HS: Siirtolaiskriisi vaatii kunnon ratkaisuja

Helsingin Sanomat, pääkirjoitus: Siirtolaiskriisi vaatii kunnon ratkaisuja 31.8.2017

VÄLIMEREN siirtolaiskriisi on koetellut Eurooppaa tänä kesänä. Asia on syksyllä edessä myös Suomen hallituksella.

Italiaan on saapunut meren yli alkuvuonna 94 000 siirtolaista. Kuolleita on yli 2 300. Italia on uhkaillut sulkea satamansa ulkomaisilta avustuslaivoilta, elleivät muut EU-maat tarjoa lisää apua.

Paineita kohdistuu myös Suomeen, jossa hallitus valmistelee uutta maahanmuuttopoliittista ohjelmaa. Ohjelman painopiste on varsinkin työperäisessä maahanmuutossa, ei turvapaikka-asioissa. Asialistalla on kuitenkin myös kotouttaminen, joka liittyy olennaisesti turvapaikka- ja pakolaiskysymyksiin.

Poliittinen asetelma on hyvin erilainen kuin pari vuotta sitten, jolloin keskustelu ­pakolaiskriisistä kävi kuumimmillaan. Tuolloin tehdyssä turvapaikkapoliittisessa ohjelmassa näkyi vahvasti Jussi Halla-ahon (ps) ja hänen hengenheimolaistensa kädenjälki.

Kun perussuomalaiset nyt ovat hajonneet, hallituksen maahanmuuttovastaisimman puolueen taivalta jatkaa ryhmä, jonka suosio on pari prosenttia tai alle ja jolle maahanmuutto ei toisaalta ole niin keskeinen teema kuin halla-aholaisille. Poliittisen linjan ei siten pitäisi enää olla lukittu vanhaan asetelmaan.

Etenkin kokoomus on kannattanut pakolaiskiintiön kasvattamista eräiden aiempien vuosien tasolle eli 1 050:een, minkä hallitusohjelmakin hyvin sallii. Nykyinen kiintiö on 750 henkilöä vuodessa. Korotus olisi vaatimaton, mutta pakolaiskiintiö on paras ­tapa ottaa hallitusti vastaan ­hätää paenneita. Suomi on ottanut pakolaiskiintiön turvin etupäässä syyrialaisia perheitä Turkista.

Samaan aikaan EU:n sisäinen vastuunjako kangertelee. Italiasta ja Kreikasta pitäisi sopimuksen mukaan siirtää syyskuuhun mennessä 160 000 turva­paikan­hakijaa muihin maihin. Järjestely ei ole ­missään vaiheessa toiminut. Maakohtaisiin tavoitteisiinsa ovat pääsemässä ajoissa vain Malta ja Suomi.

Vastuunjaossa sovittu turvapaikanhakijoiden määrä on vain pieni osa Eurooppaan viime vuosina tulleista – saati sotaa ja konflikteja paenneista, jotka odottavat Turkissa tai Lähi-idässä.

EU-maiden vääntäessä sisäisistä siirroista monet pakolaisuuden taustalla olevat ­ongelmat pysyvät. Dublin-asetuksen mukaan turvapaikkahakemus käsitellään siinä maassa, jossa ihminen ensin hakee turvapaikkaa. Tämä rasittaa kohtuuttomasti Etelä-Euroopan maita. Järjestelmän uudistaminen on pysähdyksissä.

EU on kohdistanut toiveita ja rahaa yhteistyöhön Libyan ja Turkin kanssa, jotta ­ihmisiä estettäisiin lähtemästä vaaralliselle merimatkalle ja pääsemästä Eurooppaan asti. Ihmisoikeusloukkausten vuoksi Libya ja Turkki ovat kyseenalaisia kumppaneita.

Siirtolaistilanne on hajottanut Euroopan rivejä, mutta voi olla, että nyt nähty on vasta harjoittelua. Väestönkasvu ja ilmastonmuutos lisäävät entisestään lähtöpaineita, joita kytee Afrikassa ja Lähi-idän konfliktialueilla. On mahdollista, että Suomessakin pitää varautua paljon nykyistä suurempiin tulijamääriin.

Kyse ei ole vain turvapaikanhakijoista. Suuri osa Italiaan tänä vuonna tulleista on Afrikan maista, joista lähteneet eivät yleensä saa turvapaikkaa. Monet pyrkivät ­Eurooppaan töihin ja hakevat turvapaikkaa vain, jos jäävät kiinni viranomaisille.

Turvapaikkajärjestelmää käytetään hyväksi osaltaan siksi, että laillisia reittejä ­Eurooppaan ei ole tarjolla. Hienosäädön sijaan Suomessakin pitäisi puhua enemmän siitä, miltä järjestelmän tulisi ylipäätään näyttää. Muuten Suomi ja Eurooppa ovat huonosti valmistautuneita tulevaan.