HS: Turvapaikka­politiikassa ihmisoikeudet on asetettava tehostamis­puheen edelle

Helsingin Sanomat, mielipide: Turvapaikka­politiikassa ihmisoikeudet on asetettava tehostamis­puheen edelle 8.12.2017

HALLITUKSEN turvapaikkapoliittinen toimenpideohjelma täyttää perjantaina kaksi vuotta. Ohjelman 80 toimenpiteellä luvattiin ”katkaista turvapaikanhakijoiden hallitsematon virta maahamme”.

TOIMENPIDEOHJELMASTA paistaa paniikki. Ihmiset oikeuksineen on unohdettu, tilalla on tehostaminen, kontrolli ja turvallisuus. Ulkomaalaislainsäädäntöä ja käytäntöjä on tuskin koskaan muutettu niin paljon kuin kahden viime vuoden aikana.

Ihmisoikeudet mainitaan kuusisivuisessa dokumentissa kolmesti: ihmisoikeusloukkaukset voivat olla Suomeen muuton syy ja Suomea sitovat ihmis­oikeussopimukset. Lisäksi kerrotaan, että Venäjä on Euroopan ihmisoikeussopimuksen osapuoli ja siten turvallinen turvapaikkamaa. Vertailun vuoksi, ”tehostaminen” mainitaan samassa dokumentissa ­yhdeksän kertaa.

Viime vuonna poistettiin humanitaarinen suojelu oleskeluluvan perusteena, heikennettiin turvaa hakevien oikeusapua ja yritettiin pienentää perustuslain vastaisesti ulkomaalaisten työttömyysturvaa.

Jo aiemmin vaikeasta per­heenyhdistämisestä tehtiin monille käytännössä mahdotonta lisäämällä toimeentulovaatimus myös kansainvälistä suojelua saaneille ihmisille. Suomeen saapui viime vuonna 17 yksin tulleen lapsen huoltajaa, vaikka yli 1 700 lasta sai oleskeluluvan – 99 lasta sadasta jää siis ilman vanhempiaan.

LAINSÄÄDÄNNÖN lisäksi Maahanmuuttovirasto on tiukentanut linjauksiaan. Migri on hallituksen ohjeistamana alkanut soveltaa sisäisen paon mahdollisuutta kielteisen turvapaikkapäätöksen perusteena. Migri palauttaa ihmisiä turvalliseksi katsomalleen alueelle, vaikkei hakija olisi sieltä kotoisin. Tämä on johtanut siihen, että esi­merkiksi irakilaisten saamat myönteiset päätökset romahtivat vuodessa 85 prosentista (2015) 24 prosenttiin (2016).

”Hallitsematon virta” Suomeen on pysähtynyt. Tänä vuonna on jätetty vain 4 301 turvapaikkahakemusta, joista suuri osa on uusintahakemuksia tai EU:n sisäisiä siirtoja. ­

Hallituksen toimien sijaan määrän lasku johtuu Turkin ja EU:n kyseenalaisesta pakolaissopimuksesta sekä Ruotsin ja Tanskan sisärajatarkastuksista.

Myös EU yrittää uudistaa ­turvapaikkajärjestelmäänsä. Se, mihin EU:ssa päädytään, määrittelee pitkälti Suomen lain­säädännön suuntaa, sillä moni muutos jättää vähän liikkumavaraa jäsenmaille. Suomi pitää jääräpäisesti kiinni linjastaan, jonka mukaan turvapaikanhakijoiden tasaisen jaka­misen EU-maiden välillä tulee perustua vapaaehtoisuuteen.

EU-MAAT kiistelevät kirjauksista samalla kun Välimereen hukkuu yhä enemmän ihmisiä. ­Libyan orjakauppaa ja Turkin ihmisoikeusloukkauksia ei voida enää katsoa läpi sormien, vaan EU:n on löydettävä kestävä ­ratkaisu ja saatettava ihmiset turvaan.

Vielä ei ole liian myöhäistä. Suomi voi edistää EU:ssa ihmisoikeusmyönteisiä ratkaisuja ja löytää todellisia vaihtoehtoja pakolaisille ja turvaa hakeville. Se vaatii rehellisen tarkastelun siitä, mitä kaksi vuotta sitten tuli paniikkiratkaisuna tehtyä. Se vaatii rohkeutta päättää, että ihmisarvo on tärkeämpi kuin tyhjä tehostamispuhe.

Kaisa Väkiparta

pakolaisasiantuntija
Amnesty International
Suomen osasto