HS: Monikulttuurisuus ja etninen tasa-arvo eivät toteudu Suomessa

Helsingin Sanomat, vieraskynä: Vesa Puuronen: Monikulttuurisuus ja etninen tasa-arvo eivät toteudu Suomessa 5.1.2008

Monikulttuurisuuspolitiikka on viime vuosina kohdannut yhä suurempia ongelmia Euroopassa. Esimerkkeinä tästä ovat Hollannin ja Britannian viime vuosien tapahtumat.

Tutkijoiden mukaan yksi syy ongelmiin on se, että eri väestöryhmiin sovelletaan erilaista politiikkaa, minkä seurauksena eri ryhmät ovat joutuneet keskenään eriarvoiseen asemaan.

Myös Suomessa etnisiä ja kansallisia ryhmiä kohdellaan eri tavoin. Suomensuomalaiset ovat enemmistö, jolle on taattu täydet kansalaisoikeudet. Suomenruotsalaiset ovat kielivähemmistö, joka nauttii samoista oikeuksista kuin enemmistö. Saamelaisten oikeudet ovat rajallisempia.

Maahan muuttaneita ryhmiä kohdellaan eri tavoin riippuen siitä, ovatko ne vanhoja vähemmistöjä (romanit, tataarit, juutalaiset, vanha venäjänkielinen vähemmistö) vai uusia vähemmistöjä (mm. somalit, irakilaiset, iranilaiset, kiinalaiset, vietnamilaiset ja uusi venäjänkielinen vähemmistö).

Vanhat vähemmistöt ovat 1900-luvulla harjoitetun, väestön kulttuuriseen yhtenäisyytteen tähdänneen politiikan vuoksi pitkälle integroituneet suomalaiseen yhteiskuntaan. He ovat maan kansalaisia kaikin oikeuksin.

Vanhojen vähemmistöryhmien kulttuuriset oikeudet, pois luettuina kielelliset oikeudet, on niin ikään taattu melko hyvin. Romanien asema on tosin ollut monessa suhteessa heikompi kuin muiden vanhojen vähemmistöjen.

Nykyisten kansainvälisten vähemmistöoikeuksia ja ihmisoikeuksia koskevien sopimusten näkökulmasta vanhojen vähemmistöjen kohtelu Suomessa ei ole ollut hyväksyttävää, koska se on käytännössä johtanut esimerkiksi kielelliseen assimilaatioon. Uusien maahanmuuttajaryhmien tilanne on vielä heikompi.

Venäjänkielisellä vähemmistöllä, johon kuului vuoden 2006 lopulla noin 42000 ihmistä, ei ole kielellisiä oikeuksia. Venäjän kieltä ei ole mainittu Suomen perustuslaissa eikä kielilaissa. Suomenvenäläisillä lapsilla ei ole mahdollisuutta oppia omaa äidinkieltään eikä opiskella omalla äidinkielellään. Sama koskee muita uusia vähemmistöjä.

Esimerkiksi työvoimaviranomaisten ja oikeusviranomaisten toiminnassa esiintyy toistuvasti tapauksia, joissa uusiin vähemmistöihin kuuluvien kielellisiä oikeuksia - kuten oikeutta tulkkiin - ei ole taattu.

Islaminuskoisten ihmisten ja uskonnollisten yhteisöjen oikeudet uskonnon harjoittamiseen eivät myöskään toteudu samalla tavalla kuin luterilaiseen tai ortodoksiseen kirkkoon kuuluvien.

Saamelaisten asema alkuperäiskansana on tunnustettu Suomen perustuslaissa. Kansainvälisistä sopimuksista merkittävin on syyskuussa 2007 YK:n yleiskokouksessa annettu alkuperäiskansojen oikeuksia koskeva julistus, jota Suomikin oli hyväksymässä.

Asiakirjan mukaan alkuperäiskansoihin kuuluvilla on oikeus siihen, ettei heitä väkisin sulauteta valtakulttuuriin eikä heidän kulttuuriaan tuhota. Suomi ei kunnioita julistusta, sillä käytännössä saamenkielisillä lapsilla saamelaisalueella, puhumattakaan sen ulkopuolella, ei ole mahdollisuutta opiskella omaa kieltään tai omalla kielellään kuin rajoitetusti.

YK:n julistuksen mukaan valtioiden tulisi estää toimet, joiden tuloksena alkuperäiskansalta riistetään oikeus maihin, alueisiin ja luonnonvaroihin. Jos tällainen on jo päässyt tapahtumaan, kuten Suomessa, näistä toimista aiheutuneet menetykset tulisi korvata.

Alkuperäiskansalla tulee julistuksen mukaan olla oikeudet harjoittaa ja elvyttää kulttuurisia perinteitään ja tapojaan. Suomessa metsähallituksen metsien hakkuut ja metsän muut käyttötavat estävät perinteisen elinkeinonharjoittamisen osalla saamelaisaluetta.

Suomessa eriytynyt monikulttuurisuuspolitiikka tuottaa vähemmistöjen eriarvoisuutta. Kansainvälisesti vertaillen Suomen monikulttuurisuuspolitiikka on joiltakin osin kehittymätöntä. Monet ongelmat johtuvat kuitenkin siitä, ettei olemassa olevia vähemmistöoikeuksia koskevia lakeja ja sopimuksia noudateta eikä niiden periaatteita kunnioiteta.

Muualta maailmasta löytyy esimerkkejä siitä, että eriarvoistava etnisyyspolitiikka voi johtaa etnisten ryhmien radikalisoitumiseen, kulttuuriseen eristäytymiseen, integraation epäonnistumiseen ja monikulttuurisuuspolitiikan legitimiteetin kyseenalaistumiseen niin vähemmistöryhmien kuin valtaväestönkin keskuudessa. Tämä kehitys tulisi pyrkiä välttämään.



Kirjoittaja on Kuopion yliopiston sosiologian dosentti.