Serbiaa ja Turkkia taas pidettiin rauhallisimpina. Afganistan, Iran ja Irak sijoittuivat keskivaiheille.

Kotoutunut venäläisvähemmistö mahdollisuus

Venäjän ja venäläisyyden tunteminen on Suomen kansallinen etu. Selvitysten mukaan Suomessa on hyvä pohja Venäjä-osaamiselle, mutta panostus siihen on vaatimatonta, kun otetaan huomioon Suomen maantieteellinen sijainti sekä Venäjän taloudellinen ja kansainvälispoliittinen rooli.

Tutkimusta tarvitaan tukemaan myös venäläisten kotoutumista Suomeen. Suomen venäjänkieliset ovat osa suomalaista yhteiskuntaa ja heidän integroitumistaan on tuettava. Suomalaisen median venäjänkielisellä tarjonnalla on tässä tärkeä rooli. Toisaalta Venäjän kansalaisyhteiskunnalle suunnattavaa informaatiota Suomesta tulisi lisätä.

Tätä varten tarvitaan kuitenkin lisää tutkimusta siitä, miten venäjänkieliset ovat kotoutuneet Suomeen ja missä määrin he ovat omaksuneet suomalaisen yhteiskunnan arvoja ja kulttuuria. Kotoutuminen ei ole tähän mennessä tapahtunut kitkatta, etenkään nuorilla venäläisillä. Helena Pietari totesi 2007 tutkimuksessaan:

”Kaikkien haastateltujen mielestä on tärkeää säilyttää venäläinen kulttuuri ja siihen liittyvät tavat. Ne osoittavat heille mistä he ovat kotoisin ja auttavat ymmärtämään heitä itseään sekä muovaamaan heidän identiteettiään. Tärkeimpänä säilyttämisen arvoisena asiana pidetään venäjän kieltä, jota pidetään kulttuurin säilyttämisen välineenä ja hyödyllisenä taitona työelämää varten. (…) Venäläisyys yleensä nähdään säilyttämisen arvoisena: tunne siitä, että on venäläinen. Nuoret eivät halua muuttua suomalaisiksi (…) Muutamalla nuorella on nähtävissä halu säilyttää venäläinen kulttuuri kokonaisuudessaan ja sellaisenaan ilman muutoksia, jolloin on nähtävissä akkulturaatioasenteiden mukaisen separaatiotilanteen piirteitä.1”

Myös Sanna Iskanius huomaa tutkimuksessaan, että jopa 40 prosenttia venäjänkielisistä nuorista on joko venäläismielisiä ja venäjänkielisiä tai venäjänkielisiä ja suomalaisvastaisia.2 Voidaankin ajatella, että venäläisnuorista liki puolen kotoutuminen suomalaiseen yhteiskuntaan on joko kielen tai yhteiskuntalojaliteetin suhteen puutteellista. Tieto on huolestuttava ja sen tulisi johtaa toimiin, joilla venäläisnuoria tuetaan kiinnittymään nykyistä paremmin suomalaiseen yhteiskuntaan ja suomalaisiin arvoihin.

Lopuksi

Turvapaikanhaku Suomeen lisääntyy, ja tärkeimpiä lähtömaita tulevat olemaan Afrikan Somalia ja Kongon DT. Myös muunlainen muuttoliike Afrikasta lisääntyy. Ei tule kuitenkaan unohtaa kotouttamistoimien tärkeyttä jo Suomessa oleville. Keskiöön tulevat aidosti tehokkaat ja vaikuttavat kotoutumistoimet, erityisesti kasvavalle venäläisvähemmistölle. Ilman vahvaa panostusta maahanmuuttajien Suomen kielen osaamiseen ja työllistymiseen, on vaarana syrjäytyminen ja marginalisoituminen, mikä voi johtaa lisääntyvään rikollisuuteen. Tämä kierre on torjuttava vahvalla maahanmuuttopolitiikalla ja vaikuttavilla keinoilla maahanmuuttajien kotoutumiseksi.

Arno Tanner

YTT, dosentti, Maatietopäällikön sijainen, Maahanmuuttovirasto

1 Helena Pietari, ”Venäläisten Suomeen muutto”, Siirtolaisuusinstituutti Web Reports 21, http://www.migrationinstitute.fi/pdf/webreports21.pdf.

2 Iskanius, Sanna (2006), Venäjänkielisten maahanmuuttajaopiskelijoiden kieli-identiteetti. Jyväskylä, Jyväskylän yliopisto. Iskaniuksen tutkimuksessa haastateltiin yhteensä 256 opiskelijaa 35 oppilaitoksesta.